Meillä ei täällä päin tule päiväpostia tiistaina lainkaan. Tuleeko teille muille? Se on outoa, kun on tottunut samaan joka arkipäivän postin. Tuntuu orvolta olo. No onneksi Aku Ankka tulee keskiviikkona. Otettiin pieni pätkä sitä, kun sai hyvät lahjat. Kylpypyyhkeen ja kirjan. Itse lahjat tekee enemmän kuin tuo lehti ja lehdet voi kierrättää.
Olen varautunut talven tuloon. Pitkikset on otettu käyttöön ja villahanskat laitettu käteen. Vielä en talvitakki esille revi. Se saa odottaa aikaansa. Tuntuu ikävältä kun talvi repii taasen. Vastahan se oli. Mutta kun päässään kuukauden eteenpäin niin kyllä tähän tottuu. Loka ja marraskuu ovat niin synkeitä aikoja. Piristetään niitä edes valoilla. Jooko?
Kahdeksan viikkoa vietin ilman aamukahvia ja sit taas jäin koukkuun. Tai nykyään se on päiväkahvi johon olen koukussa. Se rauhoittaa ihanasti päivää, Tuntuu seesteiseltä lukea ja kirjoittaa päiväkahvin aikana. Minulla kun ei ole mikään kiire pois. Saattaa puoltoista tuntia venyä kahta kuppilista juodessani. Hauskaa.
Olen ajatellut miten paljon valitetaan turhasta. Ei ole sopivaa kännykkää, netin ei kulje nopeasti jäkä jäkä. Itse olen nyt samaistunut arvostamaan sitä että saa olla omassa kotona ilman minkään näköisiä paineita. Iki ihana koti mistä ei kukaan lähtisi pois. Siinä sitä minun tän hetken mieteitä.