Itse ilkimys osa kaks ( se elokuva )

Me käytiin torstaina sadepäivän ratoksi elokuvissa. Tällä kertaa animaatiota Itse ilkimys katsomassa. En olekkaan ennen kirjoittanut arvostelua animaatiosta. Katotaan kuin käy. Kerran yritin, mutta ei oikein luonnistunut.

Eli käytiin katsomassa se "aikuisten versio" jota ei oltu dubattu valmiiksi. Katsomossa olikin pääsääntöisesti aikuisia tai nuoria. Varmaan vaan kaks alle kymmenen vuotiasta löytyi. Me kotona yleensä aina näitä kokoillan pitkiä animaatio elokuvia katsellaan, mutta kun oli tarkoitus miehen loman aikana käydä kerran teatterissa ja tarjonta on kesäisin aika heikkoa niin päädyttiin tähän. Valinta oli hyvä! Suosittelen kaikille niille jotka tykkäs ykkös osasta. Nauraa saa ja jännitystä piisaa. Piirros jälki huippuluokkaa ( niinkuin useimmiten nykyään piirretyissä aina on. Toista se oli 80-luvulla. ) ja värit ihania. Näyttelijä suoritukset olivat mainiot. Kaikki pysyivät roolissaan ( heh ). Ihan huippuja kyllä olivat ne pienet keltaiset kätyrit! Parhaimmat naurut irtoaa näiden touhuja katsellessa. Se on kyllä ihmeellistä miten nykyään nämä animaatiot osataan tehdä niin, että ne jaksaa kiinnostaa ja naurattaa niin aikuisia kuin lapsiakin.
Juonesta en kerro tai paljasta teille yhtään mitään. Eihän piirretyissä nyt niin huiman suuria juonenkäänteitä olekkaan. Sanon vaan että kaikkea löytyy niinkuin edellä mainitsin jännitystä, toimintaa, romantiikkaa ja ennenkaikkea ja eniten komediaa!
Minua myös huvittaa se että miksi niille ihmisille on piirretty kauhiat tikkujalat ja niihin verrattuna suhteellisen suuri yläkroppa. Ei kaikilla, mutta useimmilla hahmoilla.

Elokuvassa oli myös herkkiä ja tunteikkaita kohtauksia. Eikä se ollut pelkkää yletöntä huutoa, räiskintää ja älämölöötä niinkuin ikävästi joissakin lasten piirretyissä tuppaa käymään. Sanoma olit kai se lähimmäisenrakkaus. Sen arvostaminen ja siitä huolehtiminen. Joskus lähimmäisten puolesta joutuu tekemään suuria sankaritekoja ja äärimmäisessä hädässä viimein saa sanottua sen mihin ei aiemmin kyennyt. Minulle irtosi jotain tämäntyylistä sanomaa elokuvasta. Leffassa oli monta kaunista kohtausta jotka jäi mieleen et joo noinhan se menee oikeassa elämässäkin ja miksipä ei. Aikuiset ihmisethän tämän ovat käsikirjoittaneet. Hellyyttävin kohtaus on kun itse ilkimys laittaa lapsia nukkumaan. Vanhimman tytön ensi ihastuminen on kuvattu kanssa myös hyvin todentuntuisesti. Noinhan se menee.

3D-versiona tästä olisi saanut varmasti vielä paremman elokuvaelämyksen, mutta mies ei suostu noita valmiiksi dubattuja piirrettyjä katsomaan joten tämä original oli tavallinen 2D-kokemus. Mulle riittää henk.kohtasesti itselleni hyvin nämä "normi leffat". Ei sitä ennenkään mitään 3D.tä katseltu tai edes sellaisesta haaveiltu. Mietin vaan mielessäni miltä mikäkin kohtaus olisi kolmiuloitteisena näyttänyt. Annan neljä tähteä tälle elokuvalle, koska joissain kohdissa oli liikaa sählinkiä ja meteliä joka puottaa yhden tähden pois.

Mä kerään ja säilytän  pääsylippuja. Ne ovat hyviä muistoja yleensä ainutlaatuisista hetkistä. Pääsylippujen alla Tie pohjoiseen dvd. Sehän me käytiin katsomassa viime syksynä teatterissa ja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen joten yks kaunis kevätpäivä ostin ( hyvästä alesta ) tietenkin tuon leffan kokoelmiini. Mitä kirjoitin Tie pohjoiseen elokuvasta sen voit lukea Elämä ei ole elokuvaa tai ehkä sittenkin... otsakkeen alta.
Pako arkea pimeään teatteriin silloin tällöin tekee hyvää ja asiaan kuuluu tietenkin leffanamut kuinkas muutenkaan. Niin ja hyvä seura.

Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä kunhan se tulee sydämestä. Niinkuin tämä miehen tarjoama leffahetki, kun mulla oli ollut hiukka tylsä viikko kaiken sen kivan jälkeen mitä edellisellä viikolla tapahtui.
Tunnelmallisia elokuvahetkiä teidänkin hämärtyviin kesäiltoihin!