Lapsuusmuistoja: Viipyilevät viikonloput

Tuo sana viipyilevät kuvastaa hyvin niitä viikonloppuja joita ala-aste ikäisenä vietin. Muistot sijoittuvat aikaan jolloin olin 9-12.v. Perjantaina kun koulun kello soi ja päätti raskaan kouluviikon minä juoksin kiireen vilkkaan autolle ja kotia. Juu, äiti vei ja haki minut aina koulusta. Kotona vaihdoin ihan ensin kotivaatteet päälle ja sit läksyjen tekoon. En suostunut edes välipalaa syömään ennenkuin läksyt oli tehty. Ankara itsekuri. Päiväkahvit juotiin ja pullamössöt syötiin, kun läksyt oli tehty. Joskus, hyvin harvoin herkuteltiin ja äiti paistoi pullista kullanruskeita köyhiä ritareita joita nautiskeltiin mansikkahillon kera. Perjantai oli usein myös leipomispäivä joten tiedossa oli taikinakulhon kaalintaa ja uunituoreita herkkuja. Aah ja nam, pehmeä makea mokkapala, uunilämmin kuivakakku tai täyteläinen kääretorttu voiko paremmin viikonloppu enää alkaakkaan!
Illasta tietysti rymyttiin naapurin muksujen kanssa ulkona ja suunniteltiin mitä viikonloppuna tehtäisiin. Nukkumaan ei ollut kiire ja ulkona sai olla jopa ysiin asti.

Lauantai aamut alkoi aamukahvin jälkeen kolmosen Harlekiini ohjelmalla (Essi Wuorela juonsi vierailevien lapsosten kanssa ja välissä näytettiin piirrttyjä kuten Casper kiltti kummitus ja Tiny toons) kera karkkipussin. Vaik ei mulla varsinaista karkkipäivää ollut niin tapana oli lauantaiksi ostaa aina namupussi joka perjantain kauppareissulla huolella valittiin. Usein valitsin Makumaan parhaita lauantai nameiksi. Aamupäivällä niitä tulikin syötyä, mutta ohjelmien loputtua kiireesti ulos ja naapurin ovikelloa soittamaan. Päivällä saatettiin kotona käydä katsomassa Disneyn kokoperheen elokuva, mutta muuten viihdyttiin ulkosalla. Karkit unohtuivat kunnes illalla taas maistui saunan jälkeen. Iskä joi ehkä yhden saunaoluen ja äiti lonkeron. Sipsi pussi oli myös tuttu näky lauantai iltaisin olohuoneen pöydällä. Saunan jälkeen katsottiin koko perhe Lotto sekä Napakymppi ja äiti harjasi mun märät hiukset kuosiin. Nukkumaan mentiin vasta kymmenen aikoihin tai jälkeenkin. Riippui tv.n ohjelma tarjonnasta. Lauantait oli ihan parhaita, kun koko viikonloppu oli vasta edessä.

Sunnuntaikin oli vielä suloinen. Sama kuvio kuin lauantai aamuissa kahvi ja piirretyt. Muistan sunnuntaisin katsoneeni ainakin Varjoankkaa, Nalle Puhia, Arielia ja Hopon poppoota. (Yhdeksästä kymmeneen kaksi eri piirrettyä peräkkäin tuli.) Ihania Disneyn piirrettyjä siis kaikki. Toisinaan käytiin mummolassa (isänäidillä) sunnuntaisin päiväkahveilla, mutta ei joka viikonloppu. Sunnuntai sujui kanssa aikalailla naapurin lasten kanssa temutessa mitä nyt iltapäivä sarjat Zorro ja Simpsonit keskeyttivät leikit. Niitä oli pakko mennä katsomaan kotia. Zorron jälkeen leikittiinkin lumivallien päällä kyseistä miekkasankaria ja kepit toimivat tietysti miekkoina. Sisään vääntäydettiin ennen puolta seitsemää, koska silloin tuli telkkarista sunnuntain iltapiirretty Muumit tai joku muu vastaava. Harvoin seiskan jälkeen ainakaan enää talvella ulos lähdettiin, vaan alettiin rauhoittua kotia. Sunnuntai aamut etenkin muistan rauhallisen viipyilevinä, mutta jo Simpsoneiden aikaan alkoi tuleva viikko ja kouluun meno painaa mieltä. Minähän olin koulukiusattu enkä yhtään tykännyt käydä koulussa sit kolmannen luokan jälkeen. Erityisen pitkältä tuntui sunnuntain viimoiset tunnit ilta seiskan jälkeen ja aikaseen nukkumaanmeno tuotti tuskaa. Nousinkin hermostuneena monta kertaa juomaan ja vessaan ennenkuin asetuin. Sellaisia ne olivat viattomat lapsuuden viikonloput ja kyllä myönnän katsoneeni Nalle Puhia, muumeja sun muita piirrettyjä vielä 12-vuotiaanakin.