Teinin äiti

Tämä voi olla sinun tarinasi...
Illalla peittelet sun kultamussukan sänkyyn. Halaat ja toivottelet hyvät yöt, mutta aamulla sieltä nousee: Teini hirviö! Kymmenennen huutokerran jälkeen alas raahautuu vähintäänkin tympeän näköinen leidi, joka ei vastaa hyvään huomeneen. -Kulta mitä muroja otat? -En mitään. Murot lihottaa ja niissä on liikaa hiilareita! -No, ei ne vielä eilen lihottanut, kun vedit kerralla puol pussillista. Mites jugurttia? -Onks rasvatonta? -Ei kun tätä ihan tavallista vaan. -Joo, en mä sit sellasta. Anna tomaatti! -Tomaatti, mutta pitäähän sun nyt muutakin syödä. -Ei pidä! Mä en halua tommoseks tankeroks ku sä!!

Vetäydyt kahvimikin ja aamulehden kanssa pöydän ääreen ja vaivihkaa vilkuilet tytärtäsi. Miettien...Kuka hemmetti vaihtoi mun lapsen yön aikana. Teini järsii tomaatin, huuhtelee kahvimukin ja sulkeutuu vessaan. Kuluu vartti. Ikävästi sinusta tuntuu siltä, että kahvi tahtoo jo ulos. -Meneekö sulla vielä kauan. Olet ollut liki puol tuntia jo ja mulla on hätä. Ei vastausta. Hetken mietit, että nyt se jo pyörtyi sinne kun söi niin vähän. Alat hakkaamaan ovea ihan tosissas, niin että talon miespuoleinenkin henkilö herää. -Mitä täällä meuhkataan heti aamusta? Onks kahvii? Samalla vessan ovi aukeaa niin nopeaan, että olet saada sen nenilles. -Mutsi meuhkaa omiaan. Hierot nenääsi samalla miettien...Mikä mutsi? Juuri kun olet sulkemassa vessan oven kuulet vielä: -Hei  faija. Heitä kymppi tai anna oikeastaan pari samantein. -Ei mulla nyt ole käteistä. Pyydä äidiltäs. -No ei se anna. Tulet vessasta ja suunnittelet jo antavasi sen kympin, kun näet tytön naaman. -Mitä sulla on kasvoilla? -Meikkiä! Tiet sä kajalii, ripsarii, puuterii, huulipunaa ja sillai. Tarttes muuten sunkin tehdä jotain tolle pärstävärkille enneku on liian myöhästä. -Nyt kuule loppu! Pyydä äiteeltäs anteeksi ja heti! Ärähtää talon mies. - Miks, ei sekään pyydä multa anteeks olemassa oloaan. Purkka poksahtaa ja reppu lentää selkään. Ovi pamahtaa niin, että taulut tärisee seinällä. Tässä vaiheessa romahat keskelle käytävän lattiaa itkemään ihan hysteerisesti. -Olenko minä sun mielestä tankero? Kysyt kyynelten läpi mieheltä. Et ole kulta. Et. Mutta meillä on teini talossa seuraavat viisi vuotta joten koitetaan olla kärsivällisiä. Mies kyykistyy lattialle viereesi lohduttamaan.

Teinin huone on linnake jonne ei ole asiaa kuin imurin kanssa. Stop kyltit on valloittaneet oven. Pastellin väriset seinät on tapetoitu julistein ja sinä pohdit kuinka pahat sinitarra läikät niistä jää. Teiniä ei juurikaan näe, mutta kuulee kyllä. Taukoamaton jytke todistaa teinin olevan kotona ja musiikin enemmän kuin kovalla. Ruokalautaset häviää, jos häviää pöydältä omaan huoneeseen ja palautuu viikon viiveellä takasin. Et uskalla ajatellakkaan viikonlopun yli lomamatkaa teinin jäädessä yksin kotia. Päässä hoet: Tämä on vain vaihe. Ihan niinkuin koliikki, uhma-ikä, kysely-ikä ja minä itse. Se menee ohi. Vuodessa tai viidessä, mutta se menee ohi. Tää on vain vaihe, hoet hermorauniona.