Lapsuuteni satu ja kuvakirjat

Tästä alkaa uusi esittely sarja blogissani nimeltään : Lapsuuteni satu ja kuvakirjat. Tulen esittelemään muutamia lapsuuteni lukuaarteita joita äiti on kotitaloni uumenista etsinyt.
Luen satuja edelleen, vaikka minulla ei lapsia olekkaan. Varmaan sen jo arvasittekin, että rakastan satujen  taikaa ja lumoa, kun kerään Disneyn piirrettyjä elokuviakin joita on tullut taas "muutama" lisää hommattua. Elokuvista lisää myöhemmin ja nyt kuvia kirjoista.

Tämä on paksumpi satukirja jossa on kaunis kuvitus ja opettavaisia satuja. Yksi ihanimmista joita olen koskaan nähnyt. Kaikki kirjani ovat myös tosi siistejä ja hyvä kuntoisia, koska en ole ollut koskaan mikään tahmatassu tai sottasormi joten tahroja ei näistä lapsuuteni aarteista löydy.

Näitä minulle on joskus pienenä luettu monet kerrat ja nyt iltojen pimetessä palaan taas lapsuuteni satumaailmaan.

Minulla ja serkullani oli kummallakin kaksi kappaletta Älä välitä sarjan kirjaa. Näissä on liikuttava tarina ja onnellinen loppu. Tämä on ohkasempi kuvakirja ja kuvat ovat todella kauniita. Alla muutama otos kuvista.

Mitäs tykkäsitte? Eikö ollutkin kaunis. Näitä ohuempia kirjoja luettiin aina iltasaduksi.
Seuraavaksi pari vanhempaa tuotantoa esittelyssä nimittäin äitini vanhat hänen omasta lapsuudestaan minulle asti säilyneet kuvakirjat.

Elämän jälkiä ja kulumaa kannessa, mutta onhan tämä jo  varmaan yli viisikymmentä vuotta vanhakin.

Kuvat ovat tässä vanhassakin kirjassa kivoja. On sitä osattu jo äitinikin lapsuudessa satukirjoja tehdä.
Seuraavaksi tällä kertaa viimoinen kirja. Äitiltä peritty  Prinsessa Ruusunen.

Siihen on singreerattu äitini nimikin. Tosin minä olen myöhemmin kirjoittanut jokaiseen kirjaan omatkin puumerkkini, kun sen taidon opin.

Ruususessa on aika vanhahtava kuvitus, mutta lumoava se on ja aikoinaan äitille melko rakas kirja. Kertoi ettei hänellä muita tainnut ollakkaan kuin nämä kaksi jotka juuri teille esittelin. Sehän tässä on hienointa, että nuo äitini lapsuuden aarteet ovat säilyneet näihin päiviin aina minulle asti. Osasyy on varmaan se, että meillä on aina käsitelty kirjoja kotona huolella eikä paljoa olla niitä ulkopuolisille lainailtu. Jokaisella on ollut oma paikkansa kirjahyllyssä ja minullakin ihan taaperosta lähtien ollut ikioma kirjahylly omassa huoneessa. Tosin teininä satukirjat sai siirtyä kaappiin ja kirjahyllyn valtasi nuorten kirjat ja niitäkin enemmän Aku Ankan taskukirjat. Lopulta taskukirjoja oli niin paljon, että nuortenkirjatkin lähti ullakolle ja vielä tänäkin päivänä ne taskarit komeilevat kauniissa rivissä siellä kirjahyllyssäni äitini luona.

Pidittikö tämänkaltaisesta esittelystä ja jaksatteko jatkossakin kiinnostua satukirjoista? Itse olen lumoutunut näihin ja mielelläni jakaisin teidän kanssa kauniita kuvia kirjoista.