Lapsuusmuistoja: Syntymäpäivät

No tästä aiheesta voisi kirjoittaa yhtä monta tekstiä kuin on ikävuotta. Vaan kurkataan tällä kertaa muutaman kuvan kera vuoteen 1983. Minähän olen syntynyt keväällä, kun sireeni kukkii. Lieköhän siinä syy siihen, että ainut kukka joka mua viehättää on sireeni.

Aloitetaan kuitenkin helmikuusta. Tuolloin juhlittiin aina minulle hyvin läheisen ja rakkaan serkku-poikani syntymäpäivää. Talvella ja kaupungissa eli ei koskaan ulkotiloissa. Toisin kuin minun synttäreitä voitiin juhlia jo ulkosallakin.

Tämä kuva on siis serkku-pojan kolme vuotis synttäreiltä. Huomatkaa miten ihanassa peltirasiassa keksit ovat tarjolla. Minut on puettu hhmm, hyvin ajan mukaisin värein ruskeaan ja siniseen. Tosin tuo taisi olla yksi mun lempivillapaidoista. Sen verran monessa lapsuuden kuvassa se vilahtaa. Epäilen, että nuo housut ovat serkun vanhat. No niin tai näin tältä näytti siellä. Seuraava kuva meiltä ja minun 2.v. synttäreiltä. Tuona samaisena vuonna. Kolme kuukautta, kolme viikkoa ja kolme päivää myöhemmin. Näin olen laskenut meillä tarkalleen ikäeroa olevan 1 vuosi, 3 kuukautta, 3 viikkoa ja 3 päivää. Hauskaa!

Kas kummaa taas hedelmillä koristeltu kakku niinkuin serkunkin synttäreillä. Äitit päässeet tuolloin vielä helpolla kakun koristelussa. Minä ainakin osasin ruveta viisi vuotiaana vaatimaan jo karkkikakkua. Siis karkeilla koristeltua kakkua. Sen kyllä muistaisin, että serkku-pojan synttäreillä oli aina säilyke hedelmin koristeltu täytekakku. Itsehän en tietenkään penskana moisia edes syönyt. Hyi! Tästä kuvasta voi bongata hyvin 80-luvulle tyypillisiä asioita kuten keltainen keittiön seinä, ruskea kaapisto, vanha maito ja fairy tölkkikin näkyvät taustalla. Huomasin myös että serkku-pojan syöttötuolissa oli puuhelmet kiinni, mutta minulta ne oli irrotettu, kun veivät liikaa huomiota syömiseltä. Niin ja hattu päässä tietenkin! Olin pienenä tosi tarkka tuosta hatusta, kun oli opetettu että pitää suojautua hatulla auringolta. Valistin kuulemma naapurin lapsiakin käyttämään hattua. Minulla se meni vaan niin etten suostunut luopumaan hatusta sisälläkään kuten kuvasta näkyy. Auta armias mikä huuto siitä nousi, kun yritettiin hattua pois ottaa.

Siinä sit availlaan pakettia. Hattukin on tässä vaiheessa lentänyt nurkkaan. Tulikohan hiki se päässä. Tiedä häntä. Hyvin ominaista 80-lukua on kukkalauta ikkunalla ja äitin permis. (Älkää kertoko äitille, että laitoin tän kuvan tänne). Äitillä oli aina permis. Voi, että hän on nuoren näköin tuossa kuvassa. Noh, nuorihan hän olikin 24.v. Paketin muodosta päätellen kyseessä kova eli kiva paketti. Pehmeät paketit eivät kiinnostaneet mua avaamista kauempaa. Tässä nyt tällain pieni katsaus vuoteen 1983 ja synttäri tunnelmiin silloin. Lisää on luvassa myöhemmiltä vuosilta, kun jo oikeasti ihan itsekkin muistan sieltä jotain eikä mennä vain kuvamuistin varassa.