Blogi muuttuu niinkuin kirjoittajansakkin. Vuodenvaihteessa minulla oli tunne, että mulla ei ole teille enää mitään annettavaa. Ei aiheita joista kirjoittaa, vaan kummasti tuo tila on muuttunut. Luonnoksissa on liki 20 kirjoitusta odottamassa julkaisu vuoroaan ja uusia syntyy kokoajan lisää. Aihe alueet ovat kokeneet muutoksen enkä yksityiselämästäni kirjoita enää niin paljon kuin ennen. Sen sijaan tilalle on tullut menneisyys ja muistot. Kai se osaltaan vaikuttaa tilanteeseen, kun asuu lapsuuskodissaan. Tiedä häntä, mutta eipä haittaa ainakaan. On vain ihanaa huomata tämä looginen muutosprosessi myös blogin puolella ei vain itsessään. Ihminen kirjoituksineen voi siis muuttua niin hyvässä kuin pahassa ja hyvä kun olette pysyneet mukana matkassa. Ilman teitä, arvon lukijat tämä ei olisi yhtään niin antoisaa puuhaa kuin nyt on. Olen niin kiitollinen teistä siellä ruudun takana, kun jaksatte vielä jopa kommentoida ja jättää terveisenne sivuilleni. Kiitos.
Ps. Luonnoksissa on sadan lukijan arvontakin valmiina, vaan vieläkään en voi toteuttaa sitä kun joku on karannut...
perjantai 13. toukokuuta 2016
keskiviikko 11. toukokuuta 2016
Beauty and the Beast Special Edition
Olo on kuin lotto voittajalla tai ei ihan, mutta melkein. Jos keräät jotain ja saat kauan himoitsemasi tavaran kuukausien tai jopa vuosien etsinnän jälkeen niin tiedät tämän tunteen. Kaksi vuotta etsin ja kahden epäonnisen kaupan jälkeen viimein löysin hyväkuntoisen ja sopuhintaisen yksilön tästä dvd julkaisusta.
Kuvat kertokoon puolestani kaiken...
Kansi. Nuo reunan "kulumat" kuuluvat asiaan.
Tästä keskiaukeamasta tykkään todella paljon.
Ihana kuvallinen levyke.
Koko komeus avonaisena.
Takakansi jossa kohtausvalikko.
Tämä upeus oli vielä erillisessä pahvikotelossa, mutta sitä en enää erikseen kuvannut. On samanlainen kuva etukannessa kuin tässäkin, mutta eri teksti takakannessa.
Armottoman suurena Disneyn Kaunotar ja Hirviö elokuvan ystävänä voitte vaan kuvitella kuinka onnellinen olen tästä löydöstäni ja kokoelmieni helmestä. Vastaavanlainen special versio minulta löytyy toisesta suosikki Disney leffastani Aladdinista. Se on kyllä ehkäpä värikylläisyydessään vielä hienompi kuin tää. Mut ei siinä molempi parempi. Tykkään kummastakin. Onko sinulle tuttu tämä julkaisu Kaunotar ja Hirviö elokuvasta?
Kuvat kertokoon puolestani kaiken...
Kansi. Nuo reunan "kulumat" kuuluvat asiaan.
Tästä keskiaukeamasta tykkään todella paljon.
Ihana kuvallinen levyke.
Koko komeus avonaisena.
Takakansi jossa kohtausvalikko.
Tämä upeus oli vielä erillisessä pahvikotelossa, mutta sitä en enää erikseen kuvannut. On samanlainen kuva etukannessa kuin tässäkin, mutta eri teksti takakannessa.
Armottoman suurena Disneyn Kaunotar ja Hirviö elokuvan ystävänä voitte vaan kuvitella kuinka onnellinen olen tästä löydöstäni ja kokoelmieni helmestä. Vastaavanlainen special versio minulta löytyy toisesta suosikki Disney leffastani Aladdinista. Se on kyllä ehkäpä värikylläisyydessään vielä hienompi kuin tää. Mut ei siinä molempi parempi. Tykkään kummastakin. Onko sinulle tuttu tämä julkaisu Kaunotar ja Hirviö elokuvasta?
maanantai 9. toukokuuta 2016
Äitiys
Äitienpäivä tuli, oli ja meni. Kaikille äitiys ei ole itsestäänselvyys. Kaikki eivät voi saada omaa biologista lasta tai lasta lainkaan. On hyvä muistaa, että se mikä nyt on itsestään selvää ei välttämättä vuosien päästä enää ole. Äidin halaus, hymy nekään eivät ole ikuisia. Oma äitini menetti äitinsä 30-vuotiaana. Ei paljon juhlittu kolmekymppisiä, kun neljä päivää aiemmin äiti nukkui pois.
Äidille itselleen ei äidiksi tulo ollut itsestäänselvyys, vaan monien "harjoitusten" jälkeinen saavutus. Synnytys vei kohdun mennessään ja siinä samalla haaveen toisesta lapsesta. Se ainoakin joutunut taistelemaan elämästä kynsin hampain periaatteella : On noustava useammin kuin kaatuu.
Se ainoa ei saa eikä välttämättä enää edes halua omaa lasta. Hänen kuultu viime aikoina sanovan: Lapset ovat kivoja niinkauan kun eivät ole omia. Älkää nyt "äiti ihmiset" suuttuko, mutta on olemassa kahdenlaisia naisia. Niitä tyypillisiä äiti hahmoja jotka jo pienenä hoitavat nukkevauvaa ja leikkivät kotista. Sitten meitä ei niin naisellisia poikatyttöjä joita kiinnostaa enemmän autojen maailma kuin nuken hoitaminen. Onneksi olemme erilaisia. Sillä muutenhan tää maailma olisi aika paska paikka elää.
Meillä kotona ei ole koskaan sen ihmeemmin äiskäpäivää vietetty. Minä askartelin koulussa kortin ja iskä saattoi ostaa lahjan. Äiti ite teki kakun. Kerran vietiin kahveet aamusella sänkyyn, mutta ei suostunut siellä juomaan. Ei sillä en minäkään tykkää että sängyssä murustetaan ja syödään.
Tänä vuonna annoin kortin ja Tie Pohjoiseen dvd.n. Käytettynä hälle eurolla ostin, mutta eipä tuo mukissut mitään vaan otti lahjan vastaan. Ei ilmeisesti odottanut mitään joten tuokin rupunen leffa oli kiva yllätys. Itse myös kukkansa keräsi ja mökiltä valkovuokkoja kotiin toi. Että näin tänä vuonna. Ihmeen hyvin meni, kun yleensä äiti masentelee äiskäpäivänä. Mummon haudalle vietiin miniruukkuruusu jo perjantaina.
Äidille itselleen ei äidiksi tulo ollut itsestäänselvyys, vaan monien "harjoitusten" jälkeinen saavutus. Synnytys vei kohdun mennessään ja siinä samalla haaveen toisesta lapsesta. Se ainoakin joutunut taistelemaan elämästä kynsin hampain periaatteella : On noustava useammin kuin kaatuu.
Se ainoa ei saa eikä välttämättä enää edes halua omaa lasta. Hänen kuultu viime aikoina sanovan: Lapset ovat kivoja niinkauan kun eivät ole omia. Älkää nyt "äiti ihmiset" suuttuko, mutta on olemassa kahdenlaisia naisia. Niitä tyypillisiä äiti hahmoja jotka jo pienenä hoitavat nukkevauvaa ja leikkivät kotista. Sitten meitä ei niin naisellisia poikatyttöjä joita kiinnostaa enemmän autojen maailma kuin nuken hoitaminen. Onneksi olemme erilaisia. Sillä muutenhan tää maailma olisi aika paska paikka elää.
Meillä kotona ei ole koskaan sen ihmeemmin äiskäpäivää vietetty. Minä askartelin koulussa kortin ja iskä saattoi ostaa lahjan. Äiti ite teki kakun. Kerran vietiin kahveet aamusella sänkyyn, mutta ei suostunut siellä juomaan. Ei sillä en minäkään tykkää että sängyssä murustetaan ja syödään.
Tänä vuonna annoin kortin ja Tie Pohjoiseen dvd.n. Käytettynä hälle eurolla ostin, mutta eipä tuo mukissut mitään vaan otti lahjan vastaan. Ei ilmeisesti odottanut mitään joten tuokin rupunen leffa oli kiva yllätys. Itse myös kukkansa keräsi ja mökiltä valkovuokkoja kotiin toi. Että näin tänä vuonna. Ihmeen hyvin meni, kun yleensä äiti masentelee äiskäpäivänä. Mummon haudalle vietiin miniruukkuruusu jo perjantaina.
sunnuntai 8. toukokuuta 2016
Haaste: Minä
Nappasin SatunNaiselämää blogista hauskan pienen haasteen. Tee sinäkin, jos vaan suinkin huvittaa.
Silmien väri: Vihreänruskeat.
Hiusten väri: Vaaleanruskeat.
Oikea vai vasen kätinen: Sekakätinen.
Horoskooppimerkki: Itsepäinen kaksonen.
Jokin huono ominaisuus: Sama kuin Satulla ja kaksosenmerkeissä syntyneillä yleensä, kärsimättömyys.
Jokin hyvä ominaisuus: Siisteys ja luotettavuus.
Suosikkeja
Väri: Vihreä.
Karkki: Salmiakki.
Juhlapyhä: Joulu.
Ruoka: Savustettu kuha tai kirjolohi. Mannapuuro.
Bändi: Egotrippi.
Viikonpäivä: Keskiviikko tai lauantai.
Olinpaikasta ja muusta
Mitä ikkunastani näkyy: Yötaivas ja vaahteran oksat.
Musiikki jota soitan jatkuvasti: Ei sellaista olekkaan. Kausiluontoisesti jokin kolahtaa kovempaa.
Mitä päälläni on juuri nyt: Kotilökärit ja Angry Birds pitkähihanen.
Juuri nyt
Mieliala: Seesteinen.
Aika: 23:19
Huulipuna: En käytä. En koskaan ole käyttänyt. Enkä tule käyttämään.
Suunnitelma: Lukea blogeja ja katsoa illan päätteeksi elokuva.
Ois hauska haastaa mukaan pari blogia, mutta ehkä mielummin niin, että tee jos tykkäät ja kerro mulle kommenteissa jos teit niin tulen lukemaan.
ps. Kirjoitettu perjantai iltana,yönä.
Silmien väri: Vihreänruskeat.
Hiusten väri: Vaaleanruskeat.
Oikea vai vasen kätinen: Sekakätinen.
Horoskooppimerkki: Itsepäinen kaksonen.
Jokin huono ominaisuus: Sama kuin Satulla ja kaksosenmerkeissä syntyneillä yleensä, kärsimättömyys.
Jokin hyvä ominaisuus: Siisteys ja luotettavuus.
Suosikkeja
Väri: Vihreä.
Karkki: Salmiakki.
Juhlapyhä: Joulu.
Ruoka: Savustettu kuha tai kirjolohi. Mannapuuro.
Bändi: Egotrippi.
Viikonpäivä: Keskiviikko tai lauantai.
Olinpaikasta ja muusta
Mitä ikkunastani näkyy: Yötaivas ja vaahteran oksat.
Musiikki jota soitan jatkuvasti: Ei sellaista olekkaan. Kausiluontoisesti jokin kolahtaa kovempaa.
Mitä päälläni on juuri nyt: Kotilökärit ja Angry Birds pitkähihanen.
Juuri nyt
Mieliala: Seesteinen.
Aika: 23:19
Huulipuna: En käytä. En koskaan ole käyttänyt. Enkä tule käyttämään.
Suunnitelma: Lukea blogeja ja katsoa illan päätteeksi elokuva.
Ois hauska haastaa mukaan pari blogia, mutta ehkä mielummin niin, että tee jos tykkäät ja kerro mulle kommenteissa jos teit niin tulen lukemaan.
ps. Kirjoitettu perjantai iltana,yönä.
lauantai 7. toukokuuta 2016
Lapsettomien lauantai
Ei mulla muuta kuin:
Muistuttaisin tähän väliin nyt kaikkia, että jokainen ei voi viettää äitienpäivää tai saada omaa lasta. Tänään on lapsettomien lauantai ja onkin hyvä näin äitienpäivän alla muistaa myös heitä joilla ei ole lapsia syystä tai toisesta.
Nämä kukat omistan kaikille lapsettomille äideiksi haluaville ihanille naisille sekä myös omalle blogilleni joka sai tänään sadannen lukijansa! Ritva Caffe Latte blogista laittasitko kommentteihin sähköposti osoitteesi, niin muistan sinua pienellä yllärillä koska olet blogini sadas virallinen lukija. Toisille ihanaisille tiedoksi, että arvontaa on luvassa toukokuun lopussa, jos tuo luku nyt pysyy sadassa ettei kukaan sieltä katoa.
Ihanaista ja aurinkoista viikonloppua ihan jokaiselle!
Muistuttaisin tähän väliin nyt kaikkia, että jokainen ei voi viettää äitienpäivää tai saada omaa lasta. Tänään on lapsettomien lauantai ja onkin hyvä näin äitienpäivän alla muistaa myös heitä joilla ei ole lapsia syystä tai toisesta.
Nämä kukat omistan kaikille lapsettomille äideiksi haluaville ihanille naisille sekä myös omalle blogilleni joka sai tänään sadannen lukijansa! Ritva Caffe Latte blogista laittasitko kommentteihin sähköposti osoitteesi, niin muistan sinua pienellä yllärillä koska olet blogini sadas virallinen lukija. Toisille ihanaisille tiedoksi, että arvontaa on luvassa toukokuun lopussa, jos tuo luku nyt pysyy sadassa ettei kukaan sieltä katoa.
Ihanaista ja aurinkoista viikonloppua ihan jokaiselle!
perjantai 6. toukokuuta 2016
Helatorstai
Äiti heilui Helatorstain aamupäivän haravan varressa minun nukkuessa vielä Ruususen unta. Iltapäivällä heilun hänen mukana sitten ostoksilla makutuomarina. Äiti kävi ostamassa vähän kesävaatteita itselleen ja miniruukkuruusun haudalle sekä toisen omaksi. Minä nettosin kans jotain pientä tältä reissulta.
Sini-vihreä oli ostosten teemaväri. Englannin rakeita ostin, koska niitä ei meidän kylän kaupasta enää saa.
Kuplis. Näitä ei voi olla koslaan liikaa. Vapun alla ostin Minions kupliksen (on tainut unohtua esitellä se teille), mutta tämäkin oli niin söpö että oli pakko kotiuttaa.
Tarjouksessa muumimelamiini lautaset vaivaset kaks euroa kappale.
Tämä vaaleanvihreä Niiskuneiti oli viimeinen laatuaan ja ihan mun värinen. Näitä ajateltiin mukaan kesän eväsretkille joita tullaan tekemään naapuruston lasten kanssa. Tätä vihreetä ei saa kyllä kukaan muu käyttää kuin minä.
Lisäksi ostin kirjekuoria ja postikortteja sekä maisteluun seuraavanlaisen karkkipussin...
Voinen jo pikaisen tuomion tälle antaa, vaikka virallinen esittely tuleekin vielä Sateenkaaren alle. Eli en tykännyt kerroslakusta jonka maku oli rommi-juustokakku eikä karamellin makuinen kookospallerokaan iskenyt. Musta liitulaku oli tästä pussista oma suosikkini. Laajempi katsaus myöhemmin toisaalla luvassa siis tästä pussista.
Miten meni sinun Helatorstai? Ilma oli ainakin kaunis, aurinkoinen ja kesäisen lämmin.
Sini-vihreä oli ostosten teemaväri. Englannin rakeita ostin, koska niitä ei meidän kylän kaupasta enää saa.
Kuplis. Näitä ei voi olla koslaan liikaa. Vapun alla ostin Minions kupliksen (on tainut unohtua esitellä se teille), mutta tämäkin oli niin söpö että oli pakko kotiuttaa.
Tarjouksessa muumimelamiini lautaset vaivaset kaks euroa kappale.
Tämä vaaleanvihreä Niiskuneiti oli viimeinen laatuaan ja ihan mun värinen. Näitä ajateltiin mukaan kesän eväsretkille joita tullaan tekemään naapuruston lasten kanssa. Tätä vihreetä ei saa kyllä kukaan muu käyttää kuin minä.
Lisäksi ostin kirjekuoria ja postikortteja sekä maisteluun seuraavanlaisen karkkipussin...
Voinen jo pikaisen tuomion tälle antaa, vaikka virallinen esittely tuleekin vielä Sateenkaaren alle. Eli en tykännyt kerroslakusta jonka maku oli rommi-juustokakku eikä karamellin makuinen kookospallerokaan iskenyt. Musta liitulaku oli tästä pussista oma suosikkini. Laajempi katsaus myöhemmin toisaalla luvassa siis tästä pussista.
Miten meni sinun Helatorstai? Ilma oli ainakin kaunis, aurinkoinen ja kesäisen lämmin.
tiistai 3. toukokuuta 2016
Lapsuusmuistoja: Mummolassa hoidossa
Viitenä päivänä viikossa ma-ke äidinäidillä ja to-pe isänäidillä olin pienenä arkisin hoidossa, kun vanhemmat olivat töissä. Äiti teki vuorotyötä leipomolla ja isä oli 7-16 tehtaalla. Voiko tavallisempaa duunariperhettä ollakkaan. Kumpikin mummo asui kolmen kilsan päässä meistä. Toinen toisessa ja toinen toisessa suunnassa. Aamut alkoi varhain, kun iskä otti minut reppuselkään ja kantoi kahvipöytään. Paloitteli pullan kahvimukiini ja alkoi itse lukea päivän lehteä (tietenkin urheilusivut ensin). Minä luin Aku Ankkaa minkä jaksoin ja söin lusikalla pullamössöä mukista.
Kahvi piristi sen verran, että saatiin suht koht hyvin ilman kiukkua puettua päälle. Paitsi ne sukkahousut olivat ärsyttävät (senpä vuoksi en nykyään moisia käytä). Siirryttiin autolle ja talvisin raapattiin yhdessä ikkunoita. Menomatkalla mummolaan saatoin jo taas nukahtaa autoon. Mummolaan kun päästin niin jatkettiin mummon kanssa yhdessä unia vielä tunti tai pari ennenkuin noustiin uuteen päivään. Jälleen kahvia, pullamössöä ja keksiä kehiin. Mummonkin kanssa luettiin sanomalehteä. Mummo luki sarjakuvat mulle aina ääneen.
Puolenpäivän aikaan syötiin jotain simppeliä kotiruokaa. Äidinäiti teki usein punaista puuroa ja isänäiti mannapuuroa. Rakastin kumpaakin etenkin kun sain mättää sokeria päälle niin paljon kuin sielu sieti.
Kello 14.00 oli päiväkahvi aika ja taas pullamössöä ja keksiä kiduksiin. Neljän jälkeen iskä haki kotia. Toisinaan katselin ikkunasta ulos, että jokohan se isi sieltä tulis. Isänäiti teki joskus lettuja neljäks, niin päästiin niillä vielä herkuttelemaan ennen kotiinlähtöä.
Isänäiti leipoi usein rieskaa. Se olikin leivinuuni tuoreena tosi hyvää.
Äidinäiti teki oman maan marjoista ihanaa mehua ja omenoista maailman parasta omenapiirakkaa kunnon pullapohjaan. Varmasti teki marjapiirakoitakin, mutta minä tykkäsin vain tuosta omenapiirakasta jossa oli päällä se ihana omenasose.
Mitä muuta mummolassa tehtiin kuin syötiin. No kerron lyhyesti. Leikin pikkuautoilla, väritin värityskirjoja, luin kirjoja ja mummot lukivat mulle. Yhdessä myös pelattiin Mustaa Pekkaa ja muistipeliä. Joten kyllä meillä tekemistä riitti. Kesällä vietettiin aikaa puutarhassa marjoja syöden ja poimien, pihakeinussa istuen siinä samalla maailmaa ihmetellen. Äidinäidin kanssa käytiin pienessä lähikaupassa, kun taas isänäidin kanssa pääsin ihan kylän keskustan kauppoihin mukaan. Potkukelkalla talvella kuljettiin ja kesäisin jalan (minä rattaissa). Usein sain jotain pientä herkkua kaupasta kuten karkkiaskn, lakupatukan tai suklaapatukan. Mummo kehui isälle, kun se tyttö oli niin kiltisti eikä mittään kinunut niin ostin vähän herkkua. Huippua kuitenkin oli markkinat keväisin ja syksyisin mummon kanssa. Tää vaatii jo kyllä ihan oman kirjoituksen tai tästä tulee kilometrien pitkä tarina joten siintä lisää myöhemmin.
Muita muistoja mummoista... Äidinäiti neuloi mulle aina lapasia ja villasukkia. Isänäiti tehtaili vain villasukkia. Oma äitini teki minulle villapaitoja ja kaulaliinoja. Joten lämpöisenä ollaan pysytty. Silloin tuli jouluna monet sukat ja lapaset lahjaksi. Oikein kyllästytti, mutta nyt niitä kaipaa.
Mummot olivat pehmeitä, pyöreitä ja harmaahiuksisia. Mummot käyttivät aina mekkoa jopa talvella ja harvoin hajuvettä. Joskus leikittiin mummon kanssa hienoja leidejä ja laitettiin hajuvettä. Sit me oltiin tosi hienoja, kun tuoksuttiin hyvälle. Mummolassa oli aina palasaippuaa vessassa ja pannukahvia. Isänäiti ei koskaan opetellut käyttämään suodatinkahvinkeitintä. Nyt kirjoitan tätä, niin voin samalla tuntea tuon vahvan ja aromikkaan pannukahvin tuoksun sekä niiden sekalaisten keksien jotka mummo oli peltirasiaan laittanut. Mmm, ihana muisto.
Taidan jatkaa lisää mummoista toisella kertaa ja jäähän nyt näihin pannukahvin tuoksuisiin tunnelmiin. Ikävä kyllä mummoni ovat molemmat jo kuolleet. Joten minulla on vain nämä muistot.
Kahvi piristi sen verran, että saatiin suht koht hyvin ilman kiukkua puettua päälle. Paitsi ne sukkahousut olivat ärsyttävät (senpä vuoksi en nykyään moisia käytä). Siirryttiin autolle ja talvisin raapattiin yhdessä ikkunoita. Menomatkalla mummolaan saatoin jo taas nukahtaa autoon. Mummolaan kun päästin niin jatkettiin mummon kanssa yhdessä unia vielä tunti tai pari ennenkuin noustiin uuteen päivään. Jälleen kahvia, pullamössöä ja keksiä kehiin. Mummonkin kanssa luettiin sanomalehteä. Mummo luki sarjakuvat mulle aina ääneen.
Puolenpäivän aikaan syötiin jotain simppeliä kotiruokaa. Äidinäiti teki usein punaista puuroa ja isänäiti mannapuuroa. Rakastin kumpaakin etenkin kun sain mättää sokeria päälle niin paljon kuin sielu sieti.
Kello 14.00 oli päiväkahvi aika ja taas pullamössöä ja keksiä kiduksiin. Neljän jälkeen iskä haki kotia. Toisinaan katselin ikkunasta ulos, että jokohan se isi sieltä tulis. Isänäiti teki joskus lettuja neljäks, niin päästiin niillä vielä herkuttelemaan ennen kotiinlähtöä.
Isänäiti leipoi usein rieskaa. Se olikin leivinuuni tuoreena tosi hyvää.
Äidinäiti teki oman maan marjoista ihanaa mehua ja omenoista maailman parasta omenapiirakkaa kunnon pullapohjaan. Varmasti teki marjapiirakoitakin, mutta minä tykkäsin vain tuosta omenapiirakasta jossa oli päällä se ihana omenasose.
Mitä muuta mummolassa tehtiin kuin syötiin. No kerron lyhyesti. Leikin pikkuautoilla, väritin värityskirjoja, luin kirjoja ja mummot lukivat mulle. Yhdessä myös pelattiin Mustaa Pekkaa ja muistipeliä. Joten kyllä meillä tekemistä riitti. Kesällä vietettiin aikaa puutarhassa marjoja syöden ja poimien, pihakeinussa istuen siinä samalla maailmaa ihmetellen. Äidinäidin kanssa käytiin pienessä lähikaupassa, kun taas isänäidin kanssa pääsin ihan kylän keskustan kauppoihin mukaan. Potkukelkalla talvella kuljettiin ja kesäisin jalan (minä rattaissa). Usein sain jotain pientä herkkua kaupasta kuten karkkiaskn, lakupatukan tai suklaapatukan. Mummo kehui isälle, kun se tyttö oli niin kiltisti eikä mittään kinunut niin ostin vähän herkkua. Huippua kuitenkin oli markkinat keväisin ja syksyisin mummon kanssa. Tää vaatii jo kyllä ihan oman kirjoituksen tai tästä tulee kilometrien pitkä tarina joten siintä lisää myöhemmin.
Muita muistoja mummoista... Äidinäiti neuloi mulle aina lapasia ja villasukkia. Isänäiti tehtaili vain villasukkia. Oma äitini teki minulle villapaitoja ja kaulaliinoja. Joten lämpöisenä ollaan pysytty. Silloin tuli jouluna monet sukat ja lapaset lahjaksi. Oikein kyllästytti, mutta nyt niitä kaipaa.
Mummot olivat pehmeitä, pyöreitä ja harmaahiuksisia. Mummot käyttivät aina mekkoa jopa talvella ja harvoin hajuvettä. Joskus leikittiin mummon kanssa hienoja leidejä ja laitettiin hajuvettä. Sit me oltiin tosi hienoja, kun tuoksuttiin hyvälle. Mummolassa oli aina palasaippuaa vessassa ja pannukahvia. Isänäiti ei koskaan opetellut käyttämään suodatinkahvinkeitintä. Nyt kirjoitan tätä, niin voin samalla tuntea tuon vahvan ja aromikkaan pannukahvin tuoksun sekä niiden sekalaisten keksien jotka mummo oli peltirasiaan laittanut. Mmm, ihana muisto.
Taidan jatkaa lisää mummoista toisella kertaa ja jäähän nyt näihin pannukahvin tuoksuisiin tunnelmiin. Ikävä kyllä mummoni ovat molemmat jo kuolleet. Joten minulla on vain nämä muistot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)