En tullut julistamaan ylistys kirjoitusta näille henkilöille. He täyttivivät molemmat vuosia 14 ja 15 päivä. Ja joka kerta toivon, että vuodet ei vierisi näin nopeasti. Ne voisivat pysähtyä ainakin vanhempien kohdalla. Ne yrittivät saada mua kanssa syntymään maaliskuulle, mutta ehei. Ei onnistunut.
Rakastan kun iskä kanssa voidaan suoraan puhua asioista. Hän muistaa hyvin menneitä aikoja ja on vahvasti läsnä mitä tehtiin kun olin pieni.
Äiti ei muista juuri mitään tai hän muistaa ikäviä asioita. Hänen kanssa ei käydä koskaan rakentavia keskusteluja. Hän muistaa tämän päivän asiat.
Iskän tehtiin paljon asioita kun olin pieni. Hän otti minut mukaan minne menikin. Hän meni käymään bensa asemalla ja minä halusin mukaan ja hän otti. Halusin painaa nappia että saadaan bensaa. Käytiin pilkillä, pulkkamäessä, luistelemassa, hiihtämässä. Äiti ei noille matkoille lähtenyt mukaan. Ne olivat minun ja iskän välisiä muistoja. Harmi äiti on jäänyt monesta paitsi.
Äitin kaa tehtiin koti juttuja. Askarreltiin, leivottiin ja siivottiin. Niin laitan siivous, kun oli se pienenä mukava pyyhkiä pölyjä.
Äidin ja Isän kihlakuva. Vanha, mutta ihana. Minä rakastan heitä koko sydämestäni.
lauantai 17. maaliskuuta 2018
sunnuntai 11. maaliskuuta 2018
Oma koti kullan kallis
Tuo otsikon teksti lukee siinä puisessa plagaatissa joka on meidän keittiön seinällä ollut iät ja ajat. Vanhemmat saivat sen tupaantuliaislahjana vuonna 1981 tähän taloon muuttaessaan. Tuona samana kultaisena vuonna, kun minäkin näin päivänvalon. Itse tässä iltakävelyllä kerran ajattelin (kävelyllä on hyvää aikaa ajatella) että oma koti on kuin äidin kohtu: Turvallinen, lämmin ja hyvä paikka olla. Piilossa maailman pahuudelta. Kysyin äitiltä eräänä päivänä miten he päätyivät tähän taloon ja tälle asutusalueelle. Vastaus oli yksinkertainen: Tämä oli minun unelmieni talo. Sillä ei ollut mitään merkitystä missä talo sijaitsi, mutta se oli niin ulkoa kuin sisältä juuri äidin toiveet täyttävä talo. Ei siis mikään hätäinen ratkaisu tai toinen vaihtoehto, vaan unelmien talo. Tämä on kyllä todella kaunis talo. En kiellä, koska onhan tämä minunkin unelmieni talo.
Tätä ennen äiti ja isä asuivat vuokra kaksiossa kerrostalossa. Ensin kahdestaan sitten koiran kaa ja lopulta minäkin ehdin reilu kuukauden siellä asustaa. Isä teki töitä tehtaalla. Äiti leipomossa. Koirakin oli sekarotuinen. Joten voiko tavallisempaa perhettä ollakkaan. Tila alkoi käydä auttamattoman pieneksi, kun minä tulin maailmaan ja jo äidin raskausaikana etsivät omaa omakotitaloa. Löysivät tän ja ihastuivat. Sijaintikin oli keskeinen, mutta rauhaallinen. Kummankin vanhemmille matkaa kolme kilometriä. Samoin kaupoille ja minun tulevaan kouluun.
Kerrostalo elämään kyllästyneenä nukkuivat malttamattomina muuttajina ekan yön olohuoneen lattialla patjojen päällä. Rakastivat sitä rauhaa kun yläkerrasta ei kuulunut musiikin soitto läpi yön. Unelma omasta kodista oli toteutunut. Minä mietin vaan, että mahtoi olla aluksi autio talo kun kaksiosta muuttaa 4 huonetta ja keittiö komboon. Oma Koti on aina Kullan Kallis. (Kuvittele tähän loppuun sydän) Yksityisyyssuoja syistä en valitettavasti voi julkaista talosta kuvaa, vaikka kuinka haluaisin.
| Kuva saunasta. |
Kerrostalo elämään kyllästyneenä nukkuivat malttamattomina muuttajina ekan yön olohuoneen lattialla patjojen päällä. Rakastivat sitä rauhaa kun yläkerrasta ei kuulunut musiikin soitto läpi yön. Unelma omasta kodista oli toteutunut. Minä mietin vaan, että mahtoi olla aluksi autio talo kun kaksiosta muuttaa 4 huonetta ja keittiö komboon. Oma Koti on aina Kullan Kallis. (Kuvittele tähän loppuun sydän) Yksityisyyssuoja syistä en valitettavasti voi julkaista talosta kuvaa, vaikka kuinka haluaisin.
maanantai 5. maaliskuuta 2018
Kissavideoita, kissavideoita
Kaikkihan tietävät tämän Maija Vilkuumaan biisin Kissavideoita. Ai ei, no ei siitä sen enempää. Mä katoin kaksi ihanaa kissavideoita jotka esittelen. Toinen on hieman jouluinen: Viiru ja Pesonen Paras joulu ikinä.
Tää oli hellyyttävä kuva takan kannesta. Viiru haluaa parhaan joulun kuin ikinä. Mutta Pesosesta ei taida ola avuksi. Hän loukkaa jalkansa. Mutta saako Viiru joulu jota on toivonut.
Mä olen huono kuvailemaan juonen käänteitä. Joten katsokaa itse.
Toinen on tosipohjaan tehty elokuva: A street cat named Bob.
Tämä piti ostaa ihan omaksi, kun sain kirjastosta kattottua. Ihana elokuva joka kertoon minkälaista on omistaa kissa. Niin ja katsokaa ite. Niissä on ainakin kissoja.
Tää oli hellyyttävä kuva takan kannesta. Viiru haluaa parhaan joulun kuin ikinä. Mutta Pesosesta ei taida ola avuksi. Hän loukkaa jalkansa. Mutta saako Viiru joulu jota on toivonut.
Mä olen huono kuvailemaan juonen käänteitä. Joten katsokaa itse.
Toinen on tosipohjaan tehty elokuva: A street cat named Bob.
Tämä piti ostaa ihan omaksi, kun sain kirjastosta kattottua. Ihana elokuva joka kertoon minkälaista on omistaa kissa. Niin ja katsokaa ite. Niissä on ainakin kissoja.
torstai 1. maaliskuuta 2018
Kissoja
Mä siis todellakin rakastan kissoja. Jos mulla oli maatalo niin pitäisi niitä ainakin neljä tai enemmänkin. Kissat ovat niin itsenäisiä, mutta tavallaan hellyyttäviä elämiä. Ne tietää mitä ne haluaa ja saavat sen ( useimmiten ). Meillä on ollut viisi kissa. Ne voisi laittaa järjestykseen. Kaksi hyvin notkeaa tapausta, kaksi laiska jaakkoja ja yksi hulivili. Nämä notkeimmat kissat olivat punaisia ja niitä rakastan eniten. Meidän Matias oikeastaan söi ja nukkui, söi ja nukkui. Oikea hurmuri pienen suklaanenänsä kanssa. Yksi kissa nukkui akvaarion päällä. Ei ne kalat siitä säikähteneet, mutta oli harvinaisen lämmin nukkumapaikka. Aina se otettiin pois siitä, mutta meni takaisin. Joten annettiin olla. Ihan mukava kirjo kissoja.
Pieni suklaanenä, Matias. Oli kirjava kissa, mutta mahasta valkonen. Matias nukkui yleensä keinutuolissa. Eipä sitä ihmiset käyttäneet lainkaan, kun oli hänen nukkumapaikka.
Nykyisin ei tullut otettua kissaa. Odotetaan että aika kypsempi. Ihastellaan vaan muiden kissoja. Mutta lainaan kissa elokuvia, lempisarjakuva sankari on Karvinen ja rakastan Disneyn piirrettyjä joissa kissa pääosassa. Oliver ja kumppanit on ihana ja samoin Aristokatit.
Niin ja mulla on kissakuume...Sen takia näistä kirjoittelin.
Pieni suklaanenä, Matias. Oli kirjava kissa, mutta mahasta valkonen. Matias nukkui yleensä keinutuolissa. Eipä sitä ihmiset käyttäneet lainkaan, kun oli hänen nukkumapaikka.
Nykyisin ei tullut otettua kissaa. Odotetaan että aika kypsempi. Ihastellaan vaan muiden kissoja. Mutta lainaan kissa elokuvia, lempisarjakuva sankari on Karvinen ja rakastan Disneyn piirrettyjä joissa kissa pääosassa. Oliver ja kumppanit on ihana ja samoin Aristokatit.
Niin ja mulla on kissakuume...Sen takia näistä kirjoittelin.
lauantai 24. helmikuuta 2018
Se on pääsiäinen
Ei, ei ole vielä. Selittää äiti tytölleen joka näki suuklaameren kaupassa 13.2. kun ystävänpäiväkin oli edessä. Siis kuinka aikaseen pitää aloittaa markinointi. Pääsiäinen on maaliskuun lopulla, mutta ei vielä helmikuussa. Minusta ois voinut aloittaa markkinoinnin maaliskuussa, mutta ei se aloitetaan nyt jo!
Siinä ne joutuu perheen piemille selittää ettei ole pääsiäinen vielä . Eikä edes palmusunnuntain. Sitten jotkut alkavat itkua vääntää, kun eivät saa suklaata. Tässä kaupassa se oli hyvin mitoitettu. Että melkein väkisin joutuu näiden edestä kävelemään. Huoh. Ja tottakai jotkut ostaa suklaata nyt jo. Olenko tullut vanhanaikaiseksi vai tosiaanko näitä markkinoidaan aiemmin? En muista omasta lapsuudesta tätä.
| Kuva viime vuodelta. |
tiistai 20. helmikuuta 2018
Menneestä pois
Pitäskö palata tähän päivään. Ei kyllä millään viitsit. Noita lapsuusjuttuja on kiva muistella. Eikä tässä päivässä ole juurikaan kerrottavaa. Paitsi tää talvi sais olla jo ohi. En tykkää yhtään talvesta. Joulukuussa odottaa lunta saapuvaksi, mutta joulun jälkeen ei niin välittäs. Minusta hyvin riittäs joulu ja tammikuu talveks ja sit sais tulla kevät, mutta eihän se niin mee. Ikävä kyllä.
Helmikuu menee nopeasti ohi ja sit se on kevättalvi ja vasta huhtikuussa kevät. Tästä pitäisi nauttia: Hiihdellä, luistella, käy pulkkamäessä, pilkillä jne. Mutta mä en osaa. Tarvittas joku pienempi ihminen joka sais pulkkamäkeen tai hiihtämään. Iskä kaa tehtiin aina noita talvisia puuhia. Pilkkimistä rakastan. Kuka sais mut lähtemään pilkille? Minä voitin aikoinaan nuorten sarjassa boolimaljan, kun sijoitun ensimmäiseksi pilkkikisoissa. Huimaa. Iskä sai sielä paistinpannun. Tulipa tuo mieleen pilkkimisestä.
Nyt pitäisi nauttia niistä asioista mistään ei kesällä voi tehdä. Nauttia lumisateesta, että voi tehdä lumienkelin, nauttia hiihdosta ja mäenlaskusta. Kesällä ei voi tehdä näita asioita. Sillo voi tehdä jotain muuta. Mutta kevättä mä kaipaan. Se on mun vuodenaika. Ehkä johtuu siitä kun olen toukokuussa syntynyt ja keväällä on nimpparit. En tiedä, mutta sitä kohti mennään.
Helmikuu menee nopeasti ohi ja sit se on kevättalvi ja vasta huhtikuussa kevät. Tästä pitäisi nauttia: Hiihdellä, luistella, käy pulkkamäessä, pilkillä jne. Mutta mä en osaa. Tarvittas joku pienempi ihminen joka sais pulkkamäkeen tai hiihtämään. Iskä kaa tehtiin aina noita talvisia puuhia. Pilkkimistä rakastan. Kuka sais mut lähtemään pilkille? Minä voitin aikoinaan nuorten sarjassa boolimaljan, kun sijoitun ensimmäiseksi pilkkikisoissa. Huimaa. Iskä sai sielä paistinpannun. Tulipa tuo mieleen pilkkimisestä.
Nyt pitäisi nauttia niistä asioista mistään ei kesällä voi tehdä. Nauttia lumisateesta, että voi tehdä lumienkelin, nauttia hiihdosta ja mäenlaskusta. Kesällä ei voi tehdä näita asioita. Sillo voi tehdä jotain muuta. Mutta kevättä mä kaipaan. Se on mun vuodenaika. Ehkä johtuu siitä kun olen toukokuussa syntynyt ja keväällä on nimpparit. En tiedä, mutta sitä kohti mennään.
torstai 15. helmikuuta 2018
Karkkijemma ysärityyliin
Kaikkiahan tietävät että minä syön paljon karkkia. Mutta minulla on karkkijemma aina 90-luvulta lähtien ja on myös 80-luvulta, mutta niistä en tiedä missä ovat. Eli palataan 90-luvulle.
Smarties kansa on nokkelee jne. Muistui laulusta mieleen, jos se meni noin.
Nämä on varmaan 90-luvun alusta. Näissä oli niitä suussa sulavia suklaita. Minulla on näitä kolme kappaletta: Minniä kaks ja yksi Mikki joita yksi koira on kohdellut kaltoin. Mikiltä puuttuu tikkari. Joku ihmettelee miksi nämä ovat mulla säästössä, mutta katsookas...
Sinne voi laittaa rahaa, kätevää. Vaikka tosin, ei mulla sielä rahaa ollut. Pidin ne muuten vaan. Olivathan ne tosi söpöjä.
Sit siirrytään karkkilaatikoihin. Näitä löysin muutaman eräästä laatikosta.
Noita ylimpiä ei saa enää ja ainoa minkä saa on Zalmiakki. Nämä olivat kaikki hyviä. Jee-Jee.tä kaipaan erittäin paljon. Niistä tuli hyvä salmiakki-hedelmä yhdistelmä. Röllitkin olivat hyviä. Tässä toiselta puolelta kuvattuna.
Röllissä on vielä muovi laatikon päällä. En viitsinyt ottaa pois. Antaa olla. Ja jotakuinkin. Nämä laatikot olivat pieniä. Enää ei edes tehdä näitä laatikoita kovinkaan paljon. Ennen olivat hyvät valikoimat. Sääli.
Sit ihan loppuun vielä kaksi karkkipussin kuvaa. Nämä löytyivät myös karkkilaatikoiden jemmasta.
Bonbonjeja! Jokainen muistaa nämä ällöttävän likaiset hyi hyi nimet. Olen varmaan maistanut kaikkia, mutta nämä löytyivät jemmasta. Lokin läjäys oli hyvän makuinen.
Nyt te miettitte, että heitänkö menee nää karkkijemmani, mutta en heitä. Laitan ne säilyymään lootaan. En tiedä miksi, mutta onpahan jotain mitä voi vanhana muistella.
Smarties kansa on nokkelee jne. Muistui laulusta mieleen, jos se meni noin.
Nämä on varmaan 90-luvun alusta. Näissä oli niitä suussa sulavia suklaita. Minulla on näitä kolme kappaletta: Minniä kaks ja yksi Mikki joita yksi koira on kohdellut kaltoin. Mikiltä puuttuu tikkari. Joku ihmettelee miksi nämä ovat mulla säästössä, mutta katsookas...
Sinne voi laittaa rahaa, kätevää. Vaikka tosin, ei mulla sielä rahaa ollut. Pidin ne muuten vaan. Olivathan ne tosi söpöjä.
Sit siirrytään karkkilaatikoihin. Näitä löysin muutaman eräästä laatikosta.
Noita ylimpiä ei saa enää ja ainoa minkä saa on Zalmiakki. Nämä olivat kaikki hyviä. Jee-Jee.tä kaipaan erittäin paljon. Niistä tuli hyvä salmiakki-hedelmä yhdistelmä. Röllitkin olivat hyviä. Tässä toiselta puolelta kuvattuna.
Röllissä on vielä muovi laatikon päällä. En viitsinyt ottaa pois. Antaa olla. Ja jotakuinkin. Nämä laatikot olivat pieniä. Enää ei edes tehdä näitä laatikoita kovinkaan paljon. Ennen olivat hyvät valikoimat. Sääli.
Sit ihan loppuun vielä kaksi karkkipussin kuvaa. Nämä löytyivät myös karkkilaatikoiden jemmasta.
Bonbonjeja! Jokainen muistaa nämä ällöttävän likaiset hyi hyi nimet. Olen varmaan maistanut kaikkia, mutta nämä löytyivät jemmasta. Lokin läjäys oli hyvän makuinen.
Nyt te miettitte, että heitänkö menee nää karkkijemmani, mutta en heitä. Laitan ne säilyymään lootaan. En tiedä miksi, mutta onpahan jotain mitä voi vanhana muistella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)