Herkku katsaus osio: Uutta laku makua Pandalta

Tarkoitus ei ollut ostaa karkkia lauantaina, mutta kun näin tämän pussin hyllyssä niin se suorastaan huusi luokseen. Tsekkattuani maut ja todettuani ne mielenkiintoiseksi nappasin pussin koriin ja jatkoin kassalle.
Pandan uutuus Täyte lakupala Tropico on todella raikas tuulahdus lakuvalikoimaan. Jo pelkästään pussin kaunis väritys ja ulkonäkö houkutteli ostamaan tämän tuotteen, mutta entäs sitten ne maut! Ne, ne vasta taivaallisen hyviä olivatkin! Vai miltä kuulostaa: Ananas, punaiset marjat, appelsiini ja suklaa! Kaikista muista tykkään paitsi en suklaasta, mutta sitä varten on olemassa mies että hää syö ne joista minä en välitä.

Maut ovat tuoreita,raikkaita, pehmeitä ja täyteläisiä. Omaksi suosikikseni nousi ananas ja hyvänä kakkosena tulee punaiset marjat. Onnekseni tässä pussissa sattui olemaan tuota ananasta eniten. Toivottavasti tämä jää pysyvästi valikoimiin eikä ole ainoastaan kesäsesonki tuote.

Kerrassaan huippulöytö ja tulen ostamaan toistekkin! Mies tykkäsi kanssa, mutta sitä en ihmettele yhtään. Kuka tahansa täytelakritsin ystävä tykkää näistä varmasti. Tuttu, turvallinen ja pehmeä on Panda laku. Jos yhtään tykkäät lakritsista niin suosittelen kiireen vilkkaa ostamaan ja maistamaan tätä herkkua. Vei ainakin mun sydämen mennessään ja tätä tullaan meidän taloudessa syömään useamminkin kun täytelaku himo iskee. Täydet kymmenen pistettä Pandalle onnistuneesta laku sekoituksesta. Minusta Panda ei ole ainoastaan Suomen vaan koko maailman parasta lakua!

Runebergintorttu

Kuinkas moni herkuttelee Runeberginpäivän kunniaksi tällä kuuluisalla tortulla?

Minä ainakin. Ovat nämä vaan niin herkullisia ja kostean makean täyteläisiä!
Meillä syödään alakuvassa näkyvää merkkiä. Sattuneesta syystä.

Katsoin kaupassa, että Fazerin torttupaketti maksoi yli viisi euroa eli kaksi euroa enemmän kuin tämä. Huh, huh, aika tyyris hinta parista leivoksesta. Sitä paitsi ne näytti aika kuivahkoilta tortuilta.

Mitä Wikipedia kertoi tortun taustasta sen tiivistän tähän vielä....
Tarina kertoo, että Runebergillä oli makean nälkä, joten hän pyysi vaimoltaan jotain makeaa, mutta tällä ei ollut mitään makeata. Fredrika päättikin tehdä leivonnaisen niistä aineksista, mitä hänellä oli. Fredrika Runebergin 1850-luvulta peräisin olevassa reseptikirjassa on kyseisen leivoksen ohje, joka kuitenkin lienee muunnelma alun perin porvoolaisen kondiittorimestarin Lars Asteniuksen 1840-luvulla luomasta tortusta.

Runeberg on ymmärtänyt hyvänpäälle. Enkä yhtään ihmettele. Kyllä runoilijat ja muut taiteen harrastajat tietää, että luomistyö on rankkaa ja vaatii herkkuhetkiä vastapainokseen.
Minä tuskin tulen koskaan saamaan omaa leivosta ja mikähän se mahtais olla? Joku extra kanelinen korvapuusti salmiakkikastike täytteelläkö...

Kunnioitetaan Runebergin muistoa sillä, että syödään näitä torttuja tänään surutta ilman kalorien laskentaa ja nautitaan!

ps. Loppuun vielä kuva tämän herkun sisällysluettelosta. Älä lue, jos et halua tietää.

Kuvasin tosi paljon ja monelta kantilta näitä torttuja, koska olen ihan hulluna näiden lumoavaan makuun. Ansaitsi siis ihan oman kirjoituksensakkin.

Jälki huomautus: Nämä kuvat on otettu uudella kameralla. Huomaatteko eron. Omasta mielestä ainakin kirkkaampi ja selkeämpi kuvanlaatu.

Kaksi kameraa

Älkää kertoko miehellle. En minäkään ole kertonut ( vielä ), että tilasin Anttilan verkkokaupasta uuden kameran. Antaa sen paljastua joskus hamassa tulevaisuudessa. En kerta kaikkiaan voinut vastustaa tätä väriä ja hintaa alessa 69.95. euroa.

Ei ollut kallis, eikä kovin erikoinenkaan, mutta kuitenkin edeltäjäänsä kehittyneempi ja monipuolisemmat toiminnot. Tuohon hintaan sen seuraavat viisi vuotta kun kestää niin hyvä on. Vanha Samsung oli ostettu viisi vuotta takaperin maaliskuussa. Vielä en ole kunnolla tutustunut tän uudentulokkaan kaikkiin ominaisuuksiin ja kuvausohjelmiin. Ainoastaan perus kuvia ottanut. Mut pikkuhiljaa siirryn käyttämään tätä. Suurin osa tulevien tekstien kuvista on vielä vanhalla kameralla räpsitty.

Tässä kuva tuosta vanhasta kamerasta. On kirkkaampi limenvihreä väri oikeasti kuin tuossa kuvassa. Tämä kuva on tieteskin otettu sillä uudella kameralla. Näissä kuvissa ei ainakaan keskenään mitään huomattavaa eroa näy. Tosin opettelen vasta noita oikeita asetuksia löytämään uudessa kamerassa. Mitä luultavammin jatkossa tulen kuvaamaan kummallakin kameralla.
En nyt siis tiedä vielä onko uusi edeltäjäänsä parempi, mutta katsellaan kuvia ja katsotaan kuinka käy. Oliko hitti vai huti ostos.

Isänmaallinen mies (elokuva arvostelu)

Kuten nimikin jo kertoo kyseessä on hyvin suomalaishenkinen elokuva. Luvassa urheilua, olutta ja villejä naisia. Kaikki alkaa siintä kun päähenkilöä Toivoa esittävän Martti Suosalon veri todetaan lääkärissä dynamiitiksi. Alkaa tavallisen työttömän talliaisen ura Suomen hiihtojoukkueen ryhmässä. Tosin työnkuva on enemmän ja vähemmän epämiellyttävä ja laillisuuden rajapyykkejä hipova. Toimia varaverenluovuttajana  "varatakkina" kuten Toivo itse asian ilmaisee ,kilpahiihtäjille. Toivo on isänmaallinen mies ja vaimonsa painostuksen alaisena suostuu ottamaan vähän kyseenalaisen pestin vastaan.
Alkaa kisamatkat joihin sisältyy hämyisiä baari-iltoja sekä ihastumista. Onko tämä kaikki aivan pakollista tehdä menestyäkseen urheilussa. Kuljetaan siinä sääntöjen rajamailla ja leikitään ihmishengellä. Mihin kaikkeen sitä pystyykään pienen vilungin avulla ja mitä varten. Vain voiton ja maineen takia.
Toivon mitta täyttyy lopulta ja hän sanoutuu virastaan irti, vaan onko jo liian myöhäistä.

Elokuva on taattua kotimaista laatua. Draama komediaa joka saa hymyn huulille ajoittain, mutta myös pohtimaan urheiluhengen rehellisyyttä. Tällaistako se tosiaan on siellä kulisseissa. Kaukana on reilupeli meininki.
Itse lähdin katsomaan elokuvaa pelkästään ja vain sen takia kun Martti Suosalo on pääosassa. Mun suosikki miesnäyttelijä. Hän on roolissa kuin roolissa uskottava ja aito. Ei ylinäyttele tai alinäyttele koskaan. Laittaa itsensä likoon ja on varsin moni-ilmeinen ihminen. Kaikista näyttelijöistä ei ole tähän. Moni jämähtää yhden genren elokuvarooleihin, mutta Suosalo taitaa kaiken. Tässäkin Toivon roolissa  Suosalo oli uskottava. Jopa mun miehen mielestä.

Yhteenveto elokuvasta. Annan neljä tähteä viidestä. Suosittelen kaikille kotimaisen elokuvan ystäville tai Martti Suosaloa diggaaville. Kevyt draama, komedia joka ei sisällä mitään kauheuksia. Jos urheilu aiheena tökkii, niin sitten kannattaa jättää väliin, koska elokuvan juoni pohjaa täysin hiihtoon. Eikä tässä suuria tunteita kuten rakkautta käsitellä juurilainkaan. Sivutaan vain ohimennen.

Me tykättiin. Jopa mies, vaikka aluksi totesi:  "Ai se hiihtoelokuva." Kun kerroin minkä leffan haluaisin nähdä. Ennakkoluulot pois vaan ja katsomaan. En minäkään hiihdosta välitä, mutta Martti Suosalosta kylläkin.

Ihana Egotrippi

Mä näin tässä yks yö ihanaa unta. Sanoitin biisejä Egotripille ja keikkailin heidän kanssa. Oi, ihanuus!
Ihanista unista on aina tosi raakaa herätä karuun harmaaseen todellisuuteen.
Sit asiaan...
Egotrippi on bändi jonka kanssa olen kasvanut. Se tunne kun 16 kesäisenä ostin heidän Superego levynsä palaa mieleen aina tätä levyä kuunnellessa. Muistan nuoruuden huolettomat, kuumat, aurinkoiset kesäpäivät. Valoisat yöt ja sateiset illat. Sen tuoksun joka minun huoneessa oli aina näinä kirkkaina kesäpäivinä. Päiväkirjat, kyyneleet ja sydänsurun itkunmeret.

Miten yksi levy voikaan aiheuttaa noin paljon tunteita. Se oli myös viimoinen onnellinen kesä yhtenä perheenä ennenkuin vanhemmat erosivat. Eron myötä katosivat huolettomat päivät ja vapaus.

Jokaisella on varmaan tällainen bändi jota on nuoruudesta asti kuunnellut ja kuuntelee yhä. Ostaa uuden levyn kun se ilmestyy ja ihastuu joka kerta uudelleen ja uudelleen. Minulla se on Egotrippi ja isälläni se on Eput.
Katson bändin jäseniä ja huomaan kuinka aika on jättänyt jälkensä kasvoihin, pukeutumis ja hiustyyliin. Katson ensimmäisten levyjen kansikuvia joissa on nuoria, siloposkisia ja nauravaisia miehiä. Itken ja hymyilen samaan aikaan. Vanhenen heidän kanssaan. Aika menee liian lujaa. Niin paljon tunteita ja niin vähän sanoja.
Aivan kuin ihmiset myös musiikki muuttuu ajanmyötä. Egotrippi on sopivasti aikuistunut ja uusimmat levyt ovat hyvin seesteistä ja rauhallista kuunneltavaa. Musiikki on kasvanut miehien myötä ja nuoruuden rämistelyt jääneet kauas taakse. Me muututaan ja vanhetaan. Sille ei voi minkään. Itse toivon koko sydämestäni, että Egotrippi pysyy mahdollisemman kauan kasassa ja tekee musiikkia vielä ainakin seuraavat kakskyt vuotta jotta saisin jatkossakin vanheta heidän kanssaan.

Leijonasydän elokuva

Tästä elokuvasta on vaikea kirjoittaa arvostelua siten ettei spoilais koko leffaa. Joten sanonkin vain, että mene, näe ja koe se itse. On meinaan yksi tämän vuoden parhaista kotimaisista leffoista.
Me käytiin katsomassa ajatuksella, että ei etukäteen paljoa mitään tiedetty elokuvasta ja yllätti positiivisesti. Aihe oli ehkä vakava, mutta mukaan oli kylvetty myös huumorinjyväsiä. Näyttelijä suoritukset erinomaiset etenkin Peter Franzen pääosassa sekä hänen velipuolta näyttelevvä Jasper Pääkkönen olivat loistavia. Aivan erilaisissa rooleissa missä normaalisti totuttu näkemään. Syviä ajatuksia herättävä elokuva jota en suosittele herkille ihmisille.

Ihmeellistä oli se että jopa mun mieskin tykkäs tästä. Hän kun ei yleensä suomalaisista draamoista niin diggaa. Silloin siinä täytyy olla jotain erityistä.

Itse ilkimys osa kaks ( se elokuva )

Me käytiin torstaina sadepäivän ratoksi elokuvissa. Tällä kertaa animaatiota Itse ilkimys katsomassa. En olekkaan ennen kirjoittanut arvostelua animaatiosta. Katotaan kuin käy. Kerran yritin, mutta ei oikein luonnistunut.

Eli käytiin katsomassa se "aikuisten versio" jota ei oltu dubattu valmiiksi. Katsomossa olikin pääsääntöisesti aikuisia tai nuoria. Varmaan vaan kaks alle kymmenen vuotiasta löytyi. Me kotona yleensä aina näitä kokoillan pitkiä animaatio elokuvia katsellaan, mutta kun oli tarkoitus miehen loman aikana käydä kerran teatterissa ja tarjonta on kesäisin aika heikkoa niin päädyttiin tähän. Valinta oli hyvä! Suosittelen kaikille niille jotka tykkäs ykkös osasta. Nauraa saa ja jännitystä piisaa. Piirros jälki huippuluokkaa ( niinkuin useimmiten nykyään piirretyissä aina on. Toista se oli 80-luvulla. ) ja värit ihania. Näyttelijä suoritukset olivat mainiot. Kaikki pysyivät roolissaan ( heh ). Ihan huippuja kyllä olivat ne pienet keltaiset kätyrit! Parhaimmat naurut irtoaa näiden touhuja katsellessa. Se on kyllä ihmeellistä miten nykyään nämä animaatiot osataan tehdä niin, että ne jaksaa kiinnostaa ja naurattaa niin aikuisia kuin lapsiakin.
Juonesta en kerro tai paljasta teille yhtään mitään. Eihän piirretyissä nyt niin huiman suuria juonenkäänteitä olekkaan. Sanon vaan että kaikkea löytyy niinkuin edellä mainitsin jännitystä, toimintaa, romantiikkaa ja ennenkaikkea ja eniten komediaa!
Minua myös huvittaa se että miksi niille ihmisille on piirretty kauhiat tikkujalat ja niihin verrattuna suhteellisen suuri yläkroppa. Ei kaikilla, mutta useimmilla hahmoilla.

Elokuvassa oli myös herkkiä ja tunteikkaita kohtauksia. Eikä se ollut pelkkää yletöntä huutoa, räiskintää ja älämölöötä niinkuin ikävästi joissakin lasten piirretyissä tuppaa käymään. Sanoma olit kai se lähimmäisenrakkaus. Sen arvostaminen ja siitä huolehtiminen. Joskus lähimmäisten puolesta joutuu tekemään suuria sankaritekoja ja äärimmäisessä hädässä viimein saa sanottua sen mihin ei aiemmin kyennyt. Minulle irtosi jotain tämäntyylistä sanomaa elokuvasta. Leffassa oli monta kaunista kohtausta jotka jäi mieleen et joo noinhan se menee oikeassa elämässäkin ja miksipä ei. Aikuiset ihmisethän tämän ovat käsikirjoittaneet. Hellyyttävin kohtaus on kun itse ilkimys laittaa lapsia nukkumaan. Vanhimman tytön ensi ihastuminen on kuvattu kanssa myös hyvin todentuntuisesti. Noinhan se menee.

3D-versiona tästä olisi saanut varmasti vielä paremman elokuvaelämyksen, mutta mies ei suostu noita valmiiksi dubattuja piirrettyjä katsomaan joten tämä original oli tavallinen 2D-kokemus. Mulle riittää henk.kohtasesti itselleni hyvin nämä "normi leffat". Ei sitä ennenkään mitään 3D.tä katseltu tai edes sellaisesta haaveiltu. Mietin vaan mielessäni miltä mikäkin kohtaus olisi kolmiuloitteisena näyttänyt. Annan neljä tähteä tälle elokuvalle, koska joissain kohdissa oli liikaa sählinkiä ja meteliä joka puottaa yhden tähden pois.

Mä kerään ja säilytän  pääsylippuja. Ne ovat hyviä muistoja yleensä ainutlaatuisista hetkistä. Pääsylippujen alla Tie pohjoiseen dvd. Sehän me käytiin katsomassa viime syksynä teatterissa ja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen joten yks kaunis kevätpäivä ostin ( hyvästä alesta ) tietenkin tuon leffan kokoelmiini. Mitä kirjoitin Tie pohjoiseen elokuvasta sen voit lukea Elämä ei ole elokuvaa tai ehkä sittenkin... otsakkeen alta.
Pako arkea pimeään teatteriin silloin tällöin tekee hyvää ja asiaan kuuluu tietenkin leffanamut kuinkas muutenkaan. Niin ja hyvä seura.

Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä kunhan se tulee sydämestä. Niinkuin tämä miehen tarjoama leffahetki, kun mulla oli ollut hiukka tylsä viikko kaiken sen kivan jälkeen mitä edellisellä viikolla tapahtui.
Tunnelmallisia elokuvahetkiä teidänkin hämärtyviin kesäiltoihin!