Tänään

Nyt on syyskuukin yli puolen välin. Tänne ei kuulu mitään ihmeellistä. En ole rakastanut, en ole saanut töitä, mutta olen pysynyt terveenä.
Oikeasti mä en enää tiedä miten rakastutaan. Minusta tuntuu että se tunne on kadonnut musta. Mä en oikein luota yhteenkään ihmisiin. Minun lähelle on huono päästä. Minulla on aina takaovi auki että pääsen pois tilanteesta. Minusta on ihan kiva käydä treffeillä. Juoda kahvia ja katsella elokuvia ja siihen sit jää. Onko minusta tullut liian vanha rakastamaan ketään. Äitikin sanoi eronsa jälkeen ettei luota kenenkään.
Mulla oli pien ihastuminen keväällä. Nähtiin muutaman kerran, mutta sekin lakastui pois. Höh! Sanon minä.

No jos ei tule rakkautta niin herkkuja kylläkin. Nää saatiin enon vaimon veljeltä. Ei olla kyllä raaskittu syö, kun ovat niin ihanan näköisiä. Niissä on joku keksipohja ja täytettä. Ehkä yksi pitäisi maistaa. Mutta mikä? Herkullista syksyn jatkoa!

Sata yötä jouluun

Jotkut aloittavat virallisen joulun odotuksen, kun on sata yötä jouluun. Se tuntuu kyllä pitkältä ajalta vielähän tässä syksystä nautitaan. Ehkä minä aloitan sen vasta lokakuun puolella, vaikka olen jo tiedustellut millo saa lähettää niitä joululahja toiveita. Monihan haluaa ostaa lahjat hyvissä ajoin, niin voi keskittyä muuhun joulun alla.

Mä varmaan odottelen, että kaupaan tulisivat ekat joulukortit ja kalenterin. Aina yksi kalenteri täytyy ostaa. Vaikka kaikkia entisiäkin en ole avannut. Äiti osti perjantaina jo ekat joulutortut joten niitäkin päästiin maistelemaan. Niinkuin minä ystäväni kanssa puhuin: Tärkeintä  ei ole itse joulu vaan sen odotus.

Syyskuu

Ihanaa nyt on syksy! Mä niin rakastan tätä syyskuuta. Mun lempi vuodenajat on kevät, syksy, kesä ja talvi. Mä rakastan näitä väli vuoden aikoja kun näkee miten keväällä herää kaikki eloon ja syksyllä kuolee pois. Jos noin raa asti voidaan sanoa.

Syksysässä rakastan kun puiden lehdet muuttaa väriä, pimeneviä iltoja ja syksyden tuoksua. Muistan kuinka omenat tuoksuvat niin hyvältä syksyisin. Mummolla oli omenapuita ja ne tuoksuivat tosi hyvältä. Niitä tuli mahdottoman paljon. Sai syödä omenapiirakkaan minkä ehti.

Syksy on minusta sellainen vuodenaika, että kaikki käynnistyy taas alusta. Koulut alkavat, ihmiset palaa kesälomilta niin kaikki pyörähtää uudelleen käyntiin. Mutta talven myötä ollaan jo uuvuksissa, kun sitä intoa ei ihan riitä. Mutta onneks meillä on joulu. Jolloin voimme hengähtää jonku aikaa, ettei ihan suoraan kevääseen tarvi mennä. Joten nautitaan!