Omar makeinen

En ole pitkään aikaan (kahteen vuoteen) syönyt Omar karkkeja. Tykkään niiden mausta kyllä, mutta välttelin kuin ruttoa, koska kermakaramelli. Omar himon iskiessä otin ja tutkin kaupassa kyseistä karkkipussia josta selvisi ettei se sisällä puhdasta kermaa lainkaan. Ainoastaan maitoa ja maitorasvoja. Lievän laktoosi yliherkkyyden takia voin siis muutaman tällaisen nauttia silloin tällöin ilman suurempia ongelmia.

Koitin googlata mulle tutun näköistä Omar pussia lapsuudesta, vaan en löytänyt. Tää nykyinen on jotenkin tylsä, valju, ja  kalpea. Heti pussin avattuani mieleeni tuli toinen mummoni joka silloin tällöin osti Omareita minulle. Samalle maistuvat kuin lapsuudessa, vaikka uskoisin että resepti on kyllä muuttunut, mutta etenkin pelkästään jo tuo tuoksu on jotenkin huumaava. Minun lapsuudessani pussi oli kyllä puolet pienempi varmaan sen 100-110 grammaa. Tää jättisäkki 220 grammaa jaetaan äiteen kaa kahestaan. Tuossa on puolet liikaa yhdelle syöjälle. Tuoko Oma makeinen sinulle mitään takaumia tai muistoja menneeseen?

Ps: Nuoruusdisko blogista löytyy kuva minulle tutusta Omar pussista 80-luvulta ja muitakin vanhoja karkkeja. Käyppä tsekkaa.