Hullut suomalaiset

Suomalaisethan eivät tunnetusti halua koskettaa toisiaan. Linja-autossa istutaan aina ikkunapaikalle ja toivotaan ettei siihen viereen tule ketään. Varmuudeksi nostetaan vielä laukku siihen suojamuuriksi. Kaupan kassajonossa vähintään se ostoskärrin mittainen rako on oltava kanssaeläjään. Eikä naapuriakaan tohdi rajan yli lähestyä, vaan huudellaan sieltä aidan takaa hyvät huomenet tai kujan toiselta puolelta.
Vaan mitä tapahtuu, kun mennään saunaan. Pieneen huoneeseen ilkosillaan hiestä märkänä istumaan ihan liki toista. Ei haittaa kosketus ei hien haju. Me ollaan suomalaisia ja ängetään pieneen huoneeseen hikoilemaan. Ihan kylkimyyryssä istutaan niin. Vettä heitetään kiville\kiukaalle ja kiroillaan niin maan perkeleesti, mutta pois ei lähetä. Suomalaisella sisulla kestetään mitä vaan ja koivunlehdillä eli vastalla mätkitään itseämme sekä toisiamme kiroten vielä lisää. Sit mennään välillä ulos vilvoittelemaan ja jos on talvi niin lumihankeen pyörimään tai avantoon pulahtamaan.
Sellaista on suomalainen sisu!

Suomalaiset eivät myöskään halaa toisiaan tavatessaan paitsi silloin kun Suomi voittaa jääkiekossa MM-kultaa tai jotain muuta suurta jossain urheilulajissa. Silloin juostaan kadulle ja halataan jokaista vastaantulijaa: Me voitettiin! Me ollaan parhaita! Uidaan suihkulähteessä ja lauletaan niin että koko isänmaa raikaa! Vaan annasolla jos Suomi häviää jonkun taiston. Silloin se oli sen joukkueen vika ei meidän. Kirotaan niin kovaa, että kuuluu naapuri kortteeliin asti ja hakataan nyrkkiä seinään, kun vituttaa.
Sitä se on suomalainen urheiluhulluus!

Me olemme melankolista kansaa. Elämme puolet vuodesta pimeydessä ja kylmyydessä. Senpä takia sekoamme täysin kun tulee kolmen kuukauden kesä! Ooh, ne valoisat juhannusyöt taikoineen huomataan seuraavan vuoden maaliskuussa tilastopiikkinä synnytysosastolla. On useampi Matti ja Maija heittänyt estot nurkkaan tuona kauniina yöttömänä yönä ja antanut mennä vaan, vaikka muuten siellä makuukammarin puolella pitelee niin hiljaista, että hiirikin muuttaa pois. Yhtä hiljaista on juhannuksena myös kaupungissa, kun suomalaiset tekevät joukkopaon maalle, mökille ja vesille. Valloittavat joka niemennotkon ja saarelman pariksi päiväksi. Silloin kadut kylillä kumisee tyhjyyttään kuin lännen leffassa konsanaan kaksintaiston aikaan.
Sellainen on suomalaisen Juhannus!

Suomalaiset rakastaaa ja kunnioittaa perinteitä. Juhlapyhinä syödään kaikkia perinneruokia, koska niin on tehty aina ja niin tullaan aina tekemään. Siinä menee pääsiäisenä ulkomaalaisella vieraalla silmät pyöreeks, kun emäntä tyrkkää jälkiruoaksi mämmituokkosen nenän eteen. Katsoo vuoroin mämmiä ja sit taas emäntää epäillen tämän käyneen lähimmästä huussista hakemassa pötyä pöytään. Jouluna sitä vasta syödäänkin joka hemmetin rosollia ja laatikkoa niin että nappi lentää housuista. Hikoillaan kuin se pieni sika joka oli joulupöydässä.
Sitä se on suomalainen ruokailu perinne!

Niin että: Hauskaa Vappua vaan! On hiton hienoa olla suomalainen.

Kevät kauden vieraileva tähti

Kauniita kevätpäiviä blogini puolelle tulee tällä kertaa ihastuttamaan tähtisilmäinen Sara My personal Galaxy blogista. Aikasta kauan olen Saraakin seurannut. Sara esittelee blogissaan pääsääntöisesti kosmetikkaa ja etenkin kynsien lakkauksia, mutta löytyy sieltä sitä ah, ihanaa ja aitoa arkeakin. Mikä onkin ehkä se suurinsyy, että jämähdin Saran blogia seuraamaan. Kaikenlisäksi Sara on ihanan valoisa persoona. I like it! Mut hei, en mä tässä tän enempää jorise. Sara kertokoon itse itsestään lisää.

Keskustelu avattiin. 5 viestiä. Kaikki viestit luettu.

Moikka kaikki ihanaiset! Kun sain Mintulta kutsun tulla kevään vierailevaksi tähdeksi, olin todella hämmentynyt ja iloissani, olen aina tosi otettu, jos joku mainitsee blogini. En muista, että koska törmäsin Mintun blogiin, mutta kyllä siitä useampi vuosi on.

Juuri keväällä on ihana olla vieraileva tähti, sillä kevät on lempiaikani vuodesta; luonto alkaa vihertää ja päivät valostua, linnut alkavat laulaa ja pieniä puroja tulla teiden varsille, lisäksi synttärini on toukokuussa, joten se on aina ollut minulle rakas kuukausi.

Olen siis Sara ja kirjoitan My Personal Galaxy nimistä blogia, aiemmin blogini nimi oli CupCakez, mutta se oli hieman vaikea lausua, joten vaihdoin sen muutama vuosi sitten. Tykkään paljon kaikista söpöistä jutuista ja keräilen vanhoja My Little Ponyjä, myös pehmoleluja on nurkkiin kertynyt vähän liikaakin. Pukeutumistyylini on hieman rokkimainen ja kuuntelenkin raskaampaa musiikkia.

Perustin blogin vuonna 2011, kun aloin koristelemaan kynsiäni. Puolisolleni Nallelle esittelin aina kynsiäni ja hän kehotti minua perustamaan blogin sitä varten. Kirjoitin muutaman postauksen ja saman tien rakastuin tähän hommaan. Tykkään valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta. Vähitellen blogiini alkoi tulemaan muutakin, kuin kynsiä, sillä en tykkää pyöriä yhden aihealueen ympärillä koko aikaa, minusta on ihana tehdä varsinkin asu- ja tuote-esittelypostauksia. Kirjoitan yleensä iloisella asenteella ja blogista löytyy välillä huonolla huumorintajulla kirjoitettuja juttuja (hehehee), kaikki päivät ei aina voi olla iloisia, joten olen kirjoittanut vakavampiakin juttuja mm. koulukiusaamisesta.

Blogin kautta olen tutustunut ihaniin ihmisiin ja saanut toteuttaa itseäni. Olen ollut aina vähän laiska harrastusten suhteen, mutta tietokoneella olen aina tykännyt olla, joten senkin puoleen bloggaaminen tuntuu mieluisalta. Koulussa lempiaineeni oli tietotekniikka, jossa opettelimme mm. koodaamista ja blogini ulkoasussa on paljon erilaisia koodinpätkiä, millä olen saanut ulkoasun itseäni miellyttäväksi.

Blogini löytyy osoitteesta: http://mypersonalgalaxyy.blogspot.fi/

Ja Instagramissa minua voi seurata nimellä @saragalaxyy

Aurinkoista keväänjatkoa teille kaikille

♡:SΔRΔGΔLΔXYY

Toiset kymmenen faktaa

Kukaan ei minua tähän haastanut, mutta tää oli niin hauska, että päätin päräyttää ilmoille vielä toiset kymmenen faktaa. Oletteko valmiit tässä tulee....

Lempivärini on vihreä. Ollut jo 7-vuotiaasta lähtein. (Kiitos Outi, kun muistutit tästä faktasta edellisen kirjoituksen kommenteissa). Sitä enneen diggailin vaaleanpunaista.

Meillä on ollut lapsuudessani paljon lemmikkejä. Kolme koiraa, viisi kissaa ja kaloja. Ei tietenkään yhtä aikaa kaikki. Parhaimmillaan oli kaks koiraa, kissa ja kaloja.

Söin pienenä aamiaiseksi aina kahvia pullamössöllä. Vanhempana vain halkaisin pullasiivun kolmeen osaan ja dippailin kahvimukiin.

Herkuinta herkkua on äitin tekemä kääretorttu ja minun osuus ilman kermaa, kiitos.

Rakastan pyykinpesua ja etenkin puhtaiden vaatteiden viikkailua.

Inhoan moottorisahan ja porakoneen ääntä.

Haluaisin markan takaisin, samoin pienet kioskit ja kymmenen pennin nallekarkit.

Sain oman huoneen 6-vuotiaana.

Sain ekan oman kännykän 17-vuotiaana. Oli mun ja iskän yhteinen, mutta kun isä osti oman mä sain tän vanhan. Eli vartavasten uutta ei mulle ostettu.

Ainut kukka jota diggailen on sireeni.

Tiesittekö jo nämä asiat minusta vai tuliko uutta infoa? Ihanaa kevään jatkoa!

Rentun Ruusu elokuva Irwin Goodmanista

Kuten varmasti moni blogiani aktiivisesti seurannut tietää, niin minä olen suuri kotimaisten elokuvien ystävä laadukkaiden animaatioiden lisäksi. Olen huono tekemään elokuva arvosteluja, mutta muutaman sanan tahdon kertoa mitä tunteita Rentun ruusu minussa herättää. Se herättää nimittäin niin paljon tunteita, että niitä on vaikea sanoin kuvailla.

Elokuvahan perustuu suosikki laulajan Irwinin eli Antti Hammarbergin elämään. Tosi tarina todellisesta kansansuosikista. Irwinhän kuoli jo nuorena 47-vuotiaana tammikuussa 1991. Itse olin tuolloin vähän vajaa kymmenen vuotias, mutta Irwinin laulut kuuluivat hyvin vahvasti lapsuuteeni. Niitä kuunneltiin meillä c-kasetilta ja radiosta. Osasin jo pienenä hyvin laulaa rentunruusua. Niin siitä elokuvastahan minun piti kertoa eikä eksyä taas lapsuusmuistoihini.

Rentun ruusu on yksi suosikki elokuvistani. Olen katsonut sen varmaan about 30-40 kertaa. Irwinin elämän tarina kiehtoo ja muistuttaa siintä kuinka elämä voi olla lyhyt ja kuinka se täytyisi osata elää. Yhä uudelleen ja uudelleen Irwin nousee ylös pohjamudista ja löytää tiensä takasin huipulle. On noustva useammin kuin kaatuu hän sanoo ja tuota mottoa olen itsekkin viljellyt elämässäni. Minua kiehtoo elokuvassa se kuinka kaiken voi menettää, mutta sinnikkyydellä ansaita takaisin. Kuinka unelmilla on hintansa.
Martti Suosalo tekee todella uskottavan roolin Irwininä ja Ilkka Koivula Vexi Salmena. Oikea Vexi Salmi toimii tarinan kertojana ja eteenpäin viejänä.
En varmasti koskaan tule kyllästymään tähän elokuvaan, vaikka osaankin vuorosanat jo ulkoa. Minulla on tämä vhs-versiona ja joulun alla kävi tuuri, kun löysin kirppikseltä samaisen leffan dvd-version vaivaseen kahden euron hintaan uuttavastaavassa kunnossa. Pääsin siis jälleen vuosien tauon jälkeen katsomaan tämän sykähdyttävän klassikon. Sillä klassikosta voidaan minun mielestä jo ihan huoletta tämän elokuvan kohdalla puhua.

Tämä elokuva on minun kohdallani ainoa laatuaan myös sillä tavalla, että saa kyyneleet silmiini. Etenkin alku ja loppu kohtauksessa. Minä kun en yleensä elokuvista liikutu tahi kyynelehdi, vaan lähinnä musiikki koskettaa. Siinäpä se ehkä onkin vastaus, musiikki. Tietenkin Irwinin itsensä laulamat alkuperäiset kappaleet värittävät tätä elokuvaa ja tekevät siitä juuri sen mitä se on: Koskettava, haikea ja todellinen. Lopussa kun "Viimeinen laulu" alkaa soimaan, niin kyynelkanavat aukeaa.

En osaa edes sanoin kuvailla sitä tunnetta minkä tämä elokuva saa aikaan. (Kuten alussa jo taisin mainitakkin). Se täytyy itse kokea ja nähdä. Tuntea ja tietää. Viimeeksi, kun katsoin niin taas sen tajusin : "Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielenvapaus ja mielenvapaus."

Kevät

Minä tunnen sen, minä näen sen, minä aistn tuulessa sen tuoksun. Vedän syvään henkeä ja tiedän sinä olet saapunut. Oi rakas ihana kevät! Odotin koko pitkän talven ja palelin pakkasessa, mutta nyt olet siinä edessäni yhtä kauniina kuin joka vuosi. Nuorena, uljaana ja valmiina uusiin seikkailuihin. Minä tiesin, että tulet. Valmistauduin sinua varten. Ostin uuden hatun, avasin hiukset pois kireältä ponnarilta jotta ne voisivat hulmuta tuulessa vapaana, etsin aurinkolasit laatikosta, koska sinun kauneutesi tekee minut sokeaksi ilman niitä. Otin tuulesta kiinni ja hyppäsin matkaasi vapaana kaikista maailman murheista. Vapaana omista kahleista. Suutelin koko maailmaa, sinä sait minut taas elämään!

Kinder lelu suosikkini 2000-luvulta

Vauhtiin kun pääsin, niin en malta lopettaa. Laitan tähän nyt kaksi suosikkisarjaani 2000-luvulta. En voinut kirjoittaa näistä lapsuusmuistoja tekstin alle joten päätin pistää erikseen. Täytyy kyllä sanoa, että eivät nämä ole mitään 90-luvun leluihin verrattuna. Paljon pienempiä ja niin hepposia, että vaikea ois kuvitella voivansa näillä leikkiä.

Barbapapat ovat ihania ja tuttuja monille tv.stä sekä kirjoista jo 1980-luvulta. Niinpä nämä figuurit oli aivan pakko saada omaksi.

Niinpä pikkuhiljaa sopuhintaan figuurikirppilseltä ostin omakseni koko barba perheen. Pienenä taisin tykätä eniten liilan värisestä barbatytöstä. Nyt suosikkini on ehdottomasti musikaalinen vihreätyttö.

Toinen jota himoitsin oli Asterix. Asterix sarjakuvaa on tullut luettua jo 7-vuotiaasta lähtein ja tykkään myös Asterix elokuvista. Animaatiot ovat kyllä parempia kuin näytellyt versiot.

Kuvasta puuttuu suosikki hahmoni Obelix Idefix koiransa kanssa. Hän näet majailee paraatipaikalla dvd-vitriinihyllyni päällä ja unohdin napata kuvauksiin mukaan. Tämänkin sarjan ostin figuurikirppikseltä. Juu, taidan olla pikkaisen koukussa tuohon fb-ryhmään. Sieltä löytyy vaikka mitä kivaa. Nyt olen koittanut hölläillä vähän intohimoni kanssa ja vähentää figuurien ostoa. Kaikille ei nimittäin ole paikkaa, eikä ne siellä laatikossa piilossa paljoa ilahduta. Tosin teenkin niin, että vaihtelen niitä aina hyllyyn esille ja pois. Näin uutuuden viehätys säilyy.

Keräiletkö sinä figuureja entä tykkäätkö Asterixista tai Barbapapoista?

Pieniä ostoksia

Hupsista keikkaa, lähti rahapäivänä vähän lapasista shoppailut. Kotiutin kolme My Little Ponya, kolme Palace Pets lemmikkiä ja kolme saateenkaaren väristä juttua. Siispä vuorossa pitkästä aikaa ostos esittely. Olen näitä pyrkinyt karsimaan, mutta toiset tykkää näistä niin kiva aina silloin tällöin kirjoittaa teidän iloksi.
Nykyään noudatan sääntöä: Kun jotain uutta tulee niin vanhaa lähtee (mieluiten tuplaten) pois. En halua hukkua tavaramereen. En edes järveen.
Luvassa siis paljon kuvia ja vähän asiaa.

Tuli taas siellä tutussa fb-ryhmässä vierailtua ostosmerkeissä. Silmiini osui jotain niin kauniista etten kertakaikkiaan voinut sitä ohittaa. Nimittäin tuunattu Hääponi.

Oih kuinka sen harjakset sädehtivätkään. Oikeastihan nuo ovat valkoiset harjakset kera kimaltein, mutta minusta tää on melkein kauniimpi kuin se aito ja alkuperäinen jota en koskaan penskana saanut. Meidän hoitotytöllä oli se ja olin siintä hieman kade. Ehkäpä hommaan vielä sen aidoilla harjaksilla varustetun versionkin, jos halvalla siistikuntoinen tulee vastaan. Tästä maksoin viisi euroa (oma tarjous).
Siinä kävi vaan sillain, että myyjä "löi tiskiin" eli viestinä vielä kuvaa kahdesta muustakin ponista ja joku kliks kävi mun päässä ja nekin kotiutuivat minun luo.

Tämä on niinsanottu tuoksuponi ja heti kun pussin avasin niin ihanan makea tuoksu tulvahti sieraimiini.

Katsokaa nyt mikä kaunokainen ja kuinka harjas kiiltää.
Cherry Treats taisi olla hän nimeltään.

Tämä on ilmeisesti varsa poni, kun on noita muita pienempi. Strawberry Surprise nimeltään. Vähän on neiti takkuinen, mutta kyllä tuo harjas vielä setvitään.
Tarkoitus oli tosiaan ostaa vain tuo hääponi ja pari pikku figuuria, mutta homma lähti vähän lapasista. My Little Ponyista tulossa myöhemmin lisää juttua Leluja sarjassa kunhan kaivan lapsuuteni ponit jostain syövereistä esiin kuvauksiin.

Seuraavaksi ne Palatsin lemmikit figuurit. Näistä kaksi ekaa tuli nyt kaupanpäälle noitten ponien kanssa. Sain jostain päähäni haluta nämä hintaa figuurikirppiksellä myyjästä riippuen 1.00-1.50. euroa kappale.

 Ruususen kissa. Tää on tosi söpö.

Tähkäpään hevonen. Kivat värit. Alimmaisen Arielin kissan ostin sit erikseen.

Oranssi kissa on yleensä mun lemppari, mutta jostain syystä näistä kahdesta tuo vaaleanpunainen viehättää enemmän silmää. Tuhkimon koira enää uupuu, niin sit olisi tämä sarja täynnä. Sen jälkeen keksin varmaan kerätä prinsessat ja taulut. Keräilyhän on siitä kiva harrastus, että se ei koskaan lopu. Aina löytyy jotain uutta ja ihanaa joka on siis aivan pakko saada.

Loppuun sit jotain ihan muuta kuin leluja. Rupesin tunnustamaan väriä.
Sateenkaaren värejä.

Elikkäs. rintanappi kesätakin kauluksen liepeeseen ja pinssi hattuun. Kumpainenkin ovat mustia, niin tuovat mukavasti väriä.

Lippu oman huoneen seinälle (ei ikkunaan). Luultavasti siihen kohtaan missä on paantuneimmat sinitarran jäljet jotka ei lähde pois kulumallakaan.

Että näin. Tämmöisiä pikku shoppailuja. Nyt ei tarvitsekkaan taas kuukauteen mitään ostella, kun hupi rahat on käytetty kerralla. Toki aina voi katsella ja ihailla. Sehän ei ole kiellettyä. Ensi kerralla taas jotain ihan muuta tai sitten ei.

Lapsuusmuistoja: 90-luvun Kinder lelut

Mietin kirjoitanko otsakkeeseen lelut vaiko figuurit. Laitoin lelut, koska nämä olivat siitä kivoja yllätyksiä, että näillä pystyi ihan oikeasti leikkimäänkin. Eivät hajonneet heti käsiin niinkuin monet nykyajan suklaamuna yllärit tuntuvat tekevän. Kukapa 90-luvun lapsi ei muistaisi kilppareita, krokoja, hippoja, hiihtäviä kaneja, norsuja tai leijonia...Itse kaivelin nyt kotitaloni oman huoneen kirjahyllyn kätköistä esille nämä lapsuuteni figuurit ja ihan mukavasti niitä löytyikin. Tosin tarkoituksena olisi kerätä nuo vajaat sarjat täyteen kuten kilpparit, leijonat ja kanit. Ehkäpä hipotkin. Näiden jälkeen on tullu useita muitakin sarjoja, mutta suklaan syömiseni loppui 16-vuotiaana joten Kindereiden ostokin väheni ja ikääkin oli sen verran ettei kaveritkaan enää paljoa vaihdellut keskenään figuja. 
Näistä krokot ja kilpparit ovat ykkössuosikkejani. Parhaimmat leikit saatiin naapurin tytön kanssa aikaiseksi krokoilla. Mun melko vähälle käytölle jääneelle nukkekodillekkin tuli viimein käyttöä. Heitettiin nuket ulos ja krokot muuttivat taloon asumaan. Hauskaa, mutta totta! Niille sit sattuikin kaikenlaista ja jokainen oli ihan oma persoonansa. Muistan tosi elävästi nuo leikit. Hassua. Ihmisen muisti on mielenkiintoinen.

Laitetaanpas seuraavaksi kuvia mun aarteista. Ensin kilpikonnat. Luulin, että mulla olisi kaikki kilpparit, vaan eipäs ollutkaan tai sit ne ovat jossain tosi hyvässä jemmassa muista erillään.

Tuolta panhuilistilta puuttuu hattu.

Nyt muistankin. Pari figuuria otin mukaani, kun kotoa pois aikoinaan muutin ni yksiöni keittokomeron hyllyä koristamaan ja sen jälkeen ovat kadonneet monien muuttojen yhteydessä tai ovat hyvässä kätkössä tallessa. No samapa tuo. Puuttuvat voi aina ostaa, mutta niillä ei ole samaa tunne arvoa kuin omilla. Kilpikonnat ovat jääneet parhaiten mieleen, kun olivat (ainakin minulle) eka kunnon keräily sarja Kindereissä. Sekä mielettömän söpöjä. Minulla oli myös se vesimelonia syövä kilppari ja kookosta juova kilppari. No puute tullaan korjaamaan. Suosikkini näistä on tuo munankuori kilppari ja se vesimelonia syövä kaveri.

Seuraavana vuonna tulivat nämä iki-ihanat krokot.

 

Vaikea nimetä yhtä suosikkia. Kaikki ovat hauskoja. Nämä taisin saada ihan itse kerättyä pääsiäismunista vai menikö niin että vaihdoin rehtorin, kun niitä mulla oli kaks niin naapurin tytön kanssa johonkin toiseen. Täysin takuuseen en mene, mutta nämä olivat parhaat Kinder yllärit ikinä ja näillä sai hauskmmat sekä parhaat leikit aikaseksi.

Krokojen jälkeen en muistakkaan missä järjestyksessä seuraavat sarjat tulivat joten heitän ne vain summamutikassa tähän loppuun.

Leijonat. Jostain kumman syystä nämä eivät ikinä sytyttäneet mua. Harkitsen nyt kuitenkin, että ostaisin sarjan täyteen. Kuvasta puuttuu jälkeenpäin ostetut tyttöleijonat. Nuo on ne jotka olen itse 90-luvulla munista saanut.

Hiihtäjä puput niinikään eivät suurta ihastusta herättäneet, mutta voisihan nuo viisi uupuvaa kania kotia ostella. Jänöt eivät vaan koskaan ole missään muodossa viehättäneet mua.

En muistanut, että minulla oli näitäkin viisi kappaletta eli puolet sarjasta. Mietin viitsinkö loppuja ostaa. Vaikka virtahevot ovat kivoja niin jotenkin nämä ei vaan iske. Johtuukohan tuosta rantateemasta.

Lopuksi norsut jotka olen ostanut ihan vastikään fb.n. figuurikirppis ryhmästä.

Norsutkin viettävät rantaelämää ja yksi minulta vielä puuttuu. Ostin nämä, koska tykkään norsuista. Ovat ihania ja kerään kaikkea muutakin norsu härpäkettä. En tiedä mikä niissä viehättää. Ovat vain symppiksiä eläimiä.

Yhteistä näissä kaikissa sarjoissa on se, että valtaosa väestä on poikia. Tyttöhahmoja on yleensä vain 1-3 kappaletta. Miksiköhän? Tuleeko teille muistoja mieleen? Lisää näistä samoista Kinder hahmoista voit käydä lukemassa Nuoruusdisko blogissa. Siellä on kaikkea muutakin ihanaa nostalgia nälkäisille. Suosittelen tutustumaan ihan ajan kanssa. Jos sinulla on joitain hahmoja jotka minulta uupuu ja raaskit luopua niistä niin mielelläni ostan.

Kymmenen faktaa minusta

Kerron vaikka ette tahtoiskaa, kun haasteen Johannalta sain. Olen näitä faktoja itsestäni aiemminkin kertonut, mutta en nyt pitkään aikaan varmaan vuoteen pariin joten katsotaan mitä kerrotaan.

Rakastan kissoja. Etenkin oransseja.

Kissa Karvinen on suosikki sarjakuva hahmoni.

Rakastan salmiakkia. En ihan kaikkea, mutta noin niiku yleisesti.

Rukoilen joka ilta iltarukouksen. Tän tavan opin pikku penskana pyhäkoulussa.

Olen erityisherkkä ihminen.

Olen ilta ihminen aamu ihmisten maailmassa.

Rakastan yötä, tähtitaivasta ja kuuta.

Olen ikuisesti lapsenmielinen Peter Pan tai Peppi Pitkätossu.

Olen poikatyttö ja inhoan naisellisia juttuja. En meikkaa, en käytä mekkoja tai korkokenkiä enkä kiharra hiuksia.

Rakastan Disneyn animaatioita. Toki myös muitakin hyvin tehtyjä piirrettyjä.

Äitin syntymäpäivä tulppaanit.

Osan näistä jo tiesittekin varmasti, mutta tokkopa tuo haittaa.
Haastan mukaan seuraavat blogit : Elämää hetkessä,  My Personal Galaxy ja Arjen miljonääri.
Muutkin toki saavat ihan vapaasti ottaa ja tehdä.

Keltaiset kellot kesäaikaan

Yhdistin tähän samaan kirjoitukseen nyt kaksi eri asiaa. Viime sunnuntainahan siirryttiin taas kesäaikaan. En tiedä teistä muista, mutta mun pienelle mahalle tää tuottaa aina stressitilanteita. Kroppa ei ihan heti sopeudukkaan uuteen aikaan. Todella ärsyttävää. Mut en jaksa jauhaa siitä sen enempää.

Tässä eräs aurinkoinen päivä pähkäilin mitä tekisin ja niinpä lipaston laatikoita siivosin ja kas. Sieltä löytyi vielä yksi herätyskello lisää. Tän olemassa oloa en edes muistanut.

Kissa Karvinenhan se siinä. Jonkinsortin joululahja kai tämäkin joltakin vuodelta. Ei löydöt tähän loppuneet nimittäin ehdin ennenkuin paikallinen kirppis lopetettiin, niin löytää sieltä tän hienon Pocahontas kellon.

Pocahontashan ei ole kylläkään mikään mun ykkössuosikki elokuvissa, mutta kun nyt olen hulluna kaikkeen vanhaan Disney tavaraan niin ostin kolmen euron hintaan kotia. Varsin hyvältähän se tuossa keltaisella seinällä näyttääkin.
Kaunotar ja Hirviö kellon jos saisin, niin tosi onnellinen oisin.

Seuraavan kellon olettekin  nähneet aiemmin, mutta lisään vielä tähän keltaisten kellojen sarjaan.

Tämä taitaa ennemminkin olla oranssi kuin keltainen, mutta hauska Karvinen jonka silmät ja häntä liikkuvat\heiluvat. Tämä minulla on ollut murrosikäisestä lähtein jo.

Voitte uskoa, kun tähän päälle lisätään vielä loput kellot (niitähän mulla riittää) niin stressihän siinä melkein pukkaa päällensä, kun jokaista pitää kääntää sekä vääntää uuteen aikaan. Vaikuttaako kellojen siirtely sinun elämääsi?