Sivut

tiistai 16. joulukuuta 2014

Lauantai ilta äitin kanssa

Miehen lähtiessä pikkujouluihin lauantaina minä vietin ihanan illan rakkaan äitini kanssa. Hän tuli meille perinteisen piparikattilansa kanssa ja tekas maailman parasta herkkua eli piparitaikinaa. Mikä ihana mausteiden tuoksu tulvikaan taloon ja se maku. Se on niin herkullista, että sitä ei pysty sanoin kuvailemaan. Se täytyy itse maistaa. Etenkin juuri valmistuneena ja lämpimänä se on parasta. Sulaa suorastaan suuhun.


Aina niin kauan kuin minä muistan meidän piparitaikina on tehty tähän vanhaan paksupohjaiseen ruskeaan kattilaan ja aina samalla reseptillä. Maailman parasta herkkua äitin tekemä piparitaikina.

                        Leipuri itse puuhissaan hämmentää ja makeuttaa taikinaa.

Kyllä mä niin rakastan tuota mun äitiä. Pullan tuoksuinen pehmomamma. Joka antoi mulle maailman ihanimman lapsuuden pullan tuoksuineen kaikkineen.
Kun oltiin tarpeeksi koe maisteltu ja vedetty navat täyteen taikinaan, niin lähdettiin vielä yhdessä iltakävelylle ihanan talviseen ilmaan. Nimittäin täällä satoi lunta ja ihan kunnolla perjantai-lauantai yön välillä. Toivon todella hartaasti, että tuo lumi ei enää sulaisi vaan pysyisi ainakin jouluun asti. Se olisi niin tärkeää, että jouluna on lunta.

Tuliko sinne muualle suomeen talven ihmemaa viikonloppuna?



tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulumaan tonttujen tarinat

Äiti on taas kaivanut kotitalon satukirja kätköjä ja tuonut minulle tällaisen ihanuuden.


Tässäkin kirjassa on todella kauniit kuvat ja ihanat hahmot. Muistaisin saaneeni tämän joskus kummilta joululahjaksi.

Takakannen teksti.

Ajattelin tällä kertaa antaa kuvien puhua puolestaan, koska ne ovat niin kauniita ja tonttu tarinat sopivat hyvin tähän vuodenaikaan. Tosin tässä kirjassa on monta erilaista tonttua jotka seikkailevat pitkin vuotta erilaisissa olosuhteissa. Kyseessä ei siis ole joulutonttukirja tai muutenkaan mitenkään erityisesti jouluaiheinen kirja kuten kuvista tulette huomaamaan. Sisällysluettelo jäi kuvaamatta, mutta kirjassa on monta eri tarinaa ja sivujakin melkein 200. Eli kunnollisen kokoisesta satuteoksesta on siis kyse.




Kyllä se itse Korvatunturin pääjehukin siellä parissa tarinassa vilahtaa ja seikkailee, vaikka pääpaino onkin tonttujen touhuissa.




Oli vaikea valita vain muutamaa kuvaa joten laitoin melkei kaikki jotka kuvasin. Saattaapi olla, että käytän näitä myöhemminkin blogissa tekstiä värittämässä. Ovat niin kauniita.


Satumaisen ihanaa joulukuun alkua ja tai´an omaista joulun odotusta! Kohta se on täällä... Hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen. Voi kunpa ihmisellä ois joulu ainainen.