Mustikalle maistuu tää

Kerrankin ne ovat saaneet aidon marjan maun siirrettyä karkkiin. Ostin itselleni tai äiti osti Herra Hakkaraisen mustikan makuisia Xylitol pastilleja. Kyllä ovat hyviä.

Maku on aidosta mustikasta eikä sisällä väriaineita. Eikös olekkin aivan mahtava tuote ja siihen on lisätty vielä D-vitamiiniakin. Tätä voi huoletta tarjoilla lapsille ruokailun jälkeen naposteltavaksi.

Olen mä pitkästä aikaa napostellut jotain muutakin.

Kyllästyin vähän Fazerin Parhaisiin ja vaihdoin Siniseen toffee Marianneen. Tosin kyllästyin näihin hyvin pian. Uusittu pussi on kuitenkin upea ja aukeaa siististi. Mikä parasta pysyy itsestään pystyssä. Tällaisia karkkipusseja lisää kiitos.

Eikä ne herkut suinkaan tähän loppuneet. Minuun iski kauhea Smurffilimu himo ja sehän piti korjata. Äitin vastusteluista huolimatta (kallis hinta) sain limuni ja olin erittäin tyytyväinen tilanteeseen.

Ihanan väristä. Hieman petyin kyllä makuun. Ei maistunut samalle kuin lapsena. No, kai ne reseptit niinkuin pullotkin vähän muuttuvat aikojen saatossa. Ennen 0,33dl lasipullo kruunukorkilla. Nykyään puolen litran pullo kierrekorkilla. Mikään ei oo niinkuin ennen.

Millä sinä olet herkutellut viime aikoina?
Ps. Kirjoitus tehty jo  lauantaina 22.4.

Virallinen joulunavaus

Se on sit avattu virallisella joulutortun syönnillä. Sata yötä jouluun.  Kyllä oli hyvää, mutta vain vähän että riittää joulun asti maku. Pieniä jouluhommia ollaan jo tehty, mutta vielä saa joulu odottaa. Tänä vuonna vietän rauhallisen ja turhia hössötyksiä olevan joulun. Jos jotain saan se on hyvä, mutta aion enemmän keskittyä joulun hiljaisuuteen ja nauttia. Tee sinäkin niin.

Nukkuminen

Jokainen varmasti nukkuu jonkin verran ja johonkin aikaan vuorokaudesta. Olen kuullut, että pienten lasten äidit vähän vähemmän kuin muut, mutta epätoivoisesti hekin koittavat nukkua. Itse rakastan nukkumista. Voisin nukkua aina, jos se suinkin vain olisi mahdollista. Ei kun korjataan sen verran, että voisin nukkua talviunta. Ihan kuin muumit tai karhut aina kevääseen asti. Tehdä peitoista ja tyynyistä pehmeän pesän johon käpertyä. Mikään ei ole ihanampaa kuin talvipakkasella käpertyä pieneen sykkyrään peiton alle niin ettei nenänpäätäkään näy. Hymyillä vaan ulkona tuivertavalle tuulelle ja nurkkia natisuttavalle pakkaselle.

Tiedän, että kaikilla ei ole asiat näin hyvin. Ei ole kotia tai edes tyynyä mihin päätänsä painaa. Kodittomat nukkuvat sanomalehtikasassa tai joku onnekas rannalla veneen alla. Kodittomia on Suomessakin. Ei me ollakkaan niin hyvinvoiva valtio kuin annetaan ymmärtää. Moni kärsii ihan turhaan, kun pienillä parannuksilla voitaisiin asiat muuttaa. Siksipä katson olevani etuoikeutettu, kun saan nukkua sisällä lämpimässä ja turvassa.

Iän myötä huomaan tarvtsevani enemmän unta ja nukunkin kevyesti 9-11 tuntia. Ei mitään ongelmaa. Prinsessa Ruusunen minä kai olenkin enkä mikään kirjoja ahmiva Belle vaan unta ahmiva Aurora.  Entä sinä?

Blogi yhteistyö viisi vuotta

Niin se vain aika juoksee. Tämän blogin myötä tuli viisi vuotta täyteen 10.8.2017.  Huh, huh, kaikkea on saanut tämäkin blogini kokea. Nyt ollaan tässä pisteessä. Ajattelin että lopettasin blogini pikkuhiljaa. Mutta en ihan sittenkään. Täytyy myöntään ettei blogini saa enää niin paljon aikaan kuin ennen. Kuitenkin näinnäisesti niitä seurailen minkä jaksan lukea.

Onnea viisi vuotiaalle blogilleni (vähän jälestäpäin).