Sen muistan elävästi, kun jouluksi 1989 vuokrattiin Nintendo ja urheilupeli Track & Field 2. Sitä pelattiin ja hakattiin ihan hulluna. Iskä otti skapaa meillä olleiden vieraiden kanssa ja naama punasena naputtivat ohjaimia käädenväännössä. Se oli hauskaa katsottavaa. Seuraavana jouluna saatiikin pelata jo ihan omalla koneella.
| Vanha kunnon Nintendo. |
Pelejä ei juurikaan paljoa omaksi osteltu. Olivat niin hintavia, vaan Ärrältä vuokrattiin silloin tällöin. Mustassa Pörssissä (siinä kodinkoneliikkessä) oli mahdollista vaihtaa käytettyjä Nintendo pelejä toisiin halvemmalla. Siellä tehtiin ekat pelikaupat ja vaihdoin lätkäpelin Super Mario kolmoseen. Käytetyn Marion hinta oli 250 markkaa ja omasta pelistä saatiin satanen hyvistä joten maksettavaa jäi ainoastaan 150 markkaa. Myöhemmin kaduin katkerasti sitä, että menin myymää Blades of Steelin pois. Iskää harmitti jo silloin, vaikka kyllä tykästyttiin kummatkin Super Mario kolmoseen ja hei, onhan sellain legenda pakko omistaa.
Kavereiden kanssa tietysti päikseen lainailtiin pelejä. Etenkin senjälkeen, kun sain Super Mario kolmosen sain vaihtareita. Iskä huolehti siitä kuitenkin ettei pelit viikkoa kauempaa kylillä luuhanneet. Kuten aiemmin mainitsin uudet pelit maksoivat noin 250-500 markkaa ja kerran vuodessa ( jouluna ) sellaisen sain. Voitte uskoa kuinka iloinen olin aina uudesta pelistä ja miten nopeasti joululoma sen parissa kuluikaan.
Nintendoa myytiin kolmessa eri pakkauksessa. Peruspakettiin kuului konsoli, kaksi ohjainta ja Super Mario Bros peli. Tähän toiseen joka minulla on kuului konsoli, kaksi ohjainta, valopistooli ja tuo tupla pelikasetti: Super Mario Bros ja Duck Hunt. Kolmas paketti sisälsi konsolin lisäksi neljä ohjainta ja kasetin jossa oli kolme peliä: Super Mario Bros, Tetris ja World cup jalkapallo peli. Käsittääkseeni tuota jalkapallo peliä pystyi pelaamaan neljä samaan aikaan. Täysin uudenkarheiden pakettien hinnat taisivat vaihdella 1000-1500 markan välillä.
Tarkoitukseni oli tähän samaan tekstiin esitellä teille pelini, mutta en jaksa niitä kaikkia kuvata. Ehkä myöhemmin ihan omana tekstinään sitten sellaisen teen. Onko Nintendo 8-bittinen sinulle tuttu lapsuudesta tai omistatko kenties sellaisen vieläkin?
Ps. Koitin epätoivoisesti löytää sen valokuvan joka oli otettu isästäni pelaamassa Nintendoa "pää punasena", mutta en löytänyt. Laittelen myöhemmin, kun osuu kohdalle.
Serkun luona tuli pelattua, kun usein olin siellä yökylässä (varmaankin siinä 1995 - 2000), välillä sain lainaankin, kun toimi meidän toisessa telkkarissa :D
VastaaPoistaPoikaystävä tilasi tämän cdon.comista, mutta ilmeisesti kysyntä on ollut aika suuri, kun lokakuussa tilatut konsolit eivät ole vieläkään saapuneet :D Ei tosin voi pelejä laittaa sisälle, kun ne on siinä jo valmiiksi asennettuna.
Se uus Nintendo on ihan eri juttu kuin tämä vanha. Se on paljon pienempi. Ei näistä voi puhuakkaan samana päivänä. :D
PoistaSulla on ollut toi iso nintendo... Kade! Mulla oli vaan sellainen Nintendon elektroniikkapeli.
VastaaPoistaHi hii, tää on oikein retroa nykyään. :) Mullakin oli kaksi semmosta pientä elektroniikka peliä joista toinen jalkapallo peli. Kas kummaa iskän ostama synttärilahja :D Taas itteään ajatellut.
PoistaMinunlapsuuteeni kuluivain pc oelejä pelatessa. Ensimmäisen kerran Nintendoon joskin vasta nykysen avomiehen tavattuani, eli reilut kolme vuotta sitten. Esittele ihmeessä pelisi, ne kiinnostavat minua. Itekkin olen suosikki tietsikkapelejäni ajatellut pian esitellä
VastaaPoistaLuonnoksissa on tekeytymässä jo eka peli esittely. Ilmestyy varmaan ensi viikolla. :)
PoistaMeillä ei ollut ku commodore 64 ,myöhemmin saatiin sit amiga500 mutta naapurissa pelattiin joskus tätä ja sitten puolison kotona myös joskus hänen pikkuveljen kanssa
VastaaPoistaMun serkku-pojalla tais olla samat pelikoneet kuin sulla. :) Jos en nyt ihan väärin muista.
PoistaMulla oli 8-bittinen myös lapsena. Ja lopulta tosi monta peliäkin. Suurimman osan hommasimme käytettynä ja jokusen kerran pelejä tuli vuokrattua Ärrältäkin. Mario -pelien lisäksi mun suosikkeja olivat Chip´N Dale Rescue Rangers ja Little Nemo The Dream Master.
VastaaPoistaYleisesti ottaen tykkäsin tasohyppelypeleistä ja kasibittisessä oli niin selkeä grafiikka. Näissä nykyajan konsolipeleissä on niin paljon kaikkea härpäkettä ja kolmiulotteisuutta kuvassa, etten ymmärrä niistä mitään :D Harmitti ihan hirveästi, kun äiti päätti teini-iän kynnyksellä, että Nintendo myydään pois. Olisi ollut niin mahtavaa säästää se ja pelit. Ihan varmasti pelailisin sillä vieläkin, jos vain toimisi :D Tuli tehtyä omaan pelikoneeseen joku muutostyökin jossain vaiheessa siten, että siihen kävi Eurooppa versioiden lisäksi myös US version pelit.
Käytiin muuten pari viikkoa sitten Pelimuseossa ja siellä haikeana katselin Nintsan 8-bittistä... Nykyään meiltä löytyy kaksi PC-pelien kuluttajaa ja olohuoneen kaapista Nintendo Wii sekä Pleikka 3 ja 4.
No mulla on kuule ihan sama juttu, että nää nykyajan pelit on turhan moniulotteisia mun makuun. Jotenkin sekavia. :D
PoistaTeillähän on monta pelikonetta. Sun täytyy ostaa torista itelles vielä se 8-bittinen Nintendo. ;)
Oioioi! Nintendo ja supermarjo. Meillä oli just tollanen! Muistan miten niitä pelejä piti aina puhallella ja ränkätä uudestaan tuohon laitteeseen, että sen sai toimimaan :D
VastaaPoistaHi hii, tää tuntuu tuovan monelle nostalgisia muistoja mieleen. :) Meillä on ollut vissiin tuuria tai muuten vaan puhdas kone ja pelit, kun en muista kauhiasti ränkänneeni niitä.
PoistaOi, 8-bittinen on kyllä ihan legenda! Meille ei mitään pelilaitteita pienenä kotiutettu, mutta kavereilla pääsin pelaamaan, ja oi, on se vaan niin ihana!
VastaaPoistaMinä pääsin kaverilla pelaamaan Super Nintendoa ja sekin oli huippuhienoa.
Poista