Jatkan tätä aiheta vielä, kun vauhtiin pääsin. Tajusin edellistä tekstiä kirjoittaessani nimittäin, että minä olen aina tykännyt käärmeistä! Joo,o ihan muksusta lähtein. Muistan kun mentiin Tykkimäen huvipuistoon, niin ihan ekana halusin aina Terraarioon käärmeitä katsomaan. Luin kaikki kyltit tarkkaan mitä niistä kerrottiin ja varsin vastentahtoisesti poistuin sieltä. Vielä huvipuisto kierroksen jälkeenkin olisin halunnut mennä uudestaan, mutta muut oli: Ei kun kotia.
Käytiin syksyisin aina marjassa metsässä ja muistan elävästi sen hetken, kun iskä löysi nukkumaan käpertyneen Kyyn. Minä olin kärppänä paikalla sitä ihmettelemässä, kun äiti taas pysytteli taka-alalla. En ole koskaan pitänyt käärmettä inhottavana tai vastenmielisenä. Enkä ainenkaan pelännyt.
Viime syksynähän meille melkein tuli käärme, mutta ero tuli käärmettä ennen. Seuraavalta sulhaskanditaatilta edellytän ehdottomasti käärmeen sietokykyä. Sekä halua hankkia sellainen tulevaisuudessa lemmikiksi.
Minä en inhoa käärmeitä, mutta en voisi siltikään sellaista kotieläimeksi ottaa. Tänä vuonna täällä meidän kotipaikalla on ollut runsaasti kyitä ja se on ollut vähän haastavaa pienten lasten vanhemmille, sekä koirien omistajille.
VastaaPoistaSihisevää viikkoa sinne!
Minä en ole luonnossa käärmeisiin tuon lapsuusajan jälkeen törmännyt. Kaikki kokemukset ovat sen jälkeen terraariokäärmeistä.
PoistaKiitos, viikko alkaa hammaslääkärillä!
Pakko myöntää, että en jaa sun kanssa tätä käärmeihastusta. Olen aina vähän pelännyt niitä, enkä missään nimessä huolisi lemmikiksi käärmettä. :)
VastaaPoistaPystyt kuitenkin lasin läpi katsomaan vai saatko inho väristyksiä jo pelkästä katsomisesta. =)
PoistaEn inhoa, mutta pidän vähän välimatkaa ;)
PoistaNo niinpäs tuossa lukikin pelkäät et inhoa. :)
PoistaEnpä minäkään oikein käärmeistä innostu...siksi en mielelläni mene esim. metsään marjoja poimimaan.
VastaaPoistaOlenko outo... No, ymmärrän kyllä kyy kammon.
Poista