Hullut suomalaiset

Suomalaisethan eivät tunnetusti halua koskettaa toisiaan. Linja-autossa istutaan aina ikkunapaikalle ja toivotaan ettei siihen viereen tule ketään. Varmuudeksi nostetaan vielä laukku siihen suojamuuriksi. Kaupan kassajonossa vähintään se ostoskärrin mittainen rako on oltava kanssaeläjään. Eikä naapuriakaan tohdi rajan yli lähestyä, vaan huudellaan sieltä aidan takaa hyvät huomenet tai kujan toiselta puolelta.
Vaan mitä tapahtuu, kun mennään saunaan. Pieneen huoneeseen ilkosillaan hiestä märkänä istumaan ihan liki toista. Ei haittaa kosketus ei hien haju. Me ollaan suomalaisia ja ängetään pieneen huoneeseen hikoilemaan. Ihan kylkimyyryssä istutaan niin. Vettä heitetään kiville\kiukaalle ja kiroillaan niin maan perkeleesti, mutta pois ei lähetä. Suomalaisella sisulla kestetään mitä vaan ja koivunlehdillä eli vastalla mätkitään itseämme sekä toisiamme kiroten vielä lisää. Sit mennään välillä ulos vilvoittelemaan ja jos on talvi niin lumihankeen pyörimään tai avantoon pulahtamaan.
Sellaista on suomalainen sisu!

Suomalaiset eivät myöskään halaa toisiaan tavatessaan paitsi silloin kun Suomi voittaa jääkiekossa MM-kultaa tai jotain muuta suurta jossain urheilulajissa. Silloin juostaan kadulle ja halataan jokaista vastaantulijaa: Me voitettiin! Me ollaan parhaita! Uidaan suihkulähteessä ja lauletaan niin että koko isänmaa raikaa! Vaan annasolla jos Suomi häviää jonkun taiston. Silloin se oli sen joukkueen vika ei meidän. Kirotaan niin kovaa, että kuuluu naapuri kortteeliin asti ja hakataan nyrkkiä seinään, kun vituttaa.
Sitä se on suomalainen urheiluhulluus!

Me olemme melankolista kansaa. Elämme puolet vuodesta pimeydessä ja kylmyydessä. Senpä takia sekoamme täysin kun tulee kolmen kuukauden kesä! Ooh, ne valoisat juhannusyöt taikoineen huomataan seuraavan vuoden maaliskuussa tilastopiikkinä synnytysosastolla. On useampi Matti ja Maija heittänyt estot nurkkaan tuona kauniina yöttömänä yönä ja antanut mennä vaan, vaikka muuten siellä makuukammarin puolella pitelee niin hiljaista, että hiirikin muuttaa pois. Yhtä hiljaista on juhannuksena myös kaupungissa, kun suomalaiset tekevät joukkopaon maalle, mökille ja vesille. Valloittavat joka niemennotkon ja saarelman pariksi päiväksi. Silloin kadut kylillä kumisee tyhjyyttään kuin lännen leffassa konsanaan kaksintaiston aikaan.
Sellainen on suomalaisen Juhannus!

Suomalaiset rakastaaa ja kunnioittaa perinteitä. Juhlapyhinä syödään kaikkia perinneruokia, koska niin on tehty aina ja niin tullaan aina tekemään. Siinä menee pääsiäisenä ulkomaalaisella vieraalla silmät pyöreeks, kun emäntä tyrkkää jälkiruoaksi mämmituokkosen nenän eteen. Katsoo vuoroin mämmiä ja sit taas emäntää epäillen tämän käyneen lähimmästä huussista hakemassa pötyä pöytään. Jouluna sitä vasta syödäänkin joka hemmetin rosollia ja laatikkoa niin että nappi lentää housuista. Hikoillaan kuin se pieni sika joka oli joulupöydässä.
Sitä se on suomalainen ruokailu perinne!

Niin että: Hauskaa Vappua vaan! On hiton hienoa olla suomalainen.