Sivut

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Mä lankesin

Täytyy tunnustaa, että lankesin nyt jo ennenkuin kesäkään kunnolla alkanut niin ostamaan muumimukin. Niin juuri sen sesonki mukin, mutta mulla on ainakin kaksi pätevää syytä siihen miksi näin pääsi käymään. Ensinnäkin se oli tarjouksessa 14 euroa maksoi vain! Kaupungissa käytiin sieltä tarttui mukaan. Meidän kylän ruokamarketissa sama muki maksaa 20 euroa ja tarjouksessa näytti olevan 17 euroa. Todella hyvä syy ostaa siis pelkästään jo tuon takia, mutta toinen syy tai "perustelu miehelle" on tämä. Kaikki muumimukeilijat tietää, että kyseessä on niiskuneiti ja runoilija niminen muki. Elikkäs johan toki runoilijalla pitää olla runoilija muki.
Aika noheva perustelu vai mitä...

Pikku häiskäkin tykkää näköjään. Kurkki kulman takaa ja nosti peukun pystyyn. Vai hetkinen hei. Se taitaa olla ihastunut niiskuneitiin. Tiedä häntä mitä tuo tyyppi miettii. Kaikki sille kuitenkin kelpaa, kun peukku pystyssä joka kerta.

Tämän suloisen aasinsillan kautte jatketaan vielä vähän runo teemalla. Sehän on nyt nimittäin niin, että perjantaina noudan vihkon painosta. Siitä kuvaa ja esittelyä enemmän siis tiedossa tulevana viikonloppuna. Joten pysyhän kanavalla, jos kiinnostaa.

Sateenkaaren alla blogissani esitellään nykyään muutakin kuin vain koruja. Nimittäin hauskoja asioita ja juttuja. Myöhemmin myös sisustetaan ja paljastan meidän kotimme "luonnollista ilmettä". Joten kannattaa vierailla sielläkin.

Tervetuloa mietteisiin uusi lukija Aniat! Ilahduttava huomata ,että joku on tänne tiensä löytänyt. Tässäpä tulikin nyt monta pikkusta asiaa samalla kertaa tiedotettua joten jatketaan ensi kerralla jollain ihan muulla aiheella. Aurinkoista loppuviikkoa!

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kolme yllätystä

Olen jo jonkin aikaa höpöttänyt siitä lahjasta jonka tilasin itselleni. Kauan sitä kaipasin ja nyt sen sain nimittäin...

Pikku Myy saippuakuplia muki!!! Olen todella iloinen, että viimein löysin tämän kohtuulliseen hintaan. Tarkoitus ei todellakaan ole kaikkia muumimukeja kerätä vaan ne omaa silmää kiehtovat kaunistukset ja Myy nyt on vaan mun yksi suosikki hahmoistanikin muumeissa. Harmillista kun nuuskamuikkusesta on vain olemassa yksi muki. Milloinkohan ne keksii tehdä toisen. Kuten huomaatte kuva on otettu vappuna. Mulla on menossa nyt "muumikausi". Ostin kertakäyttöastioita ja serviettejä muumi kuvioinnilla. Ne syndet kun on vielä edessäpäin...

Äitikin osasi yllättää sain häneltä lahjan josta haaveilin jo viime vuonna. Oli vaan omalle kukkarolle turhan kallis ylellisyys esine, mutta nyt mulla on sekin nimittäin...

Omenan vihreä mariskooli!!! Ihanan raikkaan vihreän värinen ja sopii just eikä melkein meidän olohuoneen pöytäliinan, karkkikipon ja tuikun väritykseen. Niin ja tietysti Nökön kaulahuivin sävyyn. Zoomataas vähän lähemmäs kuvaa.

Kolmas vaan ei vähäisin yllätys oli tämä perhonen. Ehkä yllätyksistä suurin, koska en osannut lainkaan mitään odottaa. Ikävän vaalea valotus tuossa kuvassa, mutta se on mariskoolin kanssa samaa sävyä oleva vihreä kaunokainen. Kiitos blogiystävälleni tästä sulostuttajasta. Perhonenhan toimii siis rintaneulana. Minä tulen varmaan laittamaan sen kesähattuuni tai takin kaulukseen ( ne on leveät kaulukset ja hatun väri natsaa perhosen kanssa ). Lisää tän perhosen seikkailuista kuulette myöhemmin. Tapahtui jotain hassua nimittäin heti kun kuoren aukaisin niin perhonen karkasi, mutta löytyi tutusta ja turvallisesta paikasta. Se on toinen tarina se.

Täytyy tähän loppuun vielä laittaa ne  nimipäiväkortit joista huomasin yhden puuttuvan kun kuvat olivat jo koneella. En ruvennut uusia kuvia ottamaan, kun henkilö jolta sain sen ei lue blogia joten en pahoita kenenkään mieltä nyt täällä. Elikkäs lempivärini näkyi näissäkin osassa hyvin.


Sain mä äitiltä liilan värisiä neilikoitakin, mutta tässä on jo nyt niin paljon kuvia, että jätetään jotain toiseenkin kertaan. Ei makiaa mahan täydeltä eikä kuvia ruudun täydeltä. Tämä kirjoitus paljasti minusta sen, että tylsästi keräilen muumimukeja ja mariskooleja. Tai no en skooleja sillain kerää, mutta niitä kauniin värisiä himoitsen itselleni. Seuraavaksi haaveilen vaalean liilasta. Sopisi niin hyvin olohuoneen värimaailmaan. Se kun on tämmöinen ihana vihreä, liila, siniharmaa sekoitus sisustus. Lukuunottamatta miehen perintö kalleutta kauhiaa ruskeaa vanhaa nojatuolia. Vuosimallia "miekka ja kivi". Nyt ei kuitenkaan sisustella. Ehkäpä ensi kerralla. Tiedä häntä. En lupaa mitään, mutta katsotaan mitä keksitään.

Aurinkoa, vettä ja tuulta on mahtunut toukokuun alkuun ja sama tahti näyttää jatkuvan. No eipähän ole pakkasta kuitenkaan. Näihin tunnelmiin ja sateen ropinaan päätän kirjoitukseni tällä kertaa.