Kolme yllätystä

Olen jo jonkin aikaa höpöttänyt siitä lahjasta jonka tilasin itselleni. Kauan sitä kaipasin ja nyt sen sain nimittäin...

Pikku Myy saippuakuplia muki!!! Olen todella iloinen, että viimein löysin tämän kohtuulliseen hintaan. Tarkoitus ei todellakaan ole kaikkia muumimukeja kerätä vaan ne omaa silmää kiehtovat kaunistukset ja Myy nyt on vaan mun yksi suosikki hahmoistanikin muumeissa. Harmillista kun nuuskamuikkusesta on vain olemassa yksi muki. Milloinkohan ne keksii tehdä toisen. Kuten huomaatte kuva on otettu vappuna. Mulla on menossa nyt "muumikausi". Ostin kertakäyttöastioita ja serviettejä muumi kuvioinnilla. Ne syndet kun on vielä edessäpäin...

Äitikin osasi yllättää sain häneltä lahjan josta haaveilin jo viime vuonna. Oli vaan omalle kukkarolle turhan kallis ylellisyys esine, mutta nyt mulla on sekin nimittäin...

Omenan vihreä mariskooli!!! Ihanan raikkaan vihreän värinen ja sopii just eikä melkein meidän olohuoneen pöytäliinan, karkkikipon ja tuikun väritykseen. Niin ja tietysti Nökön kaulahuivin sävyyn. Zoomataas vähän lähemmäs kuvaa.

Kolmas vaan ei vähäisin yllätys oli tämä perhonen. Ehkä yllätyksistä suurin, koska en osannut lainkaan mitään odottaa. Ikävän vaalea valotus tuossa kuvassa, mutta se on mariskoolin kanssa samaa sävyä oleva vihreä kaunokainen. Kiitos blogiystävälleni tästä sulostuttajasta. Perhonenhan toimii siis rintaneulana. Minä tulen varmaan laittamaan sen kesähattuuni tai takin kaulukseen ( ne on leveät kaulukset ja hatun väri natsaa perhosen kanssa ). Lisää tän perhosen seikkailuista kuulette myöhemmin. Tapahtui jotain hassua nimittäin heti kun kuoren aukaisin niin perhonen karkasi, mutta löytyi tutusta ja turvallisesta paikasta. Se on toinen tarina se.

Täytyy tähän loppuun vielä laittaa ne  nimipäiväkortit joista huomasin yhden puuttuvan kun kuvat olivat jo koneella. En ruvennut uusia kuvia ottamaan, kun henkilö jolta sain sen ei lue blogia joten en pahoita kenenkään mieltä nyt täällä. Elikkäs lempivärini näkyi näissäkin osassa hyvin.

Sain mä äitiltä liilan värisiä neilikoitakin, mutta tässä on jo nyt niin paljon kuvia, että jätetään jotain toiseenkin kertaan. Ei makiaa mahan täydeltä eikä kuvia ruudun täydeltä. Tämä kirjoitus paljasti minusta sen, että tylsästi keräilen muumimukeja ja mariskooleja. Tai no en skooleja sillain kerää, mutta niitä kauniin värisiä himoitsen itselleni. Seuraavaksi haaveilen vaalean liilasta. Sopisi niin hyvin olohuoneen värimaailmaan. Se kun on tämmöinen ihana vihreä, liila, siniharmaa sekoitus sisustus. Lukuunottamatta miehen perintö kalleutta kauhiaa ruskeaa vanhaa nojatuolia. Vuosimallia "miekka ja kivi". Nyt ei kuitenkaan sisustella. Ehkäpä ensi kerralla. Tiedä häntä. En lupaa mitään, mutta katsotaan mitä keksitään.

Aurinkoa, vettä ja tuulta on mahtunut toukokuun alkuun ja sama tahti näyttää jatkuvan. No eipähän ole pakkasta kuitenkaan. Näihin tunnelmiin ja sateen ropinaan päätän kirjoitukseni tällä kertaa.