Sivut

maanantai 28. joulukuuta 2015

Joulu

Joulu tuli ja meni. Kinkkua ei syöty, vaan savustettua lohta jonka äitin entinen miesystävä meille savusti. Oli laatikoita, mutta ei rosollia. Karjalanpaistia ja perunoita ei mikään voita. Coctailpiirakoita, piparia ja joulutorttuja. Karkkia mielinmäärin: Kilo enkkulakuja ja marmelaadeja. Eno kaatoi ja toi joulukuusen aatonaattona, Äitin sisko perheineen vieraili aattona. Käytiin äitin kanssa aattohartaudessa kirkossa ja vietiin haudoille kynttilät. Lopulta meille kävi niin, että väsyttiin ja päätettiin avata joululahjat vasta joulupäivinä.
Sit tuleekin pitkä litania joululahjoista...
Äidin entiselttä miesystävältä sain ison rasian vihreitäkuulia ja 30 e rahaa.
Äitiltä tuli 50 e rahaa, käsipyyhe, taskulamppu, talvimuumimuki, Saapasjalkakissa dvd, Rentun ruusu dvd, Kettukarkkeja, pimeässä loistavia tähtiä (niitä joita saa esim.seinään kiinnittää), Vallilan pussilakanasetti ja Karvisen sarjakuvakirja.

Myös muutama blogiystävä muisti mua pienellä lahjalla. Kiitos Teille!


Joulu oli siis lahjarikas ja rauhallinen. Entä Teillä muilla?

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulukuun vieraileva tähti

Tämän kuukauden vieraileva tähti on ihminen jonka ansiota on ylipäätänsä se, että Teille tässä kirjoitan. Nimittäin ihana Heidi Mut ku mie haluun blogista. Ei kun anteeks blogi nimi olikin Heiri. Heiri on ihana ja avoin ihminen ihminen joka mulla on ilo tuntea myös tosi elämässä. Lukekaapas mitä Heiri itse itsestään (vähän minustakin) ja blogistaan kirjoittaa.

Kiitos Minttu kutsusta blogivierailulle! 
Minttu oli miun ekoja blogin seuraajia ja tietysti toisinpäin. Kissajuttujen kautta tutustuttiin ja blogit tuli puheeksi. Ollaan Mintun kanssa tunnettu kolmisen vuotta. Nähty vaihtelevalla menestyksellä naamatusten, mutta nyt nähty useammin muutto rumban merkeissä ja ystävyys lujittui.
Nyt myö ollaankin melkein naapureita!

Aloitin Mutku Mie Haluun! -blogin toukokuussa 2012 ja päivittelin aktiivisesti tekemisiäni ompeluksista korujen väkertelyyn sekä sisustuksesta saippuahommiin. Voi kuinka sitä onkaan ihana selata nyt ja fiilistellä menneitä! Esikoinenkin on niiin pieni ja koti ihan erinäköinen! Pitänee tähän uuteenkin blogiin ottaa enemmän muutakin mukaan kuin vain ompelujuttuja.

Sitten perustin yrityksen ja blogi näivettyi. Nyt yritittäjyys saa kolmen vuoden jälkeen jäädä.

Katsotaan nämä ruuhkavuodet (pojat 12/10 ja 11/14) ensin ja mietitään mistä sitä elantonsa hankkisi kun lapset on saatu isommiksi. Omaa lukulistaani olen käynyt lukemassa myös tauon aikana... tosin en aina niin aktiivisesti ja sinne kiinnostusten muuttuessa ottanut paljon uusia mukaan n.vuosi siten kun alkoi olla aikaa ja intoa lueskella muiden juttuja.

Syyskuussa sai alkunsa uusi blogi ja samalla nimellä jatketaan!
Se on minuun niin osuva: "Mutku mie haluun!! Ja heti...mieluiten jo eilen!"

Blogin sisältö on ollut tämän neljän kuukauden aikana selvä: lapsille vaatetta, itselle vaatetta, miehelle vaatetta, (lähi)suvulle vaatetta, lahjaksi vaatetta. Vähän verhoja ja babynestejä..
Kuviahan on paljon ja luvassa voi olla paljonkin katsauksia menneisiin vuosiin. Koko kolmen vuoden hiljaiselon aikana olen nimittäin ottanu kuvia sillä mielellä, että nämä olisi kivat blogiin! 













perjantai 18. joulukuuta 2015

Pääsin piparin makuun

No niin höpönassut. Te kaksimieliset kummajaiset. En sen piparin, vaan ihan perinteisen joulupiparin. Tekastiin mamman kanssa toinen satsi ja tällaisia niistä tuli.

Herkkua on siinä monenlaista.

Pervopipari pariskunta.

Pipariperhe.
Pääsi tuo oma mielikuvitus vähän valloilleen ja tuli muutama hieman erikoisempi pipari, mutta maku on sama ja yhtä hyvä kaikissa. Alapuolella lähtötilanne kuvat.

Vaivaa, vaivaa.

Valmis! Ennen tehtiin tupla annos, niin kattila oli ihan täysi.
Tämmöstä kivaa tänne. Vielä kun jaksais lahjat paketoida, ni hyvä ois ja joulu tulla vois.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Ihana sunnuntai

Sunnuntait ovat mulle yleensä pitkiä ja tylsiä päiviä, vaan viime sunnuntai oli poikkeus. Kävin kaverin kanssa Linnoituksen joulumyyjäisissä ja vaikka lunta ei ollutkaan niin kyllä sieltä sai joulutunnelmaa. Jotain tarttui myös kotiinkin vietäväksi. Tietysti makulakua joo, mutta myös jotain muutakin.


Ihana kissat kuutamolla taulu. Puusta tehty. Todella kaunis. Kaveri osti itselleenkin tällaisen. Hän osti myös lapaset ja saatiin kaupanpäälle pari virkattua patalappua.

Pyörähdettiin myös joulukadulla katsomassa joulumökkien tarjontaa. Sieltä tutulta myyjältä ostettiin kotitekoista palasaippuaa ja toisesta mökistä kissanaulakko.


Vähänkö on söpö kisuliini. Anteeksi heilahtanut kuva ja nyt tämäkin kissa on jo seinällä.

Lämpötila huiteli lähtiessä plussan puolella, mutta alkoi iltaa kohti pakastaa joten ulkona käyskentelyn jälkeen teki hyvää juoda iso muki kuumaa kahvia joka lämmitti niin sormet kuin mielenkin.

Harvinaisen ihana sunnuntai. Tällaisia saisi olla enemmänkin.


lauantai 12. joulukuuta 2015

Jouluisia juttuja

Mulla ois jos ja vaikka mitä kirjoitettavaa, vaan kun laiskottaa ei jaksa. Laitan tähän nyt kuvia jouluisista jutuista joita huoneestani löytyy.


Meillä on paljon lumiukko ja joulupukki sekä tonttu kynttilöitä. Nämä kaksi nappasin omaan huoneeseen. Lumiukolla on tunnearvoa, koska se oli jo vuonna -89 edesmenneen mummoni (äitinäiti) kynttilä. Ihailin sitä aina mummolassa ja viimoisena jouluna, kun mummo eli hän antoi tämän mulle. Voitte uskoa, että ilahduin todella paljon.


Tämän valkean kauniin nallen olen saanut joskus muksuna äidiltä. Söpö ja asustaa Frendit videoiden päällä kesät talvet kirjahyllyssäni.



Nämä vanhat ihanat Disney aiheiset koristeet löysin kirjahyllyni kätköistä ja aion jouluna ripustaa pieneen pöytäkuuseen jonka hankin jostain huonettani sulostuttamaan.Joulukuusessa nämä yleensä ovat aina olleet koristeena. En muista mistä nämä ovat tulleet. Ehkä jostain suklaarasiasta.

Tämä on hauska kirja.

Tämä on suloinen kirja.
Luen paljon satuja ja etenkin jouluna tulee näitä kuvakirjoja luettua. Kuvassa kaksi jouluista kirjaa, mutta on niitä muitakin. Voisin jos jaksan niin tehdä näistä kirjoista erillisen esittelyn.


Tässä viimoisessa kuvassa on herttainen enkeli josta tulee aina äiti mieleen. Hän antoi tän mulle joskus 2000 luvun alussa heti aattoaamuna. Suloinen tapaus.

torstai 10. joulukuuta 2015

Yllätys, yllätys!

Joulukuu on yllätysten ja ihmeiden aikaa. Niin myös täällä blogissakin. Arvatkaas mitä... No, ette te arvaa. Mä kerron! Päätin järjestää  nyt pienen makean arvonnan, vaikka se sadan lukijan raja ei rikki mennytkään.  Arvonnan palkinnon sponsoroi Crea Choco!
Voittaja saa minulta sähköpostiin koodin jolla voi ilmaiseksi käydä mixsaamassa ja ostamassa oman maun mukaisen suklaan CreaChocosta. Arvontaan saavat osallistua kaikki viralliset lukijani. Toimiva sähköposti osoite täytyy näkyä kommentissa jossa kerrot mikä on herkku suklaasi. Käy CreaChocon sivuilla katsomassa vaihtoehdot ja kerro kommentissa minulle suosikki makusi. Alla näette minun suklaani jonka annoin äidille.



Pohjana oli valkosuklaa ja lisukkeena piparkakkua sekä vadelmaa. Rakastan valkoista suklaata. Muuta en syökkään suklaanmuodossa.


Yhdessä palassa on reilusti täytettä. Äitin arvosana ulkonäöstä: Täys kymppi!


Äitin arvosana mausta: Hyvää! Suunmukaista. Täys kymppi. Tosin oman suklaansa hän ottaisi kuulemma tummana.

Ei sovi myöskään unohtaa tuota kymmenen prossan alennusta jonka saat koodilla minttu-mietteet. Aivan loistava ja yksilöllinen joululahja idea herkkusuille ja suklaan ystäville muille!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Lapsuusmuistoja: Jouluista

Lapsuuden jouluihin liittyy niin paljon muistoja ettei niitä yhteen kirjoitukseen saa supistettua. Laitetaan tähän muutama jouluinen kuva vuodelta 1988, kun olin ekaluokkalainen.
Siitähän se varsinainen odotus alkoi, kun pääsi joulukalenteria avaamaan. Suklaakalenteri minulla taisi olla vasta kuusi vuotiaana ekan kerran samoin kuin tällain kalenterikynttilä. (Kuva kynttilästä tältä vuodelta.)


Tää oli ja on edelleen jännä, koska joulun lähestymisen näkee konkreettisesti kynttilän lyhentyessä päivä kerrallaan. Äiti tai isä tuon tietysti sytytti ja minä vahdin vieressä milloin sen saa puhaltaa sammuksiin.
Mulla on muuten ne kaikki suklaakalenterit tallessa vielä täällä kotitalossa. Ei me äitin kanssa raaskittu heittää pois, kun niissä oli tosi kauniit kuvat. Harmi etten löytänyt niitä kuvattavaksi. Minun mielestä nykykalentereissa ei ole enää niin kauniita kuvia.
Kuvista puheenollen nyt niihin lapsuuskuviin...


Jouluaatto ja kuva otettu ennen joulusaunaa. Tuona vuonna toivoin kovasti joululahjaksi samanlaisia korvalappustereoita kuin serkku-pöjalla. Tietenkään tuossa vaiheessa en tiennyt piteleväni kyseistä lahjaa käsissäni jossa ne olivat mun ihka omat ekat korvalappustereot! Äiti vaan sanoi: Ota tää paketti kuvaan käteen.

Nolottaa laittaa tällain mekko kuva tänne, mutta pikku plikkana vielä semmosiakin käytin. Kuvasta näkee ihan selvästi, että lahjat on jo avattu. Kainalossa ihana Turre-koira ja jalassa uudet pörrösukat. Siis tuommoiset pörrösukat olivat yhtä takuuvarma jokajouluinen lahja kuin yömekkokin. Pöydän kulmalla näkyy olevan uudet kirjat. Mä en tajua mitä vanhemmat ajattelivat ostaessaan Barbie lautapelin, koska en tykännyt barbeista. Sellain tuossa lattialla näyttää olevan ja kyllä me iskän kanssa sitä pelattiinkin. Se oli myös takuuvarma lahja joka joulu uusi lautapeli. Joku miettii siellä jo kuumeisesti: Entäs ne korvalappustereot. No, ne löytyy seuraavasta kuvasta.

Non ni, kyllä nyt on hymy herkässä. Siinä ne ovat: Korvalappustereot koekäytössä sisällä uusi satukasetti ja päällä uusi yöpaita. Muistaisin, että tuo kuva otettiin ihan hetki ennen nukkumaanmenoa.


Tää kuva on otettu varmasti ennen joulua, koska kuvassa vanha yöpaita. Meidän keittiöstä. Kameran takana iskä, koska kröhöm kuva hieman toispuoleinen. Toisinaan iskän kuvista tuli hieman toispuoleisia, mutta silmälaseja ei suostunut hankkimaan ennenkuin kävi niin köpelösti ettei aamulla nähnyt lukea Etelä-Saimaasta urheilusivuja.
Tarkoitus oli kuvata joulukalenterit taustana  minua hassun tonttulakin kanssa joka jäi aina tötsäpystyyn, kun laittoi päähän. No kyllähän se tonttulakki tuossa näkyykin ja kaksi ihanalla kuvalla varustettua suklaajoulukalenteria. Näyttääpä kaiken huippuna olevan isänpäivä korttikin seinällä. Mun upea taidonnäyte. Huomatkaa myös ranteissa upeat tatuoinnit. Ne sellaiset joita sai pahanmakuisen mansikkapurkan pakkauksesta.
Me sanottiin iskän kanssa näitä kuvia "tikkukuviksi" tuon viivasuoran poseerauksen vuoksi. Vaaleanpunainen tais olla aika in tuolloin väreissä, mutta oli mulla sentään mintunvihreä talvitakki.


Kuten kuvasta näette minä ja meidän hoitotyttö natsataan yks yhteen ulkovaatteiden kanssa. Kuva otettu meidän eteisestä ja ilmeisesti jotkut juhlat olleet, kun mun hiukset on kiharoilla. Tiedättehän sen yksinkertaisen helpon tavan saada kiharat, kun kosteana letittää hiukset yöksi, niin aamulla on upeat lainekiharat. Juu, se oli mun juhlakampaus pienenä. Tuona vuonna äitiyspakkaus sisälsi paljon mintunvihreää. Ihastelin niitä kaikkia hoitotytön vaatteita ja makuupussia. Äidilläni oli myös mintunvihreä talvitakki.


Tällainen jouluinen muistelopläjäys tähän väliin vuodelta 1988 ja lisää on tulossa kunhan maltan kirjoittaa ja jos jaksatte lukea.




perjantai 4. joulukuuta 2015

Joulun tuoksu

Joulun tuoksu täytti talon, kun leivottiin äitin kanssa tän vuoden ekat piparit keskiviikkona. Itsetehdystä taikinasta tietenkin. Tarkoitus ois toinen satsi tehdä vielä ennen joulua, mutta tällä kertaa kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Olkaatte hyvät!


Tehtiin joulukuusia, sydämiä, tähtiä, lintuja, nalleja, päärynöitä ja joulunkelloja. Mun suosikkimuotti on joulukuusi.


Nam, tuo taikina on niin hyvää. Varsinkin kun itse tekee ja pääsee päättämään mausteiden määrän ja laadun.


Hups, "kameranainen" on tainnut syödä kolon piparikekoon.

Näin meillä. Entä teillä, leivotaanko piparkakkuja vai ostetaanko valmiina?

tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukalentereita

Taas se joo lähti vähän lapasista tuo joulukalenterien hankinta. Piti olla vain partiolaisten kalenteri, äitin tekemä tulitikkuaski kalenteri ja adventtikynttilä, mutta kuinkas sitten kävikään...Kätyrit löysivät tiensä myös minun joulun odotukseeni ihan kuin nuo pikkuhäiskät eivät muuten olisi jo tarpeeksi valloittaneet tilaa tavaroissani: Löytyy kahvimukia, julistetta, kynää, pyyhettä, vihkoa jne. Esittely kirjoitus näistä joskus tulossa, kun jaksan kuvata tavarat.
Viime hetken ostos oli Mauri Kunnaksen kuvittama kuvakalenteri. Ihan vain kauniin kuvan ja äitin suosiollisen sponsoroinnin ansiosta. Suklaakalenterikin löytyy, vaikka en suklaata syö. Ostin ihan vain kauniin kuvan takia senkin sekä lapsuusmuistojen. Lapsena kun minulla oli toisinaan jopa kolme suklaakalenteria. Muksuna nuo kuvakalenrit eivät oikein napanneet, vaan suklaa oli se "juttu" joulukalenterissa.
Ai niin, onhan mulla sit vielä tämä viime vuonna ostamani satukirja joulukalenteri.

Satukirja.

Suklaakalenteri.
Mauri Kunnaksen kuvakalenteri.
Kätyrit
Tää Kätyrit kalenteri on ihan huippujuttu. Sisältää pieniä hyödyllisiä tavara yllätyksiä kuten esim. Kyniä, kumeja ja vihko. Mä olen pikkaisen koukussa kaikkeen kätyrit tavaraan ja äiti puolestaan ei ymmärrä näitä yhtään.

 Äitin tekemä kalenteri (josta löytyy ainakin rahaa, namuja sekä tarroja).
The Joulukalenteri ja Histamiini dvd.
Tietenkään ei sovi unohtaa näitä legendaarisia tv.stä tulleita joulukalentereita. Histamiini on kaikkien aikojen paras joulukalenteri ja The Joulukalenteri aikuiseen makuun hauska ja jopa hieman jännittäväkin. Histamiinia en viime vuonna katsonut lainkaan joten on jo korkea aika laittaa uusintakierrokselle.

Ihan kuin muksuna. Seinä täynnä kalentereita, mutta toisin kuin tuolloin en nykyään avaa kaikkia heti aamusta ennen aamukahvia, vaan pitkin päivää.
Minkälaisia joulukalentereita teillä on?