Kerrankin ne ovat saaneet aidon marjan maun siirrettyä karkkiin. Ostin itselleni tai äiti osti Herra Hakkaraisen mustikan makuisia Xylitol pastilleja. Kyllä ovat hyviä.
Maku on aidosta mustikasta eikä sisällä väriaineita. Eikös olekkin aivan mahtava tuote ja siihen on lisätty vielä D-vitamiiniakin. Tätä voi huoletta tarjoilla lapsille ruokailun jälkeen naposteltavaksi.
Olen mä pitkästä aikaa napostellut jotain muutakin.
Kyllästyin vähän Fazerin Parhaisiin ja vaihdoin Siniseen toffee Marianneen. Tosin kyllästyin näihin hyvin pian. Uusittu pussi on kuitenkin upea ja aukeaa siististi. Mikä parasta pysyy itsestään pystyssä. Tällaisia karkkipusseja lisää kiitos.
Eikä ne herkut suinkaan tähän loppuneet. Minuun iski kauhea Smurffilimu himo ja sehän piti korjata. Äitin vastusteluista huolimatta (kallis hinta) sain limuni ja olin erittäin tyytyväinen tilanteeseen.
Ihanan väristä. Hieman petyin kyllä makuun. Ei maistunut samalle kuin lapsena. No, kai ne reseptit niinkuin pullotkin vähän muuttuvat aikojen saatossa. Ennen 0,33dl lasipullo kruunukorkilla. Nykyään puolen litran pullo kierrekorkilla. Mikään ei oo niinkuin ennen.
Millä sinä olet herkutellut viime aikoina?
Ps. Kirjoitus tehty jo lauantaina 22.4.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Herkut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Herkut. Näytä kaikki tekstit
perjantai 22. syyskuuta 2017
lauantai 10. kesäkuuta 2017
Feikit Noitapillit
Lähdin ostamaan kaupasta Noitapilli karkkeja, vaan kuinkas ollakkaan ei semmoisia enää löytynyt. Ainoastaan kummankin kaupan omat halvat tuotemerkit vastaavina versioina. Hinta ei laittanut hanttiin niin ostin maisteluun molemmat: Pirkan Velhon vihellys 1,49. euroa 200 grammaa ja Ässän Salmiakkiputket 1,79. euroa 250 grammaa.
Velhon vihellys pussi on kivan näköinen ja värinen. Nimikin jäljittelee mukavasti Noitapilliä. Eikä maussakaan moitteen sijaa ole. Suosittelen ja olen ostanut toisenkin kerran.
Ässän Salmiakkiputket ovat hieman isompia kooltaan kuin Pirkan Velhon vihellykset. Pussi on tylsähkön näköinen, mutta maku melkokokolailla sama kuin Pirkan feikeissä. Joten ostan toistekkin.
Oliko nämä teille tuttuja karkkeja?
Velhon vihellys pussi on kivan näköinen ja värinen. Nimikin jäljittelee mukavasti Noitapilliä. Eikä maussakaan moitteen sijaa ole. Suosittelen ja olen ostanut toisenkin kerran.
Ässän Salmiakkiputket ovat hieman isompia kooltaan kuin Pirkan Velhon vihellykset. Pussi on tylsähkön näköinen, mutta maku melkokokolailla sama kuin Pirkan feikeissä. Joten ostan toistekkin.
Oliko nämä teille tuttuja karkkeja?
keskiviikko 26. huhtikuuta 2017
Munista asiaa osa kaks
Mä tiedän pääsiäinen meni jo, mutta näitä kuvia kun on niin vielä muutamat keväiset terveiset meiltä ennenkuin siirrytään toukokuun touhuihin. Ohrasta unohin kokonaan ottaa kuvan joten tässä se tulee.
Äiti istutti siemenet pääsiäisviikon tiistaina tuommoiseen läpinäkyvään ruoka astiaan. Tuossa on ollut varmaan jotain kaupan valmista vispipuuroa. Todella kätevä tapa kierrättää muoviastiaa. Ennenvanhaan meillä kylvettiin ruoho aina lautaselle, mutta nyt ovat ajat ja tavat toiset.
Tarjousmunia kyttäsin, mutta varsin pieneksi jäi mun saalis. Enkä saanut vaaleanpunaista Minionia tai lisää Pony munia. Salaa haaveilemani iso Kinderkin jäi unelmaksi.
Pienen etsinnän jälkeen löysin S-marketista karkkihyllyn päädystä kaksi Pets rasiaa ja kolme Helinä Keiju rasiaa. Äiti antoi luvan ottaa yhden ja tätä jo ennen pääsiäistä hypisteltiin virpomapalkaksi. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta luultavasti sen hahmoja tulee yllätyksinä.
Aiemmin en tosiaan kiinnittänyt mitään suurempaa huomiota isoihin Kinder muniin kuin että kallis hinta. Tänä vuonna mielenkiinto heräsi kun luin Katin Ei ihan vielä blogista esittelyn munasta. Kuuden euron munasta! Semmosiin ei meillä ole varaa, mutta voi harmin harmi. Ei jäänyt tarjouskauppaan yhtään. No ehkä ensi vuonna satsataan.
Moni muistaa lapsuudesta varmasti ison liilan Kyöpelivuori munan. Yhden ainoan kerran elämässäni sain mummolta sellaisen. Tosin äiti naaras heti puolet suklaasta jemmaan ja yllätykseenkin petyin. Kaipaan niitä kauniita Pääsiäistervehdys suklaamunia joissa oli ihana vanhanaikainen tinapaperi ja kivat yllätykset. Mulla on itseasiassa yksi sellainen jemmassa, kun en koskaan raaskinut avata sitä. Viimoinen jonka koskaan enään sain. Äiti osti joka pääsiäinen minulle ja serkku-pojalle pääsiäiseksi Pääsiäistervehdys suklaamunan ja aina se oli yhtä odotettu sekä kaivattu. Tinapaperit siliteltiin huolella talteen ja jossainhan ne ovat vieläkin jemmassa tässä talossa.
Pony munasta tuli muuten ihan kiva ylläri. Koriste kynänpäähän. Senpä vuoksi jäin kaipailemaan ja haikailemaan lisää näitä munia sisältöineen.
Kuvassa mukana joulu Kinderistä tullut hauska leimasin joka toimii samalla myös kuusen koristeena. Mä olen lievästi koukussa ja hörähtänyt näihin suklaamuna yllätyksiin. Vaan ei se mitään, niin on moni muukin aikuinen ja jopa vielä pahemmin. Hupinsa kullakin.
Viimeisin lisäys kokoelmiin: Vesivärisammakko.
Ihan kiva...koriste. Käytännössä ihan lelu. Pitäisköhän kerätä koko sarja. No jos ei nyt kuiteskaan. Eivät nämä niin söpöjä ole. Tyttö Kinderistä tuli joku typerä kynä ja Minionit ovat vielä syömättä. Mitä teidän suklaamunista tuli?
Äiti istutti siemenet pääsiäisviikon tiistaina tuommoiseen läpinäkyvään ruoka astiaan. Tuossa on ollut varmaan jotain kaupan valmista vispipuuroa. Todella kätevä tapa kierrättää muoviastiaa. Ennenvanhaan meillä kylvettiin ruoho aina lautaselle, mutta nyt ovat ajat ja tavat toiset.
Tarjousmunia kyttäsin, mutta varsin pieneksi jäi mun saalis. Enkä saanut vaaleanpunaista Minionia tai lisää Pony munia. Salaa haaveilemani iso Kinderkin jäi unelmaksi.
Pienen etsinnän jälkeen löysin S-marketista karkkihyllyn päädystä kaksi Pets rasiaa ja kolme Helinä Keiju rasiaa. Äiti antoi luvan ottaa yhden ja tätä jo ennen pääsiäistä hypisteltiin virpomapalkaksi. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta luultavasti sen hahmoja tulee yllätyksinä.
Aiemmin en tosiaan kiinnittänyt mitään suurempaa huomiota isoihin Kinder muniin kuin että kallis hinta. Tänä vuonna mielenkiinto heräsi kun luin Katin Ei ihan vielä blogista esittelyn munasta. Kuuden euron munasta! Semmosiin ei meillä ole varaa, mutta voi harmin harmi. Ei jäänyt tarjouskauppaan yhtään. No ehkä ensi vuonna satsataan.
Moni muistaa lapsuudesta varmasti ison liilan Kyöpelivuori munan. Yhden ainoan kerran elämässäni sain mummolta sellaisen. Tosin äiti naaras heti puolet suklaasta jemmaan ja yllätykseenkin petyin. Kaipaan niitä kauniita Pääsiäistervehdys suklaamunia joissa oli ihana vanhanaikainen tinapaperi ja kivat yllätykset. Mulla on itseasiassa yksi sellainen jemmassa, kun en koskaan raaskinut avata sitä. Viimoinen jonka koskaan enään sain. Äiti osti joka pääsiäinen minulle ja serkku-pojalle pääsiäiseksi Pääsiäistervehdys suklaamunan ja aina se oli yhtä odotettu sekä kaivattu. Tinapaperit siliteltiin huolella talteen ja jossainhan ne ovat vieläkin jemmassa tässä talossa.
Pony munasta tuli muuten ihan kiva ylläri. Koriste kynänpäähän. Senpä vuoksi jäin kaipailemaan ja haikailemaan lisää näitä munia sisältöineen.
Kuvassa mukana joulu Kinderistä tullut hauska leimasin joka toimii samalla myös kuusen koristeena. Mä olen lievästi koukussa ja hörähtänyt näihin suklaamuna yllätyksiin. Vaan ei se mitään, niin on moni muukin aikuinen ja jopa vielä pahemmin. Hupinsa kullakin.
Viimeisin lisäys kokoelmiin: Vesivärisammakko.
Ihan kiva...koriste. Käytännössä ihan lelu. Pitäisköhän kerätä koko sarja. No jos ei nyt kuiteskaan. Eivät nämä niin söpöjä ole. Tyttö Kinderistä tuli joku typerä kynä ja Minionit ovat vielä syömättä. Mitä teidän suklaamunista tuli?
perjantai 14. huhtikuuta 2017
Munasta asiaa
Näin pääsiäisen aikaan munat puhututtavat ihmisiä kovasti. Tietenkin suklaa-yllätysmunat eivät kananmunat. Nykyajan trendi näköjään on, että 50 grammanen muna on se normimuna. Toisin kun minun lapsuudessani oli enemmän valikoimaa 20 grammasissa kuin isommissa. Nykyään saa etsimällä etsiä pikkumunia ja niissä halvimmissa onkin pahaa tummaa suklaata ja surkeat yllärit. Kinder toimii aina. Tietää mitä saa, kun Kinderin ostaa. Laatu suklaata ja ihan jees leluja. Pienenä se oli harvinaista herkkua, mutta nykyään tarjolla ympäri vuoden kaupoissa. S-marketissa hintaan 0,75. S-marketissa oli muuten kaikki suklaamunat K-kauppaa halvempia jopa K-kaupan tarjous munia halvempia. (Tähän nauru hymiö) Hyvin ihmiset silti osti "tarjouksesta" munia, vaikka toisesta kaupasta oisi saanut normihintaan halvemmalla. Hih, hih, pieni hintavertailu kannattaa aina.
Äiti pähkäili suuresti minkälaisia munia ostaa virpomapalkaksi. Lopulta päädyttiin Kinderiin ja se oli oikea valinta. Minä sen sijaan sain jotain muuta. En kuitenkaan sitä jätti isoa Kinder yllätystä. Sain Minions munan ja valitsin sinisen. Myöhemmin sain vielä vihreän ja olisin halunnut vaaleanpunaisenkin, mutta ne olivat loppuneet. Alakuvan pienet punaiset munat saatiin äitin miesystävältä, vaikka ei ees virvottu. Oli ostanut ison laatikon tarjouksesta ja siitä riitti vielä meillekkin. Niitä oli viisi kaikenkaikkiaan, mutta yksi ei mahtunut kuvaan. Nam, nam, eiköhän näillä pärjää yhden pääsiäisen.
Mignomista en tykkää lainkaan ja töhnämunien perään en ole. Hei, eihän siellä ole leluakaan sisällä! Tykkään myös perinteisistä suklaakuvio pusseista. Niissä ei ole yllätyksiä, mutta kauniit kuoret ja toimivat hyvin koristeina. Suklaapupu kavereineen. Pieniä ruohomunia on ostettava kanssa joka vuosi. Ne nyt vaan ovat niin söpöjä ja parhaimpia ne joissa on joku crispi tai nougat täyte. Yllätyksistä vielä sen verran, että mihin kaikki korut ovat kadonneet. Ne kun tuntuivat 80-luvulla olevan vallalla oleva trendi yllätyksenä ja vain Kinderissä oli koottava lelu. Toista se on nykyään. Nämä nykyajan munat ovat myös aika sukupuolijaoteltu jo kuoriensakkin mukaan mikä on minusta aika tylsää. Kaikenlisäksi täytyisi tietää mistä saaja pitää, kun munat edustavat jotain elokuvaa tai piirrettyä. Tyttö Kinder on minusta ihan turha keksintö. Onneksi se tavallinen sopii kuitenkin myös tytöille. Eli tavallinen Kinder on sit sopiva kaikille. Niin ja ne halppis suklaat joille lapset irvistää. On halppiksissa varmasti hyviäkin. Esim. Sellaiset pienet keltakuoriset dinosaurus munat. Yllätyksenä niissä oli tietenkin pieniä dinosauruksia.
No, niin tai näin jokainen löytää joukosta varmasti oman suosikkinsa.
Äiti pähkäili suuresti minkälaisia munia ostaa virpomapalkaksi. Lopulta päädyttiin Kinderiin ja se oli oikea valinta. Minä sen sijaan sain jotain muuta. En kuitenkaan sitä jätti isoa Kinder yllätystä. Sain Minions munan ja valitsin sinisen. Myöhemmin sain vielä vihreän ja olisin halunnut vaaleanpunaisenkin, mutta ne olivat loppuneet. Alakuvan pienet punaiset munat saatiin äitin miesystävältä, vaikka ei ees virvottu. Oli ostanut ison laatikon tarjouksesta ja siitä riitti vielä meillekkin. Niitä oli viisi kaikenkaikkiaan, mutta yksi ei mahtunut kuvaan. Nam, nam, eiköhän näillä pärjää yhden pääsiäisen.
Mignomista en tykkää lainkaan ja töhnämunien perään en ole. Hei, eihän siellä ole leluakaan sisällä! Tykkään myös perinteisistä suklaakuvio pusseista. Niissä ei ole yllätyksiä, mutta kauniit kuoret ja toimivat hyvin koristeina. Suklaapupu kavereineen. Pieniä ruohomunia on ostettava kanssa joka vuosi. Ne nyt vaan ovat niin söpöjä ja parhaimpia ne joissa on joku crispi tai nougat täyte. Yllätyksistä vielä sen verran, että mihin kaikki korut ovat kadonneet. Ne kun tuntuivat 80-luvulla olevan vallalla oleva trendi yllätyksenä ja vain Kinderissä oli koottava lelu. Toista se on nykyään. Nämä nykyajan munat ovat myös aika sukupuolijaoteltu jo kuoriensakkin mukaan mikä on minusta aika tylsää. Kaikenlisäksi täytyisi tietää mistä saaja pitää, kun munat edustavat jotain elokuvaa tai piirrettyä. Tyttö Kinder on minusta ihan turha keksintö. Onneksi se tavallinen sopii kuitenkin myös tytöille. Eli tavallinen Kinder on sit sopiva kaikille. Niin ja ne halppis suklaat joille lapset irvistää. On halppiksissa varmasti hyviäkin. Esim. Sellaiset pienet keltakuoriset dinosaurus munat. Yllätyksenä niissä oli tietenkin pieniä dinosauruksia.
No, niin tai näin jokainen löytää joukosta varmasti oman suosikkinsa.
tiistai 14. maaliskuuta 2017
Pääsiäisnamut
Huuhdahdin innostuneena ääneen, kun ne kaupassa näin. Pääsiäisnamut meinaan. Heti ihastelemaan ja katselemaan mitä uutta tänä vuonna on tarjolla. No, ainakin ihania Minion suklaamunia (mulle). Ilahduin myös siintä, että joka viides Kinder sisältää Smurffi yllätyksen. Minä vanhana Smurffi fanina olin todella iloinen tästä ja aion kerätä kaikki! Työnjako on sellainen, että äiti syö suklaan ja minä saan yllätyksen (siis lelun). Eräänlainen (ei niin mukava) yllätys oli sekin, kun ostin Pupuneidin Hedelmärae karkkipussin. (Ihan mun lemppari pääsiäisen sesonkituote.) Kaupassa en ajatellut asiaa, mutta kotona kyllä heti huomasin puutteen, kun pussin avasin.
Punaiset namuset loistivat poissaolollaan. Vielä viime vuonna niitä oli oikein kaksin kappalein: Kirkkaan punainen ja vadelman punainen. Miksi, voi miksi ne on poistettu! Pussi on aika väritön nyt ilman noita punaisia namusia. Olikohan niissä jotain EU.n. myrkylliseksi määrittelemiä atsovärejä. Tiedä häntä, mutta raekarkeissa on aina ollut punaisia rakeita ja niin niissä tulee aina olevan. Meidän kylän kaupoilta ei löydy muita raekarkkeja kuin näitä, mutta uskoisin jossain olevan jonkun toisen firmankin raenamuja joista löytyy vielä punaisia. Onneksi vihreän sentään jättivät rauhaan ja pussiin. Mut silti. Melkein puolet väreistä on poissa! Siellä keltaisessa pupupojan pussissa oli vielä punaisiakin karkkeja, mutta en tykkää vaahtissisällöstä, kun taas penskana tykkäsin enemmän niistä kuin näistä.
Mitä pääsiäisnamuja sinä odotat eniten? Onko Kinder ykkönen vai hyi olkoon listalla?
Punaiset namuset loistivat poissaolollaan. Vielä viime vuonna niitä oli oikein kaksin kappalein: Kirkkaan punainen ja vadelman punainen. Miksi, voi miksi ne on poistettu! Pussi on aika väritön nyt ilman noita punaisia namusia. Olikohan niissä jotain EU.n. myrkylliseksi määrittelemiä atsovärejä. Tiedä häntä, mutta raekarkeissa on aina ollut punaisia rakeita ja niin niissä tulee aina olevan. Meidän kylän kaupoilta ei löydy muita raekarkkeja kuin näitä, mutta uskoisin jossain olevan jonkun toisen firmankin raenamuja joista löytyy vielä punaisia. Onneksi vihreän sentään jättivät rauhaan ja pussiin. Mut silti. Melkein puolet väreistä on poissa! Siellä keltaisessa pupupojan pussissa oli vielä punaisiakin karkkeja, mutta en tykkää vaahtissisällöstä, kun taas penskana tykkäsin enemmän niistä kuin näistä.
Mitä pääsiäisnamuja sinä odotat eniten? Onko Kinder ykkönen vai hyi olkoon listalla?
keskiviikko 9. marraskuuta 2016
Omar makeinen
En ole pitkään aikaan (kahteen vuoteen) syönyt Omar karkkeja. Tykkään niiden mausta kyllä, mutta välttelin kuin ruttoa, koska kermakaramelli. Omar himon iskiessä otin ja tutkin kaupassa kyseistä karkkipussia josta selvisi ettei se sisällä puhdasta kermaa lainkaan. Ainoastaan maitoa ja maitorasvoja. Lievän laktoosi yliherkkyyden takia voin siis muutaman tällaisen nauttia silloin tällöin ilman suurempia ongelmia.
Koitin googlata mulle tutun näköistä Omar pussia lapsuudesta, vaan en löytänyt. Tää nykyinen on jotenkin tylsä, valju, ja kalpea. Heti pussin avattuani mieleeni tuli toinen mummoni joka silloin tällöin osti Omareita minulle. Samalle maistuvat kuin lapsuudessa, vaikka uskoisin että resepti on kyllä muuttunut, mutta etenkin pelkästään jo tuo tuoksu on jotenkin huumaava. Minun lapsuudessani pussi oli kyllä puolet pienempi varmaan sen 100-110 grammaa. Tää jättisäkki 220 grammaa jaetaan äiteen kaa kahestaan. Tuossa on puolet liikaa yhdelle syöjälle. Tuoko Oma makeinen sinulle mitään takaumia tai muistoja menneeseen?
Ps: Nuoruusdisko blogista löytyy kuva minulle tutusta Omar pussista 80-luvulta ja muitakin vanhoja karkkeja. Käyppä tsekkaa.
Koitin googlata mulle tutun näköistä Omar pussia lapsuudesta, vaan en löytänyt. Tää nykyinen on jotenkin tylsä, valju, ja kalpea. Heti pussin avattuani mieleeni tuli toinen mummoni joka silloin tällöin osti Omareita minulle. Samalle maistuvat kuin lapsuudessa, vaikka uskoisin että resepti on kyllä muuttunut, mutta etenkin pelkästään jo tuo tuoksu on jotenkin huumaava. Minun lapsuudessani pussi oli kyllä puolet pienempi varmaan sen 100-110 grammaa. Tää jättisäkki 220 grammaa jaetaan äiteen kaa kahestaan. Tuossa on puolet liikaa yhdelle syöjälle. Tuoko Oma makeinen sinulle mitään takaumia tai muistoja menneeseen?
Ps: Nuoruusdisko blogista löytyy kuva minulle tutusta Omar pussista 80-luvulta ja muitakin vanhoja karkkeja. Käyppä tsekkaa.
keskiviikko 5. lokakuuta 2016
Markkinoilla ja muuta mutinaa
Käytiin markkinoilla, koska niin on aina tehty ja niin tullaan aina tekemään. Rahavaranto antoi periksi kolmelle makulakulle viiden sijaan ja niistäkin tingittiin, kun kolikot loppuivat kesken. Meillä on menossa todella tiukat ajat ja kohta oikeasti eletään sillä leivällä ja pullalla jonka äiti leipomolta henkilökunta-alennuksella saa. Minä valitsin noitapillin, äiti sitruunalakun ja yhteiseks hyväksi uutuus karhunvatukka joka olikin ihanan raikas tuttavuus lakumaailmassa.
Muutenkin olen kokenut kovia ruokapuolella. Nimittäin lempijogurttini reseptiä muutettiin niin etten voi sitä enää syödä. Aloitetaan alusta... Kaupassa huomasin päärynä sileän jugurtin kyljessä isolla painetun tekstin: Nyt 30% vähemmän lisättyä sokeria. Okei, hyvä homma, mutta tarkastetaanpa etteivät vaan ole lisänneet e-koodeja ja makeutusaineita. No, en päässyt sinne asti tuoteselostuksessa, kun silmiini osui sana kerma. Mun pikku massuhan ei voi sietää kermaa missään muodossa. Kävin siinä itseni ja kroppani kanssa pientä keskustelua, että kokeillaanko? Sitä kermaa on kuitenkin varmaan minimaalisen vähän. Maha sanoi ei, suu sano kyllä, pää sanoi ei. Joten kaks-yks voitolla uudet purkit saivat jäädä hyllyyn ja hamstrasin loput vanhalla reseptillä tehdyt pois hyllystä kohdaten jälleen ongelman. Sillä kuusi jugurttia kahdestatoista oli päiväys vanhoja joista vanhin yli viikon vanha! Lähti kyllä paikalliselle K-Supermarketin omistajalle palautetta asiasta. Ei meinaan ollut eka kerta, mutta tuo viikon vanha jugurtti ylitti mun valituskynnyksen rajan.
Hetken (viikon) jugurttihyllyä tutkittuani löysin itseäni, mahaani, suutani ja päätäni miellyttävän uuden tuttavuuden. Nimittäin tän:
Play Jugupala vanukasjugurtti. Nimi hämää. Tässä ei ole mitään vanukkaaseen viittaavaa. Ei maussa eikä ulkonäössä, mutta lohkeaa melkein yhtä näpsäkästi kuin sileä jugurtti. Maku on ihanan raikas ja maukas, vaikka tänkin kyljessä lukee 30% vähemmän lisättyä sokeria. Hei, mikä trendi tää oikein on? Maussa ei kyl huomannut mitään. Makiaa on. Erikoisplussaa pirteästä ulkonäöstä. Täytyy maistaa myös saman sarjan muita makuja. Oletko sinä maistanut tätä hauskaa tuttavuutta?
Yleistä napinaa loppuu tuosta lisätystä sokerista. Ihan kiva hei tuotekehittelijät, mutta vähentäkää myös limuista ja energiajuomista! Niitähän tää nykyajan nuoriso kittaa kaksin käsin kiduksiin. Ei jugurttia. En kuitenkaan jaksa taas saarnata kuinka ennen oli kaikki paremmin tai ainakin hieman toisin. Oli Nami Nami vanukkaat ja vähemmän e-koodeja. Limpparikin maistui limpparilta ja hyvää päivää. Päätän raporttini tähän.
Muutenkin olen kokenut kovia ruokapuolella. Nimittäin lempijogurttini reseptiä muutettiin niin etten voi sitä enää syödä. Aloitetaan alusta... Kaupassa huomasin päärynä sileän jugurtin kyljessä isolla painetun tekstin: Nyt 30% vähemmän lisättyä sokeria. Okei, hyvä homma, mutta tarkastetaanpa etteivät vaan ole lisänneet e-koodeja ja makeutusaineita. No, en päässyt sinne asti tuoteselostuksessa, kun silmiini osui sana kerma. Mun pikku massuhan ei voi sietää kermaa missään muodossa. Kävin siinä itseni ja kroppani kanssa pientä keskustelua, että kokeillaanko? Sitä kermaa on kuitenkin varmaan minimaalisen vähän. Maha sanoi ei, suu sano kyllä, pää sanoi ei. Joten kaks-yks voitolla uudet purkit saivat jäädä hyllyyn ja hamstrasin loput vanhalla reseptillä tehdyt pois hyllystä kohdaten jälleen ongelman. Sillä kuusi jugurttia kahdestatoista oli päiväys vanhoja joista vanhin yli viikon vanha! Lähti kyllä paikalliselle K-Supermarketin omistajalle palautetta asiasta. Ei meinaan ollut eka kerta, mutta tuo viikon vanha jugurtti ylitti mun valituskynnyksen rajan.
Hetken (viikon) jugurttihyllyä tutkittuani löysin itseäni, mahaani, suutani ja päätäni miellyttävän uuden tuttavuuden. Nimittäin tän:
Play Jugupala vanukasjugurtti. Nimi hämää. Tässä ei ole mitään vanukkaaseen viittaavaa. Ei maussa eikä ulkonäössä, mutta lohkeaa melkein yhtä näpsäkästi kuin sileä jugurtti. Maku on ihanan raikas ja maukas, vaikka tänkin kyljessä lukee 30% vähemmän lisättyä sokeria. Hei, mikä trendi tää oikein on? Maussa ei kyl huomannut mitään. Makiaa on. Erikoisplussaa pirteästä ulkonäöstä. Täytyy maistaa myös saman sarjan muita makuja. Oletko sinä maistanut tätä hauskaa tuttavuutta?
Yleistä napinaa loppuu tuosta lisätystä sokerista. Ihan kiva hei tuotekehittelijät, mutta vähentäkää myös limuista ja energiajuomista! Niitähän tää nykyajan nuoriso kittaa kaksin käsin kiduksiin. Ei jugurttia. En kuitenkaan jaksa taas saarnata kuinka ennen oli kaikki paremmin tai ainakin hieman toisin. Oli Nami Nami vanukkaat ja vähemmän e-koodeja. Limpparikin maistui limpparilta ja hyvää päivää. Päätän raporttini tähän.
tiistai 4. lokakuuta 2016
Kanelipullan omapäivä
Tänään 4.10. on kansallinen korvapuustipäivä. Olen aiempinakin vuosina asiasta kirjoittanut ja suurena korvapuustin ystävänä erittäin onnellinen tästä päivästä. Vielä kun saatais virallinen päivä munkkipossulle, niin ois asiat mallillaan. Siihen asti puusteista nautitaan.
Äiti leipoi tällaisia pikkupuusteja. Juuri sopivan kokoisia välipaloja. Itsetehty pulla,paras pulla!
Vietätkö sinä tätä kansallista kanelipullapäivää herkutellen korvapuusteilla vai oliko ihan uusi juttu sulle?
Maukasta viikon jatkoa!
Ps. Mä aloitin jo näidenkin koemaistelun, kun kyllästyin joulutorttuihin.
Eihän Runebergin päivään ole aikaa kuin neljä kuukautta ja päivä päälle.
Vietätkö sinä tätä kansallista kanelipullapäivää herkutellen korvapuusteilla vai oliko ihan uusi juttu sulle?
Maukasta viikon jatkoa!
Ps. Mä aloitin jo näidenkin koemaistelun, kun kyllästyin joulutorttuihin.
Eihän Runebergin päivään ole aikaa kuin neljä kuukautta ja päivä päälle.
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
Meillä leivotaan!
Monihan muistaa mun tarinat pullan tuoksuisesta lapsuudesta. Siitä pullan tuoksusta on taas syksyn alussa saanut nauttia, kun äiti innostui tekemään mustikkapiirakkaa, pyhääpiirakkaa, mini korvapuusteja ja pulla Elsan. Seuraavaksi on varmaan sit omenapiirakan vuoro.
Nää pikkupuustit ovat juuri sopivan kokoisia välipaloja.
Äiti teki naapurin tytölle pullatytön joka esittää Elsaa. Minä taas sanoin pullan nähdessäni: Sie teit Tähkäpään. Äiti: Ei kun Elsan siitä Frozenista. Minä: Ai, minusta se näyttää Tähkäpäältä.
Ihan sama, mutta tyttö tykkäs ja se on pääasia.
Pyhäpiirakka näytti herkulliselta ja olisin halunut jakaa sen ohjeen teille, vaan äitipä ei sitä antanutkaan. Vei työmaallekkin maisteltavaksi ja kovasti kehuivat.
Sellainen se meidän mamma on. Pullan tuoksuinen ja lämminsydäminen.
Leivotaanko teillä usein?
Nää pikkupuustit ovat juuri sopivan kokoisia välipaloja.
Äiti teki naapurin tytölle pullatytön joka esittää Elsaa. Minä taas sanoin pullan nähdessäni: Sie teit Tähkäpään. Äiti: Ei kun Elsan siitä Frozenista. Minä: Ai, minusta se näyttää Tähkäpäältä.
Ihan sama, mutta tyttö tykkäs ja se on pääasia.
Pyhäpiirakka näytti herkulliselta ja olisin halunut jakaa sen ohjeen teille, vaan äitipä ei sitä antanutkaan. Vei työmaallekkin maisteltavaksi ja kovasti kehuivat.
Sellainen se meidän mamma on. Pullan tuoksuinen ja lämminsydäminen.
Leivotaanko teillä usein?
keskiviikko 1. kesäkuuta 2016
Synttärit jatkuu ja jatkuu...
Vietin synttäreitäni tänä vuonna kolmena päivänä. Syitä on monia, mutta suurin varmaan se, etten ole juhlistanut niitä lainkaan viimeseen viiteen vuoteen. En edes kolmekymppisiä, niin johan se oli aikakin. Toinen syy juhlaan oli lopullinen virallinen eropäätös joka tulla tupsahti mukavasti 25.5. syntymäpäiväni aattona postista. Minut live-elämässä tuntevat tietävät kuinka kuumeisesti odotin tuota päätöstä viimeiset kaksi viikkoa. Mut nyt palataan muutaman herkku kuvan kera vielä lauantain tunnelmiin.
Ystäväni Heiri Mutku mie haluun blogista kävi luonani kahveilla lauantaina poikain kanssa. Lahjaksi sain herkkuja. Tosin täytyy mainita, että ennen herkkuhetkeä kävimme kävelyllä reippailemassa, mutta niin nyt niitä lupaamiani herkkukuvia.
Tarjolla oli minun lempparia vadelma-lakritsi kakkua. Kaupasta tosin, mutta ei haittaa. Joskus saa mennä sieltä mistä aita on matalin. Ihanan raikasta. Minähän en kerma ja kreemikakuista välitä joten siksi tällain valinta.
Tarjoilut vaihtui aina vähän vieraiden mukaan, mutta joka settiin kuului tietysti kakku, Runebergintortut, Carneval keksit ja Wiinerit. Lapsille tarjoiltiin Trip mehua ja lapsi vieraiden aikaan pöydässä oli myös suklaapalleroita. Tosin taitaa ne aikuisillekkin maistua (paitsi mulle).
Wiinereitä kolmessa eri maussa: Mustikka, vadelma ja mansikka. Äitillä lähti vähän lapasista, kun pyysin wiinereitä tuomaan.
Lahjaksi Heiriltä sain Pandan lakritsia ja sen jälkeen hammaspyykille ihanan vadelma-lakritsi purkan kera. Purkan maku mukaili siis samaa teemaa kuin kakku. Kyllä Heiri tietää mistä Minttu tykkää. Ai niin, myöhemmin saan vielä kuulemma lakusaippuankin.
Minä taasen olin varannut vieraille lakut kotiinviemisiksi. Tosin niitä tarjoiltiin viinilasista myös aperatiiveina kahvittelun aluksi. Maku vaihtoehtoja oli kolme: Sukulaku, minttu ja Biss Biss salmiakkitäytelaku. Eli varsin lakuteemainen juttu. Minions karkkejakin olin varannut, mutta ne unohtuivat kokonaan kattauksesta pois, kun äiti meni sotkemaan omat suklaa karkkinsa sinne sekaan
Syntymäpäivät olivat siis varsin maistuvaiset ja onnistuneet. Korttejakin tuli kiitettävä määrä ja tähän loppuun lisään niistä ihanimman ja isoimman kortin kuvan.
Tulikohan nyt varmasti kaikki oleellinen ja tärkeä kirjattua ylös. Eiköhän. Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta sekä parempaa onnellista ikävuotta eteenpäin.
Ystäväni Heiri Mutku mie haluun blogista kävi luonani kahveilla lauantaina poikain kanssa. Lahjaksi sain herkkuja. Tosin täytyy mainita, että ennen herkkuhetkeä kävimme kävelyllä reippailemassa, mutta niin nyt niitä lupaamiani herkkukuvia.
Tarjolla oli minun lempparia vadelma-lakritsi kakkua. Kaupasta tosin, mutta ei haittaa. Joskus saa mennä sieltä mistä aita on matalin. Ihanan raikasta. Minähän en kerma ja kreemikakuista välitä joten siksi tällain valinta.
Tarjoilut vaihtui aina vähän vieraiden mukaan, mutta joka settiin kuului tietysti kakku, Runebergintortut, Carneval keksit ja Wiinerit. Lapsille tarjoiltiin Trip mehua ja lapsi vieraiden aikaan pöydässä oli myös suklaapalleroita. Tosin taitaa ne aikuisillekkin maistua (paitsi mulle).
Wiinereitä kolmessa eri maussa: Mustikka, vadelma ja mansikka. Äitillä lähti vähän lapasista, kun pyysin wiinereitä tuomaan.
Lahjaksi Heiriltä sain Pandan lakritsia ja sen jälkeen hammaspyykille ihanan vadelma-lakritsi purkan kera. Purkan maku mukaili siis samaa teemaa kuin kakku. Kyllä Heiri tietää mistä Minttu tykkää. Ai niin, myöhemmin saan vielä kuulemma lakusaippuankin.
Minä taasen olin varannut vieraille lakut kotiinviemisiksi. Tosin niitä tarjoiltiin viinilasista myös aperatiiveina kahvittelun aluksi. Maku vaihtoehtoja oli kolme: Sukulaku, minttu ja Biss Biss salmiakkitäytelaku. Eli varsin lakuteemainen juttu. Minions karkkejakin olin varannut, mutta ne unohtuivat kokonaan kattauksesta pois, kun äiti meni sotkemaan omat suklaa karkkinsa sinne sekaan
Tulikohan nyt varmasti kaikki oleellinen ja tärkeä kirjattua ylös. Eiköhän. Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta sekä parempaa onnellista ikävuotta eteenpäin.
sunnuntai 27. maaliskuuta 2016
Munista asiaa kera muistojen
Niitähän on monen värisiä, eri täytteillä ja eri kokoisia. On pientä ja suurta munaa (siis suklaamunaa). Teen tähän lyhyen ja ytimekkään munakatsauksen näin pääsiäisen ratoksi. Kauhiasti blogeissa kun on ollut puhetta että sisältävät pelkkää krääsää. Täytyy ostaa oikea muna niin saa sisältöäkin elämään.
Ensimmäinen vinkki on se, että panosta laatuun. Vältä halpoja suklaamunia kuten esim: Milky Kid. Sitä tummaa ja pahaa suklaata ei syö Erkkikään ja yllätykset ovat täyttä silsaa. Kuvassa näkyvät munat ovat hyviä. Tai Hugosta en tiedä ei olla vielä maistettu (lue äiti maistanut). Minä en juurikaan suklaata syö, vaan poimin yllärit talteen äitin vetäessä herkut kiduksiinsa.
Tässä näkyvät meidän tän vuoden suosikit. Disneyn eläimet (Bambi ja Dalmis kuoret), Dino ja Frozen munat.
Disneyn eläimet sisältää suloisia Disneyn elokuvistakin tuttuja hahmoja kuten Kaunotar, Kulkuri, Dumbo, Bambi ja Dalmikset. Niitä voi kerätä ja niillä voi leikkiä. Dino munista tulee söpöjä pieniä dinosauruksia ja niilläkin voi leikkiä tai kerätä koko sarjan. Sanomattakin selvää, että Frozenista löytyy Frozen figuureita ja koruja. Naapurin 7.v. tytön suosikki oli tämä muna. Itse koitan kerätä kaikki Disneyn eläimet.
Yksi Turtleskin meillä maisteltiin ja se oli kiva, kun siinä oli toinen puoli valkoista ja toinen maitosuklaata. Yllärinä Turtles aiheinen koriste jonka saa kiinni vaikka vetoketjuun. Kuvassa näkyvää isoa prinsessaa (Palatsin eläimet munaa) ei olla vielä maistettu eikä Avengers munaa. Avengers odottaa yhtä pikkupoikaa joten sen sisältö jää meille arvoitukseksi. Nuo tyttökinderit ovat kanssa uusi juttu. Saa nähdä mitä sieltä löytyy.
Loppuun vielä natinaa tyyliin "kyllä ennen oli kaikki paremmin". Eli pieni lapsuusmuistelo osio. Eli kun minä olin pieni niin munia ei oltu jaoteltu näin selvästi tyttöjen ja poikien muniksi. Ne olivat aika anonyymeja Jokereita, Kindereitä, Disneytä ja se paras Pääsiäistervehdys munia. Äitillä oli tapana ostaa joka pääsiäinen minulle ja serkku-pojalle ne Pääsiäistervehdysmunat. Minulla on muuten jossain jemmassa vanhoja tinapapereita noista ja monista muistakin munista esim. Jokeri, My Little Pony (todella makia suklaa oli näissä) ja Disney. Disney babies munatkin tuli just mieleen. Ne olivat ihania ja aikoinaan oli Trolli munia joista sai pikku trolleja. Ne peikot muistattehan värikkäine hiuksineen. Jokeri suklaamunia muistan, että niitä oli vihreillä, punaisilla ja sinisillä kääreillä joissa klovnit soittivat jotain soittopeliä esim. vihreässä taisi olla haitari. Yllätyksenä oli usein koruja. Sormuksia, kaulakoruja, avaimenperiä sekä rannekoruja joissa oli ihan oikeat metalliset ketjut, ei mitään muovikrääsää (jossain mulla on noita vielä tallessakin). Kiva juttu tytöille ei niinkään pojille. Mummo osti lähikaupastaan aina noita Jokeri munia jo ennen pääsiäistä. Siitä jäänyt hyvin mieleen. Pääsiäissunnuntaina saatiin sit isommat yllätysmunat mummoltakin. Toinen mummo teki puolestaan pienen pussillisen erilaisia herkkuja virpoma palkaksi. Oli suklaamunia, raekarkkeja ja suklaapupuja. Minähän en muuten muksuna käynyt virpomassa kuin varsin vastentahtoisesti vain mummot. Olin liian ujo mennäkseni naapureiden ovikelloja pimpottaa, vaikka meillä kävi kyllä liuta naapureiden muksuja kavereineen virpomassa äitiä. Kinderhän oli tuolloin varsin haluttu palkka, koska se oli ainoa muna kultaisella 80-luvulla josta sai koottavan lelun. Niissä muissa kun tuppas olemaan vain noita koruja. Myöhemmin tulivat sit ne ajat kun joka viides sisälsi kilpikonna, kroko jne yllärin. Niitä keräiltiin ja vaihdeltiin kavereiden kanssa kilpaa. Minulta löytyy kaikki kilpparit ja krokot. Muutama virtahepo, norsu ja leijona. Olin kymmenen vanha kun innostuin virpomisesta ja hieman yli-ikäinen siis, mutta silti nuorempien muksujen mukana kävin naapureita virpomassa, varpomassa, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuueks, uueks vuueks.
Nykyään en niin suklaamunista välitä, vaan satsaan raekarkkeihin.
Laajemman katsauksen raekarkeista voit lukea Sateenkaaren alla blogistani. Tarkempi katsaus nykypäivän suklaamuniin yllätyksineen puolestaan löytyy Katin Ei ihan vielä blogista.
Jos puolestaan haluat eroon suklaamunien yllätyksistä, niin ennenkuin heität roskiin voit kokeilla niiden myyntiä vaikka Facebookin figuurikirppiksellä. Aikuiset ihmiset oikeasti maksavat muovikrääsästä. Myös minä, tunnustan.
Meillä ei käynyt tänä vuonna kuin yksi virpoja. Siksi jäi noin paljon munia.
Pienenä tyttönä toivoin ettei kävisi virpojia jotta minä saisin syödä suklaamunat jotka oli virpojille palkaksi ostettu.
Mikä muna saa sinut syttymään? Tästä arvostelusta jäi nyt kokonaaan uupumaan "töhnämunat", mignon (kerran elämässäni söin, enkä tykännyt) sekä pienet ruohomunat eri täytteillä. Kirjoituksesta tuli muutenkin kilometrin mittainen (vaikka lyhyt ja ytimekäs piti olla) joten jätetäänpä tällä kertaa tähän.
Maukasta pääsiäistä itse kullekkin (edelleen) ja leppoisia vapaapäiviä!
Ensimmäinen vinkki on se, että panosta laatuun. Vältä halpoja suklaamunia kuten esim: Milky Kid. Sitä tummaa ja pahaa suklaata ei syö Erkkikään ja yllätykset ovat täyttä silsaa. Kuvassa näkyvät munat ovat hyviä. Tai Hugosta en tiedä ei olla vielä maistettu (lue äiti maistanut). Minä en juurikaan suklaata syö, vaan poimin yllärit talteen äitin vetäessä herkut kiduksiinsa.
Tässä näkyvät meidän tän vuoden suosikit. Disneyn eläimet (Bambi ja Dalmis kuoret), Dino ja Frozen munat.
Disneyn eläimet sisältää suloisia Disneyn elokuvistakin tuttuja hahmoja kuten Kaunotar, Kulkuri, Dumbo, Bambi ja Dalmikset. Niitä voi kerätä ja niillä voi leikkiä. Dino munista tulee söpöjä pieniä dinosauruksia ja niilläkin voi leikkiä tai kerätä koko sarjan. Sanomattakin selvää, että Frozenista löytyy Frozen figuureita ja koruja. Naapurin 7.v. tytön suosikki oli tämä muna. Itse koitan kerätä kaikki Disneyn eläimet.
Yksi Turtleskin meillä maisteltiin ja se oli kiva, kun siinä oli toinen puoli valkoista ja toinen maitosuklaata. Yllärinä Turtles aiheinen koriste jonka saa kiinni vaikka vetoketjuun. Kuvassa näkyvää isoa prinsessaa (Palatsin eläimet munaa) ei olla vielä maistettu eikä Avengers munaa. Avengers odottaa yhtä pikkupoikaa joten sen sisältö jää meille arvoitukseksi. Nuo tyttökinderit ovat kanssa uusi juttu. Saa nähdä mitä sieltä löytyy.
Loppuun vielä natinaa tyyliin "kyllä ennen oli kaikki paremmin". Eli pieni lapsuusmuistelo osio. Eli kun minä olin pieni niin munia ei oltu jaoteltu näin selvästi tyttöjen ja poikien muniksi. Ne olivat aika anonyymeja Jokereita, Kindereitä, Disneytä ja se paras Pääsiäistervehdys munia. Äitillä oli tapana ostaa joka pääsiäinen minulle ja serkku-pojalle ne Pääsiäistervehdysmunat. Minulla on muuten jossain jemmassa vanhoja tinapapereita noista ja monista muistakin munista esim. Jokeri, My Little Pony (todella makia suklaa oli näissä) ja Disney. Disney babies munatkin tuli just mieleen. Ne olivat ihania ja aikoinaan oli Trolli munia joista sai pikku trolleja. Ne peikot muistattehan värikkäine hiuksineen. Jokeri suklaamunia muistan, että niitä oli vihreillä, punaisilla ja sinisillä kääreillä joissa klovnit soittivat jotain soittopeliä esim. vihreässä taisi olla haitari. Yllätyksenä oli usein koruja. Sormuksia, kaulakoruja, avaimenperiä sekä rannekoruja joissa oli ihan oikeat metalliset ketjut, ei mitään muovikrääsää (jossain mulla on noita vielä tallessakin). Kiva juttu tytöille ei niinkään pojille. Mummo osti lähikaupastaan aina noita Jokeri munia jo ennen pääsiäistä. Siitä jäänyt hyvin mieleen. Pääsiäissunnuntaina saatiin sit isommat yllätysmunat mummoltakin. Toinen mummo teki puolestaan pienen pussillisen erilaisia herkkuja virpoma palkaksi. Oli suklaamunia, raekarkkeja ja suklaapupuja. Minähän en muuten muksuna käynyt virpomassa kuin varsin vastentahtoisesti vain mummot. Olin liian ujo mennäkseni naapureiden ovikelloja pimpottaa, vaikka meillä kävi kyllä liuta naapureiden muksuja kavereineen virpomassa äitiä. Kinderhän oli tuolloin varsin haluttu palkka, koska se oli ainoa muna kultaisella 80-luvulla josta sai koottavan lelun. Niissä muissa kun tuppas olemaan vain noita koruja. Myöhemmin tulivat sit ne ajat kun joka viides sisälsi kilpikonna, kroko jne yllärin. Niitä keräiltiin ja vaihdeltiin kavereiden kanssa kilpaa. Minulta löytyy kaikki kilpparit ja krokot. Muutama virtahepo, norsu ja leijona. Olin kymmenen vanha kun innostuin virpomisesta ja hieman yli-ikäinen siis, mutta silti nuorempien muksujen mukana kävin naapureita virpomassa, varpomassa, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuueks, uueks vuueks.
Nykyään en niin suklaamunista välitä, vaan satsaan raekarkkeihin.
Laajemman katsauksen raekarkeista voit lukea Sateenkaaren alla blogistani. Tarkempi katsaus nykypäivän suklaamuniin yllätyksineen puolestaan löytyy Katin Ei ihan vielä blogista.
Jos puolestaan haluat eroon suklaamunien yllätyksistä, niin ennenkuin heität roskiin voit kokeilla niiden myyntiä vaikka Facebookin figuurikirppiksellä. Aikuiset ihmiset oikeasti maksavat muovikrääsästä. Myös minä, tunnustan.
| Se ainut vitsa jonka sain. |
Pienenä tyttönä toivoin ettei kävisi virpojia jotta minä saisin syödä suklaamunat jotka oli virpojille palkaksi ostettu.
Mikä muna saa sinut syttymään? Tästä arvostelusta jäi nyt kokonaaan uupumaan "töhnämunat", mignon (kerran elämässäni söin, enkä tykännyt) sekä pienet ruohomunat eri täytteillä. Kirjoituksesta tuli muutenkin kilometrin mittainen (vaikka lyhyt ja ytimekäs piti olla) joten jätetäänpä tällä kertaa tähän.
Maukasta pääsiäistä itse kullekkin (edelleen) ja leppoisia vapaapäiviä!
lauantai 23. tammikuuta 2016
Koukussa sokeriin
Mä syön ihan mielettömän paljon karkkia. Siis ei mitään tolkkua. Aamulla, kun silmät auki saan niin ekana mielessä on karkki ja tie vie "karkkikaapille". Tätä on nyt jatkunut parisen vuotta ja välillä olen koittanut vieroittua karkista ja ihan hyvällä menestyksellä jopa, mutta väsyneenä taas retkahtanut uudelleen. Väsyneenä ei jaksa hillitä itseään ja suussa on koko ajan niin paha maku, että pakkohan sinne on jotain mättää.
Mulla on varaa syödä karkkia, koska olen laiha. Iskäkin sanoi : Senkus syöt! Siun ei tarvii siitä huonoa omaatuntoa potea tai huonommuutta. Kunhan peset hampaat ja käyt hammaslääkärin tarkastuksissa.
No, minähän pesen päivittäin hampaat ja syön xylitol purkkaa ja myös xylitol makeisia. Joten ei tässä suhteessa ongelmaa. Miksi siis soimata itseään huonolla omallatunnolla, vaan nauttia karkista kerta se niin hyvää on.
Muksunakin sanoin: Mä haluan kasvaa äkkiä aikuiseksi, että saan syödä niin paljon karkkia kuin haluan.
No, sillä tiellä ollaan ja näin näemmä toimin. Meillä ei kotonakaan ollut mitään karkkipäivää, vaan ostettin kun mieli teki makiaa ja syötiin. Samoin mummolassa sai päivittäin jotain hyvää. Vähintään lakun tai suklaapatukan. Heh, toinen mummo antoi aina lakupatukan ja toinen suosi suklaata ( DaCapo, Jim, Pätkis ja Kismet). Muutenkin pulla ja keksit ovat kuuluneet jokapäiväiseen ruokavaliooni. Aamu aloitettu muksuna pullamössöllä (kahvin sekaan pilkottua tavallista pullapitkoa) ja lopetettu iltakekseihin.
Mites siellä lukijoissa onko muita sokeriaddikteja?
Mulla on varaa syödä karkkia, koska olen laiha. Iskäkin sanoi : Senkus syöt! Siun ei tarvii siitä huonoa omaatuntoa potea tai huonommuutta. Kunhan peset hampaat ja käyt hammaslääkärin tarkastuksissa.
No, minähän pesen päivittäin hampaat ja syön xylitol purkkaa ja myös xylitol makeisia. Joten ei tässä suhteessa ongelmaa. Miksi siis soimata itseään huonolla omallatunnolla, vaan nauttia karkista kerta se niin hyvää on.
Muksunakin sanoin: Mä haluan kasvaa äkkiä aikuiseksi, että saan syödä niin paljon karkkia kuin haluan.
No, sillä tiellä ollaan ja näin näemmä toimin. Meillä ei kotonakaan ollut mitään karkkipäivää, vaan ostettin kun mieli teki makiaa ja syötiin. Samoin mummolassa sai päivittäin jotain hyvää. Vähintään lakun tai suklaapatukan. Heh, toinen mummo antoi aina lakupatukan ja toinen suosi suklaata ( DaCapo, Jim, Pätkis ja Kismet). Muutenkin pulla ja keksit ovat kuuluneet jokapäiväiseen ruokavaliooni. Aamu aloitettu muksuna pullamössöllä (kahvin sekaan pilkottua tavallista pullapitkoa) ja lopetettu iltakekseihin.
Mites siellä lukijoissa onko muita sokeriaddikteja?
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Kansallinen korvapuustipäivä
Mun lempipullalla tuolla ihanalla kanelisella unelmalla on oma päivä ja se on tänään!
Tätä herkkua kelpaa mutustella. Kanelin ja sokerin liitto on täydellinen!
Aiemman ja laajemman aiheeseen liittyvän tekstin löydät täältä: Kansallinen korvapuustipäivä.
Suosittelen lukemaan. Siellä on enemmän tekstiä ja vähän lapsuusmuistojakin mukana.
Mites sinä, vietitkö Kansallista korvapuusti tai kanelipullapäivää syöden näitä herkkuja kera kahvin, kaakaon tai teen? Toivotellaan tässä samalla raikasta ja reipasta kohta koitavaa uutta lokakuista viikkoa!
Tätä herkkua kelpaa mutustella. Kanelin ja sokerin liitto on täydellinen!
Aiemman ja laajemman aiheeseen liittyvän tekstin löydät täältä: Kansallinen korvapuustipäivä.
Suosittelen lukemaan. Siellä on enemmän tekstiä ja vähän lapsuusmuistojakin mukana.
Mites sinä, vietitkö Kansallista korvapuusti tai kanelipullapäivää syöden näitä herkkuja kera kahvin, kaakaon tai teen? Toivotellaan tässä samalla raikasta ja reipasta kohta koitavaa uutta lokakuista viikkoa!
torstai 5. helmikuuta 2015
Kiitos Runeberg
Mä niin rakastan Runebergintorttuja! Meheviä, kosteita, makeita ja mureita herkkupaloja. Tänä vuonna ollaan herkuteltu tosiaan "herkkupaloilla", kun äiti on tuonut meille leipomolta kuvassa näkyviä minitorttuja. Ei tuu morkkista, kun tuollaisen minin syö.
Yhtä hyviä ovat kuin isotkin. Ei se koko makua heikennä. Tosin kyllä nyt itse Runebergin päivää täytyy juhlistaa ihan täysimittaisella tortulla.
Miten on. Maistuuko teille Runebergintorttu vai odotatteko jo laskiaispulla aikaa?
| Syötävän söpöjä suupaloja. |
Miten on. Maistuuko teille Runebergintorttu vai odotatteko jo laskiaispulla aikaa?
lauantai 4. lokakuuta 2014
Kansallinen korvapuustipäivä!
Tänään on saanut herkutella oikein luvan kanssa tällä kanelisella herkulla.
Oikein makoisaa korvapuustinpäivän iltaa kaikille!
Aiemman jutun aiheesta löydät täältä 2012.
Oikein makoisaa korvapuustinpäivän iltaa kaikille!
Aiemman jutun aiheesta löydät täältä 2012.
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Herkku katsaus osio : Muumi täysjyväkaura&vadelma välipalakeksi
Tässä tulee oiva herkku vinkki välipalaksi. Muumi täysjyväkaura&vadelma välipalakeksi.
Ei pitkä nimi ainakaan makua pahenna. Paketista löytyy kymmenen yksittäispakattua 15 gramman painoista keksipatukkaa. Olen aina ollut hieman skeptinen näitä välipalakeksejä kohtaan, vaan en enään (ainakaan näitä kohtaan). Keksi maistuu peruskaurakeksille. Eli hyvää, jos tykkää kaurakekseista ja minähän söin niitä penskana aina aamuisin kahvin kera. Näissä on peruskauran lisäksi extrana ihania vadelmanpaloja. Ne tuovat oman ihanan raikkaan maku elämyksen kauran sekaan. Elovenan omilla tuote sivuilla voit käydä lukemassa ainesosaluettelon ja ravintosisällön.
Lapsillehan nämä on suunnattu, mutta saa varmasti aikuisetkin syödä. Tosi käteviä ottaa evääksi, vaikka puistoon tai jos lapsen kanssa lähtee leikkikentälle niin mukaan pieneksi välipalaksi tai retkievääksi. Itse tulen suosimaan näitä kesäloman automatkoilla. Kätevää ja siistiä syötävää nauttia keksinsä yksittäispakatuista kääreistä. Kuten kuvasta näkyy pakkauksista löytyy eri kuvia tutuista muumilaakson asukkaista joista jokainen voi aina valita lempparinsa. Innostaa varmasti lapsetkin näitten keksien pariin.
Keksipaketin taustapuolella on hauska sanapeli tehtävä jota voi ratkoa vaikkapa pitkän automatkan ratoksi. Ehdottomasti alusta loppuun asti hyvin suunniteltu pakkaus. Minulla jos olisi muksu, niin näitä meillä syötäisiin usein. Ainakin niillä automatkoilla ja kotonakin pikkunälkään.
Oletteko jo tutustuneet tähän tuotteeseen? Heräsikö mielenkiinto? Voin suositella lämpimästi.
Ei pitkä nimi ainakaan makua pahenna. Paketista löytyy kymmenen yksittäispakattua 15 gramman painoista keksipatukkaa. Olen aina ollut hieman skeptinen näitä välipalakeksejä kohtaan, vaan en enään (ainakaan näitä kohtaan). Keksi maistuu peruskaurakeksille. Eli hyvää, jos tykkää kaurakekseista ja minähän söin niitä penskana aina aamuisin kahvin kera. Näissä on peruskauran lisäksi extrana ihania vadelmanpaloja. Ne tuovat oman ihanan raikkaan maku elämyksen kauran sekaan. Elovenan omilla tuote sivuilla voit käydä lukemassa ainesosaluettelon ja ravintosisällön.
Lapsillehan nämä on suunnattu, mutta saa varmasti aikuisetkin syödä. Tosi käteviä ottaa evääksi, vaikka puistoon tai jos lapsen kanssa lähtee leikkikentälle niin mukaan pieneksi välipalaksi tai retkievääksi. Itse tulen suosimaan näitä kesäloman automatkoilla. Kätevää ja siistiä syötävää nauttia keksinsä yksittäispakatuista kääreistä. Kuten kuvasta näkyy pakkauksista löytyy eri kuvia tutuista muumilaakson asukkaista joista jokainen voi aina valita lempparinsa. Innostaa varmasti lapsetkin näitten keksien pariin.
Keksipaketin taustapuolella on hauska sanapeli tehtävä jota voi ratkoa vaikkapa pitkän automatkan ratoksi. Ehdottomasti alusta loppuun asti hyvin suunniteltu pakkaus. Minulla jos olisi muksu, niin näitä meillä syötäisiin usein. Ainakin niillä automatkoilla ja kotonakin pikkunälkään.
Oletteko jo tutustuneet tähän tuotteeseen? Heräsikö mielenkiinto? Voin suositella lämpimästi.
maanantai 16. kesäkuuta 2014
Herkku katsaus osio : Fazerina täytekeksi
Toisessa blogissanihan pyörii herkku katsaus sarja jossa tutustutaan uutuuksiin ja klassikoihin. Karkkeihin, keksiin kuin myös pulliin. Tuota blogia, kun ei vaan seuraa kuin murto-osa siitä määrästä mitä tätä blogia niin ajattelin tehdä tänne oman herkku katsaus osion. Osio tässä tarkoittaa parhaiden palojen tai uutuuksien esittelyä. En tee siis niin laajaa usean sortin esittelyä kuin Sateenkaaren alla.
Tässä osiossa esittelen teille Fazerin Fazerina täytekeksit.
Tämä maku lieneen kaikille tutumpi tuolta karkkihyllyn puolelta suklaa osastolta. Ainakin itse tykkään Fazerina täytesuklaasta ja pienenä se oli harvinaista herkkua jota mummo joskus osti. Mut mennäänpä asiaan eli tähän uuteen keksi makuun. Kyseessä on siis kaakao keksejä appelsiinitryffeli täytteellä (36%).
Kaakao keksit ei ole oikein mun suun maun mukaisia, mutta tuo täyte...Mmm, ihanan täyteläinen,makea kielen mennessään vievä! Ei ehkä samaa tasoa kuin suklaassa, mutta suosittelen niille jotka tykkäävät siitä suklaasta niin tätä keksiäkin. Tietysti myös kaikille niille jotka rakastavat erilaisia täytekeksejä. Parempaa tää ois ollut kyllä vaalealla keksillä. Tuo kaakaon maku on liian voimakas. Mut kerta mä olen aikuinen niin saankin syödä pelkät täytteet ja heittää keksit menemään naapurin koirille. Hi hii, eikä kukaan voi kieltää! Oletteko te jo maistaneet tätä herkkua? Laitoin myös Uutta laku makua Pandalta tekstin tämän Herkku katsaus osio otsakkeen alle jotta löydätte jatkossa helposti blogin alalaidan tunnisteista. Ei kun herkuttelemaan!
Tässä osiossa esittelen teille Fazerin Fazerina täytekeksit.
Tämä maku lieneen kaikille tutumpi tuolta karkkihyllyn puolelta suklaa osastolta. Ainakin itse tykkään Fazerina täytesuklaasta ja pienenä se oli harvinaista herkkua jota mummo joskus osti. Mut mennäänpä asiaan eli tähän uuteen keksi makuun. Kyseessä on siis kaakao keksejä appelsiinitryffeli täytteellä (36%).
Kaakao keksit ei ole oikein mun suun maun mukaisia, mutta tuo täyte...Mmm, ihanan täyteläinen,makea kielen mennessään vievä! Ei ehkä samaa tasoa kuin suklaassa, mutta suosittelen niille jotka tykkäävät siitä suklaasta niin tätä keksiäkin. Tietysti myös kaikille niille jotka rakastavat erilaisia täytekeksejä. Parempaa tää ois ollut kyllä vaalealla keksillä. Tuo kaakaon maku on liian voimakas. Mut kerta mä olen aikuinen niin saankin syödä pelkät täytteet ja heittää keksit menemään naapurin koirille. Hi hii, eikä kukaan voi kieltää! Oletteko te jo maistaneet tätä herkkua? Laitoin myös Uutta laku makua Pandalta tekstin tämän Herkku katsaus osio otsakkeen alle jotta löydätte jatkossa helposti blogin alalaidan tunnisteista. Ei kun herkuttelemaan!
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Paketti Pandalta
Kävipä tässä niin mukavasti, että sain maanantaina kilon verran namusia Pandalta. Ei vois viikko paremmin enään alkaa! Oli lakua, suklaata ja suklaalakua jos jonkin sorttista monta makua. Kyllä muuten tuli ilahtunut huokaus, kun näin tämän paketin meidän postilaatikossa. Kiireesti sisään ja laatikko auki!
Pyysin äitiäni (suurta suklaan ystävää) avukseni maistelemaan näitä herkkuja joista suurin osa olivat minulle täysin uusia tuttavuuksia. Nyt kuulette mielipiteitä siis muiltakin kuin vain minulta. Mun oma lempparihan on tuo Täyte Lakupala Tropico pussi. Varmaan sen jo arvasittekin.
Esitellään kuitenkin jokainen vielä lähemmin ja tarkemmin erikseen mitä sieltä paketista oikein löytyi. Aloitetaan tästä jo tutusta tuotteesta.
Pandan laku on juuri mun suun makuista. Pehmeää ja ei liian suolaista. Se maistuu sellaisenaan tai raikkaan täytteen kera. Tästä pussista pidinkin pitkän esittelyn jo aiemmin täällä. Voit sieltä käydä lukemassa ylistys puheeni. Pussin raikas ulkonäkö erottuu karkkihyllystä hyvin ja sisältö on vähintäänkin yhtä raikas. Lakupaloja appelsiinin, punaisten marjojen, ananaksen ja suklaan makuisella täytteellä. Uppos myös mieheen ja äitiin. Itse kaipailisin Pandalta salmiakki täytelakua. Se olisi mukava lisä tuon joka pussissa olevan suklaan tilalle tai rinnalle. Painoa komiat 250 grammaa ja sopii kaikille täytelakritsien ystäville.
Minä en itse ole raekarkkien ystävä joten lahjoitin tän suloisen hempeän vaaleanpunaisen pussin äidilleni joka karkkeja maistaessaan totesi vaan, että tulee pääsiäinen mieleen. Suklaa oli suussa sulavaa ja sitä oli paljon. Pussin tiedoissa lukee 63 prosenttia sisällöstä olevan suklaata. Painoa 150 grammaa. Suosittelen, jos tykkäät suklaarakeista.
Pandan Choco Laku Maximilk ja Choco Laku Mightymint ovat ihan uusinta uutta.
Pussin kyljessä lukee näin : Aitoon maitosuklaaseen dipattua pehmeää lakua on Maximilk ja aitoon maitosuklaaseen dipattua minttulakua on Mightymint.
Maitosuklaalla (25%) kuorutettuja lakritsipaloja ja maitosuklaalla kuorutettuja (25%) lakritsipaloja piparmintunmakuisella (15%) täytteellä. Painoa 120 grammaa per pussi.
Äidin mielipide: Suklaa kuorutteinen laku on varsin erikoinen yhdistelmä. Tässä maistuu selvästi enemmän lakritsi kuin suklaa. Suklaa on tuttua pehmeää Pandan makua ja lakritsi samoin. Toisen pussin mintun makuinen laku on kivan raikas, mutta näistä kahdesta valitsisin silti tuon Maximilk version. Plussaa uudelleen suljettavista pusseista jotka pitävät sisällön tuoreena ja siistinä.
Kiitos äiti tästä ja siirrytään seuraaviin pusseihin...
Ahaa! Tuo punainen onkin tuttu ennestään vaan vihreä täysin uusi tuttavuus. Kyseessä siis Mini Ahaa Minttucrisp ja Mini Ahaa Suklaacrisp. Pureudutaan minttuun ensin.
Voi Ahaa, miten minttuisen roiskuva ihanuus! Lukee pussin takana ja tähän sanontaa on todellakin helppo yhtyä. Maitosuklaalla (20%) kuorrutettu tryffelli jossa mintturouhetta.
Minttu tykkää mintun mausta. Samoin Mintun äiti. Nämä olivat kerrassaan ihania! Mintun makuista rouhetta oli sopivasti niin ettei mintun maku peittänyt alleen koko suklaata. Suosittelen maistamaan,jos mintun maku vähääkään kolahtaa!
Voi Ahaa, miten rapsahtava, suussa sulava makuelämys! Lukee punaisessa pussissa joka on maitosuklaalla (20%) kuorrutettu toffeenmakuinen tryffeli.
Tää on makeeta. Mintun mieleen siis. Äitikin tykkäs, mutta näistä kahdesta valitsisi minttucrispin. Painoa 120 grammaa per pussi ja osta kun haluat jotain makiaa ja helposti sulateltavaa suklaa elämystä. Suosittelen herkuttelijoille.
Aina ei tarvitse kuitenkaan ostaa koko pussia, vaan Ahaa elämyksiä voi saada myös pienillä kätevillä patukoilla. Painoa 18 grammaa per patukka.
Maitosuklaalla (25%) kuorrutettu tryffelipatukka jossa mintturouhetta on tuo vihreä. Yhtä hyvää kuin pussissa ja punainen tietenkin maitosuklaalla (25%) kuorrutettu toffeenmakuinen patukka. Nopeaa ja helppoa hyvää pieneen makeannälkään joka voi iskeä, vaikka kauppareissun päätteeksi.
Lämmin kiitos Pandalle näistä ihanista suussa sulavan makeista tuotteista ja maku elämyksistä! Kyllä se on vain niin, että yhtä pehmeä kuin Pandan halaus on myös suklaan ja lakritsin maku. Pandan lakritsia ja suklaata ei voita mikään! Kiitos, kun sain toteuttaa tämän yhteistyössä teidän kanssanne. Jatkossakin saa yhtä makiaa postia laittaa, vink, vink. Kyllä täällä jaksellaan maistella.
Pandan netti sivuihin kannattaa käydä tutustumassa ovat nimittäin ihanat sekä värikkäät. Voit makeiskoneella käydä suunnittelemassa oman karkin. Löytyy myös maukkaita reseptejä leivontaan sekä herkutteluun. Tuotetietoja tietenkään unohtamatta!
Onkos näissä tuotteissa lukijoilleni tuttuja herkkuja tai heräsikö mielenkiinto erityisesti jotain tuotetta kohtaan? Itse poistun takavasemmalle tyhjentämään Tropico pussin jämiä takapihalle auringon paisteeseen. Makeaa ja mukavaa viikonloppua jokaiselle!
Pyysin äitiäni (suurta suklaan ystävää) avukseni maistelemaan näitä herkkuja joista suurin osa olivat minulle täysin uusia tuttavuuksia. Nyt kuulette mielipiteitä siis muiltakin kuin vain minulta. Mun oma lempparihan on tuo Täyte Lakupala Tropico pussi. Varmaan sen jo arvasittekin.
Esitellään kuitenkin jokainen vielä lähemmin ja tarkemmin erikseen mitä sieltä paketista oikein löytyi. Aloitetaan tästä jo tutusta tuotteesta.
Pandan laku on juuri mun suun makuista. Pehmeää ja ei liian suolaista. Se maistuu sellaisenaan tai raikkaan täytteen kera. Tästä pussista pidinkin pitkän esittelyn jo aiemmin täällä. Voit sieltä käydä lukemassa ylistys puheeni. Pussin raikas ulkonäkö erottuu karkkihyllystä hyvin ja sisältö on vähintäänkin yhtä raikas. Lakupaloja appelsiinin, punaisten marjojen, ananaksen ja suklaan makuisella täytteellä. Uppos myös mieheen ja äitiin. Itse kaipailisin Pandalta salmiakki täytelakua. Se olisi mukava lisä tuon joka pussissa olevan suklaan tilalle tai rinnalle. Painoa komiat 250 grammaa ja sopii kaikille täytelakritsien ystäville.
Seuraavaksi Suklaa sydän eli piparmintun makuisia suklaarakeita.
Minä en itse ole raekarkkien ystävä joten lahjoitin tän suloisen hempeän vaaleanpunaisen pussin äidilleni joka karkkeja maistaessaan totesi vaan, että tulee pääsiäinen mieleen. Suklaa oli suussa sulavaa ja sitä oli paljon. Pussin tiedoissa lukee 63 prosenttia sisällöstä olevan suklaata. Painoa 150 grammaa. Suosittelen, jos tykkäät suklaarakeista.
Pandan Choco Laku Maximilk ja Choco Laku Mightymint ovat ihan uusinta uutta.
Pussin kyljessä lukee näin : Aitoon maitosuklaaseen dipattua pehmeää lakua on Maximilk ja aitoon maitosuklaaseen dipattua minttulakua on Mightymint.
Maitosuklaalla (25%) kuorutettuja lakritsipaloja ja maitosuklaalla kuorutettuja (25%) lakritsipaloja piparmintunmakuisella (15%) täytteellä. Painoa 120 grammaa per pussi.
Äidin mielipide: Suklaa kuorutteinen laku on varsin erikoinen yhdistelmä. Tässä maistuu selvästi enemmän lakritsi kuin suklaa. Suklaa on tuttua pehmeää Pandan makua ja lakritsi samoin. Toisen pussin mintun makuinen laku on kivan raikas, mutta näistä kahdesta valitsisin silti tuon Maximilk version. Plussaa uudelleen suljettavista pusseista jotka pitävät sisällön tuoreena ja siistinä.
Kiitos äiti tästä ja siirrytään seuraaviin pusseihin...
Ahaa! Tuo punainen onkin tuttu ennestään vaan vihreä täysin uusi tuttavuus. Kyseessä siis Mini Ahaa Minttucrisp ja Mini Ahaa Suklaacrisp. Pureudutaan minttuun ensin.
Voi Ahaa, miten minttuisen roiskuva ihanuus! Lukee pussin takana ja tähän sanontaa on todellakin helppo yhtyä. Maitosuklaalla (20%) kuorrutettu tryffelli jossa mintturouhetta.
Minttu tykkää mintun mausta. Samoin Mintun äiti. Nämä olivat kerrassaan ihania! Mintun makuista rouhetta oli sopivasti niin ettei mintun maku peittänyt alleen koko suklaata. Suosittelen maistamaan,jos mintun maku vähääkään kolahtaa!
Voi Ahaa, miten rapsahtava, suussa sulava makuelämys! Lukee punaisessa pussissa joka on maitosuklaalla (20%) kuorrutettu toffeenmakuinen tryffeli.
Tää on makeeta. Mintun mieleen siis. Äitikin tykkäs, mutta näistä kahdesta valitsisi minttucrispin. Painoa 120 grammaa per pussi ja osta kun haluat jotain makiaa ja helposti sulateltavaa suklaa elämystä. Suosittelen herkuttelijoille.
Aina ei tarvitse kuitenkaan ostaa koko pussia, vaan Ahaa elämyksiä voi saada myös pienillä kätevillä patukoilla. Painoa 18 grammaa per patukka.
Maitosuklaalla (25%) kuorrutettu tryffelipatukka jossa mintturouhetta on tuo vihreä. Yhtä hyvää kuin pussissa ja punainen tietenkin maitosuklaalla (25%) kuorrutettu toffeenmakuinen patukka. Nopeaa ja helppoa hyvää pieneen makeannälkään joka voi iskeä, vaikka kauppareissun päätteeksi.
Lämmin kiitos Pandalle näistä ihanista suussa sulavan makeista tuotteista ja maku elämyksistä! Kyllä se on vain niin, että yhtä pehmeä kuin Pandan halaus on myös suklaan ja lakritsin maku. Pandan lakritsia ja suklaata ei voita mikään! Kiitos, kun sain toteuttaa tämän yhteistyössä teidän kanssanne. Jatkossakin saa yhtä makiaa postia laittaa, vink, vink. Kyllä täällä jaksellaan maistella.
Pandan netti sivuihin kannattaa käydä tutustumassa ovat nimittäin ihanat sekä värikkäät. Voit makeiskoneella käydä suunnittelemassa oman karkin. Löytyy myös maukkaita reseptejä leivontaan sekä herkutteluun. Tuotetietoja tietenkään unohtamatta!
Onkos näissä tuotteissa lukijoilleni tuttuja herkkuja tai heräsikö mielenkiinto erityisesti jotain tuotetta kohtaan? Itse poistun takavasemmalle tyhjentämään Tropico pussin jämiä takapihalle auringon paisteeseen. Makeaa ja mukavaa viikonloppua jokaiselle!
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
Ooh, mitä herkkuja!
Kävipä tässä eräänä päivänä niin että sain kuin sainkin Vaasan tuotteita tarkemmin sanottuna pullia maisteluun ja nyt seuraa herkullinen katsaus siihen mitä sitä on oikein maisteltu. Varoitus: Voi aiheuttaa näkönälkää.
Jänskätti hakea kassia leipomolta, kun en yhtään tiennyt mitä siellä on.
Tosiaan huudahdin Ooh, kun näin tämän sisällön. Ai että nuo paketitkin on jo itsessään herkullisen värisiä ja näköisiä. Sieltä tuli koko pikkupuusti sarja kerralla maisteltavaksi.
Koko kolmen kopla komeudessaan sohvalla! Kaneli ja Laku & Frutti puustit olivatkin mulle jo ennestään tuttuja joten laitoin ne suoraan pakastimeen odottamaan synttäreitä. Sen sijaan Toffee pikkupuusti pääsi tekemään heti seuraa päiväkahveille.
Maku oli tässäkin karkkimainen. Ihan selvä toffeen maku. Ei liian esanssinen tai teollinen. Täytettä oli sopivasti eikä se sotkenut tai tahmannut käsiä syödessä nämä voisi hyvin kuvitella ottavansa kesäreissuille autoon evääksi mukaan aivan kuin kanelipuustitkin. Mukavaa pikku naposteltavaa tienpäällä.
Näissä Kanelipuusteissa on minusta kyllä herkuimman näköinen pakkaus. Jotenkin suloisesti vanhanaikainen ja tuo mummolan mieleen. Näitä on tullut syötyä aiemminkin useaan otteeseen. Maku on ihanan kanelinen ja täyteläinen. Taatusti parasta herkku picnic evästä. Yllättävän paljon ovat saaneet pieneen pullaan täytettä ja makua.
Kassissa oli vielä Vaasan Isoäidin Tiikeri piiras. Vanilja-kaakao piiras joka maistui makean, murean pehmeän täyteläiselle. Anteeksi, jos toistan itseäni, mutta ei näistä herkuista oikein muuta voi sanoa. Vaniljan ja kaakaon liitto on täydellinen!
Tällaisesta tuote valikoimasta varmasti jo jokainen löytää oman suosikkinsa ja herkkunsa. Oletko sinä maistanut Vaasan Ooh sarjan Pikkupuusteja tai Tiikeri piirasta?
Itse kiitän suuresti Vaasan-konsernia siitä, että sain näitä herkkuja maisteluun. Lämpimät ja suuret kiitokset teille! ( Kelpaa kyllä toistekkin).
Teksti sisältää linkkejä Vaasan sivuille jotka olen laittanut omasta tahdosta jotta pääsette suoraan tutustumaan tuohon mahtavaan valikoimaan joka heillä on. Tuotteista löytyy myös paljon lisätietoa Vaasan sivuilta. Kuten tuoteselosteet ja ravintoarvot. Ei muuten yhdessä pikkupuustissa ole paljoakaan kaloreita. Joten ei muuta kuin herkuttelemaan!
Jänskätti hakea kassia leipomolta, kun en yhtään tiennyt mitä siellä on.
Tosiaan huudahdin Ooh, kun näin tämän sisällön. Ai että nuo paketitkin on jo itsessään herkullisen värisiä ja näköisiä. Sieltä tuli koko pikkupuusti sarja kerralla maisteltavaksi.
Koko kolmen kopla komeudessaan sohvalla! Kaneli ja Laku & Frutti puustit olivatkin mulle jo ennestään tuttuja joten laitoin ne suoraan pakastimeen odottamaan synttäreitä. Sen sijaan Toffee pikkupuusti pääsi tekemään heti seuraa päiväkahveille.
Maku oli tässäkin karkkimainen. Ihan selvä toffeen maku. Ei liian esanssinen tai teollinen. Täytettä oli sopivasti eikä se sotkenut tai tahmannut käsiä syödessä nämä voisi hyvin kuvitella ottavansa kesäreissuille autoon evääksi mukaan aivan kuin kanelipuustitkin. Mukavaa pikku naposteltavaa tienpäällä.
Näissä Kanelipuusteissa on minusta kyllä herkuimman näköinen pakkaus. Jotenkin suloisesti vanhanaikainen ja tuo mummolan mieleen. Näitä on tullut syötyä aiemminkin useaan otteeseen. Maku on ihanan kanelinen ja täyteläinen. Taatusti parasta herkku picnic evästä. Yllättävän paljon ovat saaneet pieneen pullaan täytettä ja makua.
Kassissa oli vielä Vaasan Isoäidin Tiikeri piiras. Vanilja-kaakao piiras joka maistui makean, murean pehmeän täyteläiselle. Anteeksi, jos toistan itseäni, mutta ei näistä herkuista oikein muuta voi sanoa. Vaniljan ja kaakaon liitto on täydellinen!
Tällaisesta tuote valikoimasta varmasti jo jokainen löytää oman suosikkinsa ja herkkunsa. Oletko sinä maistanut Vaasan Ooh sarjan Pikkupuusteja tai Tiikeri piirasta?
Itse kiitän suuresti Vaasan-konsernia siitä, että sain näitä herkkuja maisteluun. Lämpimät ja suuret kiitokset teille! ( Kelpaa kyllä toistekkin).
Teksti sisältää linkkejä Vaasan sivuille jotka olen laittanut omasta tahdosta jotta pääsette suoraan tutustumaan tuohon mahtavaan valikoimaan joka heillä on. Tuotteista löytyy myös paljon lisätietoa Vaasan sivuilta. Kuten tuoteselosteet ja ravintoarvot. Ei muuten yhdessä pikkupuustissa ole paljoakaan kaloreita. Joten ei muuta kuin herkuttelemaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
