Pääsiäinen

Tänä pääsiäisenä otetaan rennosti, koska kyläily on melkokokolailla kieletty. Ulkoillaan, herkutellaan, pelataan lautapelejä ja katsotaan töllöä. Monella tämä on kuitenkin kultaista aikaa. On vapaata töistä ja saa viettää sitä rakkaan perheensä kanssa. Jos on lapsia, niin niille voi piilotella suklaamunia. Mennäänpäs ihan hetkeksi minun lapsuuteni.

Palmusunnuntaina aina virvottiin ja saatiin palkka. Tosin aluksi en uskaltanut virpoja kuin vain mummoja. Myöhemmin kävin parissa paikassa naapureitakin virpomassa jotka jo ennestään tunsin. Semmosille ei menty joita ei tunneta. Mummoilta sain aina hyvät palkat, mutta niitä ei saanut syödä kuin vasta pääsiäisenä. Virpoma päivänä sai syödä yhden munan ja muut säästettiin pääsiäispyhiin. Voitte vain kuvitella miten pitkä se perjantai oli, niin juuri pitkäperjantai. Silloin oltiin kotona. Ei ollut kaupat auki, eikä käyty missään. Isä ja äiti nautti vapaapäivästä ja tietysti minäkin, mutta odotin että tulis sunnuntai että pääsis syömään niitä isompiakin munia joita tiesin kaapissa olevan. Lopulta se viimein koitti. Serkku tuli kylään ja saatiin äidiltä ne isotkin munat ja todella nautittiin niistä. Tähän aikaan iso muna oli 50 grammaa painava. Olikohan se Pääsiäistervehdys. Siinä oli ainakin ihana kuva. Jotenkin vanhanaikainen kuva. Se oli kyllä mukavaa aikaa. Muistan myös hyvin sen kun aina saatiin yllätyksiä munista. Vähän vanhempana tuli Kindereihin ne kilpparit ja krokot, nitä sit kerättiin sarja täyteen. Joskus pienenä muistan, että melkein aina sai sormuksen tai ketjun pääsiäismunasta ja vain Kindereissä oli koottava yllätys. Sen takia Kinderit oli haluttua tavaraa, mutta harvompa niitä sai.

Voi että tulipa ihania muistoja mieleen. Melkein jo kyynel silmäposkelle vierähtää. Nykyäänhän Kindereitä saa aina eikä nämä nykyajan yllätykset ole sitä tasoa mitä ennenmuinoin. Vai kultaako se aika ne muistot. Niin tai näin. Minä toivotan teille: Ihanaa ja mukavaa pääsiäistä!