Maanantai meni mukavasti

Njaah, hammaslääkärissä ja ne tykkäävät minusta niin paljon, että menenpä ensi viikolla vielä ainakin kerran uudestaan. Hammastahan taas kerran paikattiin ja pari puudutuspiikkiä vastaanotettiin. Sanoinkin että tää on hyvää harjoitusta, kun aion tulevaisuudessa hankkia tatuoinnin niin totutella näihin piikkeihin. Hammaslääkäri sanoi että hää ei niitä valitettavasti tee. Minä olin: No, voi harmi. Teillä ois ainakin hygieniset tilat. Siinä sit puhuttiin enemmän ja vähemmän tatuoinneista. Avustajalle hampilääkäri heitti että mitähän se sun ukko tuumais, kun joku kerta palaisit hammaslääkäripäiviltä ritariperhonen takapuolessa. Jos mulla ei ois ollut suu täynnä instrumentteja oisin nauranut ääneen. Hyvin ainakin huumori lentää näillä kahdella. Eivätkä ota itseään turhan vakavasti. Mun lekurilta pääs myös Perkele suusta. Se tuli siltä niin nopsaan että seuraavat viis minuuttia paikkaili sanomisiaan. Nyt hää jää ylitöihin avustajan ripitettäväksi tästä kiroamisestaan, mutta etkös sinäkin joskus kiroa pärräytä. No jo toki ja heti sen jälkeen homma hoituu paremmin! Meidän hammaslääkärillä on niin mukava pehmeä tuolikin, että siihen vois jopa nukahtaa.

Hyvin huomaavainen ja asiansa osaava lääkäri. Kysyi monta kertaa operaation aikana sattuuko, tuntuuko pahalta? No problem. Tuumas vaan, että pääsisitkö ensi viikolla vielä käymään, että yksi pieni reikä löytyi ja se ois hyvä paikata nyt ennenkuin suurenee. No tietystihän minä pääsen. Pyysin hoitajalta vielä vettä ja olin varmaan kuin pieni lapsi kun otti kaapista kirkkaanvihreän kertakäyttömuki. Minä nimittäin huudahdin ilahtuneena: Wau! Mistä tän värisiä mukeja saa?! Vähän aikaa hoitsu oli häkeltynyt ja vastasi sitten. Eikä siinä kaikki hampilääkäri ite veti oman mukinsa esiin ja esitteli: Katoppas tätä minkä värinen muki mulla on! Hänellä oli hempeän vaaleanpunainen johon minä totesin: Asennemuki, nythän vietetään roosanauha kuukautta. Hammaslääkäri siihen: Niin ja seuraavaksi viiksi kuukautta. Hammaslääkärissä voi siis olla hauskaakin. Ei sinne menoa kannata pelätä. Ainakaan, jos on onni omistaa näin mukavat, ihanat ja huumorintajuiset alansa taitajat kuin mulla.