Mun ihan oma päivä jota en koskaan unohda

Se oli tänä vuonna tihkusateinen torstai. Heräsin syntymäpäivääni surullisena ja apeana niinkuin aina sen jälkeen, kun kolmekymmentä täytin. Olin varma ettei kukaan muistaisi mua tai päivä toisi mukanaan mitään hauskaa tai liikuttavaa. Vaan olin (onneksi) täysin väärässä ja tämä seuraava "tosi tarina" kertoo sekä todistaa sen miten pienillä valinnoilla on suuri merkitys. Kuinka tuntuu, että asiat tapahtuvat sattumalta, mutta minun mielestä kohtalon sanelemalla tavalla. Miten sillä on merkitystä, että olet tietyssä paikassa juuri tiettyyn aikaan "sinä oikeana hetkenä".

Heräsin, join äitin keittämän kahvin ja selasin postin. Seassa oli vielä yksi syntymäpäiväkortti. Pitkin viikkoa olin niitä jo saanut. Meidän kylällä oli markkinat. Halusin sinne ostamaan täytelakua pientä sadetta uhmaten. Äiti lähti kanssani, vaikka ei itse niin innoissaan markkinoista ollutkaan. Olin valitsemassa lakuja, kun keskenkaiken viereeni ilmestyi pieni tyttö kukka kädessä. Katsoin häntä ja sanoin: Kaunis kukka. Tyttö ojensi kättä ja sanoi: Se on sinulle. Hämmästyin, hymyilin ja sanoin: Voi kiitos. Käännyin näyttämään kukkaa äidille ja meinasin sanoa vielä tytölle, että kuinka juuri tänään osasit antaa mulle kukan kun on syntymäpäiväni. Mutta tyttö oli kadonnut. Maksoin lakut ja katsoin ympärilleni vaan en nähnyt häntä missään. Kuin pieni enkeli taivaasta olisi tipahtanut viereeni tuomaan kukan ja hymyn kasvoilleni.
Mentiin autolle. Tarkoitukseni oli käydä S-Marketissa ostoksilla, mutta äiti ehdotti että enkö voisi mennä tuohon toiseen kauppaan kun on lähempänä. No minä menin, vaikka jupisin sen olevan kalliimpi kauppa. Unohdin kuitenkin pian arkiset murheet, kun kävelin kauppaan sisään ja siellä käytävällä oli viulisteja. Musiikkikoulun oppilaita opettajansa kanssa soittamassa viulua ja piristämässä kiireisten ihmisten arkea. Minulla ei ollut kiire joten pysähdyin kuuntelemaan kaunista soitantaa ja melkein kyynelehdin. Vain kolme ihmistä minun lisäksi oli seisahtanut aloilleen kuuntelemaan soittoa. Heidän lopetettua soitannan kiitin opettajaa ja sanoin tällaisia tempauksia pitäisi olla enemmän ihmisten arkea piristämässä. Mutta ajatelkaas, tämäkin kaunis hetki olisi mennyt minulta ohi, jos olisin sinne toiseen kauppaan mennyt.

Kukka jonka tytöltä sain.

Äiti ihmetteli missä viivyin, mutta ymmärsi asian kun kerroin mitä ihmettä olin kokenut. Huristeltiin kotia eikä ehditty kunnolla edes hengähtää, kun kuulin auton ovien paukkuvan. Kurkkasin yläkerran ikkunasta ulos ja näin enoni kukkapuskan kanssa. Ovikello soi ja eno vaimonsa kanssa tuli ylläri synttärikahveille. Piilotteli sireenipuskaa selän takana. En tohtinut paljastaa, että tiedän mitä sulla on siellä! Tarjottiin teetä (koska kahvipannu pesukoneessa) ja herkkuja kuten: Vadelma-lakritsakakkua (ihan ite valitsin), Runebergintorttuja, tavallisia wienereitä ja mustikkawienereitä, lihapasteijoita sekä keksiä. Kakku oli kaikkien mielestä todella hyvä ja ihanan kevyttä, kun ei ollut kerma tai kreemipäällysteinen. Mummon tuvan pihalta olivat käyneet keräämässä kauniin sireenikimpun, koska tietävät etten muista kukista tykkää. Tämä pieni teko merkitsi minulle todella paljon. Sain toki kauniin kortin ja lahjarahaakin.
Äitiltä sain kieloja ja niinikään kauniin kortin ja lahjarahaa.

Enon tuoma kaunis sireenikimppu.

Pidän äitin miesystävää nykyään läheisempänä itselleni kuin omaa isääni. Keskiviikkona käytiin hakemassa hänen luonta savukalaa (kuhaa) mun lempparia jonka oli vartavasten mua ajatellen savustanut. Samalla sain häneltäkin lahjarahaa. Torstaina äiti toteutti vielä illansuussa yhden toiveeni, että mentäisiin käymään hänen miesystävän luona. Niin mentiin mukanamme pari wieneriä viemisiksi. 

Illan kruunasi rauhallinen iltakävely pienessä tihkusateessa ja taas sattumaa vaiko kohtaloa...Joku lapsi oli hylännyt asfaltille kaksi katuliidun jämää punaisen ja valkean. Minä piirsin niillä sydämet asfalttiin ja ajattelin näin tän täytyi olla ja näin se meni. Katsoin ylös taivaaseen ja sielunisilmin kuvittelin, että sieltä ne ukki ja mummo tahtoivat mua muistaa koko päivän ajan järjestämällä pieniä yllätyksiä tielleni. Ne sydämet kruunasivat minun päiväni. Mutta koskaan siis en koskaan tule unohtamaan sitä pientä tyttöä joka ojensi minulle kukkasia. Jumala siunatkoon tätä pientä enkeliä.