Sivut

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Pari sanaa pääsiäisestä

Meidän pääsiäinen oli todella rauhallinen. Kirjoitan monikossa tarkoittaen minua ja äitiä. Kotona olla möllötettiin. En syönyt yhtään suklaamunaa tai mämmiä. Sen sijaan söin raekarkkeja ja rahkapiirakoita. Äiti herkutteli myös prinsessakakulla. Ei kylvetty rairuohoa vaan ohraruoho.


Ohra kasvaa niin kauniina ja tuuheana rairuohoon verrattuna. Äiti osti itselleen helmililjan, mutta siitä ei ole kuvaa. Unohdin myös kuvata ne upeat narsissit jotka vietiin pääsiäispäivänä mummon haudalle. Se oli minun idea ja äiti suostui siihen. Kortteja lähetin melkein kymmenen, mutta vain pari sain joista toinen oli äidiltä.


Tässä kuvassa äidin kortit joista tuo tipu kortti on minulta. Petyin, kun odotin enemmän kortteja.
Miten sinun pääsiäinen sujui?


sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Munista asiaa kera muistojen

Niitähän on monen värisiä, eri täytteillä ja eri kokoisia. On pientä ja suurta munaa (siis suklaamunaa). Teen tähän lyhyen ja ytimekkään munakatsauksen näin pääsiäisen ratoksi. Kauhiasti blogeissa kun on ollut puhetta että sisältävät pelkkää krääsää. Täytyy ostaa oikea muna niin saa sisältöäkin elämään.


Ensimmäinen vinkki on se, että panosta laatuun. Vältä halpoja suklaamunia kuten esim: Milky Kid. Sitä tummaa ja pahaa suklaata ei syö Erkkikään ja yllätykset ovat täyttä silsaa. Kuvassa näkyvät munat ovat hyviä. Tai Hugosta en tiedä ei olla vielä maistettu (lue äiti maistanut). Minä en juurikaan suklaata syö, vaan poimin yllärit talteen äitin vetäessä herkut kiduksiinsa.


Tässä näkyvät meidän tän vuoden suosikit. Disneyn eläimet (Bambi ja Dalmis kuoret), Dino ja Frozen munat.
Disneyn eläimet sisältää suloisia Disneyn elokuvistakin tuttuja hahmoja kuten Kaunotar, Kulkuri, Dumbo, Bambi ja Dalmikset. Niitä voi kerätä ja niillä voi leikkiä. Dino munista tulee söpöjä pieniä dinosauruksia ja niilläkin voi leikkiä tai kerätä koko sarjan. Sanomattakin selvää, että Frozenista löytyy Frozen figuureita ja koruja. Naapurin 7.v. tytön suosikki oli tämä muna. Itse koitan kerätä kaikki Disneyn eläimet.


Yksi Turtleskin meillä maisteltiin ja se oli kiva, kun siinä oli toinen puoli valkoista ja toinen maitosuklaata. Yllärinä Turtles aiheinen koriste jonka saa kiinni vaikka vetoketjuun. Kuvassa näkyvää isoa prinsessaa (Palatsin eläimet munaa) ei olla vielä maistettu eikä Avengers munaa. Avengers odottaa yhtä pikkupoikaa joten sen sisältö jää meille arvoitukseksi. Nuo tyttökinderit ovat kanssa uusi juttu. Saa nähdä mitä sieltä löytyy.


Loppuun vielä natinaa tyyliin "kyllä ennen oli kaikki paremmin". Eli pieni lapsuusmuistelo osio. Eli kun minä olin pieni niin munia ei oltu jaoteltu näin selvästi tyttöjen ja poikien muniksi. Ne olivat aika anonyymeja Jokereita, Kindereitä, Disneytä ja se paras Pääsiäistervehdys munia. Äitillä oli tapana ostaa joka pääsiäinen minulle ja serkku-pojalle ne Pääsiäistervehdysmunat. Minulla on muuten jossain jemmassa vanhoja tinapapereita noista ja monista muistakin munista esim. Jokeri, My Little Pony (todella makia suklaa oli näissä) ja Disney. Disney babies munatkin tuli just mieleen. Ne olivat ihania ja aikoinaan oli Trolli munia joista sai pikku trolleja. Ne peikot muistattehan värikkäine hiuksineen. Jokeri suklaamunia muistan, että niitä oli vihreillä, punaisilla ja sinisillä kääreillä joissa klovnit soittivat jotain soittopeliä esim. vihreässä taisi olla haitari. Yllätyksenä oli usein koruja. Sormuksia, kaulakoruja, avaimenperiä sekä rannekoruja joissa oli ihan oikeat metalliset ketjut, ei mitään muovikrääsää (jossain mulla on noita vielä tallessakin). Kiva juttu tytöille ei niinkään pojille. Mummo osti lähikaupastaan aina noita Jokeri munia jo ennen pääsiäistä. Siitä jäänyt hyvin mieleen. Pääsiäissunnuntaina saatiin sit isommat yllätysmunat mummoltakin. Toinen mummo teki puolestaan pienen pussillisen erilaisia herkkuja virpoma palkaksi. Oli suklaamunia, raekarkkeja ja suklaapupuja. Minähän en muuten muksuna käynyt virpomassa kuin varsin vastentahtoisesti vain mummot. Olin liian ujo mennäkseni naapureiden ovikelloja pimpottaa, vaikka meillä kävi kyllä liuta naapureiden muksuja kavereineen virpomassa äitiä. Kinderhän oli tuolloin varsin haluttu palkka, koska se oli ainoa muna kultaisella 80-luvulla josta sai koottavan lelun. Niissä muissa kun tuppas olemaan vain noita koruja. Myöhemmin tulivat sit ne ajat kun joka viides sisälsi kilpikonna, kroko jne yllärin. Niitä keräiltiin ja vaihdeltiin kavereiden kanssa kilpaa. Minulta löytyy kaikki kilpparit ja krokot. Muutama virtahepo, norsu ja leijona. Olin kymmenen vanha kun innostuin virpomisesta ja hieman yli-ikäinen siis, mutta silti nuorempien muksujen mukana kävin naapureita virpomassa, varpomassa, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuueks, uueks vuueks.
Nykyään en niin suklaamunista välitä, vaan satsaan raekarkkeihin.


Laajemman katsauksen raekarkeista voit lukea Sateenkaaren alla blogistani. Tarkempi katsaus nykypäivän suklaamuniin yllätyksineen puolestaan löytyy Katin Ei ihan vielä blogista.
Jos puolestaan haluat eroon suklaamunien yllätyksistä, niin ennenkuin heität roskiin voit kokeilla niiden myyntiä vaikka Facebookin figuurikirppiksellä. Aikuiset ihmiset oikeasti maksavat muovikrääsästä. Myös minä, tunnustan.

Se ainut vitsa jonka sain.
Meillä ei käynyt tänä vuonna kuin yksi virpoja. Siksi jäi noin paljon munia.
Pienenä tyttönä toivoin ettei kävisi virpojia jotta minä saisin syödä suklaamunat jotka oli virpojille palkaksi ostettu.
Mikä muna saa sinut syttymään? Tästä arvostelusta jäi nyt kokonaaan uupumaan "töhnämunat", mignon (kerran elämässäni söin, enkä tykännyt) sekä pienet ruohomunat eri täytteillä. Kirjoituksesta tuli muutenkin kilometrin mittainen (vaikka lyhyt ja ytimekäs piti olla) joten jätetäänpä tällä kertaa tähän.
Maukasta pääsiäistä itse kullekkin (edelleen) ja leppoisia vapaapäiviä!







lauantai 26. maaliskuuta 2016

Pääsiäis Special

Tulin tähän pyhien väliin jättämään oman pääsiäistervehdykseni kera elokuva vinkin. Sillä mitäpäs muutakaan sitä joulu ja pääsiäispyhinä tekisi kuin katselisi elokuvia. Tässä yksi juurikin pääsiäiseen sopiva kokoperheen animaatio : Kevät ja Ruu


                 Näiden kuvien myötä toivotan Hyvää ja Rauhallista Pääsiäistä!


Todella ihastuttava ja värikäs satu kertoo keväästä ja pääsiäisestä. Olen aiemminkin kirjoittanut tästä elokuvasta. Sen voit lukea täältä.
Oletko sinä katsonut Kevät ja Ruu elokuvan? Haluaisitko katsoa?

ps: Myynnissä osio taas käytössä. Tarjolla ois pari leffaa, Hello Kitty figuureja sekä lasten Hello Kitty värityskirja ja Cheekin cd.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Lapsuusmuistoja: Muistojeni Pikku Kakkonen

Niin ja nyt tosiaan puhutaan siintä lasten ohjelmasta. Muuta luulleet voivat siirtyä johonkin toiseen blogiin.
Tuo ohjelma tuo niin paljon muistoja mieleen, että on vaikea päättää mistä aloittaa purkautuminen.

Ensinnäkin Rölli peikko. Tuo ihanan ihastuttava ja kauhia otus. Kautta likaisten varpaitteni pelkäsin sitä pienenä. Varovasti sohvan takaa kurkin Rölliä ja iskää nauratti. Rölli oli iskän ykkössuosikki ja katsoi sen, vaikka minä en. Ekalla luokalla taisin vasta uskaltaa Rölliä katsomaan. Satukaseteilta kuuntelin kyllä sitäkin enemmän Röllin tarinointia.


Toinen mun ja iskänkin suosikki oli sirkuspelle Hermanni. Kaikkihan muistavat, että Hermannin herkkua olivat äitiliinin tekemät plätyt ja mansikkahillo. Voi änkeröinen, miten hyvää!

Ei pidä unohtaa myöskään Nalle Luppakorvaa, Kössi Kengurua, Pikku Sirkusta, Minttua ja monia muita sarjassa olleita ohjelmia. Muistaako kukaan mitään näistä?

Nukkumatin nyt ainakin muistaa kaikki! Meillä arvuuteltiin perheen kesken aina millä kulkuneuvolla Nukkumatti tänään tulee. Se oli hauskaa ja harvoin kukaan osui oikeaan niitä kulkupelejä kun oli niin paljon. Lopussa tietysti laitettiin silmät kiinni ettei unihiekka tule silmille. Joskus mentiin serkku-pojan kanssa sängyn alle asti piiloon ettei ihan varmana se unihiekka osu kohdalle.



Mutta hei ennenkuin vilkutetaan Nukkumatille ja otetaan unihiekkaa silmiin, niin kerron vielä että olen minäkin ollut Pikku Kakkosessa 1980-luvulla. Silloin Pikku Kakkosen väki kiersi Suomen päiväkodeissa tekemässä ohjelmia ja satuinpa juuri tuona vuonna olemaan päiväkotihoidossa, kun meidän pikku kylässä vierailivat. Siellä minä nätisti lauloin muiden mukana. Kyllä sitä ohjelmaa odotettiin ja jännitettiin koko lähisuvun voimilla. Mummokin katsoi sen Pikku Kakkosen ja soitti heti ohjelman loputtua meille että voi kun nätisti se tyttö lauloi. Ihana muisto ja tuo ohjelma on meillä vielä vhs-kasetilla tallessa. Muistoksi saatiin heidän vierailusta postikortit jossa oli Pelle Hermanin kuva. Tuo kortti täytyisi kyllä löytää. Se oli yksi mun suurimmista aarteista.

Että on siis todella konkreettinen muisto mulla Pikku Kakkosesta, entä sulla?
(Kuvat youtubesta, eivät omia.)

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Perjantai päivän hyvät työt top kolme

Perjantaina tehtiin äitin kanssa hyviä töitä oikein urakalla. Aamusta äiti käytti miesystäväänsä naapuri kaupungissa lekurilla jotta tämä sai kipsin pois jalasta. Minä puolestani annoin muutosta jääneet pahvilaatikot eteenpäin seuraavalle muuttajalle joka oli erittäin tyytyväinen vinosta pinosta tyhjiä pahvilaatikoita. Todella hyvä mieli tuosta. Itselle turha olikin toiselle vielä arvokas. Päivän päätteeksi käytiin tekemässä äitin miesystävälle vielä ruoka ostokset. Että näin!

Itse ostin illan herkkuhetkeen Pandan Englannin rakeita. Ovat muuten tosi hyviä. Paljon parempia kuin Fazerin Lontoon rakeet.

Ihanan värikäs namurasia.
Tästä on muuten myöhemmin tulossa herkku arvostelu eli karkkikatsaus Sateenkaaren alla blogiin.
Sit päiväni paras piristys naapurin 7.v. tyttö hiipi luokseni salaperäisen näköisenä ja ojensi minulle pääsiäiskortin. Valitettavasti en voi kortista kuvaa laittaa tänne, kun siinä näkyy nimet, mutta kerron että oli vihreä väriltään ja kannessa oranssikissa tarra sekä hopeahileinen sydän.
Tällä viikolla on myös herkuteltu mustikkapiirakoilla sekä tehty pitkiä kävely kierroksia kauniissa auringon paisteessa. Miten sinun viikko on mennyt?



keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Uusi kirjoitussarja: Leluja

Mistäs muustakaan sitä yli kolmekymppinen lapseton nainen kirjoittais kuin leluista.

Tämä kirjoitussarja  tulee käsittelemään niin muistoja lapsuus ajan leluista kuin kriittisiä mielipiteitä nykyajan leluista. Mielipiteeni ovat omia eivätkä varmasti kaikkia miellytä joten lukeminen tapahtukoon omalla vastuulla.

Uuden vuoden kunniaksi siis uusi sarja ettei jutut lopu kesken. Leluthan herättävät ihmisissä paljon muistoja ja ajatuksia. Jokaisella meistä on jonkinlainen kosketus leluihin. Varmasti kaikki olemme heittäneet palloa ja pelanneet muistipeliä. Omassa lapsuudessani pelattiin myös paljon Mustaa Pekkaa pelikorteilla. Polttopallo oli pihaleikeistä yksi parhain kuten myös punainen valo vilahti. Sisällä rakennettiin (äitin kauhuks) majaa, leikittiin pikkuautoilla ja My Little Ponyilla. Oltiin kotista ja kutsuttiin vanhempia kylään kahville juomaan muovimukeista mielikuvituskahvia tai oikeeta vettä joka esitti kahvia.

Naruhyppely ja twisti kuuluivat myös ulos ja lähimetsään risumajan rakennus jonka isot pojat kävivät aina rikkomassa. Talvella tehtiin lumilinnoja sekä salaisia tunneleita jotka (tyhmät) naapurit tukki lumella kolatessaan. Niin paljon liittyy muistoja tähän asiaan. Kuten alla oleva hippo vesilelu.


Tän hauskan hipon avulla mut sai pienenä ammeeseen kylpemään. Lähti pyörimään ympyrää kun veti pohjasta käyntiin. Hauska lelu ja toimii vieläkin. Ammeesta olen kasvanut ulos, mutta nyt tämä lelu ihastuttaa mua yläkerran vessassa saippuakupissa kuten kuvasta näkyy. Meidän yläkerran vessa on muuten vielä ah niin ihanassa 80-luvun lookissa kuin olla voi vaan. Ruskea ja vaaleanruskea värimaailma ei ole ihan mun mieleen, mutta alakerran vessa on. Siellä on näet vaaleanvihreä pönttö ja lavuaari. Täysin 80-luvun kuosissa sekin puupaneeli seinineen. Kylpyhuone ja sauna on sentään rempattu vuonna 1994. Mut joo eiköhän tämä riittänyt tällä erää.

Miltäs uusi sarjaa vaikuttaa? Haluatteko että perustuu enemmän lapsuuden leluihin kuin nykyajan härveleihin?



maanantai 14. maaliskuuta 2016

Muumimuki ja muuta mutinaa

Tänään on äitin syntymäpäivä. Huomenna 15.3. on iskän syntymäpäivä. Maaliskuussahan on paljon syntymäpäiviä, kun nämä ovat niitä juhannuksen valoisten öiden tuotoksia. Iskälle en nyt lahjaa hankkinut ja äitinkin lahjan sain jo ennen joulua Korustamon Eilalta. Kiitos vaan Eila. En tiedä tuliko sähköpostini koskaaan perille jossa tästä korusta kiitin.


Aluksi ajattelin säästää äiskäpäivään tämän, vaan enpä malttanut odottaa sinne asti. Kyseessä siis kaulakoru. Kummallekkin kortin kirjoitin.

Äitille kissaa ja koiraa.
Iskälle huumoria ja Hörölää.
Itseäni muistin naistenpäivän kunniaksi muumimukilla. Mukihan on ikivanha, mutta tämä uupui kokoelmistani ja halusin tuon ihanan värin vuoksi juuri tämän mukin.

Hosuli
Tällaista pientä tänään ja anteeeksi nuo kuvat, kun en ole jaksanut niitä rajailla.
Mut mulla on uutisia nimittäin ensi kerralla starttaa uusi sarja blogissani, mutta mikä se on sitä en vielä paljasta. Pysykäähän kanavalla!

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Kettumainen keskiviikko

Ketutti niin vietävästi viime keskiviikkona että ette uskokkaan. Ensinnäkin exä otti pannuun, mutta ei siitä enempää (rauha hänen muistolle). Seuraava asia jonka kerron on tosi. Ensin se itketti ja lopulta vihastutti.

Ystäväni sai kolmannen keskenmenon vuoden sisään. Se itsessään on jo surullinen asia ja minä erityisherkkänä tietysti itkeä tirautin tuon kuullessani, mutta pahempaa on vielä luvassa. Koska sairaalassa oli täyttä hän joutui synnytysosastolle odottamaan kaavintaa. Miettikää sinne toisten raskaana olevien mammojen sekaan, kun itse olet menossa kaavintaa. Kuvitelkaa sitä tunnetta omalle kohdalle!

Sit ruokailu tapahtui tietysti myös samassa tilassa muiden pömppömahojen kanssa joten kyllä siinä henkistä kanttia koeteltiin ja paljon. Ystäväni siirtyikin miehensä kanssa syömään sit käytävälle lautanen sylissä, kun ei enää kestänyt katsoa niitä toisia raskaana olevia onnellisia perheitä.

Että tällainen ketutus tällä kertaa eikä edes kettukarkit helpottanu oloa, mutta tää kirjoittaminen kyllä helpotti.

torstai 10. maaliskuuta 2016

Naistenpäivä osa kaks

Mun on vielä pakko takertua tähän naistenpäivään koska tämä on minulle tärkeä asia. Me kaikki voimme viettää naistenpäivää tai miestenpäivää ( 19.11), mutta äitienpäivää tai isänpäivää emme. Ystävänpäivä puolestaan on kaupallista habitusta ilman merkitystä. Mikä tässä on erityisenherkkää on se että näin olemme tasa-arvoisia eikä tarvii kenenkään itkeä. Lapsettomat eivät välttämättä kauhiasti nauti iskä ja äiskäpäivästä.

Tuollaisen päivityksen tein faceen naistenpäivän iltana, kun tuo ajatus syntyi iltakävelyllä. Äiti sai työnantajaltaan valkean ruusun naistenpäivänä. Minä puolestani ostin itselleni maisteluun Minions keksejä.



Kerta päästiin aiheeseen Kätyrit niin näin södet lapaset tupsahtivat mulle postitse yks päivä kotia. Olivat synttärilahja etukäteen kuulemma, koska toukokuussa (toivottavasti) ei tarvii enää lapasia käyttää. Voinhan minä kertoa että näiden takana oli Elämää hetkessä blogisti.
Ihanat, ja ulkoilu sai aivan uuden ulottuvuuden näiden kautte. Mites se Teidän naistenpäivä sujui?

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Naistenpäivä

Suomessahan tätä ei juurikaan noteerata ellei suvussa satu olemaan venäläistä naista niinkuin meillä. Kanssasisaremme itäisessä naapurissa saavat 8.3. ihailua, hyväilyä ja hemmottelua osakseen. Se on myös virallinen vapaapäivä jolloin naisten ei tarvitse olla töissä. Miehet ostavat kukkia sekä lahjoja suvun naisille ja hemmottelevat heitä. Kenties vievät ulos syömään jne.


Enon vaimolta saatiin näin ihanat kukat naistenpäivän kunniaksi.
Vanhemman ja laajemman naistenpäivä tekstin voit käydä lukaisemassa tuolta.
Ihanaista naistenpäivää tytöt! Ja, miehet hoi! Hemmotelkaa naisianne.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Lapsuusmuistoja: Kesätkin oli kauniimpia

Lapsuuden kesät olivat ainakin muistoissa kauniita ja pitkiä. Aurinkoisia ja iloisia Aamukastetta nurmikolla aamulla jalkojen alla ja grillimakkaraa illalla hampaiden alla. Niin ihania tuoksuja ja muistoja tulvillaan koko kesä. Iskä pyysi aina keräämään käpyjä grillitulia varten ja minähän keräsin pienet hiekkaämpärit täyteen. Näin jälkiviisaana ajatellen iskä tais teetättää mulle ennen nurmikon leikuuta vaativan pihan siistimistyön. Niin tai näin käpyjä kuten myös kiviä oli kiva kerätä. Entä se grillimakkara sitten... Se puolikas jonka just just jaksoin syödä maistui tosi hyvältä (ketsupin kera) takapihan terassipöydän ääressä ilta-auringon pilkistellessä mäntyjen välistä. Oi onnea ja autuutta niitä hiljaisia hetkiä kun ainoa ääni kuului vanhasta kasettisoittimesta joka soitti Kari Tapion kappaleita. Olen suomalainen kuvasti hyvin tätä hetkeä.

Vallan hauskaa oli silloin, kun serkku-poika tuli kylään. Pelattiin soft ballia, sulkapalloa, minigolfia, betangueta ja heiteltiin frisbeetä. Alla olevassa kuvassa nautitaan alkukesän päivistä meidän uudessa puutarhakeinussa jossa pystyi istumaan neljä samaan aikaan. Se oli hurjan hauskaa meistä lapsista. Nautitaan me myös näköjään lakupiipuistakin.


Huomatkaa päheet aurinkolasit ja minulla oli tuollain "hellehattu" päässä aina kolmevuotiaasta lähtein. Kouluiässä se vaihtui lippikseen. Enkä mä vieläkään osaa olla ilman hattua niinkuin hyvin tiedätte. Aidan rakennus puuhatkin näyttävät olevan vielä kesken taustalla joten kuva on varmaan vuodelta 1985. Sama keinu löytyy vieläkin pihasta. Tosin pariin otteeseen maalattu tässä välissä jo. Hyvä siinä oli istua ja aurinkoa paistatella. Tosin mä en yleensä kauheasti auringossa ollut, vaan viihdyin ja leikin aina varjossa. Yön lapsi, rakastin jo silloin iltoja ja öitä.

Niin se yksi mun ihan oma lempi puuha oli tosiaan kivien keräily ja sit rakensin laudoista (joita meillä riitti) esittelypöydän niille. Eli meillä oli joka kesä oikea kivinäyttely takapihalla. Toki ensin pesin ja putsasin hiekkaiset kivet ennenkuin näytille asetin ja joskus joku saattoi kymmenellä pennillä ostaa jonkun aarteen omakseen. Niitä kiviä löytyi  myös sisätiloistakin. Kaikki kukkaruukun aluset täynnään ja hienoimmat tallessa omissa kätköissä. Auta armias miten kauhea huuto nousi, jos äiti meinasi niitä pois heittää. Ei onnistunut. Itseasiassa kerään kiviä vieläkin. Tosin hieman tarkemmalla silmällä kuin muksuna. Etenkin rantahietikon veden sileäksi hiomat kivet kiehtoo mua ja rakastan kivikoruja. Saatanpa tuijotellakkin kiviä ja lumoutua niistä etenkin siintä että ovet ikuisia. Kuolemattomia ja täällä vielä silloinkin kun minä lähden taivaskuoroon.

Lapsuuden kesät niin ne olivat sitä huoletonta aikaa, kun surua en tuntenut lainkaan enkä aikaa. Nykyään tuo kello määrittelee mua niin paljon. Lapsuudenkesistä riittäisi kirjoitettavaa, vaikka kirjaksi asti joten tulen jatkossakin palamaan näihin kesämuistoihin.