Jatkan tätä aiheta vielä, kun vauhtiin pääsin. Tajusin edellistä tekstiä kirjoittaessani nimittäin, että minä olen aina tykännyt käärmeistä! Joo,o ihan muksusta lähtein. Muistan kun mentiin Tykkimäen huvipuistoon, niin ihan ekana halusin aina Terraarioon käärmeitä katsomaan. Luin kaikki kyltit tarkkaan mitä niistä kerrottiin ja varsin vastentahtoisesti poistuin sieltä. Vielä huvipuisto kierroksen jälkeenkin olisin halunnut mennä uudestaan, mutta muut oli: Ei kun kotia.
Käytiin syksyisin aina marjassa metsässä ja muistan elävästi sen hetken, kun iskä löysi nukkumaan käpertyneen Kyyn. Minä olin kärppänä paikalla sitä ihmettelemässä, kun äiti taas pysytteli taka-alalla. En ole koskaan pitänyt käärmettä inhottavana tai vastenmielisenä. Enkä ainenkaan pelännyt.
Viime syksynähän meille melkein tuli käärme, mutta ero tuli käärmettä ennen. Seuraavalta sulhaskanditaatilta edellytän ehdottomasti käärmeen sietokykyä. Sekä halua hankkia sellainen tulevaisuudessa lemmikiksi.
maanantai 12. syyskuuta 2016
perjantai 9. syyskuuta 2016
Matelijat näyttelyssä
Osa lukijoistani varmasti muistaakin, että minä olen suuri käärmeiden ystävä ja haaveilen omasta lemmikkikäärmeestä. Siihen asti täytyy tyytyä paijailemaan muiden käärmeitä, mutta ystäväpiirissäni ei ole ketään "käärmeellistä" niin käyn kiertävässä Matelijat näyttelyssä täyttämässä aina paijailu intoni. Tällä kertaa mukaani lähti mamma ja naapurin tyttö joka sai tällä reissulla bloginimekseen Elsa, koska en jaksa kirjoittaa aina pitkää naapurintyttö sanaa. Tyttö tykkäs nimestään. Onhan hän sentään suuri Frozen fani ja erityisesti Elsa on lähellä sydäntä.
Matelijat näyttelyn facebook sivulta lainattu teksti: Olemme matelijoita yli 10 vuotta harrastanut perhe. Keväällä 2010 kyti ajatus kiertävästä Matelijanäyttelystä ja monen
mutkan jälkeen, yrityksemme näki päivänvalon 22.9.2010 Valtimon
työväentalolla.
Itse kävin jo kolmatta kertaa näyttelyssä ja sinne on aina ilo mennä ystävällisten järjestäjien vastaanottaessa. Tietoja esillä olevista matelijoista saat niin paljon kuin itse ilkeät vain kysyä. Käärmeiden lisäksi esillä on: Kilpikonna, liskoja, hämähäkkejä ja skorpioni. Jokainen löytää joukosta varmasti oman suosikin ja ihasteltavaa riittää. Mamma ja Elsa ihastuivat kilpikonnaan. Minä käärmeeseen.
Me saatiin reilu tunti aikaa kulumaan näyttelyssä ja pääsimme silittämään sekä sylittämään niin käärmettä kuin kilpikonnaakin. Minä sain käärmeen olkapäille asti ja isäntä itse otti minusta hienot ja hyvin onnistuneet kuvat. Ne tosin jaoin vain lähipiiriin. Kaunis kiitos kuitenkin kuvaajalle. Mamma ei aluksi meinannut uskaltaa ottaa käärmettä syliin, mutta rohkaistui lopulta jonka jälkeen Elsakin näytti urheutensa. Nämä muut räpsyt ovat minun käsialaa. Elsan kuvat julkaistu hänen äidin luvalla.
Kilpikonna herätti tytössä suurta ihastusta ja kävi vielä lähtiessä silittämässä sitä sekä sanomassa heipat. Äitini puolestaan oli yllättynyt siintä kuinka sileä käärmeen nahka onkaan.
Ja sit kuvapläjäys! Elsakin otti niin paljon kuvia jotta akku loppui kesken. Aivan samoin kävi mullakin videon kohdalla. Eihän tuo digikamera olekkaan suunniteltu videoiden tekoon.
Kuvia olisi vielä enemmänkin, mutta en minä teille nyt kaikkea paljasta. Suosittelen näyttelyä kaikille matelijoiden ystäville ja ainakin tälle seitsemän vuotiaalle tiedonjanoiselle neidille tämä oli mahtava elämys, mutta siitä vielä lisää myöhemmin videolla.
Tietenkään reissusta ei sovi poistua ilman matkamuistoa ja ostettiin jokaiselle tällaiset limaeläimet.
Kuvassa mun vihreä tuhatjalkainen. Mamma osti sinisen tuhatjalkasen ja Elsa punaisen sammakon. Äiti tykkäs, minä tykkäsin ja tyttö tykkäs näyttelystä. Kerta olen innostunut näitä videoita tekemään, niin haastattelin Elsaa vielä pihalla ennenkuin suunnattiin kotia monta elämystä ja muistoa rikkaampana.
Tuuli vei haastattelun lopussa sanat ja loppu heipat jäi sanomatta, kun kamera ilmoitti tilan puutetta. Eli äitilleen tyttö kertoi kuinka paljon käärmeitä siellä oli ja kiva kilpikonna. Niin ja akku pitää laittaa lataukseen puhelimesta. Näyttelijän pitäjät olivat kivoja ja kertoo koulussa kavereille reissusta.
Lasten suusta totuus kuullaan. Eli täydet pointsit meiltä näyttelyn omistajille, vetäjille, järjestäjille Timo ja Noora Rissaselle.
Ja, koska kyseessä olen minä suuri sokerihiiri, niin mun kehotuksesta muistettiin järkkäreitä vielä herkuilla.
Kirjoitin tätä ennen päiväkirjaan jo kaksi sivua tekstiä ja Elsan kanssa juttua riittää vielä pitkään eli sanat alkaa loppua kesken, mutta loppukaneetti vielä.
Kiitos Teille ihanille, kun jaksatte kiertää ja tähän pikkupitäjäänkin pysähdytte. Teidän luona on aina ilo "vierailla". Saa hyvän fiiliksen ja hymyn kasvoille pitkäksi aikaa. Oootte mahtavia persoonia ja ystävällinen vastaanotto houkuttelee aina vaan uudestaan ja uudestaan paikanpäälle. Lämmin kiitos.
Tämä ei ollut maksettu mainos, vaan tyytyväisen asiakkaan mielipide. Eikä tyttöäkään lahjottu millään tavalla videon teossa. Eläimiä ei vahingoitettu eikä ihmisiä. Matelijat näyttelyn facebook sivut löytyy täältä.
Extra loppu bonus.
Minähän tunnetusti rakastan korttien kirjoittamista. Niinpä kirjoitin kortin myös Timolle ja Nooralle kiikuttaen sen vielä seuraavana päivänä perille ja samalla sanomassa heipat. Yllätyin, kun Timo kysyi onko sulla kameraa mukana. Syy kysymykselle selvisi pian. Vastasin: Ei ole. Vähän ajan päästä kysyi: Oletko pitänyt hämähäkin nahkaa kädessä? En ole. Haluatko pitää? Minä: Joo!
Nyt on sit pidetty hämähäkin nahkaakin kädessä ja opittu, että kerran vuodessa se luo nahkansa täysin kokonaan uudestaan. Kyllähän minä käärmeiden nahanluonnin tiesin, mutta että tällainen karvainen Tarantellakin. Se oli mulle uutta. Näin isokin oppii uutta ja Elsasta saivat uuden pikku fanin.
Ps. Videot teen yhtä randomilla kuin blogitekstitkin. Eli en tee
mitään valmista pohjustuslistaa, vaan lauon kysymykset päästäni mitä
sillä hetkellä mieleen sattuu pälkähtämään.
Itse kävin jo kolmatta kertaa näyttelyssä ja sinne on aina ilo mennä ystävällisten järjestäjien vastaanottaessa. Tietoja esillä olevista matelijoista saat niin paljon kuin itse ilkeät vain kysyä. Käärmeiden lisäksi esillä on: Kilpikonna, liskoja, hämähäkkejä ja skorpioni. Jokainen löytää joukosta varmasti oman suosikin ja ihasteltavaa riittää. Mamma ja Elsa ihastuivat kilpikonnaan. Minä käärmeeseen.
Me saatiin reilu tunti aikaa kulumaan näyttelyssä ja pääsimme silittämään sekä sylittämään niin käärmettä kuin kilpikonnaakin. Minä sain käärmeen olkapäille asti ja isäntä itse otti minusta hienot ja hyvin onnistuneet kuvat. Ne tosin jaoin vain lähipiiriin. Kaunis kiitos kuitenkin kuvaajalle. Mamma ei aluksi meinannut uskaltaa ottaa käärmettä syliin, mutta rohkaistui lopulta jonka jälkeen Elsakin näytti urheutensa. Nämä muut räpsyt ovat minun käsialaa. Elsan kuvat julkaistu hänen äidin luvalla.
| Elsa ja käärme. |
Kilpikonna herätti tytössä suurta ihastusta ja kävi vielä lähtiessä silittämässä sitä sekä sanomassa heipat. Äitini puolestaan oli yllättynyt siintä kuinka sileä käärmeen nahka onkaan.
Ja sit kuvapläjäys! Elsakin otti niin paljon kuvia jotta akku loppui kesken. Aivan samoin kävi mullakin videon kohdalla. Eihän tuo digikamera olekkaan suunniteltu videoiden tekoon.
| Hämis. |
| Skorpioni. |
| Iguaani otti lepiä lampun päällä. |
| No, onhan tää kilppari söpö minustakin. |
Kuvia olisi vielä enemmänkin, mutta en minä teille nyt kaikkea paljasta. Suosittelen näyttelyä kaikille matelijoiden ystäville ja ainakin tälle seitsemän vuotiaalle tiedonjanoiselle neidille tämä oli mahtava elämys, mutta siitä vielä lisää myöhemmin videolla.
Tietenkään reissusta ei sovi poistua ilman matkamuistoa ja ostettiin jokaiselle tällaiset limaeläimet.
Kuvassa mun vihreä tuhatjalkainen. Mamma osti sinisen tuhatjalkasen ja Elsa punaisen sammakon. Äiti tykkäs, minä tykkäsin ja tyttö tykkäs näyttelystä. Kerta olen innostunut näitä videoita tekemään, niin haastattelin Elsaa vielä pihalla ennenkuin suunnattiin kotia monta elämystä ja muistoa rikkaampana.
Tuuli vei haastattelun lopussa sanat ja loppu heipat jäi sanomatta, kun kamera ilmoitti tilan puutetta. Eli äitilleen tyttö kertoi kuinka paljon käärmeitä siellä oli ja kiva kilpikonna. Niin ja akku pitää laittaa lataukseen puhelimesta. Näyttelijän pitäjät olivat kivoja ja kertoo koulussa kavereille reissusta.
Lasten suusta totuus kuullaan. Eli täydet pointsit meiltä näyttelyn omistajille, vetäjille, järjestäjille Timo ja Noora Rissaselle.
| Timo |
| Noora. |
Kirjoitin tätä ennen päiväkirjaan jo kaksi sivua tekstiä ja Elsan kanssa juttua riittää vielä pitkään eli sanat alkaa loppua kesken, mutta loppukaneetti vielä.
Kiitos Teille ihanille, kun jaksatte kiertää ja tähän pikkupitäjäänkin pysähdytte. Teidän luona on aina ilo "vierailla". Saa hyvän fiiliksen ja hymyn kasvoille pitkäksi aikaa. Oootte mahtavia persoonia ja ystävällinen vastaanotto houkuttelee aina vaan uudestaan ja uudestaan paikanpäälle. Lämmin kiitos.
Tämä ei ollut maksettu mainos, vaan tyytyväisen asiakkaan mielipide. Eikä tyttöäkään lahjottu millään tavalla videon teossa. Eläimiä ei vahingoitettu eikä ihmisiä. Matelijat näyttelyn facebook sivut löytyy täältä.
Extra loppu bonus.
Minähän tunnetusti rakastan korttien kirjoittamista. Niinpä kirjoitin kortin myös Timolle ja Nooralle kiikuttaen sen vielä seuraavana päivänä perille ja samalla sanomassa heipat. Yllätyin, kun Timo kysyi onko sulla kameraa mukana. Syy kysymykselle selvisi pian. Vastasin: Ei ole. Vähän ajan päästä kysyi: Oletko pitänyt hämähäkin nahkaa kädessä? En ole. Haluatko pitää? Minä: Joo!
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
Meillä leivotaan!
Monihan muistaa mun tarinat pullan tuoksuisesta lapsuudesta. Siitä pullan tuoksusta on taas syksyn alussa saanut nauttia, kun äiti innostui tekemään mustikkapiirakkaa, pyhääpiirakkaa, mini korvapuusteja ja pulla Elsan. Seuraavaksi on varmaan sit omenapiirakan vuoro.
Nää pikkupuustit ovat juuri sopivan kokoisia välipaloja.
Äiti teki naapurin tytölle pullatytön joka esittää Elsaa. Minä taas sanoin pullan nähdessäni: Sie teit Tähkäpään. Äiti: Ei kun Elsan siitä Frozenista. Minä: Ai, minusta se näyttää Tähkäpäältä.
Ihan sama, mutta tyttö tykkäs ja se on pääasia.
Pyhäpiirakka näytti herkulliselta ja olisin halunut jakaa sen ohjeen teille, vaan äitipä ei sitä antanutkaan. Vei työmaallekkin maisteltavaksi ja kovasti kehuivat.
Sellainen se meidän mamma on. Pullan tuoksuinen ja lämminsydäminen.
Leivotaanko teillä usein?
Nää pikkupuustit ovat juuri sopivan kokoisia välipaloja.
Äiti teki naapurin tytölle pullatytön joka esittää Elsaa. Minä taas sanoin pullan nähdessäni: Sie teit Tähkäpään. Äiti: Ei kun Elsan siitä Frozenista. Minä: Ai, minusta se näyttää Tähkäpäältä.
Ihan sama, mutta tyttö tykkäs ja se on pääasia.
Pyhäpiirakka näytti herkulliselta ja olisin halunut jakaa sen ohjeen teille, vaan äitipä ei sitä antanutkaan. Vei työmaallekkin maisteltavaksi ja kovasti kehuivat.
Sellainen se meidän mamma on. Pullan tuoksuinen ja lämminsydäminen.
Leivotaanko teillä usein?
tiistai 6. syyskuuta 2016
Katse syksyyn
Lauantai oli todella kaunis ja lämmin päivä. Ainakin täällä. Ei kuulemma kaikkialla suomessa. Kävin jälleen ulkoiluttamassa itseni lisäksi myös kameraa. Tavallisten valokuvien lisäksi tein teille myös videon. Olkaatte hyvät!
Mitään sanoinkuvailemattoman järkevää asiaa minulla ei videolla ollut ja loppuu liian nopeaan, kun akku tilttas. Viihdyin ulkona niin kauan kuvailemassa kunnes kameran akku loppui ja omakin maha alkoi möyryämään. Ulkokuvaus testattu ja onnistui epäilyistäni huolimatta hyvin. Naapurit varmaan ihmetteli, kun yksin höpisen kameralle, mutta eipä paljon paina mua. Mä teen omalla pihalla ihan mitä vaan. Twistaan, sheikkaan, valssaan tai vedän parit aariat jos minua huvittaa.
Glaudius ja alakuvassa Lumihiutale joka on todella kaunis ja komistuu vaan syksyä kohden mentäessä.
Kuvasin parit äitin kukkaset samantein. Se niin kauniisti pyysi. Hömelö kun on kadottanut oman kameransa laturin. Sit ihan muuta asiaa. Ystäväni ei muistanut että minulla on kolme blogia. Mietti mikähän se yks on (joulublogi). Pienessä mielessään ajatteli, että mulla on seksi blogi. Se oli hauskaa. Pienessä tuhmassa mielessäni mietin no sellain sit täytys varmaan tehdä (ei vaineskaan). Vaan eipä tällä sinkulla niin paljon asiaa ois mistä kirjoittaa kuin Sinkkuelämän Carriella. Hän saa vielä rahaakin siitä kirjoittamisesta. Minä en. No mutta minä jatkan nyt tätä palkatonta kirjoitteluani toisen blogin puolella ja jätän teidät ihmettelemään videota. Tsau!
Mitään sanoinkuvailemattoman järkevää asiaa minulla ei videolla ollut ja loppuu liian nopeaan, kun akku tilttas. Viihdyin ulkona niin kauan kuvailemassa kunnes kameran akku loppui ja omakin maha alkoi möyryämään. Ulkokuvaus testattu ja onnistui epäilyistäni huolimatta hyvin. Naapurit varmaan ihmetteli, kun yksin höpisen kameralle, mutta eipä paljon paina mua. Mä teen omalla pihalla ihan mitä vaan. Twistaan, sheikkaan, valssaan tai vedän parit aariat jos minua huvittaa.
Glaudius ja alakuvassa Lumihiutale joka on todella kaunis ja komistuu vaan syksyä kohden mentäessä.
Kuvasin parit äitin kukkaset samantein. Se niin kauniisti pyysi. Hömelö kun on kadottanut oman kameransa laturin. Sit ihan muuta asiaa. Ystäväni ei muistanut että minulla on kolme blogia. Mietti mikähän se yks on (joulublogi). Pienessä mielessään ajatteli, että mulla on seksi blogi. Se oli hauskaa. Pienessä tuhmassa mielessäni mietin no sellain sit täytys varmaan tehdä (ei vaineskaan). Vaan eipä tällä sinkulla niin paljon asiaa ois mistä kirjoittaa kuin Sinkkuelämän Carriella. Hän saa vielä rahaakin siitä kirjoittamisesta. Minä en. No mutta minä jatkan nyt tätä palkatonta kirjoitteluani toisen blogin puolella ja jätän teidät ihmettelemään videota. Tsau!
sunnuntai 4. syyskuuta 2016
Katsaus kesään
Mennyt kesä oli kylmä ja vähä luminen. No, ei vaineskaan, vaan sopivan lämmin ja sateinen. En kesältä kauhiasti mitään odottanut. Kesäkuun alku meni totutellessa kesään. Sit yllätti "juhannus rakkaus" joka päättyi jo ennen syystuulia kuukauden kuluttua. Viikko meni asiaa surren ja sit päätin, että elokuussa elän. Noh, en nyt tuosta elämisestä oikein tiedä. Muuta kuin, että blogin puolella oli varsin aktiivinen kuukausi. Yksi blogi urani tuotteleimpia kuukausia. Tekstiä ja tarinaa riittäisi, vaikka joka päivälle, mutta en tahdo julkaista joka päivä tekstejä. Sopiva tahti mielestäni olisi joka kolmas päivä, mutta nyt tekstiä on tullut tasaiseen tahtiin joka toinen päivä. Kesällä meni rikki maaginen sadan lukijan raja sekä 100 000 näyttökertaa. Kiitos siitä kuulu Teille rakkaat lukijani. Ihanaa, kun kuukaudesta toiseen jaksatte pysyä mukanani.
Elokuussa kokeilin ensimmäistä kertaa "video bloggausta" joka sai sen verran positiivista palautetta, että aion ruveta työstämään videoita enemmänkin julkaistavaksi asti. Olen tehnyt myös päätöksen siitä Disney blogista. Vanha blogini Sateenkaaren alla muokkautui Disney teema blogiksi. Vaahteran katveessakin tullaan kyllä vielä Disney tarinoita ja aiheita näkemään ja lukemaan, mutta esim. Disney elokuva esittelyt ja arvostelut siirtyvät kokonaan Sateenkaaren alle joka tottelee nykyään nimeä Taikamaton matkassa. Jos Disney aiheena kiinnostaa, niin tervemenoa sinne jatkossa lukemaan.
Seuratkaa Annaa Taikamaton matkaan. Mukavaa syksyä kaikille!
Ps. Jos jouluttaa nii käy uudistetusta joulublogistani: Monta yötä jouluun lukemassa jouluisia ajatuksia ympäri vuoden.
Ppss. Myynnissä osioon kannattaa aina silloin tällöin kurkkia.
Elokuussa kokeilin ensimmäistä kertaa "video bloggausta" joka sai sen verran positiivista palautetta, että aion ruveta työstämään videoita enemmänkin julkaistavaksi asti. Olen tehnyt myös päätöksen siitä Disney blogista. Vanha blogini Sateenkaaren alla muokkautui Disney teema blogiksi. Vaahteran katveessakin tullaan kyllä vielä Disney tarinoita ja aiheita näkemään ja lukemaan, mutta esim. Disney elokuva esittelyt ja arvostelut siirtyvät kokonaan Sateenkaaren alle joka tottelee nykyään nimeä Taikamaton matkassa. Jos Disney aiheena kiinnostaa, niin tervemenoa sinne jatkossa lukemaan.
Seuratkaa Annaa Taikamaton matkaan. Mukavaa syksyä kaikille!
Ps. Jos jouluttaa nii käy uudistetusta joulublogistani: Monta yötä jouluun lukemassa jouluisia ajatuksia ympäri vuoden.
Ppss. Myynnissä osioon kannattaa aina silloin tällöin kurkkia.
perjantai 2. syyskuuta 2016
Silmäniloa
Valitettavasti teksti ei sisällä kuvia, vaikka otsikossa lupaillaan silmäniloa.
Tämä tarina on tosi.
Minulla on yläkerran huoneestani hyvät näkymät naapureihin rivitaloon. Eräs lauantai yö (aamu) kömysin nukkumaan, kun näin naapurissa kyläilemässä olleen nuoren jäbän kotiutuvan. Utelias kun olen niin jäin katsomaan hänen touhuja. Sytytti keittiöön valot ja patsasteli menemään siellä ilman paitaa. Juu, u, kyllä vain katselin kuolaten ja kirosin kiikareiden puutetta. Pienessä tuhmassa mielessäni kuvittelin kuinka iskisin kynteni tuohon himottavaan kroppaan. Teroittelin kynsiä ja huokailin kunnes valot sammuivat. Damm, aivan liian aikaisin. Oisin voinut tuijottaa tuota näkyä vaikka tunnin.
On meillä kiikaritkin jossain ja aion kysyä äitiltä missä.
Sit äiti kysyy: Mitä sä kiikareilla?
Minä: Alan bongailee lintuja.
Äiti: No mutta sehän on hyvä harrastus. Saat samalla raitista ilmaa ja olet pois netin äärestä.
Minä: Juu, mutta ajattelin aloittaa tästä omasta tähtitornista.
Äiti: Ai no näkeekö sieltäkin lintuja.
Minä: Juu, vasta tässä yks yö komean ukkometson bongasin. Vieläpä ihan ilman kiikareita.
Äiti: ???
Että näin tällä kertaa. Hauskaa viikonloppua!
Tämä tarina on tosi.
Minulla on yläkerran huoneestani hyvät näkymät naapureihin rivitaloon. Eräs lauantai yö (aamu) kömysin nukkumaan, kun näin naapurissa kyläilemässä olleen nuoren jäbän kotiutuvan. Utelias kun olen niin jäin katsomaan hänen touhuja. Sytytti keittiöön valot ja patsasteli menemään siellä ilman paitaa. Juu, u, kyllä vain katselin kuolaten ja kirosin kiikareiden puutetta. Pienessä tuhmassa mielessäni kuvittelin kuinka iskisin kynteni tuohon himottavaan kroppaan. Teroittelin kynsiä ja huokailin kunnes valot sammuivat. Damm, aivan liian aikaisin. Oisin voinut tuijottaa tuota näkyä vaikka tunnin.
On meillä kiikaritkin jossain ja aion kysyä äitiltä missä.
Sit äiti kysyy: Mitä sä kiikareilla?
Minä: Alan bongailee lintuja.
Äiti: No mutta sehän on hyvä harrastus. Saat samalla raitista ilmaa ja olet pois netin äärestä.
Minä: Juu, mutta ajattelin aloittaa tästä omasta tähtitornista.
Äiti: Ai no näkeekö sieltäkin lintuja.
Minä: Juu, vasta tässä yks yö komean ukkometson bongasin. Vieläpä ihan ilman kiikareita.
Äiti: ???
Että näin tällä kertaa. Hauskaa viikonloppua!
keskiviikko 31. elokuuta 2016
Omakotitalo ja omenapuu
Kuuluuko omakotitalo ja omenapuu lyömättömästi yhteen... En tiedä, mutta meidän kujalla näin näyttää olevan. Jokaisen omakotitalon pihalla komeilee yksi ellei useampikin omenapuu. Meillä niitä on kolme joista yksi mun ihan ikioma ukin istuttama. Satoa on tänäkin vuonna tullut. Sanotaanko näin: puolet hyviä ja puolet huonoja. Parasta mitä omenoista voi tehdä on omenasose. Ai, että se on hyvää! Etenkin tuoreeltaan vielä lämpimänä mössönä. Mummoni teki sitä aina talven varalle paljon talteen ja heti tuoreeltaan käytti omenapiirakkaan. Pullapohjaseen tietenkin. Kyllä oli hyvää.
Äiti tykkää nauttia omenansa sellaisenaan tai lisää kuivakakun sekaan lohkoina. Joskus, ei joka vuosi äitikin tekee hilloa. Omenahillo maistuu hyvältä myös pannukakun kanssa. Testattu on ja kanelia lisäksi. Omenan tuoksu on syksyn ensimmäisempiä tuoksuja ja kuljettaa ajassa kauas taaksepäin lapsuuteen. Ehkäpä juuri siksi tykkään juuri tästä vuodenajasta tuoksuineen. Miten sinä nautit omenasi?
Äiti tykkää nauttia omenansa sellaisenaan tai lisää kuivakakun sekaan lohkoina. Joskus, ei joka vuosi äitikin tekee hilloa. Omenahillo maistuu hyvältä myös pannukakun kanssa. Testattu on ja kanelia lisäksi. Omenan tuoksu on syksyn ensimmäisempiä tuoksuja ja kuljettaa ajassa kauas taaksepäin lapsuuteen. Ehkäpä juuri siksi tykkään juuri tästä vuodenajasta tuoksuineen. Miten sinä nautit omenasi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
