Sivut

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Palmusunnuntai

Sillo ennenvanhaa, kun olin nuori niin aina virvottiin varvottiin palmusunnuntaina. Tai siis minä lähinnä mummoja, kun en muualla uskaltanut käydä. Mummoilta sai tosi hyvät yllärit ja osa säästettiinkin Pääsiäiseen. Äiti osti aina yhden ison munan pääsiäiseksi. Sekin oli kivaa jännätä, että ketkä käyvät meillä virpomassa. Ne olivat naapurien lapset joten seitsemän munaa meni sinne.


Nykyään ei enää käy kukaan. Tänä vuonna yksi lapsi kävi, mutta sekin jo niin iso että tuskin tulee ensi vuonna. Minä virvoin ja varvoin äitin miesystävää ja sain kaksitoista munaa ja irtokarkkia. Ei yhtään pöllömpi saavutus. Eihän siinä muualle tarvii mennäkkään. Tosin minä tein sen Narsisilla, kun en jaksanut lähteä rämpimään pajunkissoja.


Minusta se on hieno perinne, kun virvotaan ja varvotaan. Se tosi ihanaa jos lapset ovat pukeutuneet noidiksi. He tuovat hyvää tullessaan. Eikä mitään ilkeyksiä. Toivotaan että joku kävisi virpomassa vielä ensi vuonnakin.

9 kommenttia:

  1. Miun lapsuudessa maalla virvottiin palmusunnuntaina, ja sitten palkka haettiin pääsiäissunnuntaina. Sai siis kulkea noitana kylillä kaksi kertaa.:D

    Hyvän virpomapalkan olet saanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on ollut kuin ennenvanhaa. :)

      Poista
    2. Nooo siellä maalla tultiin kaikessa vähän perässä :D

      Poista
  2. Meillä kävi vain yksi virpoja mutta hän sitten saikin hyvän palkkion. Kiva perinne minustakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on ihana perinne. :) Toivottavasti kestäisi.

      Poista
  3. Perinne on ihana. Mutta meillä ei käynyt kukaan oven takana, vaikka kuinka odoteltiin ja oltiin varauduttu herkuilla. Ne meni omaan suuhun lopulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi ei. Mutta ehkä ens kerralla sitten joku tulee käymään. Saipahan itse herkutella.

      Poista
  4. Kyllä muistan kun itekkin laspena käytiin virpomassa, varmaan 12 vuotiaaksi asti. Meilläpäin mentiin ihan tuntemattomienkin taloille virpomaan, kun sukulaiset ei asu lähimaillakaan. Olihan se mukavaa saada suklaamunia ja muutamia kolikoita sitä kautta. Aina oltiin pukeuduttu noidiksi ja saldo laitettiin vahnaan kupariseen kahvipannuun. Pajunkissojen etsintämatka ennen vrpomista välillä oli yhtä tuskaa, kun niitä kasvoi jossain mäennyppylöiden keskellä ja saada ne sieltä. Sittne ne koristeltiin höyhenillä ja tyhjillä maalatuilla kananmunilla. Ainahan kaikkia ei saatu virvottua ja osa oksista jä isiten kotia, mtta äiti heitti ne pian pois ja niin myäs meille tuleet varvut kun on allerginen. En itse kyllä koskaan pääsiäisvirpojille enään sen jälkeen avannut ovea, tuntui vain että ne häiritsi omia sunnuntaipäiviämme, emmekä tosin enää varustautuneet millään mitä heille voisi antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me käytiin vain tutuilla. Ei uskallettu muualle mennä. Oltas odotettu enemmän lapsia, mutta ei heitä tullut.

      Poista

Pieniä sanoja, paljon sisältöä. Kiitos kun kirjoitit mietteesi.