Elokuva historiani

En tullut pakinoimaan elokuvien historiasta kuin omalta kohdalta vain. Uuno Turhapurot taisivat olla niitä ensimmäisiä kokoillan elokuvia joita katsoin. Katson muuten vieläkin, mutta ne aukeaa hieman eritavalla nyt kuin lapsena. Sitä nauraa hieman eri kohdissa. Lapsena huvitti kovasti sana sovinistisika joka ilmenee Uuno Turhapuro menettää muistinsa elokuvassa. Se oli niin hauska sana, että sanoin iskää sovinistisiaksi. Pienen puhuttelen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että ei saa käyttää sellaisia sanoja joita ei ymmärrä. Meillä oli kaikki Uunot nauhalla ja muutama muukin Speden elokuva kuten: Pikku Pojat ja Kliffaa hei! Todella hauskoja molemmat. Pekko Aikamiespoika elokuvat tulivat myös tutuiksi nuorena.

MTV kolme alkoi näkyä meillä, kun oli ala-aste ikäinen. Siellä pyöri lauantai iltapäivisin aina joku Disneyn elokuva. Niitäkin nauhoteltiin ja paljon nauhalta uudestaan katseltiin. Tässä vaiheessa tekstiä huomaatte jo sen, että olen pienestä pitäen ollut kova videoiden kuluttaja sekä elokuvien ystävä.
Ihastuin Disneyn Maija Poppaseen kovin aikoinaan ja harmittelin, kun ei otettu sitä nauhalle.No viime vuonna viimein sain sen omaan dvd kokoelmaan ja pääsin kokemaan uudestaan tuon satumaailman joka lapsena minuun niin suuren vaikutuksen teki.

Nuorena aikuisena kun asuin omillani oli pientä katkosta elokuvissa. Ennen sitä ehdin kuitenkin ihastua sellaisiin klassikoihin kuin Kulkuri ja joutsen sekä Rentun ruusu. Monta kymmentä kertaa katottu, vaan ei kyllästytä lainkaan. Maailman ihanin rakkaus tarina on puolestaan Romeo ja Julia. Se moderni versio. Siinä on kaikkea mitä toivoa saattaa hyvältä elokuvalta: Draamaa, toimintaa, rakkautta, huumoria ja jännitystä. Titanic tuli myös jokusen kerran katsottua, mutta ei minuun vaikutusta tehnyt. Paitsi se paatin uppoaminen. Teini iässä tuona Disneyn kulta-aikana yhekskytluvun alkupuolella tuli  ahkerasti käytyä elokuvissa Disney klassikoita katsomassa. Siitä se alkoi aina näihin päiviin asti yltänyt Disney klassikoiden ihannointi.

Mieleen tulee kaksi elokuvaa joista tykkäsin nuorempana, mutta en enää ja ne ovat: Minä ja Morrison sekä Menolippu Mombasaan. Kyllähän Samuli ja Irina ihania vieläkin ovat, mutta ei oikein enää juonellisesti vanhaa Minttua ilahduttanut Minä ja Morrison. Menolippu Mombasaan on eräänlainen road movie, mutta samalla tarina syöpää sairastavista kaveruksista. Aikansa lapsi, vaan ei enää jaksa viehättää. Kai sitä maku jalostuu. Nykyään, kun tykkää laadukkaasta kotimaisesta draamasta eniten ja komediatkin mieluiten kotimaisina nautin. Toki Amerikoissakin osataan. En sitä kiellä. Jotenkin vain tuntuu mun leffa hylly olevan täynnä enemmän kotimista laatua ja Disneytä kuin mitään muuta.