Se on taas se aika, kun tämä blogi täyttää kahdeksan vuotta! Jee!
Siitä on jo aikaa, kun aloin tätä pitämään. Muistan hyvin ensimmäiset blogi kirjoitukset. Aluksi tein huolella, mutta nyt varmaan mukaan mahtuu muutama murresana tai muuta. Ei jaksa tehdä kirjakielellä. Blogi elää omaan aikaansa ja niin minäkin.
Tämä kakun kuva on kyllä mun synttäreillä, kun unohdin sen silloin laittaa. Se nyt nyt saa olla tämä blogisynttäreiden kakkukuva. Kirjoitustahti on vähän hiljentenyt alkuvuosien jälkeen. Alkaa vissiin ikä painaa, mutta ei se mitään. Me kuitenkin jatketaan omaan rauhalliseen tyylin. Eli onnea sulle vaan blogi!
maanantai 10. elokuuta 2020
tiistai 7. heinäkuuta 2020
Synttärilahjat ja kesä kuulumisia
Siitä onkin pitkä aika, kun kirjoitin tänne. Viimeeksi keväällä, syntymäpäiväni. Ajattelin listata nyt synttärilahjat ja kertoa kesäkuulumisia. Elikkäs aloitetaan...
Tänä vuonna en kauheasti juhlinut synttäreitä, mutta muutaman lahjan sain.
Äidiltä: Sain pitää pienet synttärit ja Aku Ankan taskukirja.
Enolta: 50 rahaa, kukkamaljakon joka täynnä karkkia.
Kaverilta: Hiuslenkkejä ja karkkipussin.
Kaverilta: Tuutikki muumimukin.
Kaverilta: Englanninlakuja.
Kesäkuun alussa tuli kiva yllätys. Naapurin vanha setä oli käynyt tekemässä meille saunavastan. Se tuli tuomaan sen meille ja sanoi: Naisille annetaan yleensä kukkia, mutta hän toi saunavastan. Minusta se oli ihanaa. Hän on jo yli kahdeksankymmen vuotias ja jaksoi tehdä saunavastan.
Mansikoita päästiin maistelemaan heinäkuun alussa. Kyllä olivat ihania. Sitten tehtiin siitä vielä mansikkakakku. Joka kesäinen herkku.
Tietysti olen jo heinäkuun alussa katsonut Pieni merenneito elokuvan. Sen Disneyn version. Täällä kesä on sujunut kivasti.
Tänä vuonna en kauheasti juhlinut synttäreitä, mutta muutaman lahjan sain.
Äidiltä: Sain pitää pienet synttärit ja Aku Ankan taskukirja.
Enolta: 50 rahaa, kukkamaljakon joka täynnä karkkia.
Kaverilta: Hiuslenkkejä ja karkkipussin.
Kaverilta: Tuutikki muumimukin.
Kaverilta: Englanninlakuja.
Kesäkuun alussa tuli kiva yllätys. Naapurin vanha setä oli käynyt tekemässä meille saunavastan. Se tuli tuomaan sen meille ja sanoi: Naisille annetaan yleensä kukkia, mutta hän toi saunavastan. Minusta se oli ihanaa. Hän on jo yli kahdeksankymmen vuotias ja jaksoi tehdä saunavastan.
Mansikoita päästiin maistelemaan heinäkuun alussa. Kyllä olivat ihania. Sitten tehtiin siitä vielä mansikkakakku. Joka kesäinen herkku.
Tietysti olen jo heinäkuun alussa katsonut Pieni merenneito elokuvan. Sen Disneyn version. Täällä kesä on sujunut kivasti.
tiistai 26. toukokuuta 2020
Syntymäpäivä
Tänään minä synnyin 26.5. klo: 13.40. Iskä oli juuri menossa iltavuoroon töihin, kun putkahdin maailmaan. Se oli äidille varmaan onnen päivä tai toisaaltaan ei. Me oltiin molemmat kuolla. Minä selvisin yhden vuorokauden teholla elämä kirjoihin, mutta äiti menetti paljon verta, mutta onneksi selvisi. Jos oltas synnytetty kotona, niin äiti olisi kuollut. Onneksi meillä on osaava henkilökunta sairaallassa.
Tässä kuvassa olen yksi vuotias. Minulla on aina ollut lapsuudessa punaiset haalarit.
Siitä eteenpäin me elettiin mukavaa elämää pikkuperheemme kanssa. Meillä oli tai siis vanhemmilla oli koira, kun minä synnyin ja se aina vahti minua. Jos oli ulkona nukkumassa vaunuissa, niin se oli koko ajan vierellä ja rupesi haukkumaan jos joku muu lähesty. Ei tietenkään isää tai äitiä. Minun vanhemmat eivät voinneet saada toista lasta, niin minusta pidettiin hyvää huolta. Iskä oli aina huollissaan jos oli kuumetta, yskää tai maha kipeä. Hän aina hieroi mua selästä, vaikka tiesi että mahatauti tulee. Hän aina halusi että kaikki on hyvin. Me tehtiin niitä juttuja mitkä nyt vanhempana osaa arvostaa. Käytiin mökillä, huvipuistossa, eläintarhassa, sukuloimassa, sirkuksessa jne. Meille riitti ihan Suomi. Kerran käyntiin Ruotsissa ja kerran Venäjällä. Eihän me muuten ois Venäjälle menty, mutta eno meni naimisiin sielä. Ulkomaan matkat olivat kyllä jääniä, etenkin kun mentiin Ruotsiin laivalla. Olin silloin ekaa kerttaa laivalla. Ja se karkkipaljous mikä siellä oli, nam.
Aina olen tykännyt,kun ollaan matkustettu autolla, koska minä nukahdin aina auton hurinaan. Jopa aluksi nukahdin 20 kilometrin matkalla. Pienenä minut aina nukutettiin autoissa. Voi että niitä aikoja. Ne sai vaikka kuinka paljon käydä vaunulenkillä, mutta en nukahtanut. Lopulta vanhemmat laittoi mut autoon, niin ei tarvinnut hirveästi ajella, kun nukahdin. Olen aina tykännyt tasaistesta hurinasta.
Nyt nää jutut menee ihan miten menee, mutta tuskin haittaa. Palaan vielä siihen, kun synnyin. Iskä kun tuli mua katsomaan, niin se kysyi mikä noista on mun? Sairaanhoitajat sanoivat se kuka on kaikkein kookkain. Äiti oli ainakin syönyt hyvin. Painoin 4.400 kg ja olin 53,5. pitkä ja minulla oli tummat hiukset. Sairaanhoitajat tekivät mulle aina kampauksia, olen kuullut äitin kertovan näin. Äiti oli juonut kahvia koko raskaus ajan, niin ei ihmekkään että minusta tuli kahvikissa.
Nyt tuli vähän liikaa tekstiä, kun minun piti toivottaa itselleni hyvää syntymäpäivää, mutta menikin muisteloksi. No tuskin se ketään haittaa. Asiat pitää silloin kirjoittaa ylös, kun ne muistaa. Tänään juon kahvia varmasti aika paljon, herkuttelen ja katson illalla Disneyn leffaan. En hirveästi vietä synttäreitä, mutta katsotaan ensi vuonna.
Tässä kuvassa olen yksi vuotias. Minulla on aina ollut lapsuudessa punaiset haalarit.
Siitä eteenpäin me elettiin mukavaa elämää pikkuperheemme kanssa. Meillä oli tai siis vanhemmilla oli koira, kun minä synnyin ja se aina vahti minua. Jos oli ulkona nukkumassa vaunuissa, niin se oli koko ajan vierellä ja rupesi haukkumaan jos joku muu lähesty. Ei tietenkään isää tai äitiä. Minun vanhemmat eivät voinneet saada toista lasta, niin minusta pidettiin hyvää huolta. Iskä oli aina huollissaan jos oli kuumetta, yskää tai maha kipeä. Hän aina hieroi mua selästä, vaikka tiesi että mahatauti tulee. Hän aina halusi että kaikki on hyvin. Me tehtiin niitä juttuja mitkä nyt vanhempana osaa arvostaa. Käytiin mökillä, huvipuistossa, eläintarhassa, sukuloimassa, sirkuksessa jne. Meille riitti ihan Suomi. Kerran käyntiin Ruotsissa ja kerran Venäjällä. Eihän me muuten ois Venäjälle menty, mutta eno meni naimisiin sielä. Ulkomaan matkat olivat kyllä jääniä, etenkin kun mentiin Ruotsiin laivalla. Olin silloin ekaa kerttaa laivalla. Ja se karkkipaljous mikä siellä oli, nam.
Aina olen tykännyt,kun ollaan matkustettu autolla, koska minä nukahdin aina auton hurinaan. Jopa aluksi nukahdin 20 kilometrin matkalla. Pienenä minut aina nukutettiin autoissa. Voi että niitä aikoja. Ne sai vaikka kuinka paljon käydä vaunulenkillä, mutta en nukahtanut. Lopulta vanhemmat laittoi mut autoon, niin ei tarvinnut hirveästi ajella, kun nukahdin. Olen aina tykännyt tasaistesta hurinasta.
Nyt nää jutut menee ihan miten menee, mutta tuskin haittaa. Palaan vielä siihen, kun synnyin. Iskä kun tuli mua katsomaan, niin se kysyi mikä noista on mun? Sairaanhoitajat sanoivat se kuka on kaikkein kookkain. Äiti oli ainakin syönyt hyvin. Painoin 4.400 kg ja olin 53,5. pitkä ja minulla oli tummat hiukset. Sairaanhoitajat tekivät mulle aina kampauksia, olen kuullut äitin kertovan näin. Äiti oli juonut kahvia koko raskaus ajan, niin ei ihmekkään että minusta tuli kahvikissa.
Nyt tuli vähän liikaa tekstiä, kun minun piti toivottaa itselleni hyvää syntymäpäivää, mutta menikin muisteloksi. No tuskin se ketään haittaa. Asiat pitää silloin kirjoittaa ylös, kun ne muistaa. Tänään juon kahvia varmasti aika paljon, herkuttelen ja katson illalla Disneyn leffaan. En hirveästi vietä synttäreitä, mutta katsotaan ensi vuonna.
sunnuntai 10. toukokuuta 2020
Äiskäpäivä
Mitäs me tehtiin tänä niin kuuluna äiskäpäivänä. Vähän herkuteltiin, käyntiin luonnossa kävelyllä ja annoin omatekemä kortin. En antanut lahjaa tänä vuonna laisinkaan. Siinä on lahjaa kerrakseen kun on minut saanut.
Minun äitini on ihana ja mukavan pullantuoksuinen. Ihan juuri semmoinen, kun mun äidin täytyy olla.
Minun äitini on ihana ja mukavan pullantuoksuinen. Ihan juuri semmoinen, kun mun äidin täytyy olla.
torstai 30. huhtikuuta 2020
Vappuaatto
Hyvää, ihanaa ja mukavaa Vappua!
Mites te vietätte sitä? Meillä menee perinteiseen tapaan nautien nimipäiväkahveja, vaihdellen parit lahjat, koska mulla ja äidillä on nimipäivät. Se on mukavasti sattunut vappunaattoon. Lapsena meillä oli pienet kutsutkin vapunaattona, mutta ei enää.
Vapunaattona puhalleetaan myös ekat saippuakuplat! Ihanaa kevät on vihdoin täällä!
Mukavaa Vappua ja Ihanaa kevättä!
Mites te vietätte sitä? Meillä menee perinteiseen tapaan nautien nimipäiväkahveja, vaihdellen parit lahjat, koska mulla ja äidillä on nimipäivät. Se on mukavasti sattunut vappunaattoon. Lapsena meillä oli pienet kutsutkin vapunaattona, mutta ei enää.
Vapunaattona puhalleetaan myös ekat saippuakuplat! Ihanaa kevät on vihdoin täällä!
Mukavaa Vappua ja Ihanaa kevättä!
tiistai 21. huhtikuuta 2020
Figuurihylly
Minä innostuin pääsiäisenä kuvailemaan (on ihan perinteinen kamera). Niin otin myös kuvan figuurihyllystä. Siinä aina vaihtuu figuurit mielen mukaan. Tänä pääsiäisenä se näytti tältä.
Siellä on niitä rakkaita korokoja ja kilppareitakin. Muutama norsu ja leijonakin, mitä on joskus Kindereistä saanut. Kaikkiaan minulla on nämä kaikki sarjat täynnä. Niin krokot, kilpparitkin kuin norsut ja leijonatkin. Ne ovat ihan kivoja koristeita, mutta kyllä me lapsuudessa leikkittiinkin krokoilla. Nukkekoti oli niiden koti. Heitettiin vain nuket pois ja leikki voi alkaa. Se olikin pitkää meidän suosikki leikki. Oi niitä aikoja.
Siellä on niitä rakkaita korokoja ja kilppareitakin. Muutama norsu ja leijonakin, mitä on joskus Kindereistä saanut. Kaikkiaan minulla on nämä kaikki sarjat täynnä. Niin krokot, kilpparitkin kuin norsut ja leijonatkin. Ne ovat ihan kivoja koristeita, mutta kyllä me lapsuudessa leikkittiinkin krokoilla. Nukkekoti oli niiden koti. Heitettiin vain nuket pois ja leikki voi alkaa. Se olikin pitkää meidän suosikki leikki. Oi niitä aikoja.
sunnuntai 12. huhtikuuta 2020
Pääsiäinen
Tänä pääsiäisenä otetaan rennosti, koska kyläily on melkokokolailla kieletty. Ulkoillaan, herkutellaan, pelataan lautapelejä ja katsotaan töllöä. Monella tämä on kuitenkin kultaista aikaa. On vapaata töistä ja saa viettää sitä rakkaan perheensä kanssa. Jos on lapsia, niin niille voi piilotella suklaamunia. Mennäänpäs ihan hetkeksi minun lapsuuteni.
Palmusunnuntaina aina virvottiin ja saatiin palkka. Tosin aluksi en uskaltanut virpoja kuin vain mummoja. Myöhemmin kävin parissa paikassa naapureitakin virpomassa jotka jo ennestään tunsin. Semmosille ei menty joita ei tunneta. Mummoilta sain aina hyvät palkat, mutta niitä ei saanut syödä kuin vasta pääsiäisenä. Virpoma päivänä sai syödä yhden munan ja muut säästettiin pääsiäispyhiin. Voitte vain kuvitella miten pitkä se perjantai oli, niin juuri pitkäperjantai. Silloin oltiin kotona. Ei ollut kaupat auki, eikä käyty missään. Isä ja äiti nautti vapaapäivästä ja tietysti minäkin, mutta odotin että tulis sunnuntai että pääsis syömään niitä isompiakin munia joita tiesin kaapissa olevan. Lopulta se viimein koitti. Serkku tuli kylään ja saatiin äidiltä ne isotkin munat ja todella nautittiin niistä. Tähän aikaan iso muna oli 50 grammaa painava. Olikohan se Pääsiäistervehdys. Siinä oli ainakin ihana kuva. Jotenkin vanhanaikainen kuva. Se oli kyllä mukavaa aikaa. Muistan myös hyvin sen kun aina saatiin yllätyksiä munista. Vähän vanhempana tuli Kindereihin ne kilpparit ja krokot, nitä sit kerättiin sarja täyteen. Joskus pienenä muistan, että melkein aina sai sormuksen tai ketjun pääsiäismunasta ja vain Kindereissä oli koottava yllätys. Sen takia Kinderit oli haluttua tavaraa, mutta harvompa niitä sai.
Voi että tulipa ihania muistoja mieleen. Melkein jo kyynel silmäposkelle vierähtää. Nykyäänhän Kindereitä saa aina eikä nämä nykyajan yllätykset ole sitä tasoa mitä ennenmuinoin. Vai kultaako se aika ne muistot. Niin tai näin. Minä toivotan teille: Ihanaa ja mukavaa pääsiäistä!
Palmusunnuntaina aina virvottiin ja saatiin palkka. Tosin aluksi en uskaltanut virpoja kuin vain mummoja. Myöhemmin kävin parissa paikassa naapureitakin virpomassa jotka jo ennestään tunsin. Semmosille ei menty joita ei tunneta. Mummoilta sain aina hyvät palkat, mutta niitä ei saanut syödä kuin vasta pääsiäisenä. Virpoma päivänä sai syödä yhden munan ja muut säästettiin pääsiäispyhiin. Voitte vain kuvitella miten pitkä se perjantai oli, niin juuri pitkäperjantai. Silloin oltiin kotona. Ei ollut kaupat auki, eikä käyty missään. Isä ja äiti nautti vapaapäivästä ja tietysti minäkin, mutta odotin että tulis sunnuntai että pääsis syömään niitä isompiakin munia joita tiesin kaapissa olevan. Lopulta se viimein koitti. Serkku tuli kylään ja saatiin äidiltä ne isotkin munat ja todella nautittiin niistä. Tähän aikaan iso muna oli 50 grammaa painava. Olikohan se Pääsiäistervehdys. Siinä oli ainakin ihana kuva. Jotenkin vanhanaikainen kuva. Se oli kyllä mukavaa aikaa. Muistan myös hyvin sen kun aina saatiin yllätyksiä munista. Vähän vanhempana tuli Kindereihin ne kilpparit ja krokot, nitä sit kerättiin sarja täyteen. Joskus pienenä muistan, että melkein aina sai sormuksen tai ketjun pääsiäismunasta ja vain Kindereissä oli koottava yllätys. Sen takia Kinderit oli haluttua tavaraa, mutta harvompa niitä sai.
Voi että tulipa ihania muistoja mieleen. Melkein jo kyynel silmäposkelle vierähtää. Nykyäänhän Kindereitä saa aina eikä nämä nykyajan yllätykset ole sitä tasoa mitä ennenmuinoin. Vai kultaako se aika ne muistot. Niin tai näin. Minä toivotan teille: Ihanaa ja mukavaa pääsiäistä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
