Koulukiusaaminen

Nehän alkavat kohta taas koulut ja koulukiusaaminen. Toivottavasti jälkimmäinen vähemmissä määrin. Tosiasiahan on vain se että tätä kamaluutta ei saa kitkemälläkään pois. Tuskin edes karsittua. Vuodesta toiseen se jatkuu vaan aina samanlaisena ja kauheana kavalana paholasena. Ei ihan samanlaisena, kun itse olin muksu ei ollut vielä kännyköitä ja nettiä joten sinällään nykyajan lapsilla on kauheampaa, kun nolot kuvat voivat levitä facebookiin tai youtubeen. Kännykkä mahdollistaa myös ilkeiden viestien lähettelyn ja kiusaamisen ylettymisen kotiin asti. Alla pieni tosi tarina kiusaamisesta jonka jälkeen kerron omista kokemuksista.

Kyllä mun äiti on ihana. Palattiin kaupasta ja kioskin luona oli itkevä (hieman pyöreä) pikkupoika. Äiti pysäytti auton ja kävi kysymässä mikä hätänä. Kolmen pojan kopla oli käynyt kiusaamassa yhtä ressukkaa. Kaataneet pyörän ja potkineet. Poika kertoi myös että saa kirosanaviestejä näiltä pojilta. Näytti meille yhden ääniviestin joka meni näin: V_tt_, v_tt_,...tuota samaa sanaa vaan. Sääliksi kävi ressukkaa.

Niin sellainen tapaus. Minä olen omasta kiusaamisesta kertonut usein ja monelle näin aikuisena, mutta en silloin lapsena. Haukkumista, ivaa, porukan ulkopuolelle jättämistä, äänen ja eleiden matkimista. Siitä oli mun kouluaika tehty. Parhaat vuodet taisivat olla toka, kolmas ja neljäs luokka, kun kiusaamista ei esiintynyt. Viidennellä, murrosiässä se syttyi oikeaksi helvetintuleksi. En enää viitannut tunnilla. Enkä mielellään puhunut koko koulupäivän aikana mitään, koska ääntäni matkittiin. Liikuin mahdollisemman vähän ettei minua matkita. Nojailin välitunnilla yksin aitaan ja maleksin jonon häntäpäässä sisään. Pukeutumista haukuttiin, kun ei ollut 501 lewiksiä tai adidaksia. Pukeuduin jo silloin omanmaun mukaan mukavasti. Mikä pahinta 4-6 luokan opettajamme lietsoi vaan kiusaamista. Koko luokan kuullen moitti kuvistyöni ja keksi perättömiä asioita minusta. Minä vaikenin kestin kaiken hiljaa, vaikka kotona itkin ja joka päivä koski mahaa. Kai vanhemmat jotain epäilivät, mutta kun en tunnustanut että minua kiusattiin niin vaikeahan siihen oli puuttuakkaan.

Kiusaaminen ja nimittely on jatkunut aikuisiällä. Kai se näkyy päällepäin. Tuo on helppo uhri. Nimitellään ja morkataan ulkonäköä. Mikään ei ole kauheampaa kuin kerta kerran jälkeen huomata olevansa aina se tyhmä, ujo, honkkeli jota kukaan ei tahtonut ryhmätöihin mukaan, joka valittiin viimoisena joukkueeseen ja jonka itsetunto maahan tallattiin.

Kiitos, jos jaksoit lukea tekstin loppuun ja puututaanhan kiusaamiseen, jos sellaista ympärillä näemme. Haastankin tässä samalla kaikki bloggaajat kirjoittamaan oman kannanottonsa koulukiusaamista vastaan.