Tahtoo!!!

Sähköpostiin oli tullut Hobby Hallin jouluinen mainos ja voi että mitä ihanuuksia sieltä löytyy! Silmäni liimautuivat kyllä tähän söpöön rasiaan täysin. Jopa niin täysin, että joutuu ehkä tilauksen tekemään jo pelkästään tuon rasian takia.


Mun on siis aivan pakko saada tuo! 
Hinta....No joo, se on tyyris, mutta kai nyt joulun kunniaksi saa vähän spesiaalimpaa namurasiaa hankkia. Saahan?
Mä niin rakastan Kiss Kiss-karamelleja!


Ehdottomasti Mauri Kunnas fanille pitäisi tällainen tyynyliina saada. Vaan voi voi. Haaveeksi taitaa jäädä noilla hinnoilla. Ainahan toivoa saa, vaikka joulupukilta.
Ai niin joo, tietenkin! Täytyykin kirjoittaa joulupukille.
Joko te olette kirjoittaneet punanutulle valkoparralle?

Joulupukki ja noitarumpu

Viimein mä sain ostettua tän iki-ihanan elokuvan. Käytettynä piheyttäni, mutta on kuin uusi ja olin onnesta omenana kun tämä löytyi postilaatikosta.

Siitä lähtein kun tän ekan kerran näin niin lumouduin täysin. Mauri Kunnaksen upeat piirroshahmot heräsivät kirjan sivuilta henkiin ja toimivat mahtavasti elokuvana. Rakastan Kunnaksen kirjoja ja tarinoita. Ne kuvat ovat jotain aivan uskomattoman upeita joita hän tekee ja kirjansa kuvittaa. Kaikki ihanat ja hauskat yksityiskohdat pikku öttiäisineen. Etenkin ne kissat ovat söpöjä.
Minulla toki on tv.stä nauhoitettu versio vhs-kasetilla tästä leffasta, mutta pääsin nykyaikaan dvd.n. myötä. Tuleehan tämä toki telkkaristakin joka joulu, mutta nyt voin katsoa sitä milloin vain sekä mihin vuodenaikaan tahansa.

Joissain kohden tämä on jopa hieman jännä elokuva. Ainakin silloin kun shamaani alkaa soittamaan noitarumpuaan. Hassua katsoin tämän ilmestyneen vuonna 1996 jolloin itse olin teini-ikäinen, mutta silti jo silloin ihastuin tähän.
Onko siellä muita tälle elokuvalle sydämensä menettäneitä?

Kissa naisen kukkaro sekä karkki hiiren korvikset

Ei oikein sovi yhteen kissa ja hiiri samassa otsikossa, mutta kohta tää juttu aukeaa teille. Mulle kävi nimittäin niin hassusti etten raaskinut lainkaan ottaa käyttöön sitä englanninlaku kukkaroa. En ainakaan kolikoita varten ja takin taskuun. Tosin liian iso se olikin takin taskuun. Saa toimia, vaikka korukukkarona kotona siististi kaapissa.
Joten jouduin tilaamaan uuden kukkaron kolikoille Arkkikaupasta. Tällä kertaa otin pienimmän ja söpöimmän mallin. Ainut huono puoli tässä on vaan se, että taskuja on ainoastaan yksi. Mut eiköhän tälläkin pärjää.

Kiva sattuma, että tässäkin oli mintunvihreä sisusta. Entäs nuo kissat sitten. Ne vasta söpöjä onkin. Ainakin tämmöisen kissanystävän mielestä.
Tarttui sieltä jotain muutakin mukaan. Päätin tilata itselleni yhdet korvikset, mutta kaikkien niiden karkki korvisten keskellä iski valinnan vaikeus. Enkkulakut vai nallekarkit. Tällä kertaa päädyin enkkulakuihin ja joululahjaksi tilaan sit itselleni vielä ne nallukat tai usutan miehen tilaamaan.

Jos jostain voi sanoa, että syötävän söpöt niin näistä korviksista! Eiköstä vaan.
Mukana tuli kiitoksena tilauksesta vaaleanpunainen sydän tikkari. Sehän ilahduttaa tätä sokerihiirtä kyllä. Saisipa muistakin kaupoista tällaisia tilaajalahjoja.

Tässä kuvassa vielä koko tilaus ja tuo mainitsemani tikkari. Ihania kaikki!
Tämä ei ole lahjottu tai maksettu mainos, vaan tyytyväisen asiakkaan hehkutus. Tulen jatkossakin tilaamaan Arkkikaupasta kaikkea kivaa pientä, kun ylimääräiset kolikot polttelee kukkarossa. Vaikkasta niitä joululahjoja seuraavaksi.

Mitä tapahtui My Little Ponyille

Mietin tässä sellaista, kun My Little Pony minikirjoja kioskilla katselin, että kovasti ovat hoikistuneet nuo 80-luvulta tutut pienet suloisen suloiset ponit. Jokainen 80-luvun lapsi muistaa varmasti nämä ihanat hempeän väriset lelut ja tv-sarjan. 80-luvulla ponit olivat vaan pyöreämpi kylkisempiä kuin nykyään ja minusta kauniimpia kuin nämä uudet. Kertooko tämä jotain nykyajan kauneus ihanteista?

Ei ne Bratzitkään ihan luonnollisen näköisiä ole suurine meikattuine silmineen. Barbie nyt on aina ollut luonnoton varvas astuja laiheliini jolla ei ole minkään näköistä mahaa, mutta silti uhkeat utareet. Barbie seisoisi kyllä takakenossa aika pahasti jos pitäisi kantapäät maahan yltää. En ole koskaan leikkinyt barbeilla ja minusta ne antavatkin todella vääristyneen naisen kuvan lapsille.

Mutta nuo ponit harmittaa. Yhtään en lämpene näistä nykyajan kaitakasvoista. Ne eivät ole suloisia, vaan lähinnä pelottavan näköisiä. Mitä ihmettä tässä vuosien saatossa mun pikku poneille tapahtui. Taisivat olla muuten tyttömäisimpiä leluja joilla leikin nuo ponyt. Minähän tykkäsin enemmän autoista ja nalleista.

Koska nykyajan ponyt ei ihastuttaneet mua, jos eivät nyt ihan vihastuttaneetkaan, niin ostin itselleni (kun sattumalta Tori.fi. sivulta löysin) kaksi vanhaa kunnon 80-luvun vhs-kasettia joissa seikkailee nämä aidot ihanat pyöreä kylkiset kaunokaiset.

Etukannet.

Takakansi.

Ihana tuo sateenkaari logo.

Onko tuttuja videoita teille? Mulle ainakin tuli heti takauma lapsuuteen ja R-kioskin vuokra video hyllyn valikoimiin. Se tuoksu ja tunne, kun sai valita yhden kasetin vuokralle. Usein myös kun olin kuumeessa ja kipeänä isä kävi hakemassa oman kylän kioskilta tai Ärrältä mulle videon lainaan. Oman kylän kioskilla oli vaan huomattavasti pienempi valikoima kuin keskustan Ärrällä. Siksi se oli ihan oma juttunsa käydä ja hakea R-kioskilta video. Kyllä se vuorokauden aikana tuli useampaa otteeseen katsottua. Lapsena se kerta ei riitä, vaan jaksaa katsoa jo pian uudelleen saman videon. Ainakin, jos tietää että se pitää seuraavana päivänä palauttaa.
Vuokrattiinko teille muksuna videoita tai oliko tapana yleensäkkään katsoa videoita? Mulle videot olivat itsestään selvyys ja värikoodien avulla tiesin mitä mistäkin napista tapahtui ja se punainen ympyrä (rec) oli kielletty nappi. Siihen en uskaltanut koskea. Vihreä kolmio oli paras (play) siitä kaikki alkoi (kai rakkaus vihreeseen väriinkin). Sinisestä neliöstä toiminto stoppas ja keltaiset kuvakelasivat eteen tai taaksepäin elokuvaa. Värittömät kelasivat nopeammin ja pimeästi. Eject oli luukun vieressä sitä painamalla sai kasetin  ulos ja virtanappi vasemmassa alalaidassa videoissa. Pause niin se taisi olla virtanapin vieressä.
Kuvailin teille juuri meidän perheen ekat harmaat videot Sharp merkkiset eikä tietoakaan kaukosäätimestä. Se oli ihan huippua, kun 90-luvun alussa ostettiin uudet mustat videot (Sharp merkkiset nekin) ja niiden mukana tuli kaukosäädin. Jännä kapistus jonka kanssa ei tarvinnut sohvalta nousta kelailemaan.

Tästä tekstin pätkästä voitte päätellä, että olen lapsena viettänyt paljon aikaa videoiden parissa keksipaketti kädessä sohvalla. Siitä varmaan johtuu tämä nykyinenkin dvd ja vhs-kasettien keräily innostus. Tosin mies jo kielsi ostamasta yhtään vhs.ää lisää joten taidetaan jatkossa keskittyä vain niihin dvd leffoihin.

Sellaisia muistoja ja tuntemuksia tällä kertaa ja mun kun piti kirjoittaa vaan teksti jossa vertaan nykyajan leluja 80-luvun leluihin, niin päädyinkin muistelemaan vanhaa kunnon vhs aikaa ja pelkkiä My Little Ponyja. Sellaista se mun elämä vain on...Vanhojen muistelua, koska niin te tiedättekin: Kaipaan tuota kultaista 80-lukua. Entä sinä?

Lapsuuteni satu ja kuvakirjat

Tästä alkaa uusi esittely sarja blogissani nimeltään : Lapsuuteni satu ja kuvakirjat. Tulen esittelemään muutamia lapsuuteni lukuaarteita joita äiti on kotitaloni uumenista etsinyt.
Luen satuja edelleen, vaikka minulla ei lapsia olekkaan. Varmaan sen jo arvasittekin, että rakastan satujen  taikaa ja lumoa, kun kerään Disneyn piirrettyjä elokuviakin joita on tullut taas "muutama" lisää hommattua. Elokuvista lisää myöhemmin ja nyt kuvia kirjoista.

Tämä on paksumpi satukirja jossa on kaunis kuvitus ja opettavaisia satuja. Yksi ihanimmista joita olen koskaan nähnyt. Kaikki kirjani ovat myös tosi siistejä ja hyvä kuntoisia, koska en ole ollut koskaan mikään tahmatassu tai sottasormi joten tahroja ei näistä lapsuuteni aarteista löydy.

Näitä minulle on joskus pienenä luettu monet kerrat ja nyt iltojen pimetessä palaan taas lapsuuteni satumaailmaan.

Minulla ja serkullani oli kummallakin kaksi kappaletta Älä välitä sarjan kirjaa. Näissä on liikuttava tarina ja onnellinen loppu. Tämä on ohkasempi kuvakirja ja kuvat ovat todella kauniita. Alla muutama otos kuvista.

Mitäs tykkäsitte? Eikö ollutkin kaunis. Näitä ohuempia kirjoja luettiin aina iltasaduksi.
Seuraavaksi pari vanhempaa tuotantoa esittelyssä nimittäin äitini vanhat hänen omasta lapsuudestaan minulle asti säilyneet kuvakirjat.

Elämän jälkiä ja kulumaa kannessa, mutta onhan tämä jo  varmaan yli viisikymmentä vuotta vanhakin.

Kuvat ovat tässä vanhassakin kirjassa kivoja. On sitä osattu jo äitinikin lapsuudessa satukirjoja tehdä.
Seuraavaksi tällä kertaa viimoinen kirja. Äitiltä peritty  Prinsessa Ruusunen.

Siihen on singreerattu äitini nimikin. Tosin minä olen myöhemmin kirjoittanut jokaiseen kirjaan omatkin puumerkkini, kun sen taidon opin.

Ruususessa on aika vanhahtava kuvitus, mutta lumoava se on ja aikoinaan äitille melko rakas kirja. Kertoi ettei hänellä muita tainnut ollakkaan kuin nämä kaksi jotka juuri teille esittelin. Sehän tässä on hienointa, että nuo äitini lapsuuden aarteet ovat säilyneet näihin päiviin aina minulle asti. Osasyy on varmaan se, että meillä on aina käsitelty kirjoja kotona huolella eikä paljoa olla niitä ulkopuolisille lainailtu. Jokaisella on ollut oma paikkansa kirjahyllyssä ja minullakin ihan taaperosta lähtien ollut ikioma kirjahylly omassa huoneessa. Tosin teininä satukirjat sai siirtyä kaappiin ja kirjahyllyn valtasi nuorten kirjat ja niitäkin enemmän Aku Ankan taskukirjat. Lopulta taskukirjoja oli niin paljon, että nuortenkirjatkin lähti ullakolle ja vielä tänäkin päivänä ne taskarit komeilevat kauniissa rivissä siellä kirjahyllyssäni äitini luona.

Pidittikö tämänkaltaisesta esittelystä ja jaksatteko jatkossakin kiinnostua satukirjoista? Itse olen lumoutunut näihin ja mielelläni jakaisin teidän kanssa kauniita kuvia kirjoista.

Muumimukeilua

Monihan meistä keräilee muumimukeja-niin minäkin. Tai no ei sitä oikeastaan voi mun kohdalla  keräilyksi sanoa, koska en himoitse koko sarjaa, vaan ostan silloin tällöin tarjouksesta jonkun mikä silmääni miellyttää. Usein värin tai hahmon mukaan.
En osta uusinta sesonki tai uutuus mukia heti, kun se kauppoihin ilmestyy. Omistan kolme kesä sesonki mukia ja kaksi joulumukia. Joulumukit ovat kyllä ihania ja ne haluaisin kaikki saada ja kesä mukeista "raita sarjan". Suosikkini onkin värikäs "raita sarjan" Pikku Myy ja saippuakuplat. Myös muumimamman saman sarjan sesonki muki löytyy. Sekä Niiskuneiti ja runoilija uudemmasta kesämuki sarjasta.
Suurimman osan mukeista äiti on ostanut minulle lahjaksi ja jotkut valinnut ihan oman maun mukaan. Yleensä kuitenkin kerron minkä mukin haluaisin. Mut kyllä yllätyksetkin ovat kivoja, kun ne ovat muumia.

Vaaleanpunainen muki ei ollut toivelistalla, mutta äiti osti sen viime syksynä, kun haaveilin häistä.

Suosikki hahmoni ovat Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy. Olenkin hieman pettynyt kun Nuuskamuikkusesta ei ole tullut mitään erikoismukia tai sesonki mukia. Vain se yksi ainoa sininen. Se olikin muistaakseeni mun eka muumimuki ja yhdessä vaiheessa niitä oli kaksi, kun sain toisen äitiltä lahjaksi eikä se muistanut mun jo omistavan sellaista. Myin toisen kuitenkin rahapulassa pois.
Keltainen Pikku Myy vielä puuttuu, mutta vihreä ja saippuakuplia löytyy. 
Ihanimman värinen on mintunvihreä Nipsu. Myös turkoosit ja liilat mukit ovat pirtsakoita.

Näistäkin kolmesta äiti on ostanut yllärinä tuon vaaleanpunaisen. Nuuskamuikkunen on ihanin!

Itselleni tarrat eivät ole tärkeitä. En kerää mukeja niiden rahallisen arvon vuoksi, vaan kivan ulkonäön takia ja huolisin vaikka sangattoman mukin kynäpurkiksi. Kauneus on katsojan silmissä ja arvokin mitataan niin monella eri tavalla. Toiset tykkää ajanpatinasta. Toiset tahtoo silkosen sileää ja uutta.

Keräiletkö sinä muumimukeja ja millä perusteella? Mulle kaikki heti vai ainoastaan sesonkia tai "taviksia"? Kenties värin mukaan? Käytätkö niitä vai pidätkö koristeena?

Kansallinen korvapuustipäivä!

    Tänään on saanut herkutella oikein luvan kanssa tällä kanelisella herkulla.

                              Oikein makoisaa korvapuustinpäivän iltaa kaikille!
                              Aiemman jutun aiheesta löydät täältä 2012.