Leluja: Pehmolelut

Äitini sanoi aikanaan: Mihin sie saat nuo kaikki pehmolelut, kun muutat pois? Ensinnäkin: En ollut aatellut muuttaa ja toisekseen ajattelin ne jäättää vanhaan kotiin.
No kyllä minä lopulta muutin, mutta yhtään pehmolelua en ottanut mukaan. Jäivät siis vanhaan kotiin olemaan.

Pehmoleluja olen saanut tuliaiseksi, lahjana ja ihan muuten vaan. Ne ovat hyvä vieminen jostain jonnekkin. Niiden avulla muistaa missä on käynyt. Näitä on jonkun verran. Lahjana se on tietenkin ihanin. Äiti koitti asettaa ettei enää pehmoleluja, mutta kuitenkin niitä tuli vaan. Lisää ja lisää. En ole laskenut niitä, mutta jotain yli sata on. Pieni, keskikokoisia ja suuria. En voi luetella mikä olisi lemppari. Ne on kaikki. Laitan tähän muutaman pehmolelun kuvan.

Tän hyvä ystävä toi mulle sairaalaan, kun halusin pienen vihreän nallen. Niin hän toikin Nuuskamuikkusen. Ihana ylläri.

Tää on vähän piilossa mun tuhatjalkanen tai siis kaksikymmentä jalkanen. On ihana värikäs ja aika pitkä. Se on lapsuudesta asti ollut mulle tuttu. Otin sen usein nukkumaan mun viereen.

Tääkin on lapsuudesta tuttu. Sen sydän lyö, kun painaa sydämen kohdasta. Tietysti pattereilla toimiva. Yksi ihana nalleistani.

Nämä kaksi vartioivat mun dvdeitä. Pysyvät varmassa tallessa.

Nämä vartoivat Aku Ankan taskukirjoja. Pienet suloiset vekkulit.

Otin vielä muutaman kuvan lisääkin, mutta jätetään ne toiseen kertaan. Sanotaan että kaikki lapsuuajan pehmolelut ovat mukavimpia. Niihin perustuu se muisto lapsuudesta ja ovat jotkut hyvin halatun näköisiä. Minulla oli lapsuudessa aina pehmolelu mukana. Kun menin mummolaan niin otin aina pehmolelun mukaan. Välillä piti hoputtaa että ota nyt joku, mutta piti tarkkaan valita mikä. Oli turvallista kun oli joku lelu mukana. Ja matkoille otettiin myös, ehkä jopa useampikin. Hyvä on olla, pehmolelu kainalolla.

Leluja: Nukkekoti

Nukkekoti tulee aika usein esiin tyttöperheessä. Niin minullakin ja sain tuo joululahjaksi. Olinkohan viisi vuotias kun sain sen. Siihen tuli kalusteet ja nukkeperhe mukana. Äiti neuloi jokaiseen nukkesänkyyn peitteen ja myöhemmin sain vielä sähköt taloon. Kyllä sillä kelpasi leikkiä.

Nyt täytyy tunnustaa etten minä juurikaan leikkinyt noilla.Otin kalusteet pois ja sisustin sen aina uudelleen. Sitten asetin nuket siististi kuka minnekkin. Nukkekoti jäi, mutta sai vähän myöhemmin uusio käyttöä. Innostuimme leikkimään Kindereistä tulleilla krokoilla nukkekodissa. Eli nukkekoti sai uuden elämän.

Sain tuon Pluto koirankin joululahjaksi. Se oli sen nimi. Eihän se ollut oikea Pluto. Mutta miksi minulla on noin surullinen ilme. Luulis olevan tyytyväinen.
Vieläkin se on kaapin päällä odottamassa leikkijöitä, jos joku sillä vielä jotain tekisi. Pitäisiköhän ottaa se alas ja tehdä taas krokoille uusio koti.

Leluja: Legot

Minä en muksuna paljoa legoilla leikkinyt. Oli niitä peruslegoja jonkin verran. Hyvin vähän. Tekniikka legoja ei lainkaan. En varmasti edes tiennyt sellaisia olevan olemassakaan. Ruotsinlaivalta mulle ostettiin upea lego laiva joka onkin saanut koristaa kirjahyllyäni aina tuosta lähtein. Iskä auttoi kasaamisessa. Minä laitoin tarrat.

Itseasiassa tämä kyseinen kuvassa näkyvä laiva minut innoittikin kirjoittamaan tätä tekstiä. Laiva on ostettu ruotsin laivalta 80-luvulla. Laivaa ei ole kokoamisen jälkeen enää purettu eikä sillä ole leikitty. Tuolla oman huoneeni kirjahyllyn päällä se on komeillut jo parikymmentä vuotta.

Oli kuitenkin eräs lego sarja jolla leikin ja se oli Fabuland legot joissa seikkailivat eläinhahmot. Jossain vintillähän nuo ovat vieläkin tallessa. Etsin netin syövereistä yhden kuvan kyseisestä sarjasta.

Tämä oli ensimmäinen setti jonka sarjasta sain. Myöhemmin sain hienon myllyn josta en ikävä kyllä löytänyt kuvaa netistä ja omani on vintillä. Näiden lisäksi omistin muutaman pienemmän lisäosan. Uskon näiden olleen aika hintavia joten sen vuoksi olen saanut vain pieniä täydennyssarjoja. No kaikki legothan on kalliita. Näissä oli hauskoja eläinhahmoja ja ihania yksityiskohtia kuten kuvassakin näkyvät kukat ja juomamukit. Hämärä muistikuva olisi, että tädin perheeltä olisin näitä lahjaksi saanut.
Muistatko sinä tällaisen legosarjan? Leikitkö paljon legoilla?

Kinder lelu suosikkini 2000-luvulta

Vauhtiin kun pääsin, niin en malta lopettaa. Laitan tähän nyt kaksi suosikkisarjaani 2000-luvulta. En voinut kirjoittaa näistä lapsuusmuistoja tekstin alle joten päätin pistää erikseen. Täytyy kyllä sanoa, että eivät nämä ole mitään 90-luvun leluihin verrattuna. Paljon pienempiä ja niin hepposia, että vaikea ois kuvitella voivansa näillä leikkiä.

Barbapapat ovat ihania ja tuttuja monille tv.stä sekä kirjoista jo 1980-luvulta. Niinpä nämä figuurit oli aivan pakko saada omaksi.

Niinpä pikkuhiljaa sopuhintaan figuurikirppilseltä ostin omakseni koko barba perheen. Pienenä taisin tykätä eniten liilan värisestä barbatytöstä. Nyt suosikkini on ehdottomasti musikaalinen vihreätyttö.

Toinen jota himoitsin oli Asterix. Asterix sarjakuvaa on tullut luettua jo 7-vuotiaasta lähtein ja tykkään myös Asterix elokuvista. Animaatiot ovat kyllä parempia kuin näytellyt versiot.

Kuvasta puuttuu suosikki hahmoni Obelix Idefix koiransa kanssa. Hän näet majailee paraatipaikalla dvd-vitriinihyllyni päällä ja unohdin napata kuvauksiin mukaan. Tämänkin sarjan ostin figuurikirppikseltä. Juu, taidan olla pikkaisen koukussa tuohon fb-ryhmään. Sieltä löytyy vaikka mitä kivaa. Nyt olen koittanut hölläillä vähän intohimoni kanssa ja vähentää figuurien ostoa. Kaikille ei nimittäin ole paikkaa, eikä ne siellä laatikossa piilossa paljoa ilahduta. Tosin teenkin niin, että vaihtelen niitä aina hyllyyn esille ja pois. Näin uutuuden viehätys säilyy.

Keräiletkö sinä figuureja entä tykkäätkö Asterixista tai Barbapapoista?

Pieniä ostoksia

Hupsista keikkaa, lähti rahapäivänä vähän lapasista shoppailut. Kotiutin kolme My Little Ponya, kolme Palace Pets lemmikkiä ja kolme saateenkaaren väristä juttua. Siispä vuorossa pitkästä aikaa ostos esittely. Olen näitä pyrkinyt karsimaan, mutta toiset tykkää näistä niin kiva aina silloin tällöin kirjoittaa teidän iloksi.
Nykyään noudatan sääntöä: Kun jotain uutta tulee niin vanhaa lähtee (mieluiten tuplaten) pois. En halua hukkua tavaramereen. En edes järveen.
Luvassa siis paljon kuvia ja vähän asiaa.

Tuli taas siellä tutussa fb-ryhmässä vierailtua ostosmerkeissä. Silmiini osui jotain niin kauniista etten kertakaikkiaan voinut sitä ohittaa. Nimittäin tuunattu Hääponi.

Oih kuinka sen harjakset sädehtivätkään. Oikeastihan nuo ovat valkoiset harjakset kera kimaltein, mutta minusta tää on melkein kauniimpi kuin se aito ja alkuperäinen jota en koskaan penskana saanut. Meidän hoitotytöllä oli se ja olin siintä hieman kade. Ehkäpä hommaan vielä sen aidoilla harjaksilla varustetun versionkin, jos halvalla siistikuntoinen tulee vastaan. Tästä maksoin viisi euroa (oma tarjous).
Siinä kävi vaan sillain, että myyjä "löi tiskiin" eli viestinä vielä kuvaa kahdesta muustakin ponista ja joku kliks kävi mun päässä ja nekin kotiutuivat minun luo.

Tämä on niinsanottu tuoksuponi ja heti kun pussin avasin niin ihanan makea tuoksu tulvahti sieraimiini.

Katsokaa nyt mikä kaunokainen ja kuinka harjas kiiltää.
Cherry Treats taisi olla hän nimeltään.

Tämä on ilmeisesti varsa poni, kun on noita muita pienempi. Strawberry Surprise nimeltään. Vähän on neiti takkuinen, mutta kyllä tuo harjas vielä setvitään.
Tarkoitus oli tosiaan ostaa vain tuo hääponi ja pari pikku figuuria, mutta homma lähti vähän lapasista. My Little Ponyista tulossa myöhemmin lisää juttua Leluja sarjassa kunhan kaivan lapsuuteni ponit jostain syövereistä esiin kuvauksiin.

Seuraavaksi ne Palatsin lemmikit figuurit. Näistä kaksi ekaa tuli nyt kaupanpäälle noitten ponien kanssa. Sain jostain päähäni haluta nämä hintaa figuurikirppiksellä myyjästä riippuen 1.00-1.50. euroa kappale.

 Ruususen kissa. Tää on tosi söpö.

Tähkäpään hevonen. Kivat värit. Alimmaisen Arielin kissan ostin sit erikseen.

Oranssi kissa on yleensä mun lemppari, mutta jostain syystä näistä kahdesta tuo vaaleanpunainen viehättää enemmän silmää. Tuhkimon koira enää uupuu, niin sit olisi tämä sarja täynnä. Sen jälkeen keksin varmaan kerätä prinsessat ja taulut. Keräilyhän on siitä kiva harrastus, että se ei koskaan lopu. Aina löytyy jotain uutta ja ihanaa joka on siis aivan pakko saada.

Loppuun sit jotain ihan muuta kuin leluja. Rupesin tunnustamaan väriä.
Sateenkaaren värejä.

Elikkäs. rintanappi kesätakin kauluksen liepeeseen ja pinssi hattuun. Kumpainenkin ovat mustia, niin tuovat mukavasti väriä.

Lippu oman huoneen seinälle (ei ikkunaan). Luultavasti siihen kohtaan missä on paantuneimmat sinitarran jäljet jotka ei lähde pois kulumallakaan.

Että näin. Tämmöisiä pikku shoppailuja. Nyt ei tarvitsekkaan taas kuukauteen mitään ostella, kun hupi rahat on käytetty kerralla. Toki aina voi katsella ja ihailla. Sehän ei ole kiellettyä. Ensi kerralla taas jotain ihan muuta tai sitten ei.

Lapsuusmuistoja: 90-luvun Kinder lelut

Mietin kirjoitanko otsakkeeseen lelut vaiko figuurit. Laitoin lelut, koska nämä olivat siitä kivoja yllätyksiä, että näillä pystyi ihan oikeasti leikkimäänkin. Eivät hajonneet heti käsiin niinkuin monet nykyajan suklaamuna yllärit tuntuvat tekevän. Kukapa 90-luvun lapsi ei muistaisi kilppareita, krokoja, hippoja, hiihtäviä kaneja, norsuja tai leijonia...Itse kaivelin nyt kotitaloni oman huoneen kirjahyllyn kätköistä esille nämä lapsuuteni figuurit ja ihan mukavasti niitä löytyikin. Tosin tarkoituksena olisi kerätä nuo vajaat sarjat täyteen kuten kilpparit, leijonat ja kanit. Ehkäpä hipotkin. Näiden jälkeen on tullu useita muitakin sarjoja, mutta suklaan syömiseni loppui 16-vuotiaana joten Kindereiden ostokin väheni ja ikääkin oli sen verran ettei kaveritkaan enää paljoa vaihdellut keskenään figuja. 
Näistä krokot ja kilpparit ovat ykkössuosikkejani. Parhaimmat leikit saatiin naapurin tytön kanssa aikaiseksi krokoilla. Mun melko vähälle käytölle jääneelle nukkekodillekkin tuli viimein käyttöä. Heitettiin nuket ulos ja krokot muuttivat taloon asumaan. Hauskaa, mutta totta! Niille sit sattuikin kaikenlaista ja jokainen oli ihan oma persoonansa. Muistan tosi elävästi nuo leikit. Hassua. Ihmisen muisti on mielenkiintoinen.

Laitetaanpas seuraavaksi kuvia mun aarteista. Ensin kilpikonnat. Luulin, että mulla olisi kaikki kilpparit, vaan eipäs ollutkaan tai sit ne ovat jossain tosi hyvässä jemmassa muista erillään.

Tuolta panhuilistilta puuttuu hattu.

Nyt muistankin. Pari figuuria otin mukaani, kun kotoa pois aikoinaan muutin ni yksiöni keittokomeron hyllyä koristamaan ja sen jälkeen ovat kadonneet monien muuttojen yhteydessä tai ovat hyvässä kätkössä tallessa. No samapa tuo. Puuttuvat voi aina ostaa, mutta niillä ei ole samaa tunne arvoa kuin omilla. Kilpikonnat ovat jääneet parhaiten mieleen, kun olivat (ainakin minulle) eka kunnon keräily sarja Kindereissä. Sekä mielettömän söpöjä. Minulla oli myös se vesimelonia syövä kilppari ja kookosta juova kilppari. No puute tullaan korjaamaan. Suosikkini näistä on tuo munankuori kilppari ja se vesimelonia syövä kaveri.

Seuraavana vuonna tulivat nämä iki-ihanat krokot.

 

Vaikea nimetä yhtä suosikkia. Kaikki ovat hauskoja. Nämä taisin saada ihan itse kerättyä pääsiäismunista vai menikö niin että vaihdoin rehtorin, kun niitä mulla oli kaks niin naapurin tytön kanssa johonkin toiseen. Täysin takuuseen en mene, mutta nämä olivat parhaat Kinder yllärit ikinä ja näillä sai hauskmmat sekä parhaat leikit aikaseksi.

Krokojen jälkeen en muistakkaan missä järjestyksessä seuraavat sarjat tulivat joten heitän ne vain summamutikassa tähän loppuun.

Leijonat. Jostain kumman syystä nämä eivät ikinä sytyttäneet mua. Harkitsen nyt kuitenkin, että ostaisin sarjan täyteen. Kuvasta puuttuu jälkeenpäin ostetut tyttöleijonat. Nuo on ne jotka olen itse 90-luvulla munista saanut.

Hiihtäjä puput niinikään eivät suurta ihastusta herättäneet, mutta voisihan nuo viisi uupuvaa kania kotia ostella. Jänöt eivät vaan koskaan ole missään muodossa viehättäneet mua.

En muistanut, että minulla oli näitäkin viisi kappaletta eli puolet sarjasta. Mietin viitsinkö loppuja ostaa. Vaikka virtahevot ovat kivoja niin jotenkin nämä ei vaan iske. Johtuukohan tuosta rantateemasta.

Lopuksi norsut jotka olen ostanut ihan vastikään fb.n. figuurikirppis ryhmästä.

Norsutkin viettävät rantaelämää ja yksi minulta vielä puuttuu. Ostin nämä, koska tykkään norsuista. Ovat ihania ja kerään kaikkea muutakin norsu härpäkettä. En tiedä mikä niissä viehättää. Ovat vain symppiksiä eläimiä.

Yhteistä näissä kaikissa sarjoissa on se, että valtaosa väestä on poikia. Tyttöhahmoja on yleensä vain 1-3 kappaletta. Miksiköhän? Tuleeko teille muistoja mieleen? Lisää näistä samoista Kinder hahmoista voit käydä lukemassa Nuoruusdisko blogissa. Siellä on kaikkea muutakin ihanaa nostalgia nälkäisille. Suosittelen tutustumaan ihan ajan kanssa. Jos sinulla on joitain hahmoja jotka minulta uupuu ja raaskit luopua niistä niin mielelläni ostan.

Uusi kirjoitussarja: Leluja

Mistäs muustakaan sitä yli kolmekymppinen lapseton nainen kirjoittais kuin leluista.

Tämä kirjoitussarja  tulee käsittelemään niin muistoja lapsuus ajan leluista kuin kriittisiä mielipiteitä nykyajan leluista. Mielipiteeni ovat omia eivätkä varmasti kaikkia miellytä joten lukeminen tapahtukoon omalla vastuulla.

Uuden vuoden kunniaksi siis uusi sarja ettei jutut lopu kesken. Leluthan herättävät ihmisissä paljon muistoja ja ajatuksia. Jokaisella meistä on jonkinlainen kosketus leluihin. Varmasti kaikki olemme heittäneet palloa ja pelanneet muistipeliä. Omassa lapsuudessani pelattiin myös paljon Mustaa Pekkaa pelikorteilla. Polttopallo oli pihaleikeistä yksi parhain kuten myös punainen valo vilahti. Sisällä rakennettiin (äitin kauhuks) majaa, leikittiin pikkuautoilla ja My Little Ponyilla. Oltiin kotista ja kutsuttiin vanhempia kylään kahville juomaan muovimukeista mielikuvituskahvia tai oikeeta vettä joka esitti kahvia.

Naruhyppely ja twisti kuuluivat myös ulos ja lähimetsään risumajan rakennus jonka isot pojat kävivät aina rikkomassa. Talvella tehtiin lumilinnoja sekä salaisia tunneleita jotka (tyhmät) naapurit tukki lumella kolatessaan. Niin paljon liittyy muistoja tähän asiaan. Kuten alla oleva hippo vesilelu.

Tän hauskan hipon avulla mut sai pienenä ammeeseen kylpemään. Lähti pyörimään ympyrää kun veti pohjasta käyntiin. Hauska lelu ja toimii vieläkin. Ammeesta olen kasvanut ulos, mutta nyt tämä lelu ihastuttaa mua yläkerran vessassa saippuakupissa kuten kuvasta näkyy. Meidän yläkerran vessa on muuten vielä ah niin ihanassa 80-luvun lookissa kuin olla voi vaan. Ruskea ja vaaleanruskea värimaailma ei ole ihan mun mieleen, mutta alakerran vessa on. Siellä on näet vaaleanvihreä pönttö ja lavuaari. Täysin 80-luvun kuosissa sekin puupaneeli seinineen. Kylpyhuone ja sauna on sentään rempattu vuonna 1994. Mut joo eiköhän tämä riittänyt tällä erää.

Miltäs uusi sarjaa vaikuttaa? Haluatteko että perustuu enemmän lapsuuden leluihin kuin nykyajan härveleihin?