Sivut

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Nintendo pelini

Kuvasin tuossa kaikki lapsuuteni Nintendo pelit ja laitan tänne esittelyyn pienen muiston ja mielipiteen kera. Aloitetaan loogisesti ekasta, vaikka sen jälkeen ei välttämättä etene ihan saamis järjestyksessä.


Super Mario Bros ja Duck Hunt samalla kasetilla tuli pelikoneen mukana. Mario Bros löytyy varmaan lähestulkoon jokaiselta Nintendon omistajalta. Duck Huntin eli sorsien ampumiseen tarvitaan Zapper valopistooli. Sorsanammunta pelissä saa ampua joko yhtä sorsaa tai kahta. Kolmas vaihtoehto on kiekkojen ammunta. Aikamoista pixelimössöähän tuo Mario on nykyajan peleihin jopa Super Mario kolmoseen verrattuna, mutta eipä tuolloin paremmastakaan tiedetty. Mario on pelattu läpi useampaankin otteeseen.


Super Mario Bros 3 ostettiin käytettynä Mustan Pörssin vaihtovalikoimasta ja tämä oli peli jonka kaikki halusivat omistaa. Pelissä on tosi monta kenttää ja Mariolla kyky lentää. Uusia ulottuvuuksia siis huimasti ykköseen verrattuna. Tämäkin pelattu läpi useammin kuin kerran. Sivukommenttina kerrottakoon, että minä tykkäsin pelata aina kaksinpelissä Luigilla, kun sillä on vihreät vaatteet.


Puznic ostettiin Sokoksesta jostain tosi hyvästä alesta. Tässä sovitellaan paloja paikoilleen aikaa vastaan. Haastavaa ja vaikeaa. Kansiuva ei anna oikeaa kuvaa pelistä. Olipa hassusti sanottu. Tätä ei ole läpi pelattu.


Bart vs the World aikoinaan uutena Anttilasta ostettu. Maksoi muistaakseeni maltaita, kun jouduin vähän iskältä tätä kinuamaan. Tapahtui joulun alla ja iskä sanoi, että sillä ehdolla ostaa pelin, että saat joululahjaksi ja silloin vasta pelata. Tietysti suostuin ja lupasin olla ihan hiljaa hinnasta äitille. Tämä on yksi suosikeistani ja tietenkin läpi pelattu monesti.


Hogan`s Alley jonkun vuoden joululahja tämäkin ja iskä ei ostaessa edes tiennyt tämän olevan valopistoolipeli. Vaan ei se mitään sillä tää on hauska ja tässäkin on kolme erilaista tasoa joita pelata. Enemmän haastetta kuin sorsanammunnassa.


High Speed pinball eli suomeksi flipperi. Etukäteen saatu joululahja jonka itse valitsin. Uutena ostettu ja todella koukuttava peli. Aina voi tavoitella parempaa tulosta. Olen muutenkin täys flipperi friikki ja jos jossain näen flipperin, niin taatusti menen pelaamaan. Yksi lemppareistani siis tämä peli.


Mission Impossible viimoinen joululahjaksi saamani peli syystä että: Nintendo pelien valmistus oli lopetettu ja jäljellä oli enää muutama hullu kappale. Kyseisestä elokuvasta en tiennyt tuolloin mitään ja ihmettelin iskälle että miten sinä tällaisen pelin ostit. Vastaus oli yksiselitteinen ettei tuon lisäksi ollut vaihtoehtona muuta kuin jotain sotapelejä. Tämä on vaikea taktiikka peli jota en ole kovin pitkälle päässyt.


Ice Hockey peli ostettiin käytettynä korvaamaan vaihdossa mennyt Blades of Steel, mutta eihän se ollut lähellekkään saman tasoinen jääkiekko peli. Melko turha, mutta halpa hankinta.


Rad Gravity kirpputorilta muutamalla mummon kympillä ostettu seikkailu peli. En tykännyt, mutta kuten edellisessäkin: Eipä tuo paljon maksanutkaan.

 

Track & Field in Barcelona käytettynä ostettu mukava urheilupeli jossa voi kisata joko kaveria tai konetta vastaan. Aikuisena ostin myös sen kakkososan jota lapsuusmuisto tekstissä ukot hikihatussa pelaili.


Adventures in The Magic Kingdom käytettynä kirpparilta ostettu Disney aiheinen peli. Ala-aste ikäisenä oli vielä haasteellinen, mutta vanhemmalla iällä helppo läpimenopeli. Disney fanille sopivaa seikkailua Disneylandissa.


Chip and Dale Rescue Rangers käytettynä tämäkin ostettu ja yksi suosikeistani. Aikoinaan kaverilta usein lainasin ja naapurin tytön kanssa pelattiin, kun tämä on siintä hauska peli, että tätä voi pelata kaksi yhtäaikaa. Eli toimitaan tiiminä vihollisia vastaan. Mun lemppari on Tiku ja pelasinkin aina sillä. Onneksi kaveri tykkäs Takusta, niin ei tullut riitaa tästä asiasta kumpi pelaa kummalla. Iskän makuun liian lapsellinen peli. Sanomattakin selvää, että läpäisty monen monta kertaa.


Vielä ois viisi peliä esiteltävänä, mutta en enää jaksanut kuvata, kun menevät kategoriaan: Aikuisena ostetut. Eli eivät sisällä tunnearvoa. Joten ovat kyllä lapsuudesta tuttuja niin, että olen lainaillut toisilta ( yhden omistanut ), mutta vasta vanhemmalla iällä omakseni hankkinut. Nehän ovat:

Bart vs. The Space Mutants. Tykkään tästä pelistä ja lapsena kaverilta oli usein lainassa. Aikuisena sain nyt kohtuuhintaan omaksi ni ostin. Simpsons pelejä on tietääkseeni kolme tehty Nintendolle ja tämä on niistä ensimmäinen ja omani lapsuudesta tuttu toinen.

Teenage Mutant Hero Turtles. Jos ette aiemmin tienneet, niin nyt tiedätte minun olleen Turtles fani ja Donatello on ykkönen. Pelasin tätä peliä jo lapsena. Aikuisena ostin omaksi.

Blades of Steel. Se surullisen kuuluisa jääkiekkopeli jonka annoin-myin vaihdossa pois. Sen verran paljon sen menetys jäi kaivertelemaan, että oli pakko aikuisena ostaa takas, mutta eihän se samalta tunnu kuin eka.

Super Off Road on ainoa autopeli joka multa Nintendolle löytyy, mutta sitäkin mielekkäämpi. Tykkään todella paljon.

Track & Field 2 on uusin hankinta, mutta lapsuudesta tuttu peli kuten kaikki muutkin edellä mainitut. Urheilupeli täynnä jännitystä ja haastetta.

Jokohan nää riittäs vai lisätäänkö loppuun vielä mitä haluan. Se olisikin pitkä lista, jos kaikki tähän laittaisin, mutta ihan ministi: Aladdin, Kaunotar ja Hirviö, TaleSpin, Viidakkokirja, Varjoankka, Donkey Kong ja Donkey Kong jr. Näistä olen Aladdinia, TaleSpiniä, Viidakkokirjaa ja Donkey Kongeja muksuna pelannut. En edes tiennyt kuin vasta viime vuonna, että Nintendolla on Kaunotar ja Hirviö pelikin. Ehdottomasti pakko saada listalla on se.
Eikä hätää, jos ei ohjeita löydy tai et muista miten mitäkin peliä pelataan. Youtuben ihmeellisestä maailmasta löytyy ihmisten kuvaamia videoita pelaamisesta joten sieltä vaan vinkkiä katsomaan, jos ja kun peli alkaa jumittaa. Pelaamisiin!






torstai 23. helmikuuta 2017

Elokuva historiani

En tullut pakinoimaan elokuvien historiasta kuin omalta kohdalta vain. Uuno Turhapurot taisivat olla niitä ensimmäisiä kokoillan elokuvia joita katsoin. Katson muuten vieläkin, mutta ne aukeaa hieman eritavalla nyt kuin lapsena. Sitä nauraa hieman eri kohdissa. Lapsena huvitti kovasti sana sovinistisika joka ilmenee Uuno Turhapuro menettää muistinsa elokuvassa. Se oli niin hauska sana, että sanoin iskää sovinistisiaksi. Pienen puhuttelen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että ei saa käyttää sellaisia sanoja joita ei ymmärrä. Meillä oli kaikki Uunot nauhalla ja muutama muukin Speden elokuva kuten: Pikku Pojat ja Kliffaa hei! Todella hauskoja molemmat. Pekko Aikamiespoika elokuvat tulivat myös tutuiksi nuorena.

MTV kolme alkoi näkyä meillä, kun oli ala-aste ikäinen. Siellä pyöri lauantai iltapäivisin aina joku Disneyn elokuva. Niitäkin nauhoteltiin ja paljon nauhalta uudestaan katseltiin. Tässä vaiheessa tekstiä huomaatte jo sen, että olen pienestä pitäen ollut kova videoiden kuluttaja sekä elokuvien ystävä.
Ihastuin Disneyn Maija Poppaseen kovin aikoinaan ja harmittelin, kun ei otettu sitä nauhalle.No viime vuonna viimein sain sen omaan dvd kokoelmaan ja pääsin kokemaan uudestaan tuon satumaailman joka lapsena minuun niin suuren vaikutuksen teki.

Nuorena aikuisena kun asuin omillani oli pientä katkosta elokuvissa. Ennen sitä ehdin kuitenkin ihastua sellaisiin klassikoihin kuin Kulkuri ja joutsen sekä Rentun ruusu. Monta kymmentä kertaa katottu, vaan ei kyllästytä lainkaan. Maailman ihanin rakkaus tarina on puolestaan Romeo ja Julia. Se moderni versio. Siinä on kaikkea mitä toivoa saattaa hyvältä elokuvalta: Draamaa, toimintaa, rakkautta, huumoria ja jännitystä. Titanic tuli myös jokusen kerran katsottua, mutta ei minuun vaikutusta tehnyt. Paitsi se paatin uppoaminen. Teini iässä tuona Disneyn kulta-aikana yhekskytluvun alkupuolella tuli  ahkerasti käytyä elokuvissa Disney klassikoita katsomassa. Siitä se alkoi aina näihin päiviin asti yltänyt Disney klassikoiden ihannointi.

Mieleen tulee kaksi elokuvaa joista tykkäsin nuorempana, mutta en enää ja ne ovat: Minä ja Morrison sekä Menolippu Mombasaan. Kyllähän Samuli ja Irina ihania vieläkin ovat, mutta ei oikein enää juonellisesti vanhaa Minttua ilahduttanut Minä ja Morrison. Menolippu Mombasaan on eräänlainen road movie, mutta samalla tarina syöpää sairastavista kaveruksista. Aikansa lapsi, vaan ei enää jaksa viehättää. Kai sitä maku jalostuu. Nykyään, kun tykkää laadukkaasta kotimaisesta draamasta eniten ja komediatkin mieluiten kotimaisina nautin. Toki Amerikoissakin osataan. En sitä kiellä. Jotenkin vain tuntuu mun leffa hylly olevan täynnä enemmän kotimista laatua ja Disneytä kuin mitään muuta.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Vhs videot

Nyt nykynuoriso on siellä että: Siis mitkä? 80-luvun lapset muistavat hyvin nuo videot ja vhs-kasetit. Itse varmaan penskana opin videoiden avulla tunnistamaan värit ja muodot sekä rakkauteni vihreään kohtaan syveni, koska: Vihreästä kolmiosta sai nauhan pyörimään. Jee! Sininen neliö katkaisi toiminnan. Keltaiset namikat kelas ja punaista ympyrää ei saanut painaa. Onneksi meidän ensimmäisissä videoissa tuo punainen nappula oli "eristetty" muista, niin osasi varoa. Toisinaan leikin valokuvaajaa paussettamalla kuvia, mutta hyvin nopeasti äiti kielsi tämän leikin sanomalla: Jos teet noin. Videot menevät rikki ja mitä sinä sitten katsot? Voin sanoa että: Tehos tuo ukaasi.

Tässä meidän ensimmäinen video. Kuva vuodelta 2017
Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan kirjoittaa lapsuusmuistoista, vaan idean tähän kirjoitukseen sain oman huoneeni kirjahyllyssä olevista vhs-kaseteista. Meillä on todella paljon vhs-kasetteja. Aitoja ja etenkin niitä itse nauhoitettuja varmasti yli kaksisataa, kun laskee kaikki yhteen. Äiti kirjoitti aina video vihkoon kasetin numeron ja sen mitä se sisältää muistiin. Kätevää.


Näitä leffoja katsoin nuoruudessani. Paitsi tuota yhtä: Happy hour. Kerron kohta lisää ja huom. Disney kasetit ja piirretyt löytyvät alakerran kirjahyllystä minkä vuoksi niitä ei näissä kuvissa näy. Tissitohtorit on komedia jonka ostin vain sen takia, kun siinä oli Frendeistä tuttu David Schwimmer pääosassa. Leffa itsessään on surkea. Menolippu Mombasaan on mielestäni hyvä suomalainen road movie. Badding elokuva on huono. Ostin, kun halvalla sai. Kulkuri ja joutsen on yksi suosikki elokuvistani.Olen katsonut sen useamman kymmentä kertaa ja aina vaan se jaksaa viehättää. Martti Suosalo Repe Helismaana on vertaansa vailla. Upeaa rooli työskentelyä. Rentun Ruusu on paras kotimainen elokuva ehkä ikinä. Tai ainakin top kymmenessä mulla. Jälleen upea roolityö Suosalolta. Tällä kertaa Irwinin nahoissa. Turha kai mainitakkaan, että tämäkin elokuva on katsottu monta kymmentä kertaa. Sibelius ei enää niin sykähdyttänyt kuin nuo kaksi aiempaa. Katselutkin jääneet alle kymmeneen, mutta tykkään kuitenkin. Karvinen tuskin kaipaa selityksiä. Marco Bjurström Happy hour on tanssikoulu video jota en ole kertaakaan katsonut. Haaveilin nuorempana show tanssijan urasta, mutta eipä minusta sellaista tullut. Tällä videolla opetetaan tanssiliikkeitä. Maailmanmestarit 1995. Tietenkin tuo piti nuorena lätkäfanina saada jotta pääsi kokemaan voiton huuman yhä uudelleen ja uudelleen.


Frendit! Tarviiko sanoakkaan mitään. Ihan huippumahtava, ihana, maailman paras komediasarja mitä kuunaan on tv.stä tullut. Tän verran ehdin sitä vhs-versiona kerätä. Nythän nuo tulee tv.stä uusintana vähän väliä, mutta toki kaikki tuotantokaudet löytyvät mun dvd kokoelmastani.

Siinä pieni pala mun videokasetti kokoelma historiaa.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Lapsuusmuistoja: 8-bittinen Nintendo

Olin seitsemän tai kahdeksan vanha, kun koin ensikosketukseni Nintendoon. Vuosi -88 tai -89. Luulen asian menneen niin, että iskä oli lukenut jostain uudesta markkinoille tulleesta pelikoneesta ja halusi päästä pelaamaan sitä. Isäni oli tuolloin vähän päälle kolmekymppinen, että ei ihme jos tällaiset kiinnosti. Oli huomannut, että Ärrältä sai vuokrata koneen peleineen. Sinne suunta siis. Nintendo luovutettiin hienossa salkussa ja mukaan sai valita yhden pelin. Iskä otti Donkey Kongin. (Nykyään saat maksaa hunajaa kummastakin, jos omaksi tahdot.) Minä en kyllä vielä oikein hallinnut ja osannut tuota peliä, mutta olin mielenkiinnolla ja innolla mukana, vaikka tykkäsin myös vain katsoa kun isi pelas. En muista paljon vuokraus mummon markoissa maksoi. Myöhemmin kun omalle koneelle pelejä Ärrältä vuokrattiin oli niiden vuorokausi vuokra 20-35 markkaa.

Sen muistan elävästi, kun jouluksi 1989 vuokrattiin Nintendo ja urheilupeli Track & Field 2. Sitä pelattiin ja hakattiin ihan hulluna. Iskä otti skapaa meillä olleiden vieraiden kanssa ja naama punasena naputtivat ohjaimia käädenväännössä. Se oli hauskaa katsottavaa. Seuraavana jouluna saatiikin pelata jo ihan omalla koneella.

Vanha kunnon Nintendo.
Iskä kai sen lopullisen päätöksen teki ja päätti, että meille ostetaan oma Nintendo, mutta ei uutta, kun käytettynäkin saa. Vuoden 1990 marras-joulukuussa se sit kotiutui meille: Vuoden vanha 8-bittinen ja kolme peliä. Muistan vielä kuin eilisen päivän sen kun kone haettiin. Myyjä oli jo paketoinut sen valmiiksi laatikkoon, mutta iskä käski purkamaan ja asentamaan kiinni jotta pääsee testaamaan toimivuutta. Minä ja äiti odotettiin autossa ja ihmeteltiin missä se ukko viipyy. Lopulta iskä tuli ison laatikon ja ennenaikaisen joululahjan kanssa autoon ja päästiin lähtemään. Kotona tietysti heti piuhat kiinni ja pelaamaan. Mukana tulleet pelit olivat: Super Mario Bros ja Duck Hunt (samalla kasetilla) sekä Blades of Steel jääkiekkopeli. Meillä meni ikuisuus ennenkuin päästiin edes ekaa kenttää Mariossa läpi ja oltiin sit ihan ihmeissään viemäriverkostossa toisessa kentässä. Jääkiekkopelissä iskä oli lyömätön, mutta hei mä olin vasta yhdeksän enkä osannut kaikkia kikkoja.

Pelejä ei juurikaan paljoa omaksi osteltu. Olivat niin hintavia, vaan Ärrältä vuokrattiin silloin tällöin. Mustassa Pörssissä (siinä kodinkoneliikkessä) oli mahdollista vaihtaa käytettyjä Nintendo pelejä toisiin halvemmalla. Siellä tehtiin ekat pelikaupat ja vaihdoin lätkäpelin Super Mario kolmoseen. Käytetyn Marion hinta oli 250 markkaa ja omasta pelistä saatiin satanen hyvistä joten maksettavaa jäi ainoastaan 150 markkaa. Myöhemmin kaduin katkerasti sitä, että menin myymää Blades of Steelin pois. Iskää harmitti jo silloin, vaikka kyllä tykästyttiin kummatkin Super Mario kolmoseen ja hei, onhan sellain legenda pakko omistaa.


Kavereiden kanssa tietysti päikseen lainailtiin pelejä. Etenkin senjälkeen, kun sain Super Mario kolmosen sain vaihtareita. Iskä huolehti siitä kuitenkin ettei pelit viikkoa kauempaa kylillä luuhanneet. Kuten aiemmin mainitsin uudet pelit maksoivat noin 250-500 markkaa ja kerran vuodessa ( jouluna ) sellaisen sain. Voitte uskoa kuinka iloinen olin aina uudesta pelistä ja miten nopeasti joululoma sen parissa kuluikaan.

Nintendoa myytiin kolmessa eri pakkauksessa. Peruspakettiin kuului konsoli, kaksi ohjainta ja Super Mario Bros peli. Tähän toiseen joka minulla on kuului konsoli, kaksi ohjainta, valopistooli ja tuo tupla pelikasetti: Super Mario Bros ja Duck Hunt. Kolmas paketti sisälsi konsolin lisäksi neljä ohjainta ja kasetin jossa oli kolme peliä: Super Mario Bros, Tetris ja World cup jalkapallo peli. Käsittääkseeni tuota jalkapallo peliä pystyi pelaamaan neljä samaan aikaan. Täysin uudenkarheiden pakettien hinnat taisivat vaihdella 1000-1500 markan välillä.

Tarkoitukseni oli tähän samaan tekstiin esitellä teille pelini, mutta en jaksa niitä kaikkia kuvata. Ehkä myöhemmin ihan omana tekstinään sitten sellaisen teen. Onko Nintendo 8-bittinen sinulle tuttu lapsuudesta tai omistatko kenties sellaisen vieläkin?

Ps. Koitin epätoivoisesti löytää sen valokuvan joka oli otettu isästäni pelaamassa Nintendoa "pää punasena", mutta en löytänyt. Laittelen myöhemmin, kun osuu kohdalle.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Arkeen paluu

No huh, huh, olipas juhlat. Täytyy koittaa palata arkeen ja kirjoittaa muustakin kuin Disneystä. Ensinnäkin talven herkkuvaihtoon ehtii hyvin vielä mukaan täällä.

Toisekseen kuinka moni täällä seuraa Putousta? Niin sitä viihdeohjelmaa lauantai-illoissa. Mä katoin toista jaksoa varmaan vartin ohimennen ja jäin koukkuun. Uudet näyttelijät tuo taas uutta mielenkiintoa ohjelmaa kohtaan. Varmaan kolme edellistä kautta jäänyt katsomatta, mutta nyt aion seurata joka jakson.
Ennenvanhaan oli ehkä Kari Salmelainen ja Napakymppi. Nykyään Roope Salminen ja Putous joka kerää perheen yhteen saunan jälkeen lauantai-iltana sohvalle sipsi tahi karkkipussin kanssa jännäämään: Ei ehkä sitä kenet neiti tai herra X valitsee, vaan kuka hahmoista putoaa pois. Helppoa ja hauskaa huumoria, mutta tehoaa suomalaisiin.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Erittäin epävirallinen Miss Disney finaali

Tervetuloa melkein suoraan finaali lähetykseen! Minä siirryn tuomarointi tehtäviin ja illan virallisena juontajana toimii kisasta aiemmin pudonnut Belle!


Kiitos Minttu tästä kunniasta. Minäpä jatkan tästä eteenpäin.
Eli tervetuloa teille kaikille katsomaan parhaat palat myöhään lauantai-iltana käydystä finaalista. Täytyy sanoa, että loppuun asti oli jännitys huipussaan ja neidot saivat varsin tasaisesti ääniä. On kuitenkin aika julistaa vuoden 2017 kauneimmat Disney neidot teidän mielestä.

Toinen perintöprinsessa on....Jasmine!


Oih, kiitos! Ihanaa! Olen todella yllättynyt! Pelkäsin putoavani jo samalla kierroksella kuin Belle, mutta toisin kävi. Olen todella todella otettu tästä kunniasta. En malta odottaa, että pääsen kotiin Aladdinin luo kertomaan asiasta. Hän sanoi ettei uskalla seurata kisoja, kun jännittää niin paljon puolestani. Hassu.

Kiitos Jasmine ja onnea vielä kerran. Ensimmäinen perintöprinsessa on....Tähkäpää!


Siis minä! Oikeasti, ihanaa! Saanko ihan kruununkin wau! Mitenhän päin tässä nyt osaisi olla olen niin sekaisin onnesta. Tuntuu jotenkin oudolta, että minä pääsin näin pitkälle näiden konkareiden seassa. Kiitos äänestäjilleni!

Kiitos Tähkäpää ja onnittelut hyvästä sijoituksesta. Enää meillä onkin jäljellä voittajan paljastaminen ja hän on....Tuhkimo!


Kiitos, olen sanaton. En tiedä mitä sanoa paitsi kiitos kaikille minua tsempanneille. Arvostan tätä kunniaa todella paljon. Olen otettu, onnellinen ja todella iloinen. En aio vuodattaa onnen kyyneliä, vaan iloita ja riemuita läpi yön. Jopa yli keskiyön.

Siinä he olivat tämän vuoden kauneimmat erittäin epäviralliset Miss Disney voittajat. Jokainen tulee saamaan edustustehtäviä täällä Vaahteran katveessa tämän vuoden puolella joten mikään turha titteli ei ole kyseessä. Minä liityn juhlijoiden joukkoon. Minttu sanokoon vielä viimeiset sanat. Kiitos ja hei!


Kiitos Belle, kun saavuit juonto töihin. Minä kruunaan sinut parhaaksi juontajaksi, niin soluttaudut hyvin muiden mukaan. Täällä alkaa olla tunnelma katossa ja niin kova meteli, että ei kuule omaa ääntässäkkään. Kiitän vielä kaikkia osallistujia ja äänestäjiä.
Mukavaa talven jatkoa!


ps. Kuvat eivät edelleenkään omia, vaan googlesta.





lauantai 11. helmikuuta 2017

Kun kukaan ei rakasta

Onko tuttu tunne? En kuitenkaan ihan näin raadollista tekstiä kirjoita rakkaudettomuudesta, vaan sen sanan tai kolmen sanan yhdistelmästä: Minä rakastan sinua. Siinä on sellain yhdistelmä jota ei koskaan penskana meidän talossa kuultu. Sitä ei sanonut kukaan kellekkään. Enpä sitä sitten oppinut minäkään käyttämään, vaan minusta kasvoi aika kylmä ihminen. Muistan vaan iskän sanoneen, että he ei Mimmin (äitini) kaa pussaa kuin pimeässä. Kertoo jotain siintä kuinka avoimesti meillä hellyyttä osoitettiin ja jaettiin.

Meillä vaan tykättiin tai pidettiin kaikista, mutta ei rakastettu. Rakas sana oli tuttu ainoastaan tv.stä. Sieltä kautte sen kuuli ja näki mitä se tarkoittaa, mutta tosi elämässä sitä ei käytetty tai koettu. Siksipä itse jo hyvin varhain päätinkin että jos saan lapsen niin sanon hälle joka ilta ennen nukkumaankäyntiä: Rakastan sinua. Hyvää yötä.

No minähän en lasta saanut enkä ole rakkauttani päässyt jakamaan kuin entisessä avioliitossa joka sekin kuihtui kasaan kuin erämaan kaunis kukkanen. Tästä olen tehnyt aivan omat johtopäätökseni siihen, että minä en osaa rakastaa enkä vastaanottaa rakkautta. Sen minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Tässäkin asiassa.
Surullista, mutta totta.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Smurffi siirtokuvat ja vanha lukujärjestys

Muistatte varmaan vielä tekstini siirtokuvista. Mainitsin siellä Smurffi siirtokuvat joiden mukana tuli taustapahvi johon kuvat pystyi siirtämään. Lupasin kuvata sekä esitellä sen heti kun löydän ja tässä se olisi.


Nopealla laskutoimituksella laskin kuvia olleen 20. Muistan miten kivaa niitä oli sommitella eri paikkoihin, mutta voi voi. Kyllä nyt asettelisin kuvat hieman toisin. Vasen alalaita on turhan ruuhkainen ja keskellä on tyhjää tilaa. Olin muistaakseeni kahdeksan vanha, kun sain tän lahjaksi joten ei tuo esteettinen silmä ole täysin kehittynyt.


Taustapuolelta löytyi värityskuva joka onkin melkein kokonaan tussattu. Onkohan äiti avustanut, kun on niin siistiä jälkeä tai sitten olen myöhemmällä iällä innostunut vasta värittämään tuon. Pitäiskö innostua vielä sen verran, että sais tien sekä parit ikkunat väritettyä ja kuvan valmiiksi.

Samasta lipaston laatikosta tämän pahviläpyskän alta löytyi vanha lukujärjestys. Kuvasin sen tähän samaan syssyyn, vaikka lukujärjestyksistä voisi tehdä ihan oman tekstinsä, jos niitä löytäisi enemmänkin kuvauksiin.


Veikeä lukkari. Eikä jää yhtään epäselväksi mistä tämä on haettu. Ärrältä ja mainostetaan hedelmä aakkosia. Himmeät lyijykynän jäljet kertoo lukujärjestyksen olleen kait käytössä, mutta tekstit on kumitettu pois. Tai sit siinä on ollut jotain muuta tekstiä, koska en usko joka aamu menneeni kasiin kouluun.


Taustapuolelle pystyi kirjoittamaan kavereiden nimet ja puhelinnumerot muistiin. Kirjoittaako kukaan enää nykyään puhelinnumeroita muistiin tai muistaako niitä ulkoa? Kuvaa on pätkästy, koska heti ekalla rivillä komeili oma nimi ja puhelinnumero. Eipä noita kavereita ole ollut, kun melko tyhjältä näyttivät loput rivit.

Lukujärjestyksiä sai ainakin pankeista, postista ja tietenkin ne parhaimmat jotka yleensä keittiön ilmoitustaululle päätyivät tulivat Aku Ankka lehden välistä. Olisi mukava löytää sellaiset legendat kuin Pieni Merenneito, Kaunotar ja Hirviö sekä Aladdin ja mitä kaikkea niitä ikinä nyt olikaan. Eikun lipastoja lisää penkomaan.





maanantai 6. helmikuuta 2017

Talven herkkuvaihto

On aika perinteisen talvisen herkkuvaihdon. Teemana olkoon talvi ja koko paketin arvo kortteineenn päivineen kuusi euroa ja postit päälle. Paketista täytyisi löytyä herkkua, pieni ylläri ( ei herkkua ) ja kortti.
Lapset voivat osallistua myös kunhan vanhemmat huolehtivat paketin esittelyn blogiinsa. Saatu paketti täytyy esitellä ja kuvata blogiin viikon kuluessa saapumisesta.
Mukaan pääset vastaamalla allaoleviin kysymyksiin ja jättämällä sähköposti osoitteesi kommenttikenttään. Kun saat minulta sähköpostia, niin vastaat sinne näihin kysymyksiin. Ei tänne blogiin.

Nimi ja osoite:
Herkuinta herkkua:
Ällöintä yökköä:
Allergiat:
Pienet jutut joista pidän ( ei syötävää ) :
Pienet jutut joista en pidä ( ei syötävää) :
Blogin nimi ja osoite:
Muuta mainittavaa:

Osallistumisaikaa on 17.2. asti ja pakettien täytyy olla perillä 3.3. Ilmoitan jokaiselle herkkukaverin tiedot 18-19.2.  välisenä aikana.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Kisasta pudonneet neidot

Tässä tulee kisasta ulos pudonneiden neitojen terveiset. Belle ja Mulan eivät saaneet yhtään ääntä. Yhyy, sydämeni itkee verta oman suosikkini Bellen puolesta, mutta neito itse ei tunnu olevan asiasta moksiskaan.


"Osasin odottaa tätä. Ehkä olen osallistunut jo liian moneen kisaan eivätkä äänestäjät jaksa aina samaa naamaa katsella." Bellen kuva kotiseuduilta jossa hän kirmasi heti vapaana niityille juoksemaan. Kiitos Belle, ehkä tapaamme pikemmin kuin uskotkaan.


Mulan lysähti kasaan uutisen kuullessaan. "Toisin kuin Belle, minä en ole ikinä pärjännyt kauneuskisoissa. Miksi, voi miksi..." No Mulan rakas älä itke. Muista ei voitto ole tärkeintä vaan rehti osallistuminen. Kiitos, kun olit mukana.


Annaa ei sen sijaan moiset putoamiset paljoa painaneet. "Rakastan erilaisia kokemuksia ja tämä oli yksi muiden joukossa. Joka päivä on uusi seikkailu ja minun poissaollessa Elsa oli tehnyt linnan pihalle hienon luistinkentän. Lähdin innoissani heti verestämään luistelutaitojani." Anna lähetti varsin vauhdikkaan kuvan jääradalta. Kiitos kisaan osallistumisesta Anna. Toivottavasti tulet toistekkin ja houkuttelet siskosi Elsan mukaan.


Aurora lähti linnaansa takaisin upeassa juhlaleningissään. "Minulle on järjestetty kuulemma kotiintulo juhlat, niin eihän sitä sovi arkiasussa palata, kun ei tiedä kuinka paljon siellä on väkeä paikalla." Itse olisin suonut Auroran pääsevän kisassa pidemmälle. Lämmin kiitos osallistumisestasi Aurora.


Tianalla oli tietenkin kiire jo ylläpitämään ravintolaansa. "Olihan se kiva kokemus, mutta paremmin viihdyn täällä. Omassa ravintolassani tuttujen asiakkaiden ympäröimänä." Kyllähän sen kuvastakin näkee, että Tiana tykkää työstään. Kiitos mukana olosta Tiana.

Anna ja Aurora saivat molemmat yhden äänen ja Tiana kaksi. Kiitos kaikille äänestäjille. Finaali tullaan näillänäkymin näkemään 12.2. joten muistakaa pysyä kanavalla.

torstai 2. helmikuuta 2017

Erittäin epävirallinen Miss Disney kisa osa 2

Kiitoksia paljon äänestykseen osallistuneille osapuolille. Kotiin joutuivat palaamaan Anna, Tiana, Mulan, Belle ja Aurora. On aika katsastaa viisi finalistia ja hehän ovat:

Kilpailija numero kaksi Tähkäpää. Kolme ääntä.


Mitä? Minäkö, ei ole totta! Huudahti Tähkäpää ja kameramies tallensi tämän ilahtuneen ilmeen samantein. Vaan riittääkö rahkeet kärkikolmikkoon. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.

Kilpailija numero viisi Jasmine. Kolme ääntä.


Oih, kiitos kaikille minua äänestäneille. Sai Jasmine sanottua. Tällä kertaa halusimme neidosta kokovartalokuvan, kun edellisessä keskityttiin vain kasvoihin.

Kilpailija numero seitsemän Ariel. Kuusi ääntä.


Ihanaa, että pääsin viiden parhaan joukkoon. Sanoi Ariel ennenkuin kävi asun vaihdossa vetämässä juhlapukukierrokselle sopivan leningin päällensä.

Kilpailija numero yhdeksän Tuhkimo. Kuusi ääntä.


Hei ihanat! Kiitos, kun äänestitte minut jatkoon. Kuului Tuhkimon terveiset, mutta voisiko kameramies nyt selittää mitä tässä kuvassa tapahtuu. Tuhkimo ymmärsi yrittäneensä viimeeksi liian hienoa kuvaa ja halusi, että hänet kuvataan arkiasussa kuin todisteena siintä mitä sanoi: Että prinsessojenkin täytyy siivota.

Kilpailija numero kymmenen Lumikki. Kolme ääntä.


Voih mikä ihana yllätys! Kiitos ystävät rakkaat äänistänne. Huokaisi Lumikki ja pisti ihan tanssiksi jatkoon pääsyn kunniaksi.

No niin, siinä olivat viisi finalistia. Kukin omalla tyylillään, mutta ketkä ovat kolme kauneinta. Siintä päätätte te hyvät lukijat ja toisin kuin viime kerralla, niin nyt jokaisella on vain yksi ääni käytettävänä. Onnea tytöille!

Ps. Edelleenkin kuvat ovat googlesta. Eivät omia.