Oma koti kullan kallis

Tuo otsikon teksti lukee siinä puisessa plagaatissa joka on meidän keittiön seinällä ollut iät ja ajat. Vanhemmat saivat sen tupaantuliaislahjana vuonna 1981 tähän taloon muuttaessaan. Tuona samana kultaisena vuonna, kun minäkin näin päivänvalon. Itse tässä iltakävelyllä kerran ajattelin (kävelyllä on hyvää aikaa ajatella) että oma koti on kuin äidin kohtu: Turvallinen, lämmin ja hyvä paikka olla. Piilossa maailman pahuudelta. Kysyin äitiltä eräänä päivänä miten he päätyivät tähän taloon ja tälle asutusalueelle. Vastaus oli yksinkertainen: Tämä oli minun unelmieni talo. Sillä ei ollut mitään merkitystä missä talo sijaitsi, mutta se oli niin ulkoa kuin sisältä juuri äidin toiveet täyttävä talo. Ei siis mikään hätäinen ratkaisu tai toinen vaihtoehto, vaan unelmien talo. Tämä on kyllä todella kaunis talo. En kiellä, koska onhan tämä minunkin unelmieni talo.

Kuva saunasta.

Tätä ennen äiti ja isä asuivat vuokra kaksiossa kerrostalossa. Ensin kahdestaan sitten koiran kaa ja lopulta minäkin ehdin reilu kuukauden siellä asustaa. Isä teki töitä tehtaalla. Äiti leipomossa. Koirakin oli sekarotuinen. Joten voiko tavallisempaa perhettä ollakkaan. Tila alkoi käydä auttamattoman pieneksi, kun minä tulin maailmaan ja jo äidin raskausaikana etsivät omaa omakotitaloa. Löysivät tän ja ihastuivat. Sijaintikin oli keskeinen, mutta rauhaallinen. Kummankin vanhemmille matkaa kolme kilometriä. Samoin kaupoille ja minun tulevaan kouluun.
Kerrostalo elämään kyllästyneenä nukkuivat malttamattomina muuttajina ekan yön olohuoneen lattialla patjojen päällä. Rakastivat sitä rauhaa kun yläkerrasta ei kuulunut musiikin soitto läpi yön. Unelma omasta kodista oli toteutunut. Minä mietin vaan, että mahtoi olla aluksi autio talo kun kaksiosta muuttaa 4 huonetta ja keittiö komboon. Oma Koti on aina Kullan Kallis. (Kuvittele tähän loppuun sydän) Yksityisyyssuoja syistä en valitettavasti voi julkaista talosta kuvaa, vaikka kuinka haluaisin.