Reppu pakattuna ja vaatteet valmiina

Se on taas se aika vuodesta,kun koulutie kutsuu kulkijoita.Niin isoja kuin pieniä.
Nyt ajattelin kertoa muistoja omasta koulun alusta ja siitä miten hankalaa se oli.

Elikkäs olin ihan ulkona koko koulu jutusta.Muistan kun seisoin iskän kanssa koulun pihalla ekana päivänä ja ympärillä oli paljon vieraita lapsia ja aikuisia.Isä sanoi ; Sit kun tuo täti sanoo sun nimen,niin mene hänen luo.
Ote isän kädessä tiukkeni ja katsoin silmät suurina ja kysyin ; Tuut sie mukaan?
Ei iskä ei nyt voi tulla,mutta haen siut muutaman tunnin päästä. En ihan itkenyt,mutta melkein.
Nimeni kuultua menin opettajan ja muiden lasten luo ja katsoin koko ajan vaan iskää. Päässäni ajattelin ei mitä mä täällä teen,milloin mä pääsen pois!Pelotti ne kaikki vieraat ihmiset.

En muista mitä tehtiin tuona ensimmäisenä koulupäivänä,mutta aapinen saatiin ja sitä paljon illalla kotona tutkittiin.Pelon sekaisin tuntein kysyin hieman myöhemmin isältä et mitä jos en opikkaan lukemaan.Iskä siihen ;Sit olet suomessa eka joka ei opi koulussa lukemaan.Kyllä minä opin ja aluksi luinkin kaiken mahdollisen maitotölkin kyljestä lähtien.Aivan uusi ja ihmeellinen maailma avautui kirjojen ja lukutaidon myötä.Äidinkieli olikin lempiaineeni koulussa aina aikuisikään asti.

Kouluun menon kivoin juttu oli varmaan ihana pinkki My Little Pony reppu.Kaksi ekaa vuotta palveli hyvin ja sitä ylpeänä kummille ja serkuille esittelin.Tietysti minulla oli myös uusia vaatteita kouluun hankittu ja mikäs muu paidassa koreilikaan kuin nämä samaiset ponit.Nuo kaikki on kotitalossa tallella,ehkä joku päivä käyn kuvaamassa ne ja laitan tänne näytille.

Kavereita en heti koulussa saanut.Ujo ja hiljainen kun olin.Siksi välitunnit olivat tylsiä ja pitkiä.Tähän ajatukseen lopettelen,että muistakaa vanhemmat kysyä lapsiltanne aina ekana kouluvuotena ainakin,että miten päivä meni.Se on tärkeää.Ainakin itselle aikanaan.Ja tällä kysymyksellä saatiin lopulta minunkin itkuiset aamut selvitettyä.Miksi sinne kouluun oli vaikea mennä?Vastaus; Muut lapset ei ole mun kans.
Eli kannustakaa ja kunnelkaa pientä kulkijaa,hänellä paljon on tärkeää asiaa.

Mietin josko uskaltais...

Mietin pitkään josko uskaltais blogia ruveta pitämään.Olen aina pienestä pitäen ollut kova kirjoittamaan.Viime vuosina vaan ikävästi vähentynyt ja jumahtanut läppärille.Joten kompromissi ratkaisu (niitähän mulla riittää,tulette kyllä huomaamaan) alan pitämään blogia ja kirjoitan tänne mietteitä mitä milloinkin.Tämä ei ollut ihan mun oma idea.Kaikki sai alkunsa siitä,kun aloin seuraamaan kaverin blogia.Pitkään (kaksi kuukautta) mietin josko minäkin.No katsotaan mitä tulee.

Selkeää aihetta ei vielä ole Luultavasti kaikkea laidasta laitaan.Sisustamisesta-akvaariokaloihin.
Tykkään myös valokuuvamisesta ja pyrin tännekkin kuvia laittamaan.Tosin laatu on vain tavallisen pokkarin tuotosta.

No,näillä mennään nyt näin aluksi. :)