Sivut

maanantai 30. toukokuuta 2016

Mun ihan oma päivä jota en koskaan unohda

Se oli tänä vuonna tihkusateinen torstai. Heräsin syntymäpäivääni surullisena ja apeana niinkuin aina sen jälkeen, kun kolmekymmentä täytin. Olin varma ettei kukaan muistaisi mua tai päivä toisi mukanaan mitään hauskaa tai liikuttavaa. Vaan olin (onneksi) täysin väärässä ja tämä seuraava "tosi tarina" kertoo sekä todistaa sen miten pienillä valinnoilla on suuri merkitys. Kuinka tuntuu, että asiat tapahtuvat sattumalta, mutta minun mielestä kohtalon sanelemalla tavalla. Miten sillä on merkitystä, että olet tietyssä paikassa juuri tiettyyn aikaan "sinä oikeana hetkenä".

Heräsin, join äitin keittämän kahvin ja selasin postin. Seassa oli vielä yksi syntymäpäiväkortti. Pitkin viikkoa olin niitä jo saanut. Meidän kylällä oli markkinat. Halusin sinne ostamaan täytelakua pientä sadetta uhmaten. Äiti lähti kanssani, vaikka ei itse niin innoissaan markkinoista ollutkaan. Olin valitsemassa lakuja, kun keskenkaiken viereeni ilmestyi pieni tyttö kukka kädessä. Katsoin häntä ja sanoin: Kaunis kukka. Tyttö ojensi kättä ja sanoi: Se on sinulle. Hämmästyin, hymyilin ja sanoin: Voi kiitos. Käännyin näyttämään kukkaa äidille ja meinasin sanoa vielä tytölle, että kuinka juuri tänään osasit antaa mulle kukan kun on syntymäpäiväni. Mutta tyttö oli kadonnut. Maksoin lakut ja katsoin ympärilleni vaan en nähnyt häntä missään. Kuin pieni enkeli taivaasta olisi tipahtanut viereeni tuomaan kukan ja hymyn kasvoilleni.
Mentiin autolle. Tarkoitukseni oli käydä S-Marketissa ostoksilla, mutta äiti ehdotti että enkö voisi mennä tuohon toiseen kauppaan kun on lähempänä. No minä menin, vaikka jupisin sen olevan kalliimpi kauppa. Unohdin kuitenkin pian arkiset murheet, kun kävelin kauppaan sisään ja siellä käytävällä oli viulisteja. Musiikkikoulun oppilaita opettajansa kanssa soittamassa viulua ja piristämässä kiireisten ihmisten arkea. Minulla ei ollut kiire joten pysähdyin kuuntelemaan kaunista soitantaa ja melkein kyynelehdin. Vain kolme ihmistä minun lisäksi oli seisahtanut aloilleen kuuntelemaan soittoa. Heidän lopetettua soitannan kiitin opettajaa ja sanoin tällaisia tempauksia pitäisi olla enemmän ihmisten arkea piristämässä. Mutta ajatelkaas, tämäkin kaunis hetki olisi mennyt minulta ohi, jos olisin sinne toiseen kauppaan mennyt.

Kukka jonka tytöltä sain.
Äiti ihmetteli missä viivyin, mutta ymmärsi asian kun kerroin mitä ihmettä olin kokenut. Huristeltiin kotia eikä ehditty kunnolla edes hengähtää, kun kuulin auton ovien paukkuvan. Kurkkasin yläkerran ikkunasta ulos ja näin enoni kukkapuskan kanssa. Ovikello soi ja eno vaimonsa kanssa tuli ylläri synttärikahveille. Piilotteli sireenipuskaa selän takana. En tohtinut paljastaa, että tiedän mitä sulla on siellä! Tarjottiin teetä (koska kahvipannu pesukoneessa) ja herkkuja kuten: Vadelma-lakritsakakkua (ihan ite valitsin), Runebergintorttuja, tavallisia wienereitä ja mustikkawienereitä, lihapasteijoita sekä keksiä. Kakku oli kaikkien mielestä todella hyvä ja ihanan kevyttä, kun ei ollut kerma tai kreemipäällysteinen. Mummon tuvan pihalta olivat käyneet keräämässä kauniin sireenikimpun, koska tietävät etten muista kukista tykkää. Tämä pieni teko merkitsi minulle todella paljon. Sain toki kauniin kortin ja lahjarahaakin.
Äitiltä sain kieloja ja niinikään kauniin kortin ja lahjarahaa.

Enon tuoma kaunis sireenikimppu.
Pidän äitin miesystävää nykyään läheisempänä itselleni kuin omaa isääni. Keskiviikkona käytiin hakemassa hänen luonta savukalaa (kuhaa) mun lempparia jonka oli vartavasten mua ajatellen savustanut. Samalla sain häneltäkin lahjarahaa. Torstaina äiti toteutti vielä illansuussa yhden toiveeni, että mentäisiin käymään hänen miesystävän luona. Niin mentiin mukanamme pari wieneriä viemisiksi. 

Illan kruunasi rauhallinen iltakävely pienessä tihkusateessa ja taas sattumaa vaiko kohtaloa...Joku lapsi oli hylännyt asfaltille kaksi katuliidun jämää punaisen ja valkean. Minä piirsin niillä sydämet asfalttiin ja ajattelin näin tän täytyi olla ja näin se meni. Katsoin ylös taivaaseen ja sielunisilmin kuvittelin, että sieltä ne ukki ja mummo tahtoivat mua muistaa koko päivän ajan järjestämällä pieniä yllätyksiä tielleni. Ne sydämet kruunasivat minun päiväni. Mutta koskaan siis en koskaan tule unohtamaan sitä pientä tyttöä joka ojensi minulle kukkasia. Jumala siunatkoon tätä pientä enkeliä.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Kun minä synnyin

Se oli kaunis keväinen keskiviikko iltapäivä 26.5. kello kahtakymmentä vaille kaks kun minä synnyin maailmaan kaksosen merkeissä. Linnut lauloi ja aurinko paistoi. Noh, eipäs nyt liioitella. Tulin tahdoin taikka en tähän maailmaan ollen vanhempien esikoinen, keskimmäinen ja iltatähti samantein. Erään lapin taikayön ja häämatkan tulos. Olen niin usein kertonut syntymä tarinani etten taida enää kerrata. Voitte lukea ne täältä ja täältä.
 


Minulla on hassu tapa kirjoittaa itselleni nykyään joka vuosi syntymäpäivä onnittelukortti. Sen taakse kirjoitan jotain unelmista, haaveista ja elämän kauneudesta. Tämä tapa minulla on ollut siitä lähtein, kun kolmekymmentä täytin. Näin myös varmistan ainakin yhden kortin iselleni syntymäpäivänä, jos kukaan muu ei muista. Äiti nyt tietysti muistaa.
Tänä vuonna valikoitui kortiksi yllä näkyvä söpö kisu. Siinä on minun suosikki värityksellä varustettu oranssi  kissanpentu. Tuollaisen kun lahjaksi saisi, niin muuta en tarviiskaan. Mutta haaveita vain. En minä kissaa saa. Korkeintaan uuden kalan akvaarioon.
Ikähän ei mulla viisautta lisää tuo, vaan entistä enemmän muistoja menneeseen. Muistoja sekä unelmia niistä on minun elämä tehty ja kuorutettu sokeripumadalla.
Nam, ja onnea vaan mulle!

Myöhemmin kerron kuinka syntymäpäiväni sujui. Nimittäin päiväni ei ollut todellakaan aivan tavallinen syntymäpäivä.



torstai 26. toukokuuta 2016

Lapsuusmuistoja: Syntymäpäivät

No tästä aiheesta voisi kirjoittaa yhtä monta tekstiä kuin on ikävuotta. Vaan kurkataan tällä kertaa muutaman kuvan kera vuoteen 1983. Minähän olen syntynyt keväällä, kun sireeni kukkii. Lieköhän siinä syy siihen, että ainut kukka joka mua viehättää on sireeni.


Aloitetaan kuitenkin helmikuusta. Tuolloin juhlittiin aina minulle hyvin läheisen ja rakkaan serkku-poikani syntymäpäivää. Talvella ja kaupungissa eli ei koskaan ulkotiloissa. Toisin kuin minun synttäreitä voitiin juhlia jo ulkosallakin.


Tämä kuva on siis serkku-pojan kolme vuotis synttäreiltä. Huomatkaa miten ihanassa peltirasiassa keksit ovat tarjolla. Minut on puettu hhmm, hyvin ajan mukaisin värein ruskeaan ja siniseen. Tosin tuo taisi olla yksi mun lempivillapaidoista. Sen verran monessa lapsuuden kuvassa se vilahtaa. Epäilen, että nuo housut ovat serkun vanhat. No niin tai näin tältä näytti siellä. Seuraava kuva meiltä ja minun 2.v. synttäreiltä. Tuona samaisena vuonna. Kolme kuukautta, kolme viikkoa ja kolme päivää myöhemmin. Näin olen laskenut meillä tarkalleen ikäeroa olevan 1 vuosi, 3 kuukautta, 3 viikkoa ja 3 päivää. Hauskaa!


Kas kummaa taas hedelmillä koristeltu kakku niinkuin serkunkin synttäreillä. Äitit päässeet tuolloin vielä helpolla kakun koristelussa. Minä ainakin osasin ruveta viisi vuotiaana vaatimaan jo karkkikakkua. Siis karkeilla koristeltua kakkua. Sen kyllä muistaisin, että serkku-pojan synttäreillä oli aina säilyke hedelmin koristeltu täytekakku. Itsehän en tietenkään penskana moisia edes syönyt. Hyi! Tästä kuvasta voi bongata hyvin 80-luvulle tyypillisiä asioita kuten keltainen keittiön seinä, ruskea kaapisto, vanha maito ja fairy tölkkikin näkyvät taustalla. Huomasin myös että serkku-pojan syöttötuolissa oli puuhelmet kiinni, mutta minulta ne oli irrotettu, kun veivät liikaa huomiota syömiseltä. Niin ja hattu päässä tietenkin! Olin pienenä tosi tarkka tuosta hatusta, kun oli opetettu että pitää suojautua hatulla auringolta. Valistin kuulemma naapurin lapsiakin käyttämään hattua. Minulla se meni vaan niin etten suostunut luopumaan hatusta sisälläkään kuten kuvasta näkyy. Auta armias mikä huuto siitä nousi, kun yritettiin hattua pois ottaa.


Siinä sit availlaan pakettia. Hattukin on tässä vaiheessa lentänyt nurkkaan. Tulikohan hiki se päässä. Tiedä häntä. Hyvin ominaista 80-lukua on kukkalauta ikkunalla ja äitin permis. (Älkää kertoko äitille, että laitoin tän kuvan tänne). Äitillä oli aina permis. Voi, että hän on nuoren näköin tuossa kuvassa. Noh, nuorihan hän olikin 24.v. Paketin muodosta päätellen kyseessä kova eli kiva paketti. Pehmeät paketit eivät kiinnostaneet mua avaamista kauempaa. Tässä nyt tällain pieni katsaus vuoteen 1983 ja synttäri tunnelmiin silloin. Lisää on luvassa myöhemmiltä vuosilta, kun jo oikeasti ihan itsekkin muistan sieltä jotain eikä mennä vain kuvamuistin varassa.




tiistai 24. toukokuuta 2016

Kaupunki tuliaiset

Käytiin asia asioilla kaupungissa äitin kanssa, mutta muutamassa kaupassa pyörähtämisen tulos oli se, että ihan tyhjinkäsin ei tultu takaisin.Ostettiin kaloille uusi koriste akvaarioon. Ihan kuin niitä ei ennestään jo ois riittämiin. Tämä valikoitui edullisen hinnan takia. Ne hienot linnat joita katseltiin maksoivat yli kakskyt euroa ja se oli jo liika se äidin lompakolle yhdestä koriste esineestä.


Nyttemmin tämä on päässyt jo akvaarioon asti ja kalat tykkäävät sujahdella noista silmän raoista ulos ja sisään.

Minä en tällä reissulla karkkipusseihin puuttunut, mutta Citymarketista tarrautui yksi kirja mukaan eikä irronnut kuin vasta kassalla ja sieläkin hyvin nihkeästi kätösistä.


Disneyn Satuhiutaleita. Tarjouksessa 4.90. euroa.


Todella kaunis kuvitus ja kuvat houkuttelivat ostamaan tämän kirjan omaksi.


Minun keskittymiskykyhän ei muuhun lukemiseen nykyään riitä kuin sarjakuviin ja satukirjoihin. Tässä kirjassa on seitsemän lyhyttä kauniisti kuvitettua talvista tarinaa jotka sopivat pituudeltaan hyvin, vaikka iltasaduiksi lapsille. Tarinoita tähdittävät esim. Bambi, Aristokatit sekä Kaunotar ja Hirviö.

Koska olin oikein kiltti tyttö enkä sitä karkkia marissut matkaani, niin sain vielä söpöjä tarrojakin.


Tarrojahan ei siis koskaan voi olla liikaa. Eihän...

Nyt kyllä meillä alkoi säästölinja joten nautitaan kauniista kesästä materian sijaan. Pihakeinu ja grillikatos (joo täältä löytyy sellainenkin) odottavat käyttäjäänsä joten kaupungilla juoksemiset vähenee. Mutta, ainahan voi nettishoppailla!


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kevään herkkuvaihto

Tätä moni teistä (ainakin kolme) on jo odottanutkin. Kevään herkkuvaihtoa! Säännöt samat tutut eli kuuden euron paketti joka sisältää namia, kortin ja pienen yllärin.
Lapset voivat osallistua myös kunhan vanhemmat huolehtivat paketin esittelyn blogiinsa. Saatu paketti täytyy esitellä ja kuvata blogiin viikon kuluessa saapumisesta.
Mukaan pääset vastaamalla alla oleviin kysymyksiin ja jättämällä kommentti kenttään toimivan sähköposti osoitteesi. Eli kun olen laittanut sinulle viestiä, niin vastaat siellä sähköpostitse noihin kysymyksiin. Ei tähän alle.

Nimi ja osoite
Herkuinta herkkua
Ällöintä yökköä
Allergiat
Pienet jutut joista pidän (ei syötävää)
Pienen jutut joista en pidä (ei syötävää)
Blogi osoite ja nimimerkki
Muuta mainittavaa

Osallistumisaikaa on 31.5. asti ja paketin on oltava viimeestään perillä 16.6.
Viime kerralla oli vähän sekaannusta paketin arvossa, mutta se on kokonaisuudessaan 6 euroa plus postit. Ei niin, että herkut ovat kuusi euroa ja kaikki muu vielä siihen päälle. Herkuttelemisiin.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Lapsuusmuistoja: Markkinoilla

Oli kaksi aivan eri asiaa käydä markkinoilla mummon kanssa kuin vanhempien kanssa. Mummon kanssa ja nimenomaan isänäidin kanssa käytiin meidän kylän markkinoilla. Joka kerta ostettiin ainakin markkinarinkeli ja mulle joku pieni lelu.
Lelu oli joskus poni, sammakko, markkinpallo tai tuuliviiri eli viipperä. Markkinoilla oli aina myös sama vanha setä myymässä arpoja ja niitä ostettiin useampi kappale. Usein jotain pientä kuten esim. kampoja voittaen.
Mummo oli vaan puheliasta sorttia eikä sieltä ihan heti takasin tultukkaan markkinoilta, kun kaikki muutkin mummelit olivat liikenteessä ja jokaista tuttua piti jututtaa. No minä pysyin karkkiaskin avulla aika rauhallisena rattaissa. Jossain vaiheessa kyllästyin jorinaan ja nykäsin mummoa mekon helmasta merkiksi et nyt liikkeelle. Pienen lapsen silmissä se oli huima paikka. Paljon ihmisiä ja meteliä.

Vanhempien kanssa käytiin markkinoilla sit isommassa naapuri kaupungissa. Siellä sitä ihmistä ja kojua vasta olikin. Täältäkin mukaan tarttui markkinarinkeli (keskikokoinen ja mulle oma pieni) , makulakua, kilopaperia, joku lelu tai jopa kukkopilli. Iskän oli siis aivan pakko aina saada ostaa tuota lakua.
Kun olin isompi tyttö sain foliopallon. Olen aiemminkin maininnut millaisia ne olivat, mutta kerron vielä kerran kuitenkin. Ihka ensimmäisessä oli halinalleja, toisessa My Little Pony ja kolmannessa Kaunotar ja Kulkuri koirat pentuineen. Ihania kaikki. Puristin tosi lujaa narusta, kun pelkäsin tuulen vievän hienon palloni mennessään. Siihen aikaan ei ollut hienoja muovisia ilmapallopainoja niinkuin nykyään. Mulla on vieläkin nuo kaikki tyhjät foliopallot jemmassa.

Mitä siintä vaikka lakut olivat syöty jo ennenkuin oltiin kotona tai kissa kynsillään rikkoi markkinapallon niin että sahanpurut levisivät lattialle. Eikä sekään haitannut että kilopaperi kassin mukana tuli aina samoja värityskirjoja kuin mitä kotonta jo löytyi. Ei sillä väliä. Tärkeintä oli tunnelma. Nykypäivänä ei tuota tunnelmaa markkinoilta enää saa eikä paljon juuri mitään muutakaan. Kaupasta saa kaiken ja sen mitä kaupasta ei saa, niin löytyy netistä. Surullista, mutta totta markkinat ovat hieman menettäneet merkityksensä nyky yhteiskunnassa. Tästäkin huolimatta edelleen käyn ostamassa sen pienen markkinarinkelin ja makulakua.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Kaunotar ja Hirviö Lumottu Joulu

Joo, kyllä tiedän, että joulu meni jo ja seuraavaan on rutkasti aikaa. Tulin kuitenkin esittelemään uusimman hankntani Disney dvd kokoelmaani. Ettekä te muista väärin. Kyllä olen esitellyt aiemminkin kyseisen leffan ja se löytyy minulta niin dvd versiona kuin veehooässänäkin. Löysin vaan torista viiden euron hintaan toisen painoksen tästä ihanasta elokuvasta, niin pakkohan se oli kotiuttaa. Minä kun omistan vain sen uusimman tylsimmän version läpinäkyvällä kotelolla.


Tää kansi on ihana. Sininen kotelo on aina paljon kivempi silmälle kuin läpinäkyvä. Kotelo oli uuttavastaavassa kunnossa. Ei tahroja, naarmuja taikka repeämiä.


Mukana oli myös priima kunnossa oleva kohtausvalikko lehtinen. Harvinaista herkkua käytetyissä leffoissa.


Ei tarvitse varmaan edes sanoa, että kuvallinen levy päihittää harmaat levyt mennentullen.
Seuraavaksi vierekkäin vertailussa tämä toinen sekä kolmas painos.





Kakkos painoksen takakannesta on tehty kolmannen painoksen kansikuva, mutta mielenkiintoisinta tässä on se, että kakkos painoksen ikäraja on 7 vuotta ja uudemmassa 3 vuotta. Sinällään mielenkiintoista, kun kyseessä on sisällöltään täysin sama elokuva.


Myös sivuprofiilissa on eroja. Rouva Pannu vanhemmassa ja Belle uudemmassa kuvana.
Siellä joku varmaan ihmettelee miksi ostin tämän, kun hyllystä jo ihan sama leffa löytyy eri kansilla vain. Noh, koska olen keräilijä ja suunnattoman suuri Kaunotar ja Hirviö leffa fani. Siksi. Kumpi kansikuva viehättää enemmän sinun silmää?

Seuraava projekti olisikin esitellä Disney leffa kokoelmani täällä blogissa alusta loppuun Lumikista uusimpaan. (Tosin uusin leffa minulta vielä puuttuu.) Niin viiden sarjoina läpi. Kuvan ja lyhen mielipiteeni kera. Jotkut ovatkin aiemmin täällä blogissa vilahtaneet, mutta nyt aion tehdä järkevän katsauksen numero järjestyksessä. Eli aiheet ja kirjoittaminen eivät tule ihan heti loppumaan.