Ukin muistolle

Tänään on isänpäivä. En kirjoita kuitenkaan isästäni vaan ukista äidin isästä. Hän kuoli vain 56 vuotiaana sydänkohtaukseen. Aivan liian aikaisin ja aivan turhaan.
Viimeiseksi työkseen hänellä jäi keittiön lattian maalaus. Illalla jutteli isäni kanssa mummolan pihakeinussa ja sanoi että rintaa koskee. Isäni sanoi että lähdetään sairaalaan hää voi viedä. Ukki heilautti kättään mitä turhia hää käy nukkumaan, niin kyllä se helpottaa. Isäni yritti vielä taivutella sairaalaan, vaan eihän aikuista miestä väkisin voi viedä. Seuraavaan aamuun ukki ei enää herännyt. Sydän ei kestänyt.
Minulle on kerrottu, että olin ukin silmäterä ja hän oli luonteeltaan hyvin samanlainen kuin minä. Sellainen ajattelevainen taiteilija sielu. Ihminen joka pohti maailmankaikkeutta tähtiä, ihmismieltä ja syntyjä syviä. Häneltä olen perinyt myös tämän musiikillisen korvani ja runollisuuteni. Ukki soitti haitaria. Ehkäpä joskus opettelen mnäkin tuon taidon. Harmi kun en ehtinyt koskaan tutustua häneen kunnolla, kun kuolema vei. Olin neljän vanha. Jotain muistoja ehti jäämään ja ikuinen kaipuu. Hieno mies joka teki sen minkä lupasikin. Isä suunnitteli aidan rakentamista talomme eteen ja jo samana iltana ukki pärähti paikalle ja sanoi: No niin poika nyt töihin. Ei se aita itsestään valmistu.
Niin aina jotain tekemässä ja toisiin uskoa luomassa. Sellainen hän oli.

Kuva otettu kerran kesällä. Hautasmaata ympäröivästä kivimuurista oli lohjennut kiviä jotka muistuttavat sydäntä. En tiedä onko kivet sattumalta tuollaiseen asentoon menneet vai joku ne vartavasten asetellut. Jotenkin pysäyttävän kaunis tuo vaan oli.

Hieman erilainen isänpäivä kirjoitus, kyyneleet silmissä ajoittain kirjoitin.
Hyvää sunnuntain jatkoa teille lukijani ja muistakaa isäänne sekä ukkianne tavalla tai toisella. Kortilla tai haudalla käynnillä kynttilöin.

Kansainvälinen korvapuustipäivä

Jep, näin on. Tänään on kansainvälinen korvapuustipäivä. Ei siinä mitään sen ihmeellisempää, mutta se sattuu olemaan vaan mun lemppari pulla - korvapuusti, kanelipulla mikälie. Nam, nam. Perso makealle olen kyllä joo. Aamut alkoi penskana aina kahviin uitetulla pullamössöllä. Nyt siististi vain pullaviipaletta dippaillaan mukiin.

Korvapuusti on kyllä oman päivänsä ansainnut sen verran hyvä herkku on kyseessä. Mikään ei voita tuoretta pullapuustia mehevää kanelitäytettä ja päällä raesokeria. Kovasti koitan luoda mielikuvaa teille tässä nyt uunituoreesta puustista.

Äitini on leipuri ammatiltaan. Aikoinaan leipoi kotona vähintään kerran viikossa jotain hyvää. Kahvikakkuja, pullaa, tuulihattuja, mokkapaloja jne. Voitte vaan kuvitella joulun alla sitä herkkujen määrää mitä meillä leivottiin. Minä olin pikkutyttönä reipas apuri ( ainakin taikinakulhon kaalimisessa ). Meillä tosiaan juhlapäivinä oli kahvipöydässä sen seitsemän erisorttia tarjottavaa. Olen todella kiitollinen äidilleni, että hän antoi minulle pullan tuoksuisen lapsuuden. Taas näitä muistoja, mutta niistähän tämä elämä aikalailla koostuu - muistojenmuruista.

Mistä lie johtuneen. Varmaan kaikesta siitä mitä edellä kerroin, että monessa runossanikin esiintyy pulla tai pullantuoksu. Se onkin aina hyvä syy pulla kahveille, kun saa luotua jotain uutta ja kaunista.

Mutta nyt kaikki kanelipullan ystävät ja muutkin... Tsup, tsup kahvin tai teen keittoon ja korvapuusti kouraan - nautinnollista kansainvälistä korvapuustipäivää teille jokaiselle.

Elämä ei ole elokuvaa tai ehkä sittenkin...

Elämä ei ole elokuvaa vai onko sittenkin. Eikös jokaisen elämä ole laulun arvoinen niin miksi ei myös elokuvan arvoinen.
Käytiin miehen kanssa pitkästä aikaa elokuvissa. Elämys ja elokuvaan keskittyy aivan toisella tavalla teatterissa  kuin kotona sohvalla. Elokuva jota käytiin katsomassa oli Tie pohjoiseen. Voin suositella kotimaisten elokuvien ystäville. Itse antaisin täydet viisi tähteä. Oli nimittäin elämän makuinen elokuva.
Draamaa ja komediaa. Jutun loppuun asti hyvin kantava juoni. Meinasi kyynel välillä tulla silmään. Sen verran koskettava ja liikuttava oli.
Vesa-Matti Loiri ei ole vuosien saatossa menettänyt loistoaan ja taitojaan näyttelijänä. Samuli Edelmann siinä rinnalla oli kanssa hyvä. Tämä on niitä leffoja joita jaksaa katsoa aina uudestaan ja uudestaan.

Palaan otsakkeeseen nimittäin ehkä elämämme on kuin elokuva. Juonen käänteitä surua, onnea ja iloa. Aina ei mene ihan suunnitelmien eli käsikirjoituksen mukaan suunnitelmat ja tapahtumat, vaan tulee yllättävä käänne. Hassuja ajatuksia, mutta aikalailla itse ohjaamme oman elämän elokuvan. Kaikki ei saa suurta rakkautta ja onnellista loppua, mutta kokemuksia ja tuntemuksia tulee enemmän kuin osaamme odottaa.

Se mitä halusin teille sanoa on... Pieni irtiotto arjesta elokuvateatterissa tekee hyvää. Täytyy käydä useammin.
Nautitaan jokaisesta terveestä päivästä ja lähimmäistemme läsnäolosta. Koskaan ei tiedä mitä elämän suuri käsikirjoitus seuraavaksi eteen tuo.
Lopetetaan se tyhjän perässä tai rahan perässä juokseminen. Se mitä sinulle lopulta jää on muisto. Muistoja eivät kiireelliset ihmiset ehdi keräämään ja kadottavat perheensä.

Ole läsnä tässä ja nyt, kun ilta on hämärtynyt. Hiljaisuudessa kuulet enemmän kuin kaupungin hälyssä.
Tunnelmallisia syysiltoja teille.

Reppu pakattuna ja vaatteet valmiina

Se on taas se aika vuodesta,kun koulutie kutsuu kulkijoita.Niin isoja kuin pieniä.
Nyt ajattelin kertoa muistoja omasta koulun alusta ja siitä miten hankalaa se oli.

Elikkäs olin ihan ulkona koko koulu jutusta.Muistan kun seisoin iskän kanssa koulun pihalla ekana päivänä ja ympärillä oli paljon vieraita lapsia ja aikuisia.Isä sanoi ; Sit kun tuo täti sanoo sun nimen,niin mene hänen luo.
Ote isän kädessä tiukkeni ja katsoin silmät suurina ja kysyin ; Tuut sie mukaan?
Ei iskä ei nyt voi tulla,mutta haen siut muutaman tunnin päästä. En ihan itkenyt,mutta melkein.
Nimeni kuultua menin opettajan ja muiden lasten luo ja katsoin koko ajan vaan iskää. Päässäni ajattelin ei mitä mä täällä teen,milloin mä pääsen pois!Pelotti ne kaikki vieraat ihmiset.

En muista mitä tehtiin tuona ensimmäisenä koulupäivänä,mutta aapinen saatiin ja sitä paljon illalla kotona tutkittiin.Pelon sekaisin tuntein kysyin hieman myöhemmin isältä et mitä jos en opikkaan lukemaan.Iskä siihen ;Sit olet suomessa eka joka ei opi koulussa lukemaan.Kyllä minä opin ja aluksi luinkin kaiken mahdollisen maitotölkin kyljestä lähtien.Aivan uusi ja ihmeellinen maailma avautui kirjojen ja lukutaidon myötä.Äidinkieli olikin lempiaineeni koulussa aina aikuisikään asti.

Kouluun menon kivoin juttu oli varmaan ihana pinkki My Little Pony reppu.Kaksi ekaa vuotta palveli hyvin ja sitä ylpeänä kummille ja serkuille esittelin.Tietysti minulla oli myös uusia vaatteita kouluun hankittu ja mikäs muu paidassa koreilikaan kuin nämä samaiset ponit.Nuo kaikki on kotitalossa tallella,ehkä joku päivä käyn kuvaamassa ne ja laitan tänne näytille.

Kavereita en heti koulussa saanut.Ujo ja hiljainen kun olin.Siksi välitunnit olivat tylsiä ja pitkiä.Tähän ajatukseen lopettelen,että muistakaa vanhemmat kysyä lapsiltanne aina ekana kouluvuotena ainakin,että miten päivä meni.Se on tärkeää.Ainakin itselle aikanaan.Ja tällä kysymyksellä saatiin lopulta minunkin itkuiset aamut selvitettyä.Miksi sinne kouluun oli vaikea mennä?Vastaus; Muut lapset ei ole mun kans.
Eli kannustakaa ja kunnelkaa pientä kulkijaa,hänellä paljon on tärkeää asiaa.

Mietin josko uskaltais...

Mietin pitkään josko uskaltais blogia ruveta pitämään.Olen aina pienestä pitäen ollut kova kirjoittamaan.Viime vuosina vaan ikävästi vähentynyt ja jumahtanut läppärille.Joten kompromissi ratkaisu (niitähän mulla riittää,tulette kyllä huomaamaan) alan pitämään blogia ja kirjoitan tänne mietteitä mitä milloinkin.Tämä ei ollut ihan mun oma idea.Kaikki sai alkunsa siitä,kun aloin seuraamaan kaverin blogia.Pitkään (kaksi kuukautta) mietin josko minäkin.No katsotaan mitä tulee.

Selkeää aihetta ei vielä ole Luultavasti kaikkea laidasta laitaan.Sisustamisesta-akvaariokaloihin.
Tykkään myös valokuuvamisesta ja pyrin tännekkin kuvia laittamaan.Tosin laatu on vain tavallisen pokkarin tuotosta.

No,näillä mennään nyt näin aluksi. :)