Lapsuusmuistoja: Mummolassa hoidossa

Viitenä päivänä viikossa ma-ke äidinäidillä ja to-pe isänäidillä olin pienenä arkisin hoidossa, kun vanhemmat olivat töissä. Äiti teki vuorotyötä leipomolla ja isä oli 7-16 tehtaalla. Voiko tavallisempaa duunariperhettä ollakkaan. Kumpikin mummo asui kolmen kilsan päässä meistä. Toinen toisessa ja toinen toisessa suunnassa. Aamut alkoi varhain, kun iskä otti minut reppuselkään ja kantoi kahvipöytään. Paloitteli pullan kahvimukiini ja alkoi itse lukea päivän lehteä (tietenkin urheilusivut ensin). Minä luin Aku Ankkaa minkä jaksoin ja söin lusikalla pullamössöä mukista.
Kahvi piristi sen verran, että saatiin suht koht hyvin ilman kiukkua puettua päälle. Paitsi ne sukkahousut olivat ärsyttävät (senpä vuoksi en nykyään moisia käytä). Siirryttiin autolle ja talvisin raapattiin yhdessä ikkunoita. Menomatkalla mummolaan saatoin jo taas nukahtaa autoon. Mummolaan kun päästin niin jatkettiin mummon kanssa yhdessä unia vielä tunti tai pari ennenkuin noustiin uuteen päivään. Jälleen kahvia, pullamössöä ja keksiä kehiin. Mummonkin kanssa luettiin sanomalehteä. Mummo luki sarjakuvat mulle aina ääneen.

Puolenpäivän aikaan syötiin jotain simppeliä kotiruokaa. Äidinäiti teki usein punaista puuroa ja isänäiti mannapuuroa. Rakastin kumpaakin etenkin kun sain mättää sokeria päälle niin paljon kuin sielu sieti.
Kello 14.00 oli päiväkahvi aika ja taas pullamössöä ja keksiä kiduksiin. Neljän jälkeen iskä haki kotia. Toisinaan katselin ikkunasta ulos, että jokohan se isi sieltä tulis. Isänäiti teki joskus lettuja neljäks, niin päästiin niillä vielä herkuttelemaan ennen kotiinlähtöä.
Isänäiti leipoi usein rieskaa. Se olikin leivinuuni tuoreena tosi hyvää.
Äidinäiti teki oman maan marjoista ihanaa mehua ja omenoista maailman parasta omenapiirakkaa kunnon pullapohjaan. Varmasti teki marjapiirakoitakin, mutta minä tykkäsin vain tuosta omenapiirakasta jossa oli päällä se ihana omenasose.

Mitä muuta mummolassa tehtiin kuin syötiin. No kerron lyhyesti. Leikin pikkuautoilla, väritin värityskirjoja, luin kirjoja ja mummot lukivat mulle. Yhdessä myös pelattiin Mustaa Pekkaa ja muistipeliä. Joten kyllä meillä tekemistä riitti. Kesällä vietettiin aikaa puutarhassa marjoja syöden ja poimien, pihakeinussa istuen siinä samalla maailmaa ihmetellen. Äidinäidin kanssa käytiin pienessä lähikaupassa, kun taas isänäidin kanssa pääsin ihan kylän keskustan kauppoihin mukaan. Potkukelkalla talvella kuljettiin ja kesäisin jalan (minä rattaissa). Usein sain jotain pientä herkkua kaupasta kuten karkkiaskn, lakupatukan tai suklaapatukan. Mummo kehui isälle, kun se tyttö oli niin kiltisti eikä mittään kinunut niin ostin vähän herkkua. Huippua kuitenkin oli markkinat keväisin ja syksyisin mummon kanssa. Tää vaatii jo kyllä ihan oman kirjoituksen tai tästä tulee kilometrien pitkä tarina joten siintä lisää myöhemmin.

Muita muistoja mummoista... Äidinäiti neuloi mulle aina lapasia ja villasukkia. Isänäiti tehtaili vain villasukkia. Oma äitini teki minulle villapaitoja ja kaulaliinoja. Joten lämpöisenä ollaan pysytty. Silloin tuli jouluna monet sukat ja lapaset lahjaksi. Oikein kyllästytti, mutta nyt niitä kaipaa.
Mummot olivat pehmeitä, pyöreitä ja harmaahiuksisia. Mummot käyttivät aina mekkoa jopa talvella ja harvoin hajuvettä. Joskus leikittiin mummon kanssa hienoja leidejä ja laitettiin hajuvettä. Sit me oltiin tosi hienoja, kun tuoksuttiin hyvälle. Mummolassa oli aina palasaippuaa vessassa ja pannukahvia. Isänäiti ei koskaan opetellut käyttämään suodatinkahvinkeitintä. Nyt kirjoitan tätä, niin voin samalla tuntea tuon vahvan ja aromikkaan pannukahvin tuoksun sekä niiden sekalaisten keksien jotka mummo oli peltirasiaan laittanut. Mmm, ihana muisto.

Taidan jatkaa lisää mummoista toisella kertaa ja jäähän nyt näihin pannukahvin tuoksuisiin tunnelmiin. Ikävä kyllä mummoni ovat molemmat jo kuolleet. Joten minulla on vain nämä muistot.