Unelma

Minulla on unelma jonka toivoisin toteutuvan. Päässä Dannyn keikalle Lappeenrantaan tai Imatralle. En tiedä saako sinne enää edes lippuja. Minähän rakastan suomalaista musiikkia niin poppia kuin rockia. En ole koskaan nähnyt Dannya ja alkaa olla viimeinen tilaisuus nähdä hänet ennenkuin hän jää eläkkeelle. En ole koskaan ollut suurilla keikoilla. Pelkässä kantakuppilassa siis niin menisi sekin rikki. Se oli varmasti ihana kokemus joka ei unohtuisi millään eikä koskaan. Voi että kun saisin kokea tämän. Laitan tähän kolme biisiä Dannysta.

                               Näihin säveliin on hyvä päättää tämä kirjoitus.

Mitä kuuluu

Ajattelin kirjoittaa pienen tekstin mitä kuuluu? Taas on mennyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Luonnoksissa on parikin aihetta mutta ne ei ole täysin valmiit. Tai niitte aika ei ole juuri nyt julkaista. Minä olen nauttinut keväästä. Se houkuttaa kävelemään ja nauttimaan kevään tuoksuista. Lumet on lähteenet melkein kokonaan ja kohta pitäisi haravoida pihaa.
Vappukin tulee. Sillo juhlitaan nimppareita. Ennen juhlitiin Vappua kunnolla oli vappu ja nimipäiväkestit. Sillo oli ihanaa. äiti sisko tuli kylään ja me satiin valvoa myöhään serkku-pojan kanssa. Sit naurettiin kun seuraavana pävänä miehet oli krapuloissaan. Hauskaa. Karkkia oli paljon ja täytekakkua. Voi sitä lapsen autuutta. Nyt kukaan ei järjestä minkään näköisiä juhlia. Harmi, pitäskö itse ryhdistäytyä...

Muuten kuuluu hyvää. Ihania asioita on tapahtunut ja toivottavasti ne jatkuu. Ehkä kerron tästä lisää, myöhemmin. Toivottavasti tämä kesä oli superhyvä ja osaisin nauttia siitä. Pitäisi nyt saada kesäkuntoon piha ja ruveta nauttimaan päivistä ulkosalla, mutta meidän talo on varjoisalla paikalla ettei aurinko pääsee hirveesti paistamaan, mutta kesällähän se on hyvä. Tässä tän hetken kuulumiset, palataan!

Muumimuki Kevättalvi

Meillä ei hirveästi ole rahaa. Muuta kuin ostaa ruokaa ja maksaa laskut. Minä haaveilin muumimukista jo marraskuussa, mutta ei ollut varaa ostaa, mutta... Nyt sain sen, Kevättalven mukin. Voitin äitin miesystävän arvasta kympin (sillä piti ostaa jotain muuta kuin ruokaa) ja äiti lainas loput rahat, niin sain sen. Onneksi niitä oli vielä huhtikuussa myytävänä.

Tässä on niin ihana keväntulon merkki. Nuuskamuikkunen tuulee muumimaahan ja Pikku Myy sekä Muumipeikko jo odottavat heitä. Tässä on myös ihana värimaailma joka lumoaa mut. Siis olen todella todella ihastunut tähän mukiin. Onneksi sain sen vielä vaikka on talven kausimuki. Minä taidan keräillä aikalailla mukavia mukia ihan vaan silmien iloksi kuin käyttöön.

Blogi

Tää blogi maailma on siitä kiva, että voi kirjoittaa ihan mistä vaan. Toiset kirjoittaa sisustamisesta, ruokailuista, liikunnasta, vauvasta jne. Minä kirjoitan vähän mitä sattuu. Onko tää mun elämänkerta blogi vai mikä. En tiedä. En välitäkkään tietää.
Mutta niin vain on käynyt että moni blogi jota ennen seurasin on lopettanut. Pikkuhiljaa ne katoaa ja toiset tekevät blogin lopettamis kirjoituksen. Se tuntuu että jää aukko kun on tiiviisti seurannut blogia. Siihen jää yhden ihmisen tyhjä kolo. Ei tiedä enään mitään hänen elämäästään. Minäkään en ole hirveästi uusia blogeja ottanut lukuun. Se on hyvä mikä nyt on. Ei kaikkia jaksa seurata. Osan olen jättänyt pois, kun asiat eivät enää kiinnosta. Niin se vain on.

Itekkään en tänne hirveästi kirjoittele. Tuntu että joskus oli enemmän annettavaa. Olen miettinyt lopettamista, mutta eih. Mä aion jatkaa ainakin kymmenen vuotta. Olipahan sitten asiaa tai ei. Mä olen miettinyt että julkaisisin enemmän päiväkirjaimaisesti tekstejä ja päätynyt eih. Se on parempi julkaista mikä vaan mieleen tulee. Ennen julkaisin reissuista, mutta nyt en ole käynyt 20 kilometriä kauempana. Sääli. Ehkä mä vielä pääseen reissuun. Tai siis kyllä pääsen. Ajattelaan positiivisesti. Viime aikoina minulle on paljastunut se kuinka paljon vanhempia rakastan. Sitä ei voi sanoin kuvailla. Ehkä se sairaus opetti paljon tässä asiassa. Minä saan asua äitin luona. Se on ihan hyvä. Mutta haluanko jatkossa asua. Sitä en tiedä. Mutta kuitenkin. Minä jatkan bloggaamista. Seuraan blogeja. Haluan saada edes ääneni kuuluviin. Edes hieman. Kiitos kun olette mukanani.

Pääsiäinen

Silloin lapsuudessani Pääsiäinen oli suuri herkuttelu juhla. Tai jos suklaamunien herkkuttelua voi kutsua niin. Niitä syötiin Pääsiäis päivänä ekana ja tokana. Ei koskaan pitkänäperjantaina. Mikä oli pienelle tytölle kova koettulemus, että tiesi että niitä suklamunia on olemassa mutta niitä ei saa ottaa. Pääsiäspäivänä käyntiin mummon luona ja serkkukin tuli kylään. Äiti antoi meille pääsiäistervehdys munat ja ne sai syödä samantein. Painoivat 50 grammaa. Tädiltäni tuli usein kindereitä ja niitä syötiin innoissaan että mitäköhän minulta tulee. Joku rakenttava tietenkin, kun muissa munissa ei ollut rakennattavia niistä sai useimmiten koruja, avainrenkaita. Sormukset olivat mun suosikkeja.
En muista kuinka paljon sai syödä munia, mutta sen muistan kun sain kyöpelinvuoren munan, niin äiti sanoi ettet muuta sitten ota kun se on niin iso. Joten säästin sen karkkipäivään. Haluaahan sitä nyt ennemmän yllätyksiä saada kuin vain yhden.
Kyllä niitä lapsuuden pääsiäisiä muistaa, kuinka herkkuja aikaa olivat. Silloin ei edes kindereitäkään saanut kuin vain pääsiäisenä ja valikoimat olivat paljon pienemmät kuin nykyään.

Entäs Pääsiäinen nyt. Sen on pieni kiva huilinki arjen pyörteessä. Enää en suklaamunilla herkuttele. Katson elokuvia ja mietin että oispa se niinkuin ennen. Äiti meni mökille ja palas sunnuntaina. Mä ajattelin että sieltä tulee levännyt ihminen, niin ei toki. Se oli kuulemma palellut mökissä ja joutui tekemään lenkkejä. Sen miesystävä sanoi että nyt jos ottaa pumpusta niin se on humppuvei koko eukko. Äiti pitäisi ruveta huolehtimaan liikunnasta tai muuten ei hyvä seuraa. Niin minä sai äkäsenä höyryävän äiti takasi. Ja minulla oli ollut niin ihanaa kaks päivää kun olin ominnokkineni. Että sellainen pääsiäinen oli meillä. Harmi kun ei päässyt yllättämään ketään suklaa tervehdyksillä. Ois kiva käydä jossain, mutta missä.