Vuonna 85 - käytiin elokuvissa siis

Niin käytiin maanantaina elokuvissa eikä viimeeks vuonna 85. Se oli sen elokuvan nimi Vuonna 85.
Kyllä te nyt sen tiesittekin. Ajattelin jotain kirjoittaa tuosta elokuvasta, koska ei nuo kriitikot ja elokuva-arvostelijat ymmärrä komediaa. Nehän oli ihan lyttyyn haukkuneet tämänkin leffan. Onneksi en anna niiden mielipiteiden vaikuttaa siihen mitä minä katson.
Kyseessä oli siis komedia ja siksipä sitä ei voi verrata Tie Pohjoiseen elokuvaan joka viimeeksi käytiin teatterissa syksyllä katsomassa. Tie Pohjoiseen elokuvan arvostelu löytyy täältä Elämä ei ole elokuvaa tai ehkä sittenkin. Käykää lukemassa ja tutustumassa, jos ette vielä ole sitä tehneet. Se leffa teki vaikutuksen minuun.

Vuonna 85 sisälsi ennalta arvattavan rakkaustarinan. Eli kovin kummoinen juoni ei tässä ollut. Suosikki kohtaustani en voi kertoa, kun se pilaisi nautinnon niiltä jotka eivät ole elokuvaa nähneet. Sanotaan vaan että se ei liittynyt tähän rakkaustarinaan mitenkään, vaan erääseen sivuosassa olleeseen henkilöön.
Eniten minua viehätti tässä se 80-luku. Sen takia tän leffan halusinkin nähdä. Bongasin elokuvasta esim. samanlaisia astioita ja tavaroita joita löytyi aikoinaan kotontakin. Heti alussa muistin mikä oli se yksi asia jota myös kaipaan 80-luvulta... Autot! Tuolloin autot olivat vielä persoonnallisen näköisiä ja merkit erotti heti. Nyt ne on kaikki samannäköisiä pyörylöitä. Kulmikkuus takaisin autoihin, kiitos!
Tätähän kriitikot olivat juuri parjanneet, että elokuvassa korostettiin liikaa 80- lukuisuutta. Minä en nähnyt tätä ollenkaan häiritsevänä tekijänä, vaan juuri sinä pointtina joka meidän nykyihmisten oli hyvä havaita. Puhelinkopit katukuvassa kertoo sen mikä nyt on toisin. Puhelin on jokaisen taskussa ja ihminen aina tavoitettavissa. En listaa tähän nyt kaikkia pikkujuttuja jotka erottuu nykyajasta.  Mene ja katso itse niin tiedät sen mitä tarkoitan.
Kaikin puoli viihdyttävä elokuva, jos tykkää kotimaisista elokuvista kannattaa mennä katsomaan. Tykkäsin elokuvasta, vaikka siinä ei mun suosikki näyttelijöitä ollutkaan. Näyttelijöistä sen verran ( oma näkemykseni ). Reino Nordin ei ole koskaan sykähdättänyt tai näyttelijän taidoilla vakuuttanut. Jussi Lampi ja Tapio Liinoja olivat takuu varmoja ja hyviä valintoja elokuvassa. Konkareita alallaan ja sen kyllä huomaa. Suurimman vaikutuksen minuun kuitenkin teki Maunoa näytellyt Topi Kohonen. Luin fakta tiedoista, että hän näytteli ensimmäisessä pitkässä kokoillan elokuvassaan. Hyvin näyttelikin, koska hänen roolihahmostaan pidin ja oli paljon uskottavampi kuin Reino Nordin pääosassaan. Siinä on varmasti tulevaisuuden näyttelijä lahjakkuus. Nimi pitää laittaa korvan taakse muistiin.
Musiikkina soi taattua 80-lukua Eppu Normaali, Bobeda ja Juice. Laulut olivat juuri sopivasti lisätty kohtauksiin. Voisikin sanoa, että jotkut kohtaukset eivät olisi ilman sitä musiikkia tehneet niin suurta vaikutusta. Joten musiikki tavallaan tuki ja piti pystyssä tätä muuten niin heikkoa juonta. Ei siis pidä aliarvioida musiikin kykyä mielenliikuttajana.

Kokonais kuvaus...Hauska, viihdyttävä ja kevyttä kauraa. Jos haluat rentoutua niin katso tämä, mutta mitään suurta draamaa ei kannata odottaa. Minä annan neljä tähteä. Syystä että nimen mukaisesti 80-luku oli hyvin tuotu esille ja musiikki tuki tätä tarkoitusta.
Tässä minun näkemykseni tästä elokuvasta.