Tää blogi maailma on siitä kiva, että voi kirjoittaa ihan mistä vaan. Toiset kirjoittaa sisustamisesta, ruokailuista, liikunnasta, vauvasta jne. Minä kirjoitan vähän mitä sattuu. Onko tää mun elämänkerta blogi vai mikä. En tiedä. En välitäkkään tietää.
Mutta niin vain on käynyt että moni blogi jota ennen seurasin on lopettanut. Pikkuhiljaa ne katoaa ja toiset tekevät blogin lopettamis kirjoituksen. Se tuntuu että jää aukko kun on tiiviisti seurannut blogia. Siihen jää yhden ihmisen tyhjä kolo. Ei tiedä enään mitään hänen elämäästään. Minäkään en ole hirveästi uusia blogeja ottanut lukuun. Se on hyvä mikä nyt on. Ei kaikkia jaksa seurata. Osan olen jättänyt pois, kun asiat eivät enää kiinnosta. Niin se vain on.
Itekkään en tänne hirveästi kirjoittele. Tuntu että joskus oli enemmän annettavaa. Olen miettinyt lopettamista, mutta eih. Mä aion jatkaa ainakin kymmenen vuotta. Olipahan sitten asiaa tai ei. Mä olen miettinyt että julkaisisin enemmän päiväkirjaimaisesti tekstejä ja päätynyt eih. Se on parempi julkaista mikä vaan mieleen tulee. Ennen julkaisin reissuista, mutta nyt en ole käynyt 20 kilometriä kauempana. Sääli. Ehkä mä vielä pääseen reissuun. Tai siis kyllä pääsen. Ajattelaan positiivisesti. Viime aikoina minulle on paljastunut se kuinka paljon vanhempia rakastan. Sitä ei voi sanoin kuvailla. Ehkä se sairaus opetti paljon tässä asiassa. Minä saan asua äitin luona. Se on ihan hyvä. Mutta haluanko jatkossa asua. Sitä en tiedä. Mutta kuitenkin. Minä jatkan bloggaamista. Seuraan blogeja. Haluan saada edes ääneni kuuluviin. Edes hieman. Kiitos kun olette mukanani.
maanantai 9. huhtikuuta 2018
maanantai 2. huhtikuuta 2018
Pääsiäinen
Silloin lapsuudessani Pääsiäinen oli suuri herkuttelu juhla. Tai jos suklaamunien herkkuttelua voi kutsua niin. Niitä syötiin Pääsiäis päivänä ekana ja tokana. Ei koskaan pitkänäperjantaina. Mikä oli pienelle tytölle kova koettulemus, että tiesi että niitä suklamunia on olemassa mutta niitä ei saa ottaa. Pääsiäspäivänä käyntiin mummon luona ja serkkukin tuli kylään. Äiti antoi meille pääsiäistervehdys munat ja ne sai syödä samantein. Painoivat 50 grammaa. Tädiltäni tuli usein kindereitä ja niitä syötiin innoissaan että mitäköhän minulta tulee. Joku rakenttava tietenkin, kun muissa munissa ei ollut rakennattavia niistä sai useimmiten koruja, avainrenkaita. Sormukset olivat mun suosikkeja.
En muista kuinka paljon sai syödä munia, mutta sen muistan kun sain kyöpelinvuoren munan, niin äiti sanoi ettet muuta sitten ota kun se on niin iso. Joten säästin sen karkkipäivään. Haluaahan sitä nyt ennemmän yllätyksiä saada kuin vain yhden.
Kyllä niitä lapsuuden pääsiäisiä muistaa, kuinka herkkuja aikaa olivat. Silloin ei edes kindereitäkään saanut kuin vain pääsiäisenä ja valikoimat olivat paljon pienemmät kuin nykyään.
Entäs Pääsiäinen nyt. Sen on pieni kiva huilinki arjen pyörteessä. Enää en suklaamunilla herkuttele. Katson elokuvia ja mietin että oispa se niinkuin ennen. Äiti meni mökille ja palas sunnuntaina. Mä ajattelin että sieltä tulee levännyt ihminen, niin ei toki. Se oli kuulemma palellut mökissä ja joutui tekemään lenkkejä. Sen miesystävä sanoi että nyt jos ottaa pumpusta niin se on humppuvei koko eukko. Äiti pitäisi ruveta huolehtimaan liikunnasta tai muuten ei hyvä seuraa. Niin minä sai äkäsenä höyryävän äiti takasi. Ja minulla oli ollut niin ihanaa kaks päivää kun olin ominnokkineni. Että sellainen pääsiäinen oli meillä. Harmi kun ei päässyt yllättämään ketään suklaa tervehdyksillä. Ois kiva käydä jossain, mutta missä.
En muista kuinka paljon sai syödä munia, mutta sen muistan kun sain kyöpelinvuoren munan, niin äiti sanoi ettet muuta sitten ota kun se on niin iso. Joten säästin sen karkkipäivään. Haluaahan sitä nyt ennemmän yllätyksiä saada kuin vain yhden.
Kyllä niitä lapsuuden pääsiäisiä muistaa, kuinka herkkuja aikaa olivat. Silloin ei edes kindereitäkään saanut kuin vain pääsiäisenä ja valikoimat olivat paljon pienemmät kuin nykyään.
Entäs Pääsiäinen nyt. Sen on pieni kiva huilinki arjen pyörteessä. Enää en suklaamunilla herkuttele. Katson elokuvia ja mietin että oispa se niinkuin ennen. Äiti meni mökille ja palas sunnuntaina. Mä ajattelin että sieltä tulee levännyt ihminen, niin ei toki. Se oli kuulemma palellut mökissä ja joutui tekemään lenkkejä. Sen miesystävä sanoi että nyt jos ottaa pumpusta niin se on humppuvei koko eukko. Äiti pitäisi ruveta huolehtimaan liikunnasta tai muuten ei hyvä seuraa. Niin minä sai äkäsenä höyryävän äiti takasi. Ja minulla oli ollut niin ihanaa kaks päivää kun olin ominnokkineni. Että sellainen pääsiäinen oli meillä. Harmi kun ei päässyt yllättämään ketään suklaa tervehdyksillä. Ois kiva käydä jossain, mutta missä.
sunnuntai 25. maaliskuuta 2018
Palmusunnuntai
Sillo ennenvanhaa, kun olin nuori niin aina virvottiin varvottiin palmusunnuntaina. Tai siis minä lähinnä mummoja, kun en muualla uskaltanut käydä. Mummoilta sai tosi hyvät yllärit ja osa säästettiinkin Pääsiäiseen. Äiti osti aina yhden ison munan pääsiäiseksi. Sekin oli kivaa jännätä, että ketkä käyvät meillä virpomassa. Ne olivat naapurien lapset joten seitsemän munaa meni sinne.
Nykyään ei enää käy kukaan. Tänä vuonna yksi lapsi kävi, mutta sekin jo niin iso että tuskin tulee ensi vuonna. Minä virvoin ja varvoin äitin miesystävää ja sain kaksitoista munaa ja irtokarkkia. Ei yhtään pöllömpi saavutus. Eihän siinä muualle tarvii mennäkkään. Tosin minä tein sen Narsisilla, kun en jaksanut lähteä rämpimään pajunkissoja.
Minusta se on hieno perinne, kun virvotaan ja varvotaan. Se tosi ihanaa jos lapset ovat pukeutuneet noidiksi. He tuovat hyvää tullessaan. Eikä mitään ilkeyksiä. Toivotaan että joku kävisi virpomassa vielä ensi vuonnakin.
Nykyään ei enää käy kukaan. Tänä vuonna yksi lapsi kävi, mutta sekin jo niin iso että tuskin tulee ensi vuonna. Minä virvoin ja varvoin äitin miesystävää ja sain kaksitoista munaa ja irtokarkkia. Ei yhtään pöllömpi saavutus. Eihän siinä muualle tarvii mennäkkään. Tosin minä tein sen Narsisilla, kun en jaksanut lähteä rämpimään pajunkissoja.
Minusta se on hieno perinne, kun virvotaan ja varvotaan. Se tosi ihanaa jos lapset ovat pukeutuneet noidiksi. He tuovat hyvää tullessaan. Eikä mitään ilkeyksiä. Toivotaan että joku kävisi virpomassa vielä ensi vuonnakin.
lauantai 17. maaliskuuta 2018
Iskälle ja äidille
En tullut julistamaan ylistys kirjoitusta näille henkilöille. He täyttivivät molemmat vuosia 14 ja 15 päivä. Ja joka kerta toivon, että vuodet ei vierisi näin nopeasti. Ne voisivat pysähtyä ainakin vanhempien kohdalla. Ne yrittivät saada mua kanssa syntymään maaliskuulle, mutta ehei. Ei onnistunut.
Rakastan kun iskä kanssa voidaan suoraan puhua asioista. Hän muistaa hyvin menneitä aikoja ja on vahvasti läsnä mitä tehtiin kun olin pieni.
Äiti ei muista juuri mitään tai hän muistaa ikäviä asioita. Hänen kanssa ei käydä koskaan rakentavia keskusteluja. Hän muistaa tämän päivän asiat.
Iskän tehtiin paljon asioita kun olin pieni. Hän otti minut mukaan minne menikin. Hän meni käymään bensa asemalla ja minä halusin mukaan ja hän otti. Halusin painaa nappia että saadaan bensaa. Käytiin pilkillä, pulkkamäessä, luistelemassa, hiihtämässä. Äiti ei noille matkoille lähtenyt mukaan. Ne olivat minun ja iskän välisiä muistoja. Harmi äiti on jäänyt monesta paitsi.
Äitin kaa tehtiin koti juttuja. Askarreltiin, leivottiin ja siivottiin. Niin laitan siivous, kun oli se pienenä mukava pyyhkiä pölyjä.
Äidin ja Isän kihlakuva. Vanha, mutta ihana. Minä rakastan heitä koko sydämestäni.
Rakastan kun iskä kanssa voidaan suoraan puhua asioista. Hän muistaa hyvin menneitä aikoja ja on vahvasti läsnä mitä tehtiin kun olin pieni.
Äiti ei muista juuri mitään tai hän muistaa ikäviä asioita. Hänen kanssa ei käydä koskaan rakentavia keskusteluja. Hän muistaa tämän päivän asiat.
Iskän tehtiin paljon asioita kun olin pieni. Hän otti minut mukaan minne menikin. Hän meni käymään bensa asemalla ja minä halusin mukaan ja hän otti. Halusin painaa nappia että saadaan bensaa. Käytiin pilkillä, pulkkamäessä, luistelemassa, hiihtämässä. Äiti ei noille matkoille lähtenyt mukaan. Ne olivat minun ja iskän välisiä muistoja. Harmi äiti on jäänyt monesta paitsi.
Äitin kaa tehtiin koti juttuja. Askarreltiin, leivottiin ja siivottiin. Niin laitan siivous, kun oli se pienenä mukava pyyhkiä pölyjä.
Äidin ja Isän kihlakuva. Vanha, mutta ihana. Minä rakastan heitä koko sydämestäni.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2018
Oma koti kullan kallis
Tuo otsikon teksti lukee siinä puisessa plagaatissa joka on meidän keittiön seinällä ollut iät ja ajat. Vanhemmat saivat sen tupaantuliaislahjana vuonna 1981 tähän taloon muuttaessaan. Tuona samana kultaisena vuonna, kun minäkin näin päivänvalon. Itse tässä iltakävelyllä kerran ajattelin (kävelyllä on hyvää aikaa ajatella) että oma koti on kuin äidin kohtu: Turvallinen, lämmin ja hyvä paikka olla. Piilossa maailman pahuudelta. Kysyin äitiltä eräänä päivänä miten he päätyivät tähän taloon ja tälle asutusalueelle. Vastaus oli yksinkertainen: Tämä oli minun unelmieni talo. Sillä ei ollut mitään merkitystä missä talo sijaitsi, mutta se oli niin ulkoa kuin sisältä juuri äidin toiveet täyttävä talo. Ei siis mikään hätäinen ratkaisu tai toinen vaihtoehto, vaan unelmien talo. Tämä on kyllä todella kaunis talo. En kiellä, koska onhan tämä minunkin unelmieni talo.
Tätä ennen äiti ja isä asuivat vuokra kaksiossa kerrostalossa. Ensin kahdestaan sitten koiran kaa ja lopulta minäkin ehdin reilu kuukauden siellä asustaa. Isä teki töitä tehtaalla. Äiti leipomossa. Koirakin oli sekarotuinen. Joten voiko tavallisempaa perhettä ollakkaan. Tila alkoi käydä auttamattoman pieneksi, kun minä tulin maailmaan ja jo äidin raskausaikana etsivät omaa omakotitaloa. Löysivät tän ja ihastuivat. Sijaintikin oli keskeinen, mutta rauhaallinen. Kummankin vanhemmille matkaa kolme kilometriä. Samoin kaupoille ja minun tulevaan kouluun.
Kerrostalo elämään kyllästyneenä nukkuivat malttamattomina muuttajina ekan yön olohuoneen lattialla patjojen päällä. Rakastivat sitä rauhaa kun yläkerrasta ei kuulunut musiikin soitto läpi yön. Unelma omasta kodista oli toteutunut. Minä mietin vaan, että mahtoi olla aluksi autio talo kun kaksiosta muuttaa 4 huonetta ja keittiö komboon. Oma Koti on aina Kullan Kallis. (Kuvittele tähän loppuun sydän) Yksityisyyssuoja syistä en valitettavasti voi julkaista talosta kuvaa, vaikka kuinka haluaisin.
| Kuva saunasta. |
Kerrostalo elämään kyllästyneenä nukkuivat malttamattomina muuttajina ekan yön olohuoneen lattialla patjojen päällä. Rakastivat sitä rauhaa kun yläkerrasta ei kuulunut musiikin soitto läpi yön. Unelma omasta kodista oli toteutunut. Minä mietin vaan, että mahtoi olla aluksi autio talo kun kaksiosta muuttaa 4 huonetta ja keittiö komboon. Oma Koti on aina Kullan Kallis. (Kuvittele tähän loppuun sydän) Yksityisyyssuoja syistä en valitettavasti voi julkaista talosta kuvaa, vaikka kuinka haluaisin.
maanantai 5. maaliskuuta 2018
Kissavideoita, kissavideoita
Kaikkihan tietävät tämän Maija Vilkuumaan biisin Kissavideoita. Ai ei, no ei siitä sen enempää. Mä katoin kaksi ihanaa kissavideoita jotka esittelen. Toinen on hieman jouluinen: Viiru ja Pesonen Paras joulu ikinä.
Tää oli hellyyttävä kuva takan kannesta. Viiru haluaa parhaan joulun kuin ikinä. Mutta Pesosesta ei taida ola avuksi. Hän loukkaa jalkansa. Mutta saako Viiru joulu jota on toivonut.
Mä olen huono kuvailemaan juonen käänteitä. Joten katsokaa itse.
Toinen on tosipohjaan tehty elokuva: A street cat named Bob.
Tämä piti ostaa ihan omaksi, kun sain kirjastosta kattottua. Ihana elokuva joka kertoon minkälaista on omistaa kissa. Niin ja katsokaa ite. Niissä on ainakin kissoja.
Tää oli hellyyttävä kuva takan kannesta. Viiru haluaa parhaan joulun kuin ikinä. Mutta Pesosesta ei taida ola avuksi. Hän loukkaa jalkansa. Mutta saako Viiru joulu jota on toivonut.
Mä olen huono kuvailemaan juonen käänteitä. Joten katsokaa itse.
Toinen on tosipohjaan tehty elokuva: A street cat named Bob.
Tämä piti ostaa ihan omaksi, kun sain kirjastosta kattottua. Ihana elokuva joka kertoon minkälaista on omistaa kissa. Niin ja katsokaa ite. Niissä on ainakin kissoja.
torstai 1. maaliskuuta 2018
Kissoja
Mä siis todellakin rakastan kissoja. Jos mulla oli maatalo niin pitäisi niitä ainakin neljä tai enemmänkin. Kissat ovat niin itsenäisiä, mutta tavallaan hellyyttäviä elämiä. Ne tietää mitä ne haluaa ja saavat sen ( useimmiten ). Meillä on ollut viisi kissa. Ne voisi laittaa järjestykseen. Kaksi hyvin notkeaa tapausta, kaksi laiska jaakkoja ja yksi hulivili. Nämä notkeimmat kissat olivat punaisia ja niitä rakastan eniten. Meidän Matias oikeastaan söi ja nukkui, söi ja nukkui. Oikea hurmuri pienen suklaanenänsä kanssa. Yksi kissa nukkui akvaarion päällä. Ei ne kalat siitä säikähteneet, mutta oli harvinaisen lämmin nukkumapaikka. Aina se otettiin pois siitä, mutta meni takaisin. Joten annettiin olla. Ihan mukava kirjo kissoja.
Pieni suklaanenä, Matias. Oli kirjava kissa, mutta mahasta valkonen. Matias nukkui yleensä keinutuolissa. Eipä sitä ihmiset käyttäneet lainkaan, kun oli hänen nukkumapaikka.
Nykyisin ei tullut otettua kissaa. Odotetaan että aika kypsempi. Ihastellaan vaan muiden kissoja. Mutta lainaan kissa elokuvia, lempisarjakuva sankari on Karvinen ja rakastan Disneyn piirrettyjä joissa kissa pääosassa. Oliver ja kumppanit on ihana ja samoin Aristokatit.
Niin ja mulla on kissakuume...Sen takia näistä kirjoittelin.
Pieni suklaanenä, Matias. Oli kirjava kissa, mutta mahasta valkonen. Matias nukkui yleensä keinutuolissa. Eipä sitä ihmiset käyttäneet lainkaan, kun oli hänen nukkumapaikka.
Nykyisin ei tullut otettua kissaa. Odotetaan että aika kypsempi. Ihastellaan vaan muiden kissoja. Mutta lainaan kissa elokuvia, lempisarjakuva sankari on Karvinen ja rakastan Disneyn piirrettyjä joissa kissa pääosassa. Oliver ja kumppanit on ihana ja samoin Aristokatit.
Niin ja mulla on kissakuume...Sen takia näistä kirjoittelin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
