Ei oikein sovi yhteen kissa ja hiiri samassa otsikossa, mutta kohta tää juttu aukeaa teille. Mulle kävi nimittäin niin hassusti etten raaskinut lainkaan ottaa käyttöön sitä englanninlaku kukkaroa. En ainakaan kolikoita varten ja takin taskuun. Tosin liian iso se olikin takin taskuun. Saa toimia, vaikka korukukkarona kotona siististi kaapissa.
Joten jouduin tilaamaan uuden kukkaron kolikoille Arkkikaupasta. Tällä kertaa otin pienimmän ja söpöimmän mallin. Ainut huono puoli tässä on vaan se, että taskuja on ainoastaan yksi. Mut eiköhän tälläkin pärjää.
Kiva sattuma, että tässäkin oli mintunvihreä sisusta. Entäs nuo kissat sitten. Ne vasta söpöjä onkin. Ainakin tämmöisen kissanystävän mielestä.
Tarttui sieltä jotain muutakin mukaan. Päätin tilata itselleni yhdet korvikset, mutta kaikkien niiden karkki korvisten keskellä iski valinnan vaikeus. Enkkulakut vai nallekarkit. Tällä kertaa päädyin enkkulakuihin ja joululahjaksi tilaan sit itselleni vielä ne nallukat tai usutan miehen tilaamaan.
Jos jostain voi sanoa, että syötävän söpöt niin näistä korviksista! Eiköstä vaan.
Mukana tuli kiitoksena tilauksesta vaaleanpunainen sydän tikkari. Sehän ilahduttaa tätä sokerihiirtä kyllä. Saisipa muistakin kaupoista tällaisia tilaajalahjoja.
Tässä kuvassa vielä koko tilaus ja tuo mainitsemani tikkari. Ihania kaikki!
Tämä ei ole lahjottu tai maksettu mainos, vaan tyytyväisen asiakkaan hehkutus. Tulen jatkossakin tilaamaan Arkkikaupasta kaikkea kivaa pientä, kun ylimääräiset kolikot polttelee kukkarossa. Vaikkasta niitä joululahjoja seuraavaksi.
perjantai 24. lokakuuta 2014
torstai 16. lokakuuta 2014
Mitä tapahtui My Little Ponyille
Mietin tässä sellaista, kun My Little Pony minikirjoja kioskilla katselin, että kovasti ovat hoikistuneet nuo 80-luvulta tutut pienet suloisen suloiset ponit. Jokainen 80-luvun lapsi muistaa varmasti nämä ihanat hempeän väriset lelut ja tv-sarjan. 80-luvulla ponit olivat vaan pyöreämpi kylkisempiä kuin nykyään ja minusta kauniimpia kuin nämä uudet. Kertooko tämä jotain nykyajan kauneus ihanteista?
Ei ne Bratzitkään ihan luonnollisen näköisiä ole suurine meikattuine silmineen. Barbie nyt on aina ollut luonnoton varvas astuja laiheliini jolla ei ole minkään näköistä mahaa, mutta silti uhkeat utareet. Barbie seisoisi kyllä takakenossa aika pahasti jos pitäisi kantapäät maahan yltää. En ole koskaan leikkinyt barbeilla ja minusta ne antavatkin todella vääristyneen naisen kuvan lapsille.
Mutta nuo ponit harmittaa. Yhtään en lämpene näistä nykyajan kaitakasvoista. Ne eivät ole suloisia, vaan lähinnä pelottavan näköisiä. Mitä ihmettä tässä vuosien saatossa mun pikku poneille tapahtui. Taisivat olla muuten tyttömäisimpiä leluja joilla leikin nuo ponyt. Minähän tykkäsin enemmän autoista ja nalleista.
Koska nykyajan ponyt ei ihastuttaneet mua, jos eivät nyt ihan vihastuttaneetkaan, niin ostin itselleni (kun sattumalta Tori.fi. sivulta löysin) kaksi vanhaa kunnon 80-luvun vhs-kasettia joissa seikkailee nämä aidot ihanat pyöreä kylkiset kaunokaiset.
Onko tuttuja videoita teille? Mulle ainakin tuli heti takauma lapsuuteen ja R-kioskin vuokra video hyllyn valikoimiin. Se tuoksu ja tunne, kun sai valita yhden kasetin vuokralle. Usein myös kun olin kuumeessa ja kipeänä isä kävi hakemassa oman kylän kioskilta tai Ärrältä mulle videon lainaan. Oman kylän kioskilla oli vaan huomattavasti pienempi valikoima kuin keskustan Ärrällä. Siksi se oli ihan oma juttunsa käydä ja hakea R-kioskilta video. Kyllä se vuorokauden aikana tuli useampaa otteeseen katsottua. Lapsena se kerta ei riitä, vaan jaksaa katsoa jo pian uudelleen saman videon. Ainakin, jos tietää että se pitää seuraavana päivänä palauttaa.
Vuokrattiinko teille muksuna videoita tai oliko tapana yleensäkkään katsoa videoita? Mulle videot olivat itsestään selvyys ja värikoodien avulla tiesin mitä mistäkin napista tapahtui ja se punainen ympyrä (rec) oli kielletty nappi. Siihen en uskaltanut koskea. Vihreä kolmio oli paras (play) siitä kaikki alkoi (kai rakkaus vihreeseen väriinkin). Sinisestä neliöstä toiminto stoppas ja keltaiset kuvakelasivat eteen tai taaksepäin elokuvaa. Värittömät kelasivat nopeammin ja pimeästi. Eject oli luukun vieressä sitä painamalla sai kasetin ulos ja virtanappi vasemmassa alalaidassa videoissa. Pause niin se taisi olla virtanapin vieressä.
Kuvailin teille juuri meidän perheen ekat harmaat videot Sharp merkkiset eikä tietoakaan kaukosäätimestä. Se oli ihan huippua, kun 90-luvun alussa ostettiin uudet mustat videot (Sharp merkkiset nekin) ja niiden mukana tuli kaukosäädin. Jännä kapistus jonka kanssa ei tarvinnut sohvalta nousta kelailemaan.
Tästä tekstin pätkästä voitte päätellä, että olen lapsena viettänyt paljon aikaa videoiden parissa keksipaketti kädessä sohvalla. Siitä varmaan johtuu tämä nykyinenkin dvd ja vhs-kasettien keräily innostus. Tosin mies jo kielsi ostamasta yhtään vhs.ää lisää joten taidetaan jatkossa keskittyä vain niihin dvd leffoihin.
Sellaisia muistoja ja tuntemuksia tällä kertaa ja mun kun piti kirjoittaa vaan teksti jossa vertaan nykyajan leluja 80-luvun leluihin, niin päädyinkin muistelemaan vanhaa kunnon vhs aikaa ja pelkkiä My Little Ponyja. Sellaista se mun elämä vain on...Vanhojen muistelua, koska niin te tiedättekin: Kaipaan tuota kultaista 80-lukua. Entä sinä?
Ei ne Bratzitkään ihan luonnollisen näköisiä ole suurine meikattuine silmineen. Barbie nyt on aina ollut luonnoton varvas astuja laiheliini jolla ei ole minkään näköistä mahaa, mutta silti uhkeat utareet. Barbie seisoisi kyllä takakenossa aika pahasti jos pitäisi kantapäät maahan yltää. En ole koskaan leikkinyt barbeilla ja minusta ne antavatkin todella vääristyneen naisen kuvan lapsille.
Mutta nuo ponit harmittaa. Yhtään en lämpene näistä nykyajan kaitakasvoista. Ne eivät ole suloisia, vaan lähinnä pelottavan näköisiä. Mitä ihmettä tässä vuosien saatossa mun pikku poneille tapahtui. Taisivat olla muuten tyttömäisimpiä leluja joilla leikin nuo ponyt. Minähän tykkäsin enemmän autoista ja nalleista.
Koska nykyajan ponyt ei ihastuttaneet mua, jos eivät nyt ihan vihastuttaneetkaan, niin ostin itselleni (kun sattumalta Tori.fi. sivulta löysin) kaksi vanhaa kunnon 80-luvun vhs-kasettia joissa seikkailee nämä aidot ihanat pyöreä kylkiset kaunokaiset.
| Etukannet. |
| Takakansi. |
| Ihana tuo sateenkaari logo. |
Vuokrattiinko teille muksuna videoita tai oliko tapana yleensäkkään katsoa videoita? Mulle videot olivat itsestään selvyys ja värikoodien avulla tiesin mitä mistäkin napista tapahtui ja se punainen ympyrä (rec) oli kielletty nappi. Siihen en uskaltanut koskea. Vihreä kolmio oli paras (play) siitä kaikki alkoi (kai rakkaus vihreeseen väriinkin). Sinisestä neliöstä toiminto stoppas ja keltaiset kuvakelasivat eteen tai taaksepäin elokuvaa. Värittömät kelasivat nopeammin ja pimeästi. Eject oli luukun vieressä sitä painamalla sai kasetin ulos ja virtanappi vasemmassa alalaidassa videoissa. Pause niin se taisi olla virtanapin vieressä.
Kuvailin teille juuri meidän perheen ekat harmaat videot Sharp merkkiset eikä tietoakaan kaukosäätimestä. Se oli ihan huippua, kun 90-luvun alussa ostettiin uudet mustat videot (Sharp merkkiset nekin) ja niiden mukana tuli kaukosäädin. Jännä kapistus jonka kanssa ei tarvinnut sohvalta nousta kelailemaan.
Tästä tekstin pätkästä voitte päätellä, että olen lapsena viettänyt paljon aikaa videoiden parissa keksipaketti kädessä sohvalla. Siitä varmaan johtuu tämä nykyinenkin dvd ja vhs-kasettien keräily innostus. Tosin mies jo kielsi ostamasta yhtään vhs.ää lisää joten taidetaan jatkossa keskittyä vain niihin dvd leffoihin.
Sellaisia muistoja ja tuntemuksia tällä kertaa ja mun kun piti kirjoittaa vaan teksti jossa vertaan nykyajan leluja 80-luvun leluihin, niin päädyinkin muistelemaan vanhaa kunnon vhs aikaa ja pelkkiä My Little Ponyja. Sellaista se mun elämä vain on...Vanhojen muistelua, koska niin te tiedättekin: Kaipaan tuota kultaista 80-lukua. Entä sinä?
maanantai 13. lokakuuta 2014
Lapsuuteni satu ja kuvakirjat
Tästä alkaa uusi esittely sarja blogissani nimeltään : Lapsuuteni satu ja kuvakirjat. Tulen esittelemään muutamia lapsuuteni lukuaarteita joita äiti on kotitaloni uumenista etsinyt.
Luen satuja edelleen, vaikka minulla ei lapsia olekkaan. Varmaan sen jo arvasittekin, että rakastan satujen taikaa ja lumoa, kun kerään Disneyn piirrettyjä elokuviakin joita on tullut taas "muutama" lisää hommattua. Elokuvista lisää myöhemmin ja nyt kuvia kirjoista.
Tämä on paksumpi satukirja jossa on kaunis kuvitus ja opettavaisia satuja. Yksi ihanimmista joita olen koskaan nähnyt. Kaikki kirjani ovat myös tosi siistejä ja hyvä kuntoisia, koska en ole ollut koskaan mikään tahmatassu tai sottasormi joten tahroja ei näistä lapsuuteni aarteista löydy.
Näitä minulle on joskus pienenä luettu monet kerrat ja nyt iltojen pimetessä palaan taas lapsuuteni satumaailmaan.
Minulla ja serkullani oli kummallakin kaksi kappaletta Älä välitä sarjan kirjaa. Näissä on liikuttava tarina ja onnellinen loppu. Tämä on ohkasempi kuvakirja ja kuvat ovat todella kauniita. Alla muutama otos kuvista.
Mitäs tykkäsitte? Eikö ollutkin kaunis. Näitä ohuempia kirjoja luettiin aina iltasaduksi.
Seuraavaksi pari vanhempaa tuotantoa esittelyssä nimittäin äitini vanhat hänen omasta lapsuudestaan minulle asti säilyneet kuvakirjat.
Elämän jälkiä ja kulumaa kannessa, mutta onhan tämä jo varmaan yli viisikymmentä vuotta vanhakin.
Kuvat ovat tässä vanhassakin kirjassa kivoja. On sitä osattu jo äitinikin lapsuudessa satukirjoja tehdä.
Seuraavaksi tällä kertaa viimoinen kirja. Äitiltä peritty Prinsessa Ruusunen.
Siihen on singreerattu äitini nimikin. Tosin minä olen myöhemmin kirjoittanut jokaiseen kirjaan omatkin puumerkkini, kun sen taidon opin.
Ruususessa on aika vanhahtava kuvitus, mutta lumoava se on ja aikoinaan äitille melko rakas kirja. Kertoi ettei hänellä muita tainnut ollakkaan kuin nämä kaksi jotka juuri teille esittelin. Sehän tässä on hienointa, että nuo äitini lapsuuden aarteet ovat säilyneet näihin päiviin aina minulle asti. Osasyy on varmaan se, että meillä on aina käsitelty kirjoja kotona huolella eikä paljoa olla niitä ulkopuolisille lainailtu. Jokaisella on ollut oma paikkansa kirjahyllyssä ja minullakin ihan taaperosta lähtien ollut ikioma kirjahylly omassa huoneessa. Tosin teininä satukirjat sai siirtyä kaappiin ja kirjahyllyn valtasi nuorten kirjat ja niitäkin enemmän Aku Ankan taskukirjat. Lopulta taskukirjoja oli niin paljon, että nuortenkirjatkin lähti ullakolle ja vielä tänäkin päivänä ne taskarit komeilevat kauniissa rivissä siellä kirjahyllyssäni äitini luona.
Pidittikö tämänkaltaisesta esittelystä ja jaksatteko jatkossakin kiinnostua satukirjoista? Itse olen lumoutunut näihin ja mielelläni jakaisin teidän kanssa kauniita kuvia kirjoista.
Luen satuja edelleen, vaikka minulla ei lapsia olekkaan. Varmaan sen jo arvasittekin, että rakastan satujen taikaa ja lumoa, kun kerään Disneyn piirrettyjä elokuviakin joita on tullut taas "muutama" lisää hommattua. Elokuvista lisää myöhemmin ja nyt kuvia kirjoista.
Tämä on paksumpi satukirja jossa on kaunis kuvitus ja opettavaisia satuja. Yksi ihanimmista joita olen koskaan nähnyt. Kaikki kirjani ovat myös tosi siistejä ja hyvä kuntoisia, koska en ole ollut koskaan mikään tahmatassu tai sottasormi joten tahroja ei näistä lapsuuteni aarteista löydy.
Näitä minulle on joskus pienenä luettu monet kerrat ja nyt iltojen pimetessä palaan taas lapsuuteni satumaailmaan.
Minulla ja serkullani oli kummallakin kaksi kappaletta Älä välitä sarjan kirjaa. Näissä on liikuttava tarina ja onnellinen loppu. Tämä on ohkasempi kuvakirja ja kuvat ovat todella kauniita. Alla muutama otos kuvista.
Mitäs tykkäsitte? Eikö ollutkin kaunis. Näitä ohuempia kirjoja luettiin aina iltasaduksi.
Seuraavaksi pari vanhempaa tuotantoa esittelyssä nimittäin äitini vanhat hänen omasta lapsuudestaan minulle asti säilyneet kuvakirjat.
Elämän jälkiä ja kulumaa kannessa, mutta onhan tämä jo varmaan yli viisikymmentä vuotta vanhakin.
Kuvat ovat tässä vanhassakin kirjassa kivoja. On sitä osattu jo äitinikin lapsuudessa satukirjoja tehdä.
Seuraavaksi tällä kertaa viimoinen kirja. Äitiltä peritty Prinsessa Ruusunen.
Siihen on singreerattu äitini nimikin. Tosin minä olen myöhemmin kirjoittanut jokaiseen kirjaan omatkin puumerkkini, kun sen taidon opin.
Ruususessa on aika vanhahtava kuvitus, mutta lumoava se on ja aikoinaan äitille melko rakas kirja. Kertoi ettei hänellä muita tainnut ollakkaan kuin nämä kaksi jotka juuri teille esittelin. Sehän tässä on hienointa, että nuo äitini lapsuuden aarteet ovat säilyneet näihin päiviin aina minulle asti. Osasyy on varmaan se, että meillä on aina käsitelty kirjoja kotona huolella eikä paljoa olla niitä ulkopuolisille lainailtu. Jokaisella on ollut oma paikkansa kirjahyllyssä ja minullakin ihan taaperosta lähtien ollut ikioma kirjahylly omassa huoneessa. Tosin teininä satukirjat sai siirtyä kaappiin ja kirjahyllyn valtasi nuorten kirjat ja niitäkin enemmän Aku Ankan taskukirjat. Lopulta taskukirjoja oli niin paljon, että nuortenkirjatkin lähti ullakolle ja vielä tänäkin päivänä ne taskarit komeilevat kauniissa rivissä siellä kirjahyllyssäni äitini luona.
Pidittikö tämänkaltaisesta esittelystä ja jaksatteko jatkossakin kiinnostua satukirjoista? Itse olen lumoutunut näihin ja mielelläni jakaisin teidän kanssa kauniita kuvia kirjoista.
perjantai 10. lokakuuta 2014
Muumimukeilua
Monihan meistä keräilee muumimukeja-niin minäkin. Tai no ei sitä oikeastaan voi mun kohdalla keräilyksi sanoa, koska en himoitse koko sarjaa, vaan ostan silloin tällöin tarjouksesta jonkun mikä silmääni miellyttää. Usein värin tai hahmon mukaan.
En osta uusinta sesonki tai uutuus mukia heti, kun se kauppoihin ilmestyy. Omistan kolme kesä sesonki mukia ja kaksi joulumukia. Joulumukit ovat kyllä ihania ja ne haluaisin kaikki saada ja kesä mukeista "raita sarjan". Suosikkini onkin värikäs "raita sarjan" Pikku Myy ja saippuakuplat. Myös muumimamman saman sarjan sesonki muki löytyy. Sekä Niiskuneiti ja runoilija uudemmasta kesämuki sarjasta.
Suurimman osan mukeista äiti on ostanut minulle lahjaksi ja jotkut valinnut ihan oman maun mukaan. Yleensä kuitenkin kerron minkä mukin haluaisin. Mut kyllä yllätyksetkin ovat kivoja, kun ne ovat muumia.
Suosikki hahmoni ovat Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy. Olenkin hieman pettynyt kun Nuuskamuikkusesta ei ole tullut mitään erikoismukia tai sesonki mukia. Vain se yksi ainoa sininen. Se olikin muistaakseeni mun eka muumimuki ja yhdessä vaiheessa niitä oli kaksi, kun sain toisen äitiltä lahjaksi eikä se muistanut mun jo omistavan sellaista. Myin toisen kuitenkin rahapulassa pois.
Keltainen Pikku Myy vielä puuttuu, mutta vihreä ja saippuakuplia löytyy.
Ihanimman värinen on mintunvihreä Nipsu. Myös turkoosit ja liilat mukit ovat pirtsakoita.
Itselleni tarrat eivät ole tärkeitä. En kerää mukeja niiden rahallisen arvon vuoksi, vaan kivan ulkonäön takia ja huolisin vaikka sangattoman mukin kynäpurkiksi. Kauneus on katsojan silmissä ja arvokin mitataan niin monella eri tavalla. Toiset tykkää ajanpatinasta. Toiset tahtoo silkosen sileää ja uutta.
Keräiletkö sinä muumimukeja ja millä perusteella? Mulle kaikki heti vai ainoastaan sesonkia tai "taviksia"? Kenties värin mukaan? Käytätkö niitä vai pidätkö koristeena?
En osta uusinta sesonki tai uutuus mukia heti, kun se kauppoihin ilmestyy. Omistan kolme kesä sesonki mukia ja kaksi joulumukia. Joulumukit ovat kyllä ihania ja ne haluaisin kaikki saada ja kesä mukeista "raita sarjan". Suosikkini onkin värikäs "raita sarjan" Pikku Myy ja saippuakuplat. Myös muumimamman saman sarjan sesonki muki löytyy. Sekä Niiskuneiti ja runoilija uudemmasta kesämuki sarjasta.
Suurimman osan mukeista äiti on ostanut minulle lahjaksi ja jotkut valinnut ihan oman maun mukaan. Yleensä kuitenkin kerron minkä mukin haluaisin. Mut kyllä yllätyksetkin ovat kivoja, kun ne ovat muumia.
| Vaaleanpunainen muki ei ollut toivelistalla, mutta äiti osti sen viime syksynä, kun haaveilin häistä. |
Keltainen Pikku Myy vielä puuttuu, mutta vihreä ja saippuakuplia löytyy.
Ihanimman värinen on mintunvihreä Nipsu. Myös turkoosit ja liilat mukit ovat pirtsakoita.
| Näistäkin kolmesta äiti on ostanut yllärinä tuon vaaleanpunaisen. Nuuskamuikkunen on ihanin! |
Keräiletkö sinä muumimukeja ja millä perusteella? Mulle kaikki heti vai ainoastaan sesonkia tai "taviksia"? Kenties värin mukaan? Käytätkö niitä vai pidätkö koristeena?
lauantai 4. lokakuuta 2014
Kansallinen korvapuustipäivä!
Tänään on saanut herkutella oikein luvan kanssa tällä kanelisella herkulla.
Oikein makoisaa korvapuustinpäivän iltaa kaikille!
Aiemman jutun aiheesta löydät täältä 2012.
Oikein makoisaa korvapuustinpäivän iltaa kaikille!
Aiemman jutun aiheesta löydät täältä 2012.
maanantai 22. syyskuuta 2014
Disneyn kokoillan klassikko piirretyt
Saaneen esitellä tai kertoa teille mun uusimman intohimoni, rakkauteni ja keräilyn kohteeni: Disneyn kokoillan klassikko piirretyt. Tai no ainahan mä olen näitä rakastanut ja himoillut, vaan ei vanhemmilla ollut varaa paljoa näitä mulle ostella. Ensimmäinen Disney vhs-kasettini on Tuhkimo jonka sain heiltä nimipäivä lahjaksi ja toinen täälläkin moneen kertaan mainittu Kaunotar ja Hirviö jonka olen saanut joululahjaksi. Murrosikäisenä ostin itselleni omilla rahoillani Aristokatit, kun äiti ei suostunut "isolle tytölle" enää piirrettyjä ostamaan. Siihen ne sit jäi. Kunnes nyt päätin aloittaa keräilyn.
Aluksi ajatttelin kerääväni vain niitä leffoja jotka mua oikeasti kiinnostaa ja kiehtoo. En siis kaikkia. Kerään dvd ja vhs versioita. Myöhemminhän sitä saa sitten laajentaa oman maun mukaan mihin suuntaan vaan. Seuraavaksi esittelen teille mitkä dvd.t multa löytyy tällä hetkellä ja toisella kertaa esittelen mitkä vhs.t olen onnistunut haalimaan itselleni.
Liisa Ihmemaassa ei kuulu ykkös suosikkeihini, mutta klassikkona sekin täytyy löytyä kokoelmista. Robin Hood on puolestaan yksi lemppareitani. Vauhdikas ja hauska piirretty täynnä toimintaa ja rakkauttakin siinä sivussa.
Topi ja Tessu ovat vaan niin suloisia.
Kallein aarteeni ja suurinsuosikkini kaikista on iki ihana Kaunotar ja Hirviö. Rakkaustarina johon en kyllästy koskaan. Tietysti tästä elokuvasta löytyy myös joulu versio (kuva alapuolella). Seuraavaksi kotiutan vielä Bellen lumotun maailman, niin sarja on täydellinen. Vhs-kasetteinakin tätä elokuvaa löytyy neljä kappaletta.
Notre Damen Kellonsoittaja leffan olen vain kerran nähnyt. Täytyypi pian katsoa uudestaan, koska silloin aikoinaan ainakin tykkäsin tästä.
Tuo prinsessa dvd ei ole kokoillan piirretty enkä ole koskaan Keisarin uusia kuvioita katsonut, mutta kun nämä sai niin edullisesti niin ostin kokoelmiini. Ovathan nuo Disneyn prinsessat tosi ihastuttavia.
Bernard ja Bianca Australiassa täytyy jossain vaiheessa vielä hommata. Luultavasti kuitenkin vhs versiona. Ei lukeudu ykkös suosikkeihini kuitenkaan.
Topi ja Tessu 2 tuli ostettua, kun edullisesti sai.
Autot on uusimmista leffoista ihan paras.
Bambi elokuva oli ensimmäinen Disneyn kokoillan piirretty jonka näin ja käytiin äitin ja serkku-pojan kanssa ihan paikallisessa elokuvateatterissa (paremminkin pieni kino) katsomassa. Tarina teki lähtemättömän vaikutuksen, vaikka aika surullinen olikin. Seuraavaksi kotiutan Bambin jatko osan jonka olen kyllä jo kertaalleen nähnyt.
Tässä siis tämän hetkinen tilanne. Paljon on vielä semmoisia joita haluan ja osan vanhemmista vhs-kasetteina, mutta hyvä alku kuitenkin keräilylle.
Toivottavasti tykkäätte Disney aiheisista jutuista. Sillä näitä on tulossa jatkossa paljon lisää ja löytyy alatunnisteista tietenkin kohdasta Disney.
Onko sinulla suosikkia Disneyn kokoillan klassikko piirretyissä?
Aluksi ajatttelin kerääväni vain niitä leffoja jotka mua oikeasti kiinnostaa ja kiehtoo. En siis kaikkia. Kerään dvd ja vhs versioita. Myöhemminhän sitä saa sitten laajentaa oman maun mukaan mihin suuntaan vaan. Seuraavaksi esittelen teille mitkä dvd.t multa löytyy tällä hetkellä ja toisella kertaa esittelen mitkä vhs.t olen onnistunut haalimaan itselleni.
Liisa Ihmemaassa ei kuulu ykkös suosikkeihini, mutta klassikkona sekin täytyy löytyä kokoelmista. Robin Hood on puolestaan yksi lemppareitani. Vauhdikas ja hauska piirretty täynnä toimintaa ja rakkauttakin siinä sivussa.
Topi ja Tessu ovat vaan niin suloisia.
Kallein aarteeni ja suurinsuosikkini kaikista on iki ihana Kaunotar ja Hirviö. Rakkaustarina johon en kyllästy koskaan. Tietysti tästä elokuvasta löytyy myös joulu versio (kuva alapuolella). Seuraavaksi kotiutan vielä Bellen lumotun maailman, niin sarja on täydellinen. Vhs-kasetteinakin tätä elokuvaa löytyy neljä kappaletta.
Notre Damen Kellonsoittaja leffan olen vain kerran nähnyt. Täytyypi pian katsoa uudestaan, koska silloin aikoinaan ainakin tykkäsin tästä.
Tuo prinsessa dvd ei ole kokoillan piirretty enkä ole koskaan Keisarin uusia kuvioita katsonut, mutta kun nämä sai niin edullisesti niin ostin kokoelmiini. Ovathan nuo Disneyn prinsessat tosi ihastuttavia.
Bernard ja Bianca Australiassa täytyy jossain vaiheessa vielä hommata. Luultavasti kuitenkin vhs versiona. Ei lukeudu ykkös suosikkeihini kuitenkaan.
Topi ja Tessu 2 tuli ostettua, kun edullisesti sai.
Autot on uusimmista leffoista ihan paras.
Bambi elokuva oli ensimmäinen Disneyn kokoillan piirretty jonka näin ja käytiin äitin ja serkku-pojan kanssa ihan paikallisessa elokuvateatterissa (paremminkin pieni kino) katsomassa. Tarina teki lähtemättömän vaikutuksen, vaikka aika surullinen olikin. Seuraavaksi kotiutan Bambin jatko osan jonka olen kyllä jo kertaalleen nähnyt.
Tässä siis tämän hetkinen tilanne. Paljon on vielä semmoisia joita haluan ja osan vanhemmista vhs-kasetteina, mutta hyvä alku kuitenkin keräilylle.
Toivottavasti tykkäätte Disney aiheisista jutuista. Sillä näitä on tulossa jatkossa paljon lisää ja löytyy alatunnisteista tietenkin kohdasta Disney.
Onko sinulla suosikkia Disneyn kokoillan klassikko piirretyissä?
perjantai 19. syyskuuta 2014
Televisiossakin oli vain kaksi kanavaa
Niin siintä kultaisesta 80-luvusta vielä ja kiireettömästä ajasta, Ei olleet tietokoneet, pelikonsolit ja muut kodin viihdekeskukset sitä luokkaa kuin nykyään. Meillä "maalla" näkyi vain ylen kanavat ja mtv kolmekin varmaan vasta 1990, kun olin jo kolmannella luokalla. Se kuulkaas oli jännä kanava kun sieltä tuli Disneyn pitkiä elokuvia lauantaisin ja piirrettyjä ihan tolkuton määrä. Minulle joka kasvoin ylen tarjoaman Puoli kuusi ja Pikku kakkonen lastenohjelmien parissa tuo uusi kolmas kanava oli huippu elämys!
Meillä ei paljoa televisiota silloin katsottu kun olin muksu. Joulu oli oikeata lasten kulta-aikaa, kun silloin tuli tavallista enemmän piirrettyjä telkkarista. Aattoaamun tapitin aina television ääressä Joulupukin kuumaalinjaa ja sen ohessa tulevia piirrettyjä katsoen. (Teen sitä kyllä vieläkin.)
Nykypäivänä tarjontaa on ihan liikaa kanavissa. Päälle vielä kaikki maksu tv.t sun muut hömpötykset. Onneks niitä ei ole pakko katsoa! Silti liian moni on television ja sen tuomien ohjelmasarjojen orja. Moni ajoittaa kyläilyt ja kaupassa käynnit tv-ohjelmien aikataulun mukaan.
Onneksi tiedän ettei kaikki näin toimi ja lapsi perheissäkin on eroja minkä verran vietetään aikaa television äärellä. Kukin kuitenkin tyylillään ja tavallaan. Kunhan se tv ei ole lapsen ainoa viihdyke tai päinvastoin aikuisen ainoa huvi.
Mitä me sit tehtiin, kun ei katsottu televisiota? Eikä pelattu pelikonsoleilla tai surffailtu netissä? Me vietettiin aikaa yhdessä. Pelattiin isän kanssa paljon lautapelejä. Toisinaan pelasin yksin, kun ei ollut pelikaveria. Pelattiin pihalla kaikkia mahdollisia ulkopelejä kesäisin. Kavereitten kanssa rakennettin majoja, niin sisälle kuin uloskin. Aina oli tekemistä! Minäkin olin perheeni ainut lapsi ja ainokainen, mutta harvoin mulla oli tekemisen puute. Aina äiti jotain keksi ja isällä oli aikaa pelata. Leluja ei ollut paljon (paitsi pikkuautoja ja pehmoleluja ja näillä kaikilla nimet. Jopa autoilla.) Silti tekemistä oli ilman tv.n tuijotusta tai konsolipelejä. Niitä lautapelejä sain usein syntymäpäivä sekä joululahjaksi ja muistan mitä vanhemmaksi tulin sitä arvokkaampia pelejä sain. Viimesin ja ehdoton suosikkini on Hotel lautapeli.
Äiti ei tykännyt lautapeleistä. Silloin tällöin osallistui Kimbleen isän ja mun kanssa ja yleensä vielä pirulainen voitti koko pelin. Mut äitin kanssa leivoin, piirtelin, askartelin ja kokosin kiiltokuvakansioita.
Sellainen oli minun lapsuus. Ihania muistoja täynnä. Pääosin paljon muistoja perheen yhteisistä ihanista pelihetkistä ja läsnäolon tunteesta. Äiti ja isä olivat minua varten. Minun kanssa. Ehkä sit kun menin nukkumaan saattoivat telkkarista jonkun saksalaisen dekkari sarjan katsoa, mutta eivät koskaan lapsen (minun) aikana.
Oih, olin unohtaa kirjat! Niitä meillä luettiin ja paljon.! Vuoro illoin vanhemmat lukivat mulle iltasadun ja kirjastosta kannettiin kasapäin uutta lukemista joka kuukausi omien satukirjojen lisäksi. Kirjat ovat aina kuuluneet elämääni ja olleet suuri rikkaus. Mikä parasta kaikki lapsuuteni rakkaat satukirjat ovat vielä tallessa. Samoin kuin ne kiiltokuvakansiotkin.
Minkälaisia muistoja teillä on omasta lapsuudesta? Tiedän, että lukijoissani on 2000-luvun lapsia sekä äitini ikäisiä ihmisiä oman ikäluokkani lisäksi. Kertokaa kommenteissa muistojanne ja pelattiinko teillä paljon lautapelejä?
Meillä ei paljoa televisiota silloin katsottu kun olin muksu. Joulu oli oikeata lasten kulta-aikaa, kun silloin tuli tavallista enemmän piirrettyjä telkkarista. Aattoaamun tapitin aina television ääressä Joulupukin kuumaalinjaa ja sen ohessa tulevia piirrettyjä katsoen. (Teen sitä kyllä vieläkin.)
Nykypäivänä tarjontaa on ihan liikaa kanavissa. Päälle vielä kaikki maksu tv.t sun muut hömpötykset. Onneks niitä ei ole pakko katsoa! Silti liian moni on television ja sen tuomien ohjelmasarjojen orja. Moni ajoittaa kyläilyt ja kaupassa käynnit tv-ohjelmien aikataulun mukaan.
Onneksi tiedän ettei kaikki näin toimi ja lapsi perheissäkin on eroja minkä verran vietetään aikaa television äärellä. Kukin kuitenkin tyylillään ja tavallaan. Kunhan se tv ei ole lapsen ainoa viihdyke tai päinvastoin aikuisen ainoa huvi.
Mitä me sit tehtiin, kun ei katsottu televisiota? Eikä pelattu pelikonsoleilla tai surffailtu netissä? Me vietettiin aikaa yhdessä. Pelattiin isän kanssa paljon lautapelejä. Toisinaan pelasin yksin, kun ei ollut pelikaveria. Pelattiin pihalla kaikkia mahdollisia ulkopelejä kesäisin. Kavereitten kanssa rakennettin majoja, niin sisälle kuin uloskin. Aina oli tekemistä! Minäkin olin perheeni ainut lapsi ja ainokainen, mutta harvoin mulla oli tekemisen puute. Aina äiti jotain keksi ja isällä oli aikaa pelata. Leluja ei ollut paljon (paitsi pikkuautoja ja pehmoleluja ja näillä kaikilla nimet. Jopa autoilla.) Silti tekemistä oli ilman tv.n tuijotusta tai konsolipelejä. Niitä lautapelejä sain usein syntymäpäivä sekä joululahjaksi ja muistan mitä vanhemmaksi tulin sitä arvokkaampia pelejä sain. Viimesin ja ehdoton suosikkini on Hotel lautapeli.
Äiti ei tykännyt lautapeleistä. Silloin tällöin osallistui Kimbleen isän ja mun kanssa ja yleensä vielä pirulainen voitti koko pelin. Mut äitin kanssa leivoin, piirtelin, askartelin ja kokosin kiiltokuvakansioita.
Sellainen oli minun lapsuus. Ihania muistoja täynnä. Pääosin paljon muistoja perheen yhteisistä ihanista pelihetkistä ja läsnäolon tunteesta. Äiti ja isä olivat minua varten. Minun kanssa. Ehkä sit kun menin nukkumaan saattoivat telkkarista jonkun saksalaisen dekkari sarjan katsoa, mutta eivät koskaan lapsen (minun) aikana.
Oih, olin unohtaa kirjat! Niitä meillä luettiin ja paljon.! Vuoro illoin vanhemmat lukivat mulle iltasadun ja kirjastosta kannettiin kasapäin uutta lukemista joka kuukausi omien satukirjojen lisäksi. Kirjat ovat aina kuuluneet elämääni ja olleet suuri rikkaus. Mikä parasta kaikki lapsuuteni rakkaat satukirjat ovat vielä tallessa. Samoin kuin ne kiiltokuvakansiotkin.
Minkälaisia muistoja teillä on omasta lapsuudesta? Tiedän, että lukijoissani on 2000-luvun lapsia sekä äitini ikäisiä ihmisiä oman ikäluokkani lisäksi. Kertokaa kommenteissa muistojanne ja pelattiinko teillä paljon lautapelejä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)