Ketutti niin vietävästi viime keskiviikkona että ette uskokkaan. Ensinnäkin exä otti pannuun, mutta ei siitä enempää (rauha hänen muistolle). Seuraava asia jonka kerron on tosi. Ensin se itketti ja lopulta vihastutti.
Ystäväni sai kolmannen keskenmenon vuoden sisään. Se itsessään on jo surullinen asia ja minä erityisherkkänä tietysti itkeä tirautin tuon kuullessani, mutta pahempaa on vielä luvassa. Koska sairaalassa oli täyttä hän joutui synnytysosastolle odottamaan kaavintaa. Miettikää sinne toisten raskaana olevien mammojen sekaan, kun itse olet menossa kaavintaa. Kuvitelkaa sitä tunnetta omalle kohdalle!
Sit ruokailu tapahtui tietysti myös samassa tilassa muiden pömppömahojen kanssa joten kyllä siinä henkistä kanttia koeteltiin ja paljon. Ystäväni siirtyikin miehensä kanssa syömään sit käytävälle lautanen sylissä, kun ei enää kestänyt katsoa niitä toisia raskaana olevia onnellisia perheitä.
Että tällainen ketutus tällä kertaa eikä edes kettukarkit helpottanu oloa, mutta tää kirjoittaminen kyllä helpotti.
Varmasti tosi ahdistava kokemus. Toivottavasti helpottaa sekä ystävälläsi, että sinulla <3
VastaaPoistaMulla helpotti jo. Ystävällä ei varmasti kovin nopeasti.
Poista:( :(
VastaaPoista:(
PoistaMinun ei tarvitse tuota tunnetta edes kuvitella... Synnytin esikoiseni kuolleena ja jouduin synnytysosastolle, jossa viereisestä huoneesta kuului koko yön vauvan itkua :( Meillä on nyt kuitenkin asiat hyvin, sillä saimme tuon hirvittävän menetyksen jälkeen vielä kaksi elävää pienokaista. Toivon samaa ystävällesi <3
VastaaPoistaHyi, kauheeta. Tuo se vasta hirveetä onkin kun synnyttää kuolleen lapsen. :(
PoistaOnneksi olette saanet sen jälkeen kaksi elävääkin, vaikka ei se surua yhdestä vähennä.
♡♡♡
VastaaPoista:(
VastaaPoistaEi tähän muuta voi sanoa. :(
Poistavoi ei todella raskas kokemus varmasti ystävällesi ja hänen puolisolle.En olis itse ainakaan kestänyt
VastaaPoistaSinä "vasta synnyttäneenä" voit samaistua varmasti hyvin tilanteeseen, jos olisi omalle kohdalle osunut.
PoistaTodellaki vaatii suuret voimat tuollasen kokeminen
PoistaTuollaista se valitettavasti nykyään on. Sairaalassa hoidetaan fyysisiä vaivoja, eikä ajatella aina ihmistä psykofyysisenä kokonaisuutena. Sattuuhan se, että joutuu perheonnea katsomaan, kun itsellä on sillä hetkellä sen suhteen huono tilanne. :( Kaavintaa pitäisi laittaa ehdottomasti odottamaan naistentautien osastolle, jossa toisaalta taas ehkä voi myös masentaa, koska siellä niitä kurjia kohtaloita vasta riittääkin :(
VastaaPoistaNiin en tiedä, mutta synnyttävien osasto tuntuu minusta hurjalta tuossa tilanteessa. :(
PoistaOnneksi oma kesketytys (tuulimuna) tehtiin naistentautien osastolla... mutta eräänkin kerran on tehnyt pahaa katsoa omaa ultraa odotellessa niitä jotka tulevat ultrahuoneesta lohduttomasti itkien :(
VastaaPoistaSinä ymmärrät myös varmasti hyvin tunteen. Minä voin vain kuvitella ja silti tuntuu pahalta. :(
PoistaOnpa kurja kuulla, että tuollainen kokemus ystävälläsi!! :( Ei todellakaan oikein ole kohdeltu. Itselläni on yhden lapsen kohdalta pelko keskenmenosta, vuosin verta ihan hurjasti. Mut onneksi laitettiin siinä kohtaa naistentaudeille. En mä kyllä ymmärrä, että miksi ihmeessä näitä ei hoideta muualla, kun siellä raskaana olevien seassa tai synnyttäneiden osastolla. Tosi kurjaa kuultavaa!! :(
VastaaPoistaVoit uskoa kuinka kurja olo on asianomaisella itsellään, kun minäkin aloin itkemään vaikka en ollut edes paikalla. :(
PoistaOnpa inhottava kokemus ja raskasta aikaa muutenkin. Toivotaan, että niitä aurinkoisia hetkiä tulisi hänen elämäänsä koettelemusten jälkeen.
VastaaPoistaSitä samaa toivon minäkin. Hän olisi hyvä äiti ja heillä turvallinen koti pienelle. <3
PoistaVoihan perse, ihan suoraan sanottuna. Elämä on joskus tosi epäreilua.
VastaaPoistaKyllä sydänä riipas ja syvältä kun tän kuulin.
PoistaRankkoja juttuja :/
VastaaPoistaOn. Ei edes oma kokemus, mutta silti tuntuu tosi pahalta.
Poista