Se on taas se aika vuodesta,kun koulutie kutsuu kulkijoita.Niin isoja kuin pieniä.
Nyt ajattelin kertoa muistoja omasta koulun alusta ja siitä miten hankalaa se oli.
Elikkäs olin ihan ulkona koko koulu jutusta.Muistan kun seisoin iskän kanssa koulun pihalla ekana päivänä ja ympärillä oli paljon vieraita lapsia ja aikuisia.Isä sanoi ; Sit kun tuo täti sanoo sun nimen,niin mene hänen luo.
Ote isän kädessä tiukkeni ja katsoin silmät suurina ja kysyin ; Tuut sie mukaan?
Ei iskä ei nyt voi tulla,mutta haen siut muutaman tunnin päästä. En ihan itkenyt,mutta melkein.
Nimeni kuultua menin opettajan ja muiden lasten luo ja katsoin koko ajan vaan iskää. Päässäni ajattelin ei mitä mä täällä teen,milloin mä pääsen pois!Pelotti ne kaikki vieraat ihmiset.
En muista mitä tehtiin tuona ensimmäisenä koulupäivänä,mutta aapinen saatiin ja sitä paljon illalla kotona tutkittiin.Pelon sekaisin tuntein kysyin hieman myöhemmin isältä et mitä jos en opikkaan lukemaan.Iskä siihen ;Sit olet suomessa eka joka ei opi koulussa lukemaan.Kyllä minä opin ja aluksi luinkin kaiken mahdollisen maitotölkin kyljestä lähtien.Aivan uusi ja ihmeellinen maailma avautui kirjojen ja lukutaidon myötä.Äidinkieli olikin lempiaineeni koulussa aina aikuisikään asti.
Kouluun menon kivoin juttu oli varmaan ihana pinkki My Little Pony reppu.Kaksi ekaa vuotta palveli hyvin ja sitä ylpeänä kummille ja serkuille esittelin.Tietysti minulla oli myös uusia vaatteita kouluun hankittu ja mikäs muu paidassa koreilikaan kuin nämä samaiset ponit.Nuo kaikki on kotitalossa tallella,ehkä joku päivä käyn kuvaamassa ne ja laitan tänne näytille.
Kavereita en heti koulussa saanut.Ujo ja hiljainen kun olin.Siksi välitunnit olivat tylsiä ja pitkiä.Tähän ajatukseen lopettelen,että muistakaa vanhemmat kysyä lapsiltanne aina ekana kouluvuotena ainakin,että miten päivä meni.Se on tärkeää.Ainakin itselle aikanaan.Ja tällä kysymyksellä saatiin lopulta minunkin itkuiset aamut selvitettyä.Miksi sinne kouluun oli vaikea mennä?Vastaus; Muut lapset ei ole mun kans.
Eli kannustakaa ja kunnelkaa pientä kulkijaa,hänellä paljon on tärkeää asiaa.
Naulan kantaan :)
VastaaPoistaMiulla kuvaamataito oli aina se lemppari. Äidinkielestä saatu huonoimmat numerot mitä koulussa sain ;)
Sen kyllä huomaa,että olet luova ihminen. ;)
PoistaKuvaamataitohan on luomista. :)
Tuttua, mäkään en saanut kavereita ekoilla luokilla, kun ei ole itselläni sisaruksia, niin ei ollut ollenkaan helppoa mennä muiden lasten joukkoon! Toivottavasti omat lapset saa aikanaan koulussa kavereita, ainakin niillä on siltä osin vähän paremmat lähtökohdat, että on kotona sisaruksia. :)
VastaaPoistaSama mulla perheen, ainokainen ja lähinnä mummojen luona hoidossa olleena ei ollut helppoa soluttautua muiden sekaan.
PoistaUskoisin että sisaruksista on hyötyä. Oppivat jo pienenä ottamaan oman paikkansa ja varmaan ovat myös rohkeampia, kun jo tottuneet toisiin lapsiin.
Kasvoin 12-vuotiaaksi asti ilman sisaruksia ja olin kotihoidossa ennen kouluikää. Asuttiin maalla ja mää sain myös "shokin" siitä vieraiden ihmisten määrästä. En ollut ennen ensimmäistä koulupäivää törmännyt suureen lapsimäärään. Mää olin ihan ymmälläni. Mää olen ihan älyttömän samaa mieltä tuosta lukutaitoasiasta; mikä ihana maailma aukesi! Mää aina lapselta koulun jälkeen "Mitä teit, kenen kanssa olit välitunnilla ja mitä oli ruuaksi?" ei se yleensä tykkää, kun mää kyselen, mutta mää olen tästäkin asiasta sun kanssa samaa mieltä, että se on tärkeää kysyä miten lapsella menee. Kyllästymiseen asti (siis lapsen mielestä) mää aina välillä kyselen myös, että "Onko sua koulussa kiusattu ja ethän ole kiusannut muita?" Sää olet kyllä ollut rohkea, kun kerroit kotona, ettei muut lapset haluneet olla.
VastaaPoistaJuu, kyllä minäkin niin pumpulissa mummojen hoivissa olin et se lapsilauma koulun pihalla pelotti.
PoistaEnnenkuin minusta tuo tieto irti saatiin, niin käytiin vanhempien kera rehtorin ja opettajan juttusilla.
Onneksi oli mukava opettaja joka osasi kannustaa ja tukea. Neljännellä luokalla vaihtui opettaja ja alkoi taas ongelmat. Ekat kolme vuotta meni siis mukavasti alku vaikeuksien jälkeen.