Pesukoneen tuunausta

No melkein vuoden se äitin pesukone vanhus kesti mun pyykkifetismiä ennenkuin linkous hajosi totaallisesti. Tosin johan 1994 kone voikin siirtyä eläkkeelle, mutta silti sääliksi käy. Niin kauan meitä palveli ja vaatteet puhtoisena piteli. Tän koneen avulla opin murrosiässä itse pesemään pyykkiä ja sain ensikosketuksen pyykinpesukoneen käyttöön. Rakkaita ja kauniita muistoja.

Tilalle otettiin varastosta minun Whirpool joka oli ensin miehen luona maleksinut käyttämättömänä kaksi vuotta ja sen jälkeen enon pihamökissä yhdeksän kuukautta. Seuraavaksi pientä ärinää, kun näin koneen:
Exä perkeleen runkkari oli sotkenut rasvanäpeillään mun pesukoneen kannen. Täynnä mustia tahroja jotka ei lähtenyt tolullakaan irti. No, minähän en likatahroja siedä joten otin tarrat esille ja vähän tuunasin konetta. Kyl nyt passaa pestä pyykkiä taas. Äitikin tykkäs. Harmi kun ei ollut kala aiheisia tarroja.

Kittyjä siellä, kittyjä täällä, kittyjä pesukoneen päällä!

Että näin, hyvältä näyttää. Äiti luuli että peitän vain yhden isoimman tahran ja säikähti kun huusin pesuhuoneesta: No nyt lähti vähän lapasista! Luuli, että kone temppuilee heti. Ehei, mä vaan innostuin tarroittelemaan! Tykkäsi kyllä kovasti. Sanoi: Sehän on kiva ja hauskaa kun tarrat eivät ole symmetrisesti missään järjestyksessä. Omapahan on koneeni. Saanhan mä teipata siihen vaik sata tarraa!

Kuitenkin ilman rakasta serkku-poikaa ei tästäkään taas ois tullut mitään. Hän vanhan isänsä kanssa tuli auttamaan ja asentamaan koneen paikoilleen. Samalla veivät vanhan ulos ja peräkärriin valmiiksi nostivat. Eli lopputulos on minulla tämä: Miehiä tulee ja menee, mutta ainut joka jää on serkku-poika. Ilman häntä oisin pulassa. Saan olla todella kiitollinen tästä sukulaissuhteesta.