Sivut

perjantai 17. helmikuuta 2017

Lapsuusmuistoja: 8-bittinen Nintendo

Olin seitsemän tai kahdeksan vanha, kun koin ensikosketukseni Nintendoon. Vuosi -88 tai -89. Luulen asian menneen niin, että iskä oli lukenut jostain uudesta markkinoille tulleesta pelikoneesta ja halusi päästä pelaamaan sitä. Isäni oli tuolloin vähän päälle kolmekymppinen, että ei ihme jos tällaiset kiinnosti. Oli huomannut, että Ärrältä sai vuokrata koneen peleineen. Sinne suunta siis. Nintendo luovutettiin hienossa salkussa ja mukaan sai valita yhden pelin. Iskä otti Donkey Kongin. (Nykyään saat maksaa hunajaa kummastakin, jos omaksi tahdot.) Minä en kyllä vielä oikein hallinnut ja osannut tuota peliä, mutta olin mielenkiinnolla ja innolla mukana, vaikka tykkäsin myös vain katsoa kun isi pelas. En muista paljon vuokraus mummon markoissa maksoi. Myöhemmin kun omalle koneelle pelejä Ärrältä vuokrattiin oli niiden vuorokausi vuokra 20-35 markkaa.

Sen muistan elävästi, kun jouluksi 1989 vuokrattiin Nintendo ja urheilupeli Track & Field 2. Sitä pelattiin ja hakattiin ihan hulluna. Iskä otti skapaa meillä olleiden vieraiden kanssa ja naama punasena naputtivat ohjaimia käädenväännössä. Se oli hauskaa katsottavaa. Seuraavana jouluna saatiikin pelata jo ihan omalla koneella.

Vanha kunnon Nintendo.
Iskä kai sen lopullisen päätöksen teki ja päätti, että meille ostetaan oma Nintendo, mutta ei uutta, kun käytettynäkin saa. Vuoden 1990 marras-joulukuussa se sit kotiutui meille: Vuoden vanha 8-bittinen ja kolme peliä. Muistan vielä kuin eilisen päivän sen kun kone haettiin. Myyjä oli jo paketoinut sen valmiiksi laatikkoon, mutta iskä käski purkamaan ja asentamaan kiinni jotta pääsee testaamaan toimivuutta. Minä ja äiti odotettiin autossa ja ihmeteltiin missä se ukko viipyy. Lopulta iskä tuli ison laatikon ja ennenaikaisen joululahjan kanssa autoon ja päästiin lähtemään. Kotona tietysti heti piuhat kiinni ja pelaamaan. Mukana tulleet pelit olivat: Super Mario Bros ja Duck Hunt (samalla kasetilla) sekä Blades of Steel jääkiekkopeli. Meillä meni ikuisuus ennenkuin päästiin edes ekaa kenttää Mariossa läpi ja oltiin sit ihan ihmeissään viemäriverkostossa toisessa kentässä. Jääkiekkopelissä iskä oli lyömätön, mutta hei mä olin vasta yhdeksän enkä osannut kaikkia kikkoja.

Pelejä ei juurikaan paljoa omaksi osteltu. Olivat niin hintavia, vaan Ärrältä vuokrattiin silloin tällöin. Mustassa Pörssissä (siinä kodinkoneliikkessä) oli mahdollista vaihtaa käytettyjä Nintendo pelejä toisiin halvemmalla. Siellä tehtiin ekat pelikaupat ja vaihdoin lätkäpelin Super Mario kolmoseen. Käytetyn Marion hinta oli 250 markkaa ja omasta pelistä saatiin satanen hyvistä joten maksettavaa jäi ainoastaan 150 markkaa. Myöhemmin kaduin katkerasti sitä, että menin myymää Blades of Steelin pois. Iskää harmitti jo silloin, vaikka kyllä tykästyttiin kummatkin Super Mario kolmoseen ja hei, onhan sellain legenda pakko omistaa.


Kavereiden kanssa tietysti päikseen lainailtiin pelejä. Etenkin senjälkeen, kun sain Super Mario kolmosen sain vaihtareita. Iskä huolehti siitä kuitenkin ettei pelit viikkoa kauempaa kylillä luuhanneet. Kuten aiemmin mainitsin uudet pelit maksoivat noin 250-500 markkaa ja kerran vuodessa ( jouluna ) sellaisen sain. Voitte uskoa kuinka iloinen olin aina uudesta pelistä ja miten nopeasti joululoma sen parissa kuluikaan.

Nintendoa myytiin kolmessa eri pakkauksessa. Peruspakettiin kuului konsoli, kaksi ohjainta ja Super Mario Bros peli. Tähän toiseen joka minulla on kuului konsoli, kaksi ohjainta, valopistooli ja tuo tupla pelikasetti: Super Mario Bros ja Duck Hunt. Kolmas paketti sisälsi konsolin lisäksi neljä ohjainta ja kasetin jossa oli kolme peliä: Super Mario Bros, Tetris ja World cup jalkapallo peli. Käsittääkseeni tuota jalkapallo peliä pystyi pelaamaan neljä samaan aikaan. Täysin uudenkarheiden pakettien hinnat taisivat vaihdella 1000-1500 markan välillä.

Tarkoitukseni oli tähän samaan tekstiin esitellä teille pelini, mutta en jaksa niitä kaikkia kuvata. Ehkä myöhemmin ihan omana tekstinään sitten sellaisen teen. Onko Nintendo 8-bittinen sinulle tuttu lapsuudesta tai omistatko kenties sellaisen vieläkin?

Ps. Koitin epätoivoisesti löytää sen valokuvan joka oli otettu isästäni pelaamassa Nintendoa "pää punasena", mutta en löytänyt. Laittelen myöhemmin, kun osuu kohdalle.

14 kommenttia:

  1. Serkun luona tuli pelattua, kun usein olin siellä yökylässä (varmaankin siinä 1995 - 2000), välillä sain lainaankin, kun toimi meidän toisessa telkkarissa :D

    Poikaystävä tilasi tämän cdon.comista, mutta ilmeisesti kysyntä on ollut aika suuri, kun lokakuussa tilatut konsolit eivät ole vieläkään saapuneet :D Ei tosin voi pelejä laittaa sisälle, kun ne on siinä jo valmiiksi asennettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se uus Nintendo on ihan eri juttu kuin tämä vanha. Se on paljon pienempi. Ei näistä voi puhuakkaan samana päivänä. :D

      Poista
  2. Sulla on ollut toi iso nintendo... Kade! Mulla oli vaan sellainen Nintendon elektroniikkapeli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi hii, tää on oikein retroa nykyään. :) Mullakin oli kaksi semmosta pientä elektroniikka peliä joista toinen jalkapallo peli. Kas kummaa iskän ostama synttärilahja :D Taas itteään ajatellut.

      Poista
  3. Minunlapsuuteeni kuluivain pc oelejä pelatessa. Ensimmäisen kerran Nintendoon joskin vasta nykysen avomiehen tavattuani, eli reilut kolme vuotta sitten. Esittele ihmeessä pelisi, ne kiinnostavat minua. Itekkin olen suosikki tietsikkapelejäni ajatellut pian esitellä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnoksissa on tekeytymässä jo eka peli esittely. Ilmestyy varmaan ensi viikolla. :)

      Poista
  4. Meillä ei ollut ku commodore 64 ,myöhemmin saatiin sit amiga500 mutta naapurissa pelattiin joskus tätä ja sitten puolison kotona myös joskus hänen pikkuveljen kanssa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun serkku-pojalla tais olla samat pelikoneet kuin sulla. :) Jos en nyt ihan väärin muista.

      Poista
  5. Mulla oli 8-bittinen myös lapsena. Ja lopulta tosi monta peliäkin. Suurimman osan hommasimme käytettynä ja jokusen kerran pelejä tuli vuokrattua Ärrältäkin. Mario -pelien lisäksi mun suosikkeja olivat Chip´N Dale Rescue Rangers ja Little Nemo The Dream Master.

    Yleisesti ottaen tykkäsin tasohyppelypeleistä ja kasibittisessä oli niin selkeä grafiikka. Näissä nykyajan konsolipeleissä on niin paljon kaikkea härpäkettä ja kolmiulotteisuutta kuvassa, etten ymmärrä niistä mitään :D Harmitti ihan hirveästi, kun äiti päätti teini-iän kynnyksellä, että Nintendo myydään pois. Olisi ollut niin mahtavaa säästää se ja pelit. Ihan varmasti pelailisin sillä vieläkin, jos vain toimisi :D Tuli tehtyä omaan pelikoneeseen joku muutostyökin jossain vaiheessa siten, että siihen kävi Eurooppa versioiden lisäksi myös US version pelit.

    Käytiin muuten pari viikkoa sitten Pelimuseossa ja siellä haikeana katselin Nintsan 8-bittistä... Nykyään meiltä löytyy kaksi PC-pelien kuluttajaa ja olohuoneen kaapista Nintendo Wii sekä Pleikka 3 ja 4.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla on kuule ihan sama juttu, että nää nykyajan pelit on turhan moniulotteisia mun makuun. Jotenkin sekavia. :D
      Teillähän on monta pelikonetta. Sun täytyy ostaa torista itelles vielä se 8-bittinen Nintendo. ;)

      Poista
  6. Oioioi! Nintendo ja supermarjo. Meillä oli just tollanen! Muistan miten niitä pelejä piti aina puhallella ja ränkätä uudestaan tuohon laitteeseen, että sen sai toimimaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi hii, tää tuntuu tuovan monelle nostalgisia muistoja mieleen. :) Meillä on ollut vissiin tuuria tai muuten vaan puhdas kone ja pelit, kun en muista kauhiasti ränkänneeni niitä.

      Poista
  7. Oi, 8-bittinen on kyllä ihan legenda! Meille ei mitään pelilaitteita pienenä kotiutettu, mutta kavereilla pääsin pelaamaan, ja oi, on se vaan niin ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pääsin kaverilla pelaamaan Super Nintendoa ja sekin oli huippuhienoa.

      Poista

Pieniä sanoja, paljon sisältöä. Kiitos kun kirjoitit mietteesi.