Sivut

perjantai 19. elokuuta 2016

Olet vanha kun...

Olet vanha kun tajuat puhuvasi kaverisi kanssa näin: Oletko kuunnellut perjantaisin Parasta ennen ohjelmaa ylexältä. Se soittaa sitä hyvää kunnon ysärijyystöä. Nykyään ei osata enää tehdä sellaista musiikkia.
Sit toinen sanoo: Se kertoo jo jotain, jos istut perjantai iltana kotona kuuntelemassa 90-luvun musiikkia ja muistelet kyllä silloin ennenvanhaan tehtiin hyvää musiikkia. Sillä samaan aikaan nuoret ovat aloittelemassa iltaa baarissa nyky räpin tahdissa. Ollaan me vanhoja. Mut hei kuinka moni muistaa nämä bändit: Basic Element, Solid Base, Aqua, Daze. Näitä kahta seuraavaa en ite kuunnellut mutta Spice Girls sekä Backstreet Boys olivat monen nuoren tytön ja miksei pojankin suosikkeja!

Entä kun seisot kaupan karkkihyllyn edessä ja valitat että enää ei saa Salmiakkikissoja. Sitäpaitsi karkkipussitkin ovat liian isoja yhden syötäväksi. No onneksi pienet pussit ovat tehneet paluun, mutta kettukarkit, Omarit ja Mariannet täytyy aina ostaa isossa säkissä ja sit ihmetellään kun suomalaiset lihovat ja kakkostyypin diabetes lisääntyy. On kohta kansallissairautemme. Ei hyvää päivää. Tähän on tultu!

Nykyajan kännykässäkin on enemmän muistitilaa, kuin koti tietokoneessasi 90-luvulla. Markkaa kaipaat takaisin kera pienten kioskien ja puret huulesi puhki, kun nuoriso vaatii aina vaan uudempaa kännykkää, vaikka entinen toimii vielä hyvin. Eikä auta vaikka kuinka yrität selittää että ennenvanhaan perheellä oli yhteinen lankapuhelin eikä sitä vaihdettu uuteen joka vuosi. Eikä sillä textailtu, kuvailtu tai surffattu netissä!

Niin se oli silloin ennen se, kun minä olin nuori ja ulkona uskalsi liikkua ilman kännykkää. Puhelinkopista kotiin soitettiin tilanneraporttia. Viidenkymmenen pennin kolikot kukkarossa kolisten kioskille juostiin kymmenenpennin nallekarkkeja ostamaan. Kuumina kesä iltoina vinttihuoneessa euro dance soi taustalla, kun päiväkirjaan kirjattiin: M katsoi mua tänään. Moikkasin ja se hymyili mulle! Mä oon niin ihastunut. Lopuksi koko sivu koristeltiin kiiltävin sydäntarroin.
Ah, kultainen nuoruus haluaisin elää sut uudestaan.

torstai 18. elokuuta 2016

Kuinka kuluu multa maanantai

Ainoo kaverikin töitä sai... Näin laulaa Pauli Hanhiniemi, mutta minun viime maanantai oli täynnä menoa. Ensinnäkin mulle tultiin ihan kotiovelle tarjoamaan vuokra-asuntoa tuosta meidän kylän keskustasta. Äitee tarjoili vielä kahveetkin ja sai noottia kun pöydässä oli vain kuutta ei seitsemää eri sorttia. Hauska mies tuo mun entinen vuokranantaja. Asia joka siinä on hauskaa on se, että oikein kotia tulla tarjoamaan kämppää. Olen siis luotettava ja hyvä vuokralainen. Silloinhan sanoin kun muutin että ainakin syksyyn tässä olen ja nythän on syksy joten olisiko muutosten (muuton) tuulien aika puhaltaa.

Menetin maanantaina myös kirjastoauto neitsyyteni. Meidän kioskin eteen sellainen pysähtyy joka toinen maanantai ja viimein uskaltauduin sisään katsomaan miltä siellä näyttää. Kivalta ja pari levyäkin tarttui mukaan. Tosin siinä välissä piti hakea kirjastokortti kotoa, kun olin alunperin vain katsomassa autoa en lainaamassa. Etenkin kun vasta kirjastosta tultiin.

Eno kävi hakemassa meidän ruohonleikkurin korjattavaks. Se kun on ollut rikki koko kesän. Kerran leikattu nurmi vaan, jos sen nyt ennen talvea sais ajettuun uudelleen. 

Naapurin tyttö tuli esittelemään uutta kännykkää ja intoili tiistaina alkavasta koulusta. Kysyin mitä odotat koululta eniten, niin vastasi: Sitä ettei ketään kiusattas. Fiksu tyttö. Annoin penaalin täytteeksi yhden kynän  ja lähti intoa puhkuen kotiin.

Tää viimoinen on ihan huippu!
Deja vu, joka ilta samaan aikaan samassa paikassa sama mies koiransa kanssa tulee minua iltakävelyllä vastaan. Jatkan matkaa ja kohta samassa paikassa samaan aikaan sama kissa istuu keskellä katua eikä tahdo väistää minua. Päivät toistaa toisiaan.

Näin kului multa maanantai. Miten sulta?

tiistai 16. elokuuta 2016

Pesukoneen tuunausta

No melkein vuoden se äitin pesukone vanhus kesti mun pyykkifetismiä ennenkuin linkous hajosi totaallisesti. Tosin johan 1994 kone voikin siirtyä eläkkeelle, mutta silti sääliksi käy. Niin kauan meitä palveli ja vaatteet puhtoisena piteli. Tän koneen avulla opin murrosiässä itse pesemään pyykkiä ja sain ensikosketuksen pyykinpesukoneen käyttöön. Rakkaita ja kauniita muistoja.

Tilalle otettiin varastosta minun Whirpool joka oli ensin miehen luona maleksinut käyttämättömänä kaksi vuotta ja sen jälkeen enon pihamökissä yhdeksän kuukautta. Seuraavaksi pientä ärinää, kun näin koneen:
Exä perkeleen runkkari oli sotkenut rasvanäpeillään mun pesukoneen kannen. Täynnä mustia tahroja jotka ei lähtenyt tolullakaan irti. No, minähän en likatahroja siedä joten otin tarrat esille ja vähän tuunasin konetta. Kyl nyt passaa pestä pyykkiä taas. Äitikin tykkäs. Harmi kun ei ollut kala aiheisia tarroja.


Kittyjä siellä, kittyjä täällä, kittyjä pesukoneen päällä!


Että näin, hyvältä näyttää. Äiti luuli että peitän vain yhden isoimman tahran ja säikähti kun huusin pesuhuoneesta: No nyt lähti vähän lapasista! Luuli, että kone temppuilee heti. Ehei, mä vaan innostuin tarroittelemaan! Tykkäsi kyllä kovasti. Sanoi: Sehän on kiva ja hauskaa kun tarrat eivät ole symmetrisesti missään järjestyksessä. Omapahan on koneeni. Saanhan mä teipata siihen vaik sata tarraa!

Kuitenkin ilman rakasta serkku-poikaa ei tästäkään taas ois tullut mitään. Hän vanhan isänsä kanssa tuli auttamaan ja asentamaan koneen paikoilleen. Samalla veivät vanhan ulos ja peräkärriin valmiiksi nostivat. Eli lopputulos on minulla tämä: Miehiä tulee ja menee, mutta ainut joka jää on serkku-poika. Ilman häntä oisin pulassa. Saan olla todella kiitollinen tästä sukulaissuhteesta.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Koulukiusaaminen

Nehän alkavat kohta taas koulut ja koulukiusaaminen. Toivottavasti jälkimmäinen vähemmissä määrin. Tosiasiahan on vain se että tätä kamaluutta ei saa kitkemälläkään pois. Tuskin edes karsittua. Vuodesta toiseen se jatkuu vaan aina samanlaisena ja kauheana kavalana paholasena. Ei ihan samanlaisena, kun itse olin muksu ei ollut vielä kännyköitä ja nettiä joten sinällään nykyajan lapsilla on kauheampaa, kun nolot kuvat voivat levitä facebookiin tai youtubeen. Kännykkä mahdollistaa myös ilkeiden viestien lähettelyn ja kiusaamisen ylettymisen kotiin asti. Alla pieni tosi tarina kiusaamisesta jonka jälkeen kerron omista kokemuksista.

Kyllä mun äiti on ihana. Palattiin kaupasta ja kioskin luona oli itkevä (hieman pyöreä) pikkupoika. Äiti pysäytti auton ja kävi kysymässä mikä hätänä. Kolmen pojan kopla oli käynyt kiusaamassa yhtä ressukkaa. Kaataneet pyörän ja potkineet. Poika kertoi myös että saa kirosanaviestejä näiltä pojilta. Näytti meille yhden ääniviestin joka meni näin: V_tt_, v_tt_,...tuota samaa sanaa vaan. Sääliksi kävi ressukkaa.

Niin sellainen tapaus. Minä olen omasta kiusaamisesta kertonut usein ja monelle näin aikuisena, mutta en silloin lapsena. Haukkumista, ivaa, porukan ulkopuolelle jättämistä, äänen ja eleiden matkimista. Siitä oli mun kouluaika tehty. Parhaat vuodet taisivat olla toka, kolmas ja neljäs luokka, kun kiusaamista ei esiintynyt. Viidennellä, murrosiässä se syttyi oikeaksi helvetintuleksi. En enää viitannut tunnilla. Enkä mielellään puhunut koko koulupäivän aikana mitään, koska ääntäni matkittiin. Liikuin mahdollisemman vähän ettei minua matkita. Nojailin välitunnilla yksin aitaan ja maleksin jonon häntäpäässä sisään. Pukeutumista haukuttiin, kun ei ollut 501 lewiksiä tai adidaksia. Pukeuduin jo silloin omanmaun mukaan mukavasti. Mikä pahinta 4-6 luokan opettajamme lietsoi vaan kiusaamista. Koko luokan kuullen moitti kuvistyöni ja keksi perättömiä asioita minusta. Minä vaikenin kestin kaiken hiljaa, vaikka kotona itkin ja joka päivä koski mahaa. Kai vanhemmat jotain epäilivät, mutta kun en tunnustanut että minua kiusattiin niin vaikeahan siihen oli puuttuakkaan.

Kiusaaminen ja nimittely on jatkunut aikuisiällä. Kai se näkyy päällepäin. Tuo on helppo uhri. Nimitellään ja morkataan ulkonäköä. Mikään ei ole kauheampaa kuin kerta kerran jälkeen huomata olevansa aina se tyhmä, ujo, honkkeli jota kukaan ei tahtonut ryhmätöihin mukaan, joka valittiin viimoisena joukkueeseen ja jonka itsetunto maahan tallattiin.

Kiitos, jos jaksoit lukea tekstin loppuun ja puututaanhan kiusaamiseen, jos sellaista ympärillä näemme. Haastankin tässä samalla kaikki bloggaajat kirjoittamaan oman kannanottonsa koulukiusaamista vastaan.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Blogi neljä vee

Mun kultamussukka, esikoinen, palleroinen täyttää tänään neljä vuotta. Voitteko kuvitella! Paljon on tuohon neljään vuoteen mahtunut, niin iloja kuin surujakin. Ajattelen helposti, että minun elämä on tylsää eikä siinä tapahdu mitään. Kuitenkin, kun selaan toisinaan blogini tekstejä taaksepäin lukien jutun sieltä toisen täältä, huomaan ettei se niin tylsää olekkaan tuo mun elämä.

Parasta olette kuitenkin te: Rakkaat lukijat. Blogini sokerimurut. Niinäkin hetkinä, kun olen harkinnut lopettamista olen muistellut miten suuren ilon teidän kommentit ja terveiset aina mulle tuo. Päivieni aurinko silloinkin, kun mieli on maassa eikä mikään kiinnosta. Eli kiitos, kun olette pysyneet matkassa mukana ja jaksatte ahkeraan vielä kommentoida. Olette ihania!


Tästä on hyvä jatkaa kohti viidettä vuotta ja saa nähdä missä sitä silloin ollaan...Sillä pieniä tai suuria unelmia sekä suunnitelmia on ilmassa tulevan suhteen.

maanantai 8. elokuuta 2016

Arvonnan voittaja

Minähän olen tunnetusti vanhan-ajan ihminen ja tykkään perinteistä. Niinpä arvontakin suoritettiin perinteisellä lappu tekniikalla. Nimet lappuun ja arpomaan. Rakas äitini toimi mielellään tässä onnettaren tehtävässä. Kysyi mikä arvonta, mitä palkinnoksi, ketä osallistuu. Kerroin blogin sadan lukijan arvonta, blogini lukijat osallistuu ja palkinto on kokonaisuudessaan tämä:


Aluksi mulla oli tuossa toisenlainen vihko palkintona, mutta vaihdoin viime hetkellä toiseen. Anteeksi taas vauhdissa napsastu ylivaloittunut epäselvä kuva. Siinä on siis nuo lupaamani hiuslenkit, muistivihko älypuhelimen muodossa ja auto salmiakkikarkki.

Tämän pienen setin ja yllätyksen saa omakseen:


Outi Outis` s life blogista! Onneksi olkoon! Osoite multa jo löytyykin. Joten laitan kirjeen matkaan tuotapikaa. Outi on kyllä palkinnon ansainnutkin. Sen verran usein ellei jopa joka kerta kerkeää jättämään kommentin käydessään.
Kiitos kaikille osallistuneille ja mukavaa elokuun jatkoa!



lauantai 6. elokuuta 2016

Kesäkauden vieraileva tähtönen

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä. Säästin kesäkauden vierailevan tähden kirjoituksen elokuuhun, kun ajattelin monen lomailevan heinäkuussa jolloin lukijakuntaa ei ole niin paljon. Satun SatunNaiselämää blogi on ihanalla tavalla maanläheinen, tavallisesta arjesta kertova blogi jota on mukava seurata. Haasteissa olen myös huomannut voivani samaistua useassa kohdassa Satuun joten senkin puoleen mukava blogi tuttavuus ja suosittelen kaikille hänen blogiaan. Kertokoon Satu itse itsestään ja blogistaan.

Heipä hei! Sain kunnian olla Mintun blogissa kesäkauden vieraileva tähtönen. Kiitoksia vaan! Elikkäs...olen siis Satu, 35 vee ja työskentelen leipomossa paistajana. Asustelen omakotitalossa miehen ja koiran kanssa. Minut löytää blogista SatunNaiselämää. Siellä kirjoittelen elämästäni, arjestani, milloin mistäkin. Bloggaamisen ohella harrastan elokuvia (/tv-sarjoja) ja valokuvausta. Leffoja olen rakastanut aina, mutta valokuvaus tuli ja vei mennessään vasta blogin myötä. Enimmäkseen tykkään kuvailla luontoa ja sen ihmeellisyyksiä. Oikeastaan AINA pitäisi olla kamera mukana, ei koskaan tiedä mitä vastaan tulee. Blogista voinee päätellä, että itse viihdyn paremmin siellä kameran takana kuin sen edessä =). Mitäs vielä...bloggaamisen ohella olen saanut tutustua aivan ihaniin uusiin ihmisiin ja mukaan mahtuu toki vielä lisääkin. Pidemmittä puheitta...Tervetuloa SatunNaiselämää-blogiin, satuvalimaki.blogspot.fi.