Syntymäpäivä

Tänään minä synnyin 26.5. klo: 13.40. Iskä oli juuri menossa iltavuoroon töihin, kun putkahdin maailmaan. Se oli äidille varmaan onnen päivä tai toisaaltaan ei. Me oltiin molemmat kuolla. Minä selvisin yhden vuorokauden teholla elämä kirjoihin, mutta äiti menetti paljon verta, mutta onneksi selvisi. Jos oltas synnytetty kotona, niin äiti olisi kuollut. Onneksi meillä on osaava henkilökunta sairaallassa.

Tässä kuvassa olen yksi vuotias. Minulla on aina ollut lapsuudessa punaiset haalarit.

Siitä eteenpäin me elettiin mukavaa elämää pikkuperheemme kanssa. Meillä oli tai siis vanhemmilla oli koira, kun minä synnyin ja se aina vahti minua. Jos oli ulkona nukkumassa vaunuissa, niin se oli koko ajan vierellä ja rupesi haukkumaan jos joku muu lähesty. Ei tietenkään isää tai äitiä. Minun vanhemmat eivät voinneet saada toista lasta, niin minusta pidettiin hyvää huolta. Iskä oli aina huollissaan jos oli kuumetta, yskää tai maha kipeä. Hän aina hieroi mua selästä, vaikka tiesi että mahatauti tulee. Hän aina halusi että kaikki on hyvin. Me tehtiin niitä juttuja mitkä nyt vanhempana osaa arvostaa. Käytiin mökillä, huvipuistossa, eläintarhassa, sukuloimassa, sirkuksessa jne. Meille riitti ihan Suomi. Kerran käyntiin Ruotsissa ja kerran Venäjällä. Eihän me muuten ois Venäjälle menty, mutta eno meni naimisiin sielä. Ulkomaan matkat olivat kyllä jääniä, etenkin kun mentiin Ruotsiin laivalla. Olin silloin ekaa kerttaa laivalla. Ja se karkkipaljous mikä siellä oli, nam.
Aina olen tykännyt,kun ollaan matkustettu autolla, koska minä nukahdin aina auton hurinaan. Jopa aluksi nukahdin 20 kilometrin matkalla. Pienenä minut aina nukutettiin autoissa. Voi että niitä aikoja. Ne sai vaikka kuinka paljon käydä vaunulenkillä, mutta en nukahtanut. Lopulta vanhemmat laittoi mut autoon, niin ei tarvinnut hirveästi ajella, kun nukahdin. Olen aina tykännyt tasaistesta hurinasta.
Nyt nää jutut menee ihan miten menee, mutta tuskin haittaa. Palaan vielä siihen, kun synnyin. Iskä kun tuli mua katsomaan, niin se kysyi mikä noista on mun? Sairaanhoitajat sanoivat se kuka on kaikkein kookkain. Äiti oli ainakin syönyt hyvin. Painoin 4.400 kg ja olin 53,5. pitkä ja minulla oli tummat hiukset. Sairaanhoitajat tekivät mulle aina kampauksia, olen kuullut äitin kertovan näin. Äiti oli juonut kahvia koko raskaus ajan, niin ei ihmekkään että minusta tuli kahvikissa.

Nyt tuli vähän liikaa tekstiä, kun minun piti toivottaa itselleni hyvää syntymäpäivää, mutta menikin muisteloksi. No tuskin se ketään haittaa. Asiat pitää silloin kirjoittaa ylös, kun ne muistaa. Tänään juon kahvia varmasti aika paljon, herkuttelen ja katson illalla Disneyn leffaan. En hirveästi vietä synttäreitä, mutta katsotaan ensi vuonna.