Lapsuusmuistoja: 90-luvun Kinder lelut

Mietin kirjoitanko otsakkeeseen lelut vaiko figuurit. Laitoin lelut, koska nämä olivat siitä kivoja yllätyksiä, että näillä pystyi ihan oikeasti leikkimäänkin. Eivät hajonneet heti käsiin niinkuin monet nykyajan suklaamuna yllärit tuntuvat tekevän. Kukapa 90-luvun lapsi ei muistaisi kilppareita, krokoja, hippoja, hiihtäviä kaneja, norsuja tai leijonia...Itse kaivelin nyt kotitaloni oman huoneen kirjahyllyn kätköistä esille nämä lapsuuteni figuurit ja ihan mukavasti niitä löytyikin. Tosin tarkoituksena olisi kerätä nuo vajaat sarjat täyteen kuten kilpparit, leijonat ja kanit. Ehkäpä hipotkin. Näiden jälkeen on tullu useita muitakin sarjoja, mutta suklaan syömiseni loppui 16-vuotiaana joten Kindereiden ostokin väheni ja ikääkin oli sen verran ettei kaveritkaan enää paljoa vaihdellut keskenään figuja. 
Näistä krokot ja kilpparit ovat ykkössuosikkejani. Parhaimmat leikit saatiin naapurin tytön kanssa aikaiseksi krokoilla. Mun melko vähälle käytölle jääneelle nukkekodillekkin tuli viimein käyttöä. Heitettiin nuket ulos ja krokot muuttivat taloon asumaan. Hauskaa, mutta totta! Niille sit sattuikin kaikenlaista ja jokainen oli ihan oma persoonansa. Muistan tosi elävästi nuo leikit. Hassua. Ihmisen muisti on mielenkiintoinen.

Laitetaanpas seuraavaksi kuvia mun aarteista. Ensin kilpikonnat. Luulin, että mulla olisi kaikki kilpparit, vaan eipäs ollutkaan tai sit ne ovat jossain tosi hyvässä jemmassa muista erillään.

Tuolta panhuilistilta puuttuu hattu.

Nyt muistankin. Pari figuuria otin mukaani, kun kotoa pois aikoinaan muutin ni yksiöni keittokomeron hyllyä koristamaan ja sen jälkeen ovat kadonneet monien muuttojen yhteydessä tai ovat hyvässä kätkössä tallessa. No samapa tuo. Puuttuvat voi aina ostaa, mutta niillä ei ole samaa tunne arvoa kuin omilla. Kilpikonnat ovat jääneet parhaiten mieleen, kun olivat (ainakin minulle) eka kunnon keräily sarja Kindereissä. Sekä mielettömän söpöjä. Minulla oli myös se vesimelonia syövä kilppari ja kookosta juova kilppari. No puute tullaan korjaamaan. Suosikkini näistä on tuo munankuori kilppari ja se vesimelonia syövä kaveri.

Seuraavana vuonna tulivat nämä iki-ihanat krokot.

 

Vaikea nimetä yhtä suosikkia. Kaikki ovat hauskoja. Nämä taisin saada ihan itse kerättyä pääsiäismunista vai menikö niin että vaihdoin rehtorin, kun niitä mulla oli kaks niin naapurin tytön kanssa johonkin toiseen. Täysin takuuseen en mene, mutta nämä olivat parhaat Kinder yllärit ikinä ja näillä sai hauskmmat sekä parhaat leikit aikaseksi.

Krokojen jälkeen en muistakkaan missä järjestyksessä seuraavat sarjat tulivat joten heitän ne vain summamutikassa tähän loppuun.

Leijonat. Jostain kumman syystä nämä eivät ikinä sytyttäneet mua. Harkitsen nyt kuitenkin, että ostaisin sarjan täyteen. Kuvasta puuttuu jälkeenpäin ostetut tyttöleijonat. Nuo on ne jotka olen itse 90-luvulla munista saanut.

Hiihtäjä puput niinikään eivät suurta ihastusta herättäneet, mutta voisihan nuo viisi uupuvaa kania kotia ostella. Jänöt eivät vaan koskaan ole missään muodossa viehättäneet mua.

En muistanut, että minulla oli näitäkin viisi kappaletta eli puolet sarjasta. Mietin viitsinkö loppuja ostaa. Vaikka virtahevot ovat kivoja niin jotenkin nämä ei vaan iske. Johtuukohan tuosta rantateemasta.

Lopuksi norsut jotka olen ostanut ihan vastikään fb.n. figuurikirppis ryhmästä.

Norsutkin viettävät rantaelämää ja yksi minulta vielä puuttuu. Ostin nämä, koska tykkään norsuista. Ovat ihania ja kerään kaikkea muutakin norsu härpäkettä. En tiedä mikä niissä viehättää. Ovat vain symppiksiä eläimiä.

Yhteistä näissä kaikissa sarjoissa on se, että valtaosa väestä on poikia. Tyttöhahmoja on yleensä vain 1-3 kappaletta. Miksiköhän? Tuleeko teille muistoja mieleen? Lisää näistä samoista Kinder hahmoista voit käydä lukemassa Nuoruusdisko blogissa. Siellä on kaikkea muutakin ihanaa nostalgia nälkäisille. Suosittelen tutustumaan ihan ajan kanssa. Jos sinulla on joitain hahmoja jotka minulta uupuu ja raaskit luopua niistä niin mielelläni ostan.