Näin pääsiäisen aikaan munat puhututtavat ihmisiä kovasti. Tietenkin suklaa-yllätysmunat eivät kananmunat. Nykyajan trendi näköjään on, että 50 grammanen muna on se normimuna. Toisin kun minun lapsuudessani oli enemmän valikoimaa 20 grammasissa kuin isommissa. Nykyään saa etsimällä etsiä pikkumunia ja niissä halvimmissa onkin pahaa tummaa suklaata ja surkeat yllärit. Kinder toimii aina. Tietää mitä saa, kun Kinderin ostaa. Laatu suklaata ja ihan jees leluja. Pienenä se oli harvinaista herkkua, mutta nykyään tarjolla ympäri vuoden kaupoissa. S-marketissa hintaan 0,75. S-marketissa oli muuten kaikki suklaamunat K-kauppaa halvempia jopa K-kaupan tarjous munia halvempia. (Tähän nauru hymiö) Hyvin ihmiset silti osti "tarjouksesta" munia, vaikka toisesta kaupasta oisi saanut normihintaan halvemmalla. Hih, hih, pieni hintavertailu kannattaa aina.
Äiti pähkäili suuresti minkälaisia munia ostaa virpomapalkaksi. Lopulta päädyttiin Kinderiin ja se oli oikea valinta. Minä sen sijaan sain jotain muuta. En kuitenkaan sitä jätti isoa Kinder yllätystä. Sain Minions munan ja valitsin sinisen. Myöhemmin sain vielä vihreän ja olisin halunnut vaaleanpunaisenkin, mutta ne olivat loppuneet. Alakuvan pienet punaiset munat saatiin äitin miesystävältä, vaikka ei ees virvottu. Oli ostanut ison laatikon tarjouksesta ja siitä riitti vielä meillekkin. Niitä oli viisi kaikenkaikkiaan, mutta yksi ei mahtunut kuvaan. Nam, nam, eiköhän näillä pärjää yhden pääsiäisen.
Mignomista en tykkää lainkaan ja töhnämunien perään en ole. Hei, eihän siellä ole leluakaan sisällä! Tykkään myös perinteisistä suklaakuvio pusseista. Niissä ei ole yllätyksiä, mutta kauniit kuoret ja toimivat hyvin koristeina. Suklaapupu kavereineen. Pieniä ruohomunia on ostettava kanssa joka vuosi. Ne nyt vaan ovat niin söpöjä ja parhaimpia ne joissa on joku crispi tai nougat täyte. Yllätyksistä vielä sen verran, että mihin kaikki korut ovat kadonneet. Ne kun tuntuivat 80-luvulla olevan vallalla oleva trendi yllätyksenä ja vain Kinderissä oli koottava lelu. Toista se on nykyään. Nämä nykyajan munat ovat myös aika sukupuolijaoteltu jo kuoriensakkin mukaan mikä on minusta aika tylsää. Kaikenlisäksi täytyisi tietää mistä saaja pitää, kun munat edustavat jotain elokuvaa tai piirrettyä. Tyttö Kinder on minusta ihan turha keksintö. Onneksi se tavallinen sopii kuitenkin myös tytöille. Eli tavallinen Kinder on sit sopiva kaikille. Niin ja ne halppis suklaat joille lapset irvistää. On halppiksissa varmasti hyviäkin. Esim. Sellaiset pienet keltakuoriset dinosaurus munat. Yllätyksenä niissä oli tietenkin pieniä dinosauruksia.
No, niin tai näin jokainen löytää joukosta varmasti oman suosikkinsa.
perjantai 14. huhtikuuta 2017
tiistai 11. huhtikuuta 2017
Palmusunnuntai
Meillä ei paljon vaaleja seurattu, vaan vietettiin perinteistä palmusunnuntaita. Varauduttiin neljään virpojaan, mutta kaksi kävi. Joten jäi yllätysmunia itsellekkin. Kaksi suloista poika lasta kävivät virpomassa äitin tuoreeks ja terveeks. Kiitos heille! Minä aina niin jännään tuleeko kukaan vai ei ja olen pettynyt, jos kukaan ei käy tai tulee vääränä päivänä.
Hienot vitsat pojat olivat tehneet. Kuvassa myös vanhoja menneiden vuosien muistoja virpojista. Meillä ei heitetä vitsoja menemään pääsiäisen jälkeen, vaan ne säilytetään koristeena seuraaviin vuosiin. Koskaan ei tiedä milloin niiden tuleminen lakkaa joten paras säilyttää muistona.
Itsehän en alle kouluikäisenä uskaltanut virpoa kuin omat mummot ja heidätkin varovasti iskän jalkojen takaa. Ala-aste iässä kävin jo naapureitakin kiusimassa. Muistan kun naapurin pappa harmitteli ettei ollut puhaltanut kanamunia tyhjäks. Onneks mummeli tuli ovelle ja sanoi: Ei nykyään sellasia harrasteta. Pitää olla suklaamuna. Huh, kun minä säikähdin, että saanko tyhjät munankuoret vaan vaivanpalkaksi.
Taisin olla 12-vuotias, kun viimoisen kerran kävin virpomassa naapurin mummon. Omaa piti käydä vielä senkin jälkeen, vaikka murrosikä painoi päälle. Oli todella harvinaista herkkua saada virpoma palkaksi Kinder. Toisinaan tuli pelkkä pieni ruohomuna ja sekös harmitti. Ei mitään sisältöä. Mummoilta sai aina sylillisen suklaata joista äiti osan takavarikoi pääsiäistä odottamaan. Kaikkea ei todellakaan syöty heti ja kerralla.
Nykyään Kindereitä saa läpi vuoden ostaa kaupasta joten hohto kadonnut vähän niistäkin. En koe Kinderiä enää pääsiäismunaksi. Parasta suklaata siinä kuitenkin on. Siintä ei pääse mihinkään.
Kävikö teillä virpojia? Koristeletko kotia pääsiäiseksi? Mun täytys laittaa vielä ohra itämään. Muksuna kasvatettiin aina rairuohoa. Aikuisena olen siirtynyt ohraan. Itää nopeammin ja on vahvempaa. Kunhan sen teen, niin sit ois kaikki melkein valmista. Sillä koristeet lisääntyy sitä mukaa mitä lähemmäs pääsiäinen tulee. Täytyisi etsiä vielä niitä kaikkein hienoimpia ja arvokkaimpia koristeita joita lapsena askarteli. Ei nää kaupan valmis härpäkkeet ole mitään niihin verrattuna.
Hienot vitsat pojat olivat tehneet. Kuvassa myös vanhoja menneiden vuosien muistoja virpojista. Meillä ei heitetä vitsoja menemään pääsiäisen jälkeen, vaan ne säilytetään koristeena seuraaviin vuosiin. Koskaan ei tiedä milloin niiden tuleminen lakkaa joten paras säilyttää muistona.
Itsehän en alle kouluikäisenä uskaltanut virpoa kuin omat mummot ja heidätkin varovasti iskän jalkojen takaa. Ala-aste iässä kävin jo naapureitakin kiusimassa. Muistan kun naapurin pappa harmitteli ettei ollut puhaltanut kanamunia tyhjäks. Onneks mummeli tuli ovelle ja sanoi: Ei nykyään sellasia harrasteta. Pitää olla suklaamuna. Huh, kun minä säikähdin, että saanko tyhjät munankuoret vaan vaivanpalkaksi.
Taisin olla 12-vuotias, kun viimoisen kerran kävin virpomassa naapurin mummon. Omaa piti käydä vielä senkin jälkeen, vaikka murrosikä painoi päälle. Oli todella harvinaista herkkua saada virpoma palkaksi Kinder. Toisinaan tuli pelkkä pieni ruohomuna ja sekös harmitti. Ei mitään sisältöä. Mummoilta sai aina sylillisen suklaata joista äiti osan takavarikoi pääsiäistä odottamaan. Kaikkea ei todellakaan syöty heti ja kerralla.
Nykyään Kindereitä saa läpi vuoden ostaa kaupasta joten hohto kadonnut vähän niistäkin. En koe Kinderiä enää pääsiäismunaksi. Parasta suklaata siinä kuitenkin on. Siintä ei pääse mihinkään.
Kävikö teillä virpojia? Koristeletko kotia pääsiäiseksi? Mun täytys laittaa vielä ohra itämään. Muksuna kasvatettiin aina rairuohoa. Aikuisena olen siirtynyt ohraan. Itää nopeammin ja on vahvempaa. Kunhan sen teen, niin sit ois kaikki melkein valmista. Sillä koristeet lisääntyy sitä mukaa mitä lähemmäs pääsiäinen tulee. Täytyisi etsiä vielä niitä kaikkein hienoimpia ja arvokkaimpia koristeita joita lapsena askarteli. Ei nää kaupan valmis härpäkkeet ole mitään niihin verrattuna.
perjantai 7. huhtikuuta 2017
Lapsuusmuistoja: Meillä luetaan
Meillä on luettu aina ja paljon. Iskä sanomalehtiä, Aku Ankkaa ja Jerry Cottonia sekä yhden kirjan vuodessa (Sen jonka äiti joululahjaksi osti. Sen isä jouluna aloitti ja kesälomalla luki loppuun). Minä pienenä sarjakuvia ja satukirjoja. Myöhemmin esim. Tiina sarjaa ja Viisikkoa. Äiti ohjasi Tiinan pariin ja isä Viisikko kirjoja lukemaan. Äiti on lukenut kaikkea mahdollista aina lehdistä hömppäromaaneihin ja herttasarjoihin. Aku Ankan taskukirjoja keräsimme kiitettävän tiuhaan 90-luvun puolesssa välissä,
Kirjastossa käytiin vähintään kerran kuukaudessa. Joskus useamminkin. Kerralla lainattiin vinopino satukirjoja minulle ja niitä piti heti kotona päästä "lukemaan". Sieltä luettiin myös iltasadut minulle. Joka toinen ilta isin ja joka toinen ilta äitin vuoro, mutta äiti sai useammin lepovuoron jotta ehti lukea omaa kirjaa ennen nukkumaankäyntiä. Iskä kun ei juurikaan sängyssä lukenut. Äiti jatkoi lukemista vielä meidän jälkeenkin kunnes alettiin kämisemään: Nyt se valo pois. Ei täällä saa nukuttua. Äiti huokas. Luki luvun loppuun ja kävi nukkumaan.
Koska käytimme kirjastoa ahkeraan. Ei omia kirjoja ostettu kuin syntymäpäivä ja joululahjaksi. Siltikin niitä satukirjoja kertyi aika kasa minulle. Äitini on hamstrannut niin paljon kirjoja ettei koko elämänsä aikana ehdi niitä kaikkia lukemaan. Se ostaa niitä antikvariosta ja kirjastosta sylillinen kahdella eurolla. Minä ostan vain satukirjoja. En halua mitään painavaa kirja taakkaa kantaa mukanani, kun ei niitä hautaan saa. Kirjoja kuitenkin kiitän siintä, että omaan niin vilkkaan mielikuvituksen kuin olla ja vain voi sekä osaan itse luoda tekstiä helposti. Koulussahan rakastin aina aineenkirjoitusta.
Luetaanko teillä paljon?
Kirjastossa käytiin vähintään kerran kuukaudessa. Joskus useamminkin. Kerralla lainattiin vinopino satukirjoja minulle ja niitä piti heti kotona päästä "lukemaan". Sieltä luettiin myös iltasadut minulle. Joka toinen ilta isin ja joka toinen ilta äitin vuoro, mutta äiti sai useammin lepovuoron jotta ehti lukea omaa kirjaa ennen nukkumaankäyntiä. Iskä kun ei juurikaan sängyssä lukenut. Äiti jatkoi lukemista vielä meidän jälkeenkin kunnes alettiin kämisemään: Nyt se valo pois. Ei täällä saa nukuttua. Äiti huokas. Luki luvun loppuun ja kävi nukkumaan.
Koska käytimme kirjastoa ahkeraan. Ei omia kirjoja ostettu kuin syntymäpäivä ja joululahjaksi. Siltikin niitä satukirjoja kertyi aika kasa minulle. Äitini on hamstrannut niin paljon kirjoja ettei koko elämänsä aikana ehdi niitä kaikkia lukemaan. Se ostaa niitä antikvariosta ja kirjastosta sylillinen kahdella eurolla. Minä ostan vain satukirjoja. En halua mitään painavaa kirja taakkaa kantaa mukanani, kun ei niitä hautaan saa. Kirjoja kuitenkin kiitän siintä, että omaan niin vilkkaan mielikuvituksen kuin olla ja vain voi sekä osaan itse luoda tekstiä helposti. Koulussahan rakastin aina aineenkirjoitusta.
Luetaanko teillä paljon?
tiistai 4. huhtikuuta 2017
Ikävä joulua
Se iski maaliskuun lopussa, kun kevät otti takapakkia. Tuli lunta ja pakkasta yöt päivät läpeensä. Ajattelin, että ihan hyvin voisi olla joulu kerta täytyy kärvistellä lumen ja jään keskellä. Onneksi tähän kaipuuseen löytyi resepti hyvin läheltä ja se menee näin: Jouluinen elokuva (tällä kertaa Smurffien jouluelokuva, koska mulla on kova Smurffikausi menossa), piparkakkuja (niitä löytyi ihan kotonta. Ei tarvinnut kaupasta ostaa.), Vihreitä kuulia (niitä joulun jämiä) ja kaiken kruunuksi piparkakun tuoksuinen kynttilä palamaan ja ta daa! Minijoulu saavutettu. Illatkin, kun ovat pimeitä niin mikäs tässä fiilistellessä.
Maaliskuun viimoinen oli ihan oma lukunsa, kun äiti etsi pakastimesta mustikoita ja löysi samalla pussillisen paistovalmiita joulutorttuja ja laittoi ne uuniin. Koko talon täytti pian jouluinen tuoksu ja vaikka en kovin suuri joulutorttujen ystävä ole, niin yhden lämpimäisen söin minäkin. Josko näillä selviäis taas vähän aikaa eteenpäin kohti ensi joulua.
Ps. Tarkoitus oli ottaa ja laittaa kuva tortuista, mutta kameran muistikortti kränää joten kuvia ei tulla vähään aikaan näkemään kuin niissä teksteissä jotka on jo luonnoksissa valmiina. Uusi muistikortti on kyllä tilauksessa.
| Kuva viime joululta |
Ps. Tarkoitus oli ottaa ja laittaa kuva tortuista, mutta kameran muistikortti kränää joten kuvia ei tulla vähään aikaan näkemään kuin niissä teksteissä jotka on jo luonnoksissa valmiina. Uusi muistikortti on kyllä tilauksessa.
torstai 30. maaliskuuta 2017
Lapsuusmuistoja: Turtles ja muut supersankarit
Muistellaanpa välillä jotain johon pojatkin saa kosketuspintaa. Omassa lapsuudessani (siis kouluikäisenä) Turtlesit oli kova juttu. MTV kolmoselta tuli lauantai aamuisin Turtles piirretty ja se kuului yksiin suosikkeihin. Pihalla leikittiin Teini Ninja mutanttikilpikonnia kepit aseina heiluten. Minä olin liilahuivinen Donatello ja naapurin tyttö sinihuivinen Leonardo. Mitään Turtels leluja tai oheiskrääsää ei minulla ollut. Naapurin tytöllä sentään frisbee jonka oli löytänyt kirpputorilta. Mut mihin sitä leluja tarviikaan, kun on mielikuvitusta niin voi muuttua itse supersankariksi.
Olihan niitä muitakin supersankareita kuten Kapteeni Planeetta (tätäkin leikittiin) sekä kun olin alle kouluikäinen niin He-Man. Serkku-pojalla oli He-Man nukkeja ja niillä leikittiin. Tosin se oli tyhmä leikki, kun minä sain aina ne heikommat jotka häviää taistelun. Eli se leikki ei kauan kestänyt. Ritari Ässää katsottiin ja ihmeauto Kittiä ihailtiin alle kouluikäisenä. Myöhemmin tuli valloittava Zorro joka kuului myös pihaleikkien ykköskastiin. Lumihankeen Z.taa vedeltiin ja kepeillä eli miekoilla huidottiin. Nyt tarkoitan nimenomaan Zorro tv-sarjaa. En elokuvia.
Parhaiten mieleeni on kuitenkin jäänyt Turtlesit. Nykyään voin leikkiä Turtlesia Nintendo pelin avulla. Seikkailla kaduilla ja viemäriverkostoissa pahaa vastaan taistellen. Välillä Donatellona, Rafaellona, Leonardona tai pizzan himoisena Michelangelona. Tuosta Pizzasta tulikin mieleeni, että samoihin aikoihin, kun Turtlesit alkoivat Suomen tv.ssä pyörimään, niin vanhemmat alkoivat harrastamaan pizzan syöntiä. Minä en moisesta moskasta tykännyt enkä tykkää vieläkään, mutta hauska yhteensattuma. Olisiko niin, että Pizzeriat alkoivat tuolloin yleistyä Suomessa. Itse asiassa googlettelin tietoja ja sain selville, että samana vuonna 1990, kun Turtlesit tulivat kolmoselle avattiin meidän kylälle uusi Pizzeria. Joten ei mikään ihmekkään, että yhdistän nuo kaksi asiaa ja muistoa yhteen. Hauskaa, mutta totta!
Olihan niitä muitakin supersankareita kuten Kapteeni Planeetta (tätäkin leikittiin) sekä kun olin alle kouluikäinen niin He-Man. Serkku-pojalla oli He-Man nukkeja ja niillä leikittiin. Tosin se oli tyhmä leikki, kun minä sain aina ne heikommat jotka häviää taistelun. Eli se leikki ei kauan kestänyt. Ritari Ässää katsottiin ja ihmeauto Kittiä ihailtiin alle kouluikäisenä. Myöhemmin tuli valloittava Zorro joka kuului myös pihaleikkien ykköskastiin. Lumihankeen Z.taa vedeltiin ja kepeillä eli miekoilla huidottiin. Nyt tarkoitan nimenomaan Zorro tv-sarjaa. En elokuvia.
Parhaiten mieleeni on kuitenkin jäänyt Turtlesit. Nykyään voin leikkiä Turtlesia Nintendo pelin avulla. Seikkailla kaduilla ja viemäriverkostoissa pahaa vastaan taistellen. Välillä Donatellona, Rafaellona, Leonardona tai pizzan himoisena Michelangelona. Tuosta Pizzasta tulikin mieleeni, että samoihin aikoihin, kun Turtlesit alkoivat Suomen tv.ssä pyörimään, niin vanhemmat alkoivat harrastamaan pizzan syöntiä. Minä en moisesta moskasta tykännyt enkä tykkää vieläkään, mutta hauska yhteensattuma. Olisiko niin, että Pizzeriat alkoivat tuolloin yleistyä Suomessa. Itse asiassa googlettelin tietoja ja sain selville, että samana vuonna 1990, kun Turtlesit tulivat kolmoselle avattiin meidän kylälle uusi Pizzeria. Joten ei mikään ihmekkään, että yhdistän nuo kaksi asiaa ja muistoa yhteen. Hauskaa, mutta totta!
lauantai 25. maaliskuuta 2017
Mukimania
Minuun on iskenyt mukimania. Kahvimuki mania. Kyseessä ei nyt kuitenkaan ole ne kuuluisat muumimukit, vaan EMP.n. kahvimukit. On Disneytä, Super Mariota, My Little Ponya, Kätyreitä ja jos vaikka mitä joka makuun sekä menoon. Aamukahville, päiväkahville, iltakahville. Muumimukeihin lievästi kyllästyneenä olen suunnannut keräilyni tänne. Hieman halvempiakin ovat tai riippuu mukista. Älkää väärinkäsittäkö. Rakastan muumeja edelleen, mutta vähän maku mennyt, kun niitä uusia ilmestyy nykyään niin tiuhaan tahtiin.
EMP.ltä on tullut tilattua kolme mukia. Noin puolen vuoden välein olen saanut tällaisen haksahduksen, että haluan uuden mukin. Tässä taannoin, kun ei mennyt postimaksuja tilasin uusimman tulokkaan: Kaunotar ja Hirviö mukin.
Kuvassa näkyvät kaikki kolme mukia jotka olen tilannut. Kätyreistä se alkoi. Harmi vaan, kun pony mukilla ei ollut omaa pahvisuojaa. Se varjelisi hyvin pölyltä ja olisi upea keräilymielessä hyllyssä. Nimittäin juomakäyttöönhän nämä eivät tule. Elämäni ensimmäinen Kaunotar ja Hirviö muki. Olen niin onnellinen tästä ja toki kaikista muistakin. Mitähän seuraavaksi kotiuttas. Väriä vaihtava Super Mario muki ois kova juttu, mutta hieman tyyriimpi kuin nämä tavikset. Sen joutuis kyllä ottamaan sit käyttöönkin. Eihän se itekseen hyllyssä väriä vaihtais.
Ps: Teksti tyytyväisen asiakkaan itseluoma. En hyödy linkistä ja pahoittelen sotkuista kuvaa. Pony mukissa tavaraa ja pinssi jäänyt Minions mukin laatikkoon.
EMP.ltä on tullut tilattua kolme mukia. Noin puolen vuoden välein olen saanut tällaisen haksahduksen, että haluan uuden mukin. Tässä taannoin, kun ei mennyt postimaksuja tilasin uusimman tulokkaan: Kaunotar ja Hirviö mukin.
Kuvassa näkyvät kaikki kolme mukia jotka olen tilannut. Kätyreistä se alkoi. Harmi vaan, kun pony mukilla ei ollut omaa pahvisuojaa. Se varjelisi hyvin pölyltä ja olisi upea keräilymielessä hyllyssä. Nimittäin juomakäyttöönhän nämä eivät tule. Elämäni ensimmäinen Kaunotar ja Hirviö muki. Olen niin onnellinen tästä ja toki kaikista muistakin. Mitähän seuraavaksi kotiuttas. Väriä vaihtava Super Mario muki ois kova juttu, mutta hieman tyyriimpi kuin nämä tavikset. Sen joutuis kyllä ottamaan sit käyttöönkin. Eihän se itekseen hyllyssä väriä vaihtais.
Ps: Teksti tyytyväisen asiakkaan itseluoma. En hyödy linkistä ja pahoittelen sotkuista kuvaa. Pony mukissa tavaraa ja pinssi jäänyt Minions mukin laatikkoon.
tiistai 21. maaliskuuta 2017
Nostalginen blogi linkki vinkki
Ajattelin tulla vinkkaamaan teille Essin Nuoruusdisko blogista. Minä kirjoittelen ja kaipailen 80-luvun perään, mutta Essin blogissa pääsette kurkistamaan moniin 90-luvulta tuttuihin lieve ja muoti ilmiöihin. Suosittelen lämpimästi tekemään vierailua hänen luo.
Noora ihmetteli viime tekstin kommenteissa: Mitä ovat Muro keksit. Luulin kaikkien tietävän nuo tavallistakin tavallisemmat murusiksi murenevat voikeksit, mutta eipä hätää täältä Keksimainoksia 1990-luvulta tekstistä löytyy heti ekasta kuvasta Muro keksipaketti.
Oi, oi, nuo täyte Muro keksit mä olin kokonaan unohtanut. Ne olivat tosi hyviä, mutta harmi vaan jo vuosia sitten kadonneet kaupanhyllyiltä toisin kuin perus Muro keksit joita saa yhä ja melkein samannäköisessä pakkauksessakin kuin ysärillä. Kaura kekseistäkin löytyy täytetty versio. Vieläköhän noita saa. Täyty kaupassa tarkistaa.

Domino keksipakettikin on sellainen jollaisena minä sen lapsuudesta muistan ballettitanssijan kuvan kera. Nykyään se on tylsä ja pelkistetty. Niinkuin moni muukin keksipaketti. Eikä Hannu ja Kerttu keksejä ole enää lainkaan, vaan ne ovat tainneet muuttua prinsessoiksi. Serkku-poika tykkäsi kovasti Hannu ja Kerttu kekseistä, vaan tuskin söis Prinsessa keksejä paketin ollessa selvästi suunnattu tytöille. Muistattehan Hannu ja Kerttu piparkakut. Ne jotka olivat kuorrutettu vaaleanpunaiseksi ja päällä oli vielä kaikenlisäksi värikkäitä nonparelleja. Olivat kauniissa pahvirasiassa jossa kuvituksena tietysti metsä, piparkakkutalo sekä Hannu ja Kerttu.
Minun piti linkata vaan blogi, mutta muisteloksihan se taas meni. Voi, voi, vanhuus ei tuu yksin.
Noora ihmetteli viime tekstin kommenteissa: Mitä ovat Muro keksit. Luulin kaikkien tietävän nuo tavallistakin tavallisemmat murusiksi murenevat voikeksit, mutta eipä hätää täältä Keksimainoksia 1990-luvulta tekstistä löytyy heti ekasta kuvasta Muro keksipaketti.
Oi, oi, nuo täyte Muro keksit mä olin kokonaan unohtanut. Ne olivat tosi hyviä, mutta harmi vaan jo vuosia sitten kadonneet kaupanhyllyiltä toisin kuin perus Muro keksit joita saa yhä ja melkein samannäköisessä pakkauksessakin kuin ysärillä. Kaura kekseistäkin löytyy täytetty versio. Vieläköhän noita saa. Täyty kaupassa tarkistaa.

Domino keksipakettikin on sellainen jollaisena minä sen lapsuudesta muistan ballettitanssijan kuvan kera. Nykyään se on tylsä ja pelkistetty. Niinkuin moni muukin keksipaketti. Eikä Hannu ja Kerttu keksejä ole enää lainkaan, vaan ne ovat tainneet muuttua prinsessoiksi. Serkku-poika tykkäsi kovasti Hannu ja Kerttu kekseistä, vaan tuskin söis Prinsessa keksejä paketin ollessa selvästi suunnattu tytöille. Muistattehan Hannu ja Kerttu piparkakut. Ne jotka olivat kuorrutettu vaaleanpunaiseksi ja päällä oli vielä kaikenlisäksi värikkäitä nonparelleja. Olivat kauniissa pahvirasiassa jossa kuvituksena tietysti metsä, piparkakkutalo sekä Hannu ja Kerttu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

