Sivut

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Omakotitalo ja omenapuu

Kuuluuko omakotitalo ja omenapuu lyömättömästi yhteen... En tiedä, mutta meidän kujalla näin näyttää olevan. Jokaisen omakotitalon pihalla komeilee yksi ellei useampikin omenapuu. Meillä niitä on kolme joista yksi mun ihan ikioma ukin istuttama. Satoa on tänäkin vuonna tullut. Sanotaanko näin: puolet hyviä ja puolet huonoja. Parasta mitä omenoista voi tehdä on omenasose. Ai, että se on hyvää! Etenkin tuoreeltaan vielä lämpimänä mössönä. Mummoni teki sitä aina talven varalle paljon talteen ja heti tuoreeltaan käytti omenapiirakkaan. Pullapohjaseen tietenkin. Kyllä oli hyvää.



Äiti tykkää nauttia omenansa sellaisenaan tai lisää kuivakakun sekaan lohkoina. Joskus, ei joka vuosi äitikin tekee hilloa. Omenahillo maistuu hyvältä myös pannukakun kanssa. Testattu on ja kanelia lisäksi. Omenan tuoksu on syksyn ensimmäisempiä tuoksuja ja kuljettaa ajassa kauas taaksepäin lapsuuteen. Ehkäpä juuri siksi tykkään juuri tästä vuodenajasta tuoksuineen. Miten sinä nautit omenasi?

maanantai 29. elokuuta 2016

Tulevaa

Tää blogi teksti tulee jäämään historiaan ensimmäisenä jossa julkaisen oman videon. Niin juuri luit aivan oikein. Innostuin tuossa menneenä lauantaina kokeilemaan videon tekoa blogiini, kun sitä edellisenä yönä unta odotellessa pääni sisällä suunnittelin. Minulla on muutenkin ollut virtaa nyt enemmän ja ajatus juoksee kuin villivarsa, kun vähensin sokerin käyttöä. Tiedättehän, että sokeripöhnässä ei ajatus kulje ja olo on vetelän väsynyt. Sen lisäksi, että innostuin videoimaan kirjoitin kortteja ja pitkästä aikaa ihan oikean kirjeen. Sokerihumalassa ei ole keskittymiskyky riittänyt moiseen saavutukseen. Lauantaina kuuntelin tuultakin. Seisoin pihalla ainakin vartin silmät kiinni tuulta tunnustellen ja välillä pilven raosta kurkkaavasta auringosta nauttien.

Palataan kuitenkin itse aiheeseen eli videoon. Kuva ja ääni ovat huonoja, koska kuvattu pelkällä digikameralla. Eikä tässä ekassa videossa pääpointti ole kuvassa, vaan jutussa.


Innostuin tästä videoinnista kyllä niin paljon, että taidan ruveta tehtailemaan näitä enemmänki. Mielessä muhii haastattelu videoita ja maiseman kuvaus videoita. Katsotaan mitä saan aikaiseksi vai jääkö tämä sittenkin uniikiksi kokeiluksi. Kertokaa oma mielipiteenne mitä tykkäsitte.


Syksy on saapunut Vaahteran katveeseen ja lehdet vaihtavat pikkujiljaa väriä vihreästä keltaiseen. Se mistä videolla hölisin oli kertomus tulevasta syksyn annista Vaahteran alla. En kuitenkaan aio tarjoilla teille pelkkiä kärpässieniä kuten kuvassa, mutta sen sijaan herkku vaihto syys-lokakuun vaihteessa, yksi vieraileva tähtikin mahtuu mukaan, lapsuusmuistoja sekä leluja sarjat jatkuvat. Enemmissä määrin on tulossa Disney aiheisia tarinoita. Niitä on niin paljon, että mietin jopa oman Disney aiheisen blogin perustamista, mutta saa nyt nähdä. Haaveilla aina saa, mutta kovasti se kutkuttaa. Tästä kaikesta ja vähän muustakin kerroin videolla. Palaillaan!




lauantai 27. elokuuta 2016

Ketä Disney prinsessaa\prinssiä muistutat...

Tällain kysymys heräsi mulle tässä eräänä kauniina vaiko lie sateisena päivänä mieleen. Ketä Disney prinsessaa muistutat ja miehille sama prinssinä. Itselläni on kaksi vastausta.

Ensinnäkin Belle. Tuo ikuinen unelmoija. Haaveilee seikkailuista ja rakkaudesta.


Belle rakastaa kirjoja. Nuorempana minäkin luin paljon. Hän on myös itsevarma ja päättäväinen. Samalla myös hellä ja ystävällinen. Ehdottomasti olen Belle. Hiusten värikin on sama nykyään.

Joku toinen saattaisi kuvata minua puolestaan Auroraksi.


Rakastanhan nukkumista ja nukun Prinsessa Ruususen unta. En nyt aivan sataa vuotta kuitenkaan. Ihan vain vaivaiset 8-10 tuntia yössä.

No niin tai näin kumpi vaan. Kuka sinä olet tai oletko kenties saanut kuulla jonkun toisen suusta muistuttavasi jotakuta Disneyn kaunotarta\prinssiä?



torstai 25. elokuuta 2016

Disney klassikoiden kauneimmat naiset top seitsemän

Olen innostunut tekemään erilaisia Disney aiheisia top-listoja ja tässä yksi niistä. Listojen tekeminen on hankalaa, koska elokuvia, hahmoja ja kohtauksia on niin paljon. Tätäkin pähkäilin kärki kolmikon jälkeen pitkään ja meinasin tehdä top-10 listan, mutta päädyin kuitenkin typistettyyn versioon. Alan purkamaan listaa sijalta seitsemän.


Sija seitsemän menee Esmeraldalle tuolle tummalle ja viehkeälle kaunottarelle joka saa sekaisin monen miehen päät elokuvassa Notre Damen kellonsoittaja. Hänessä on jotain kiehtovaa ja lumoavaa. Etenkin nuo tummat paksut hiukset ovat kadehdittavan upeat.


Sijalla kuusi on sisupussi Anna. Hurmaavan eloisa lettipää Frozenista. Annalla on lumoavat silmät, kauniit punaruskeat hiukset ja ihanat kasvonpiirteet. Muutenkin hän on norja ja sorja varreltaan.


Tähkäpää kipusi hiuksiensa avuilla (kenties) sijalle viisi. Taisto oli kova paikasta neljä, mutta niin vaan kävi, että eräskin punapää kiilasi niukinnaukin Tähkäpään ohi. Tähkäpäähän on tuttu elokuvasta Kaksin karkuteillä. Nuo kauniit pitkät taika hiukset auttoivat häntä pääsemään tälle listalle. Muutenhan Tähkäpää on aika perinteinen blondi.


Ariel uiskenteli sijalle neljä. Nuo vallattoman punaiset loistavat hiukset etenkin meren alla vapaana liehuessaan ovat todella kauniit. Muutenkin Ariel on hyvin hento ja kaunis etenkin kasvot ovat kivan kulmikkaat ja silmät eloisat.


Kolmanneksi sijoittui  klassisen kaunis Aurora eli prinsessa Ruusunen. Hänen hiuksensa laskeutuvat kauniisti ja kasvonsa ovat kauniin vaaleat ja kulmikkaat. Ei muuta sanottavaa kuin klassisen kaunis kaunotar.


Ulalaa, hopeaa vei tummahiuksinen suuri silmäinen lumoava Jasmin. Tarviiko edes perustella. Tykkään myös Jasminen pukeutumistyylistä (haaremihousut ja toppi). Hänellä ei ole ainakaan kokoaikaa päällä iänikuinen hame tai mekko. Kerrassaan lumoava ilmestys.


Ehdoton ykkönen jonka kaikki varmaan jo arvasivatkin on Belle. Tuo lumoavan kaunis neito elokuvasta Kaunotar ja Hirviö. Hänessä kaikki on täydellistä ruskeat hiukset, suuret kauniit silmät, ihanasti aina otsalle karkaileva hiustupsu jota hän korjaa useammin kuin kerran elokuvan aikana pois silmiltä. Hän on todellakin nimensä veroinen Kaunotar.

Kuten saatoitte huomata niin minua viehättävät pitkähiuksiset, suurisilmäiset ja kulmikkaat kasvojen piirteet omaavat neitoset. Entä sinua, millainen olisi sinun lista Disney klassikoiden kaunottarista?
Tulossa vielä lista eläin kaunottarista.
Ps. Kuvat eivät ole omiani, vaan netistä kopioituja.




tiistai 23. elokuuta 2016

Prinsessa Ruusunen juhlajulkaisu

Minultahan löytyi jo ennestään tämä kyseinen dvd, mutta ei noilla upeilla kiiltävillä pahvikansilla tai siis pahvikotelolla. Joten pitihän se kotiuttaa, kun silmiin torista osui. Tällä kertaa "teko syynä" omat synttärit. Eli lahja minulta minulle.


Ulalaa kuin kimaltaa. Olenkohan minä joku harakka, kun isken silmäni aina kaikkeen kimaltelevaan ja hohtavaan.


Takakannessa oli hieman naarmuja, mutta ei tahmeuksia tai reikiä. Etukansi oli priimakunnossa ja sitähän sitä yleensä ihaillaankin eikä takakantta. En kuvannut levykkeitä tällä kertaa lainkaan, mutta nekin ovat kuvalliset.
Prinsessa Ruususen tarina on varmasti kaikille tuttu ja tämä Disneyn versio on upea. Aurora kaunis ja Pahatar varmaan yksi kauheimmista ellei jopa kauhein Disney pahis kautta aikain.

Ps. Teksti kirjoitettu 31.5. 

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Elokuva: 21 tapaa pilata avioliitto

21 tapaa pilata avioliitto on vuonna 2013 ilmestynyt kotimainen komedia jonka pääosassa ovat: Armi Toivanen, Aku Hirviniemi, Essi Hellen ja Riku Nieminen. Muissa rooleissa nähdään mm. Vesa Vierikko ja Hannele Lauri.

Muistan katsoneeni elokuvan vuosia sitten, kun se ilmestyi dvd.nä. Tuolloin en tykännyt siintä, mutta päätin antaa elokuvalle uuden mahdollisuuden, kun sen kirjaston hyllyssä näin. Yllätys, yllätys nyt nauratti jopa ääneen useassa kohdassa. Näin se voi ihmisen mieli muuttua vuosien vieriessä.

Tämä elokuva todistaa raadollisesti sen miten moni asia voi mennä ihmissuhteissa tai avioliitossa pieleen. Silkkaa fantasiaahan tämä on, mutta kyllä sieltä totuuden siemenkin löytyy. Se on eri asia kuinka vakavasti kuka minkäkin ottaa. On helpompaa suoltaa tämä elokuva läpi aivot narikassa meiningillä kuin miettiä liikoja syntyjä syviä. Jokaisen ihmisen rakkaus ja tuntuma siihen kun on kuitenkin erilainen. Ehkä itsekkin ekalla kerralla katsoin tämän liian vakavalla mielellä. Loppu on ehkä ennalta arvattava, mutta mitä siintä niinhän se komedioissa yleensä aina on.

En antanut edes Aku Hirviniemen ylinäyttelimisen pilata minulta tätä elokuva nautintoa. Onneksi pääosassa onkin Armi Toivanen joka eniten ruutuaikaa saa. Itse en aluksi pitänyt Armista näyttelijänä, mutta täytyy sanoa että tällaisiin komedioihin hän sopii hyvin. Juonesta en sen enempää avaudu, mutta tästä lähtien aion antaa useammallekkin elokuvalle uuden mahdollisuuden. Elokuvat tarvitsevat usein useamman katselukerran ennenkuin aukeavat kokonaan. Poikkeustapaukset kolahtavat kerralla ja jäävät sydämeen elämään.

perjantai 19. elokuuta 2016

Olet vanha kun...

Olet vanha kun tajuat puhuvasi kaverisi kanssa näin: Oletko kuunnellut perjantaisin Parasta ennen ohjelmaa ylexältä. Se soittaa sitä hyvää kunnon ysärijyystöä. Nykyään ei osata enää tehdä sellaista musiikkia.
Sit toinen sanoo: Se kertoo jo jotain, jos istut perjantai iltana kotona kuuntelemassa 90-luvun musiikkia ja muistelet kyllä silloin ennenvanhaan tehtiin hyvää musiikkia. Sillä samaan aikaan nuoret ovat aloittelemassa iltaa baarissa nyky räpin tahdissa. Ollaan me vanhoja. Mut hei kuinka moni muistaa nämä bändit: Basic Element, Solid Base, Aqua, Daze. Näitä kahta seuraavaa en ite kuunnellut mutta Spice Girls sekä Backstreet Boys olivat monen nuoren tytön ja miksei pojankin suosikkeja!

Entä kun seisot kaupan karkkihyllyn edessä ja valitat että enää ei saa Salmiakkikissoja. Sitäpaitsi karkkipussitkin ovat liian isoja yhden syötäväksi. No onneksi pienet pussit ovat tehneet paluun, mutta kettukarkit, Omarit ja Mariannet täytyy aina ostaa isossa säkissä ja sit ihmetellään kun suomalaiset lihovat ja kakkostyypin diabetes lisääntyy. On kohta kansallissairautemme. Ei hyvää päivää. Tähän on tultu!

Nykyajan kännykässäkin on enemmän muistitilaa, kuin koti tietokoneessasi 90-luvulla. Markkaa kaipaat takaisin kera pienten kioskien ja puret huulesi puhki, kun nuoriso vaatii aina vaan uudempaa kännykkää, vaikka entinen toimii vielä hyvin. Eikä auta vaikka kuinka yrität selittää että ennenvanhaan perheellä oli yhteinen lankapuhelin eikä sitä vaihdettu uuteen joka vuosi. Eikä sillä textailtu, kuvailtu tai surffattu netissä!

Niin se oli silloin ennen se, kun minä olin nuori ja ulkona uskalsi liikkua ilman kännykkää. Puhelinkopista kotiin soitettiin tilanneraporttia. Viidenkymmenen pennin kolikot kukkarossa kolisten kioskille juostiin kymmenenpennin nallekarkkeja ostamaan. Kuumina kesä iltoina vinttihuoneessa euro dance soi taustalla, kun päiväkirjaan kirjattiin: M katsoi mua tänään. Moikkasin ja se hymyili mulle! Mä oon niin ihastunut. Lopuksi koko sivu koristeltiin kiiltävin sydäntarroin.
Ah, kultainen nuoruus haluaisin elää sut uudestaan.

torstai 18. elokuuta 2016

Kuinka kuluu multa maanantai

Ainoo kaverikin töitä sai... Näin laulaa Pauli Hanhiniemi, mutta minun viime maanantai oli täynnä menoa. Ensinnäkin mulle tultiin ihan kotiovelle tarjoamaan vuokra-asuntoa tuosta meidän kylän keskustasta. Äitee tarjoili vielä kahveetkin ja sai noottia kun pöydässä oli vain kuutta ei seitsemää eri sorttia. Hauska mies tuo mun entinen vuokranantaja. Asia joka siinä on hauskaa on se, että oikein kotia tulla tarjoamaan kämppää. Olen siis luotettava ja hyvä vuokralainen. Silloinhan sanoin kun muutin että ainakin syksyyn tässä olen ja nythän on syksy joten olisiko muutosten (muuton) tuulien aika puhaltaa.

Menetin maanantaina myös kirjastoauto neitsyyteni. Meidän kioskin eteen sellainen pysähtyy joka toinen maanantai ja viimein uskaltauduin sisään katsomaan miltä siellä näyttää. Kivalta ja pari levyäkin tarttui mukaan. Tosin siinä välissä piti hakea kirjastokortti kotoa, kun olin alunperin vain katsomassa autoa en lainaamassa. Etenkin kun vasta kirjastosta tultiin.

Eno kävi hakemassa meidän ruohonleikkurin korjattavaks. Se kun on ollut rikki koko kesän. Kerran leikattu nurmi vaan, jos sen nyt ennen talvea sais ajettuun uudelleen. 

Naapurin tyttö tuli esittelemään uutta kännykkää ja intoili tiistaina alkavasta koulusta. Kysyin mitä odotat koululta eniten, niin vastasi: Sitä ettei ketään kiusattas. Fiksu tyttö. Annoin penaalin täytteeksi yhden kynän  ja lähti intoa puhkuen kotiin.

Tää viimoinen on ihan huippu!
Deja vu, joka ilta samaan aikaan samassa paikassa sama mies koiransa kanssa tulee minua iltakävelyllä vastaan. Jatkan matkaa ja kohta samassa paikassa samaan aikaan sama kissa istuu keskellä katua eikä tahdo väistää minua. Päivät toistaa toisiaan.

Näin kului multa maanantai. Miten sulta?

tiistai 16. elokuuta 2016

Pesukoneen tuunausta

No melkein vuoden se äitin pesukone vanhus kesti mun pyykkifetismiä ennenkuin linkous hajosi totaallisesti. Tosin johan 1994 kone voikin siirtyä eläkkeelle, mutta silti sääliksi käy. Niin kauan meitä palveli ja vaatteet puhtoisena piteli. Tän koneen avulla opin murrosiässä itse pesemään pyykkiä ja sain ensikosketuksen pyykinpesukoneen käyttöön. Rakkaita ja kauniita muistoja.

Tilalle otettiin varastosta minun Whirpool joka oli ensin miehen luona maleksinut käyttämättömänä kaksi vuotta ja sen jälkeen enon pihamökissä yhdeksän kuukautta. Seuraavaksi pientä ärinää, kun näin koneen:
Exä perkeleen runkkari oli sotkenut rasvanäpeillään mun pesukoneen kannen. Täynnä mustia tahroja jotka ei lähtenyt tolullakaan irti. No, minähän en likatahroja siedä joten otin tarrat esille ja vähän tuunasin konetta. Kyl nyt passaa pestä pyykkiä taas. Äitikin tykkäs. Harmi kun ei ollut kala aiheisia tarroja.


Kittyjä siellä, kittyjä täällä, kittyjä pesukoneen päällä!


Että näin, hyvältä näyttää. Äiti luuli että peitän vain yhden isoimman tahran ja säikähti kun huusin pesuhuoneesta: No nyt lähti vähän lapasista! Luuli, että kone temppuilee heti. Ehei, mä vaan innostuin tarroittelemaan! Tykkäsi kyllä kovasti. Sanoi: Sehän on kiva ja hauskaa kun tarrat eivät ole symmetrisesti missään järjestyksessä. Omapahan on koneeni. Saanhan mä teipata siihen vaik sata tarraa!

Kuitenkin ilman rakasta serkku-poikaa ei tästäkään taas ois tullut mitään. Hän vanhan isänsä kanssa tuli auttamaan ja asentamaan koneen paikoilleen. Samalla veivät vanhan ulos ja peräkärriin valmiiksi nostivat. Eli lopputulos on minulla tämä: Miehiä tulee ja menee, mutta ainut joka jää on serkku-poika. Ilman häntä oisin pulassa. Saan olla todella kiitollinen tästä sukulaissuhteesta.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Koulukiusaaminen

Nehän alkavat kohta taas koulut ja koulukiusaaminen. Toivottavasti jälkimmäinen vähemmissä määrin. Tosiasiahan on vain se että tätä kamaluutta ei saa kitkemälläkään pois. Tuskin edes karsittua. Vuodesta toiseen se jatkuu vaan aina samanlaisena ja kauheana kavalana paholasena. Ei ihan samanlaisena, kun itse olin muksu ei ollut vielä kännyköitä ja nettiä joten sinällään nykyajan lapsilla on kauheampaa, kun nolot kuvat voivat levitä facebookiin tai youtubeen. Kännykkä mahdollistaa myös ilkeiden viestien lähettelyn ja kiusaamisen ylettymisen kotiin asti. Alla pieni tosi tarina kiusaamisesta jonka jälkeen kerron omista kokemuksista.

Kyllä mun äiti on ihana. Palattiin kaupasta ja kioskin luona oli itkevä (hieman pyöreä) pikkupoika. Äiti pysäytti auton ja kävi kysymässä mikä hätänä. Kolmen pojan kopla oli käynyt kiusaamassa yhtä ressukkaa. Kaataneet pyörän ja potkineet. Poika kertoi myös että saa kirosanaviestejä näiltä pojilta. Näytti meille yhden ääniviestin joka meni näin: V_tt_, v_tt_,...tuota samaa sanaa vaan. Sääliksi kävi ressukkaa.

Niin sellainen tapaus. Minä olen omasta kiusaamisesta kertonut usein ja monelle näin aikuisena, mutta en silloin lapsena. Haukkumista, ivaa, porukan ulkopuolelle jättämistä, äänen ja eleiden matkimista. Siitä oli mun kouluaika tehty. Parhaat vuodet taisivat olla toka, kolmas ja neljäs luokka, kun kiusaamista ei esiintynyt. Viidennellä, murrosiässä se syttyi oikeaksi helvetintuleksi. En enää viitannut tunnilla. Enkä mielellään puhunut koko koulupäivän aikana mitään, koska ääntäni matkittiin. Liikuin mahdollisemman vähän ettei minua matkita. Nojailin välitunnilla yksin aitaan ja maleksin jonon häntäpäässä sisään. Pukeutumista haukuttiin, kun ei ollut 501 lewiksiä tai adidaksia. Pukeuduin jo silloin omanmaun mukaan mukavasti. Mikä pahinta 4-6 luokan opettajamme lietsoi vaan kiusaamista. Koko luokan kuullen moitti kuvistyöni ja keksi perättömiä asioita minusta. Minä vaikenin kestin kaiken hiljaa, vaikka kotona itkin ja joka päivä koski mahaa. Kai vanhemmat jotain epäilivät, mutta kun en tunnustanut että minua kiusattiin niin vaikeahan siihen oli puuttuakkaan.

Kiusaaminen ja nimittely on jatkunut aikuisiällä. Kai se näkyy päällepäin. Tuo on helppo uhri. Nimitellään ja morkataan ulkonäköä. Mikään ei ole kauheampaa kuin kerta kerran jälkeen huomata olevansa aina se tyhmä, ujo, honkkeli jota kukaan ei tahtonut ryhmätöihin mukaan, joka valittiin viimoisena joukkueeseen ja jonka itsetunto maahan tallattiin.

Kiitos, jos jaksoit lukea tekstin loppuun ja puututaanhan kiusaamiseen, jos sellaista ympärillä näemme. Haastankin tässä samalla kaikki bloggaajat kirjoittamaan oman kannanottonsa koulukiusaamista vastaan.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Blogi neljä vee

Mun kultamussukka, esikoinen, palleroinen täyttää tänään neljä vuotta. Voitteko kuvitella! Paljon on tuohon neljään vuoteen mahtunut, niin iloja kuin surujakin. Ajattelen helposti, että minun elämä on tylsää eikä siinä tapahdu mitään. Kuitenkin, kun selaan toisinaan blogini tekstejä taaksepäin lukien jutun sieltä toisen täältä, huomaan ettei se niin tylsää olekkaan tuo mun elämä.

Parasta olette kuitenkin te: Rakkaat lukijat. Blogini sokerimurut. Niinäkin hetkinä, kun olen harkinnut lopettamista olen muistellut miten suuren ilon teidän kommentit ja terveiset aina mulle tuo. Päivieni aurinko silloinkin, kun mieli on maassa eikä mikään kiinnosta. Eli kiitos, kun olette pysyneet matkassa mukana ja jaksatte ahkeraan vielä kommentoida. Olette ihania!


Tästä on hyvä jatkaa kohti viidettä vuotta ja saa nähdä missä sitä silloin ollaan...Sillä pieniä tai suuria unelmia sekä suunnitelmia on ilmassa tulevan suhteen.

maanantai 8. elokuuta 2016

Arvonnan voittaja

Minähän olen tunnetusti vanhan-ajan ihminen ja tykkään perinteistä. Niinpä arvontakin suoritettiin perinteisellä lappu tekniikalla. Nimet lappuun ja arpomaan. Rakas äitini toimi mielellään tässä onnettaren tehtävässä. Kysyi mikä arvonta, mitä palkinnoksi, ketä osallistuu. Kerroin blogin sadan lukijan arvonta, blogini lukijat osallistuu ja palkinto on kokonaisuudessaan tämä:


Aluksi mulla oli tuossa toisenlainen vihko palkintona, mutta vaihdoin viime hetkellä toiseen. Anteeksi taas vauhdissa napsastu ylivaloittunut epäselvä kuva. Siinä on siis nuo lupaamani hiuslenkit, muistivihko älypuhelimen muodossa ja auto salmiakkikarkki.

Tämän pienen setin ja yllätyksen saa omakseen:


Outi Outis` s life blogista! Onneksi olkoon! Osoite multa jo löytyykin. Joten laitan kirjeen matkaan tuotapikaa. Outi on kyllä palkinnon ansainnutkin. Sen verran usein ellei jopa joka kerta kerkeää jättämään kommentin käydessään.
Kiitos kaikille osallistuneille ja mukavaa elokuun jatkoa!



lauantai 6. elokuuta 2016

Kesäkauden vieraileva tähtönen

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä. Säästin kesäkauden vierailevan tähden kirjoituksen elokuuhun, kun ajattelin monen lomailevan heinäkuussa jolloin lukijakuntaa ei ole niin paljon. Satun SatunNaiselämää blogi on ihanalla tavalla maanläheinen, tavallisesta arjesta kertova blogi jota on mukava seurata. Haasteissa olen myös huomannut voivani samaistua useassa kohdassa Satuun joten senkin puoleen mukava blogi tuttavuus ja suosittelen kaikille hänen blogiaan. Kertokoon Satu itse itsestään ja blogistaan.

Heipä hei! Sain kunnian olla Mintun blogissa kesäkauden vieraileva tähtönen. Kiitoksia vaan! Elikkäs...olen siis Satu, 35 vee ja työskentelen leipomossa paistajana. Asustelen omakotitalossa miehen ja koiran kanssa. Minut löytää blogista SatunNaiselämää. Siellä kirjoittelen elämästäni, arjestani, milloin mistäkin. Bloggaamisen ohella harrastan elokuvia (/tv-sarjoja) ja valokuvausta. Leffoja olen rakastanut aina, mutta valokuvaus tuli ja vei mennessään vasta blogin myötä. Enimmäkseen tykkään kuvailla luontoa ja sen ihmeellisyyksiä. Oikeastaan AINA pitäisi olla kamera mukana, ei koskaan tiedä mitä vastaan tulee. Blogista voinee päätellä, että itse viihdyn paremmin siellä kameran takana kuin sen edessä =). Mitäs vielä...bloggaamisen ohella olen saanut tutustua aivan ihaniin uusiin ihmisiin ja mukaan mahtuu toki vielä lisääkin. Pidemmittä puheitta...Tervetuloa SatunNaiselämää-blogiin, satuvalimaki.blogspot.fi.

torstai 4. elokuuta 2016

Ulkonäköpaineet

Ulkonäköpaineet eivät ole nykyaikana vain naisten juttu. Niistä kärsivät enemmissä määrin myös miehet. Sen olen tässä viime aikoina huomannut etenkin omassa ikäluokassa +30 vuotiaat. Mistähän miehille tulee mielikuva, että täytyy olla treenattu ja trimmattu kroppa, six-packi mahan kohdalla ja hauista enemmän kuin järkeä päässä.

Ei kaikki naiset kuten minä esmerkiksi tykätä hauiskimpuista ja muskelimasoista. Ei edes joka toinen nainen kaipaa treenattua kroppaa siipaltaan. Johan se luo naisellekkin kauheita treenipaineita jos toinen on viimoisen päälle tikissä ja timmissä kunnossa. Ukko juoksee salilla ja ite köllähdät sohvalle nauttimaan kahvia kera wiinerin. Niikuin moni mies sanoo: Naisessa täytyy olla jotain josta ottaa kii. Niin täytyy sitä miehessäkin olla jotain. Olkoon se sit vaikka pieni maha, mutta ei kuitenkaan mikään hieman toisenlaisilla six-packeilla kyllästetty kaljamaha. Rajansa kaikella.

Puutun vielä naisiinkin:
Hei mimmit!
Ei meidän tarvitse treenata hulluna. Ei se meistä parempaa ihmistä tee. Liikunta sopivissa määrin on terveellistä ja suotavaa kaikille. Sitä en kiellä, mutta ei ammuta yli. Etenkin nuoret vasta äidiksi tulleet naiset kokevat itsensä synnytyksen jälkeen lihaviksi ja rumiksi. Lopettavat imetyksen neljän kuukauden kohdalla syystä ettei rinnat alkais roikkumaan. Hurjaa, kun samaan aikaan toisaalla joku kaipaisi lasta niin ettei välittäisi roikkurinnoista tai pienestä mahasta kunhan sais vaan sen lapsen, mutta se on jo toinen tarina se.

Hei kundit!
Te olette ihania ilman six-packia oikeesti. Älkää rehkikö itseänne tärviölle siellä salilla. Viettäkää sekin aika ennemmin oman kullan kanssa. Tai tehkää yhdessä ihana ja rento kävelylenkki. Ei kaiken tarvitse olla aina pelkkää suorittamista. Kyllä teistä tykätään mahalla tai ilman. Kunhan olette sinut itsenne kanssa. Se riittää.

Päätän saarnani tähän ja toivon ettei kukaan ottanut itseensä. Me ollaan erilaisia kaikki ja tullaan aina (luojan kiitos) olemaan. Joten ei yritetä muuttua tietyn kaavan mukaiseksi.

tiistai 2. elokuuta 2016

Muumimaailma

Mä unelmoin Muumimaailmaan pääsystä. Siis ihan konkreettisesti näin yks yö unta että olin muumimaailmassa ja pääsin halaamaan Nuuskamuikkusta. Sit heräsin karuun todellisuuteen, että ei minulla ole varaa matkustaa muumimaailmaan. Haaveita vain. Olisi minulla muumimaailmaan varaa, jos se sijaitsisi naapuri kaupungissa, vaan ei kun on suomen toisella laidalla. Huutava vääryys. Se on ainut Suomessa oleva mielikuvitusmaailma, kun täällä ei ole Disney Wordiakaan. Sinnekkin ois kiva päästä. Edes Euro Disneylandiin. Kunhan ensin sais katsastettua tuon muumimaailman.

Jos siellä ruudun takana vaikka järjestettäs pieni keräys tai hoidettas mulle joku yhteistyöprojekti blogin kautte, että pääsisin toteuttamaan tuon lapsuuteni unelman niin kiva ois. Kaikkihan tietävät rakkauteni satuja kohtaan ja niissä unelmat aina käy toteen.


Nuorena kysyin iskältä että milloin mennään Muumimaailmaan niin vastaus oli tyly: Sie olet liian iso tyttö sellaseen. Eikä! Ei näin! Koskaan ei ole liian vanha hassuttelemaan tai seikkailemaan satumaailmassa. Meissä jokaisessa asuu pieni lapsi joka pyrkii kovasti toteuttamaan haaveitaan. Joten jotain tässä täytyy keksiä. Mieluiten vielä tänä kesänä.